Hesarin artikkeli köyhistä lapsista - mielipiteitä?

Köyhyydelle on syynsä, ja ne syyt usein aiheuttavat sen, ettei henkisiä voimavaroja riitä puuhaamaan ja touhuamaan täysipainoisesti lasten kanssa. Omat murheet, sairaudet, vajaakuntoisuus, työnhaun ahdistavuus ja yleinen epävarmuus tms. "syövät miestä ja naista" niin että lapsi jää vaille myös jaksavaa aikuista - rahan puuttuminen ei ole ainoa vaikeus perheessä. Ja kyllä ihan pelkkä köyhyys syrjäytttää lasta nyky-yhteiskunnassa, siitä tutkimustulokset antavat selvän kuvan. Lapsi tai aikuinen putoaa helposti sosiaalisista suhteista, jos ei kykene mihinkään osallistumaan, ja tuntee huonommuutta, häpeää ja syvää erilaisuutta, mikä taas altistaa syrjäänvetäytymiselle, syrjäytymisen kierteeseen. Lapsilla syrjäytyminen nimenomaan on syrjäytymistä muusta lapsiporukasta, omasta viiteryhmästä. Tätä syrjäytymistä lisää myös se, jos lapsi on saanut kotona turvattoman kiintymyssuhdemallin, sellainen on noin joka kolmannella/neljännellä suomalaisella - se vaikuttaa tapaan suhtautua itseen ja toiseen, siihen miten toisiin liitytään ja tutkimusten mukaan myös korreloi kiusatuksi tulemisen ja kiusaajana toimimisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa vähävaraisissa perheissä yksi suurimmista ongelmista on, että ostetaan elintarvikkeita (vaikka sitten nk punaisella lapulla), joita ei tarvitsisi ostaa lainkaan. Ja tämän vuoksi rahaa ei jää riittävästi lihaan, kalaan, kasviksiin ja hedelmiin. Helppo ohje ostosreissuille on, että jos elintarvikkeen pakkausselosteessa on yksikin E-koodi, jätä tuote ostamatta. En tarkoita, että E-koodit olisivat jotenkin huono  juttu, mutta jos rahaa on vähän, niin ostosten laatu paranee, kun jättää E-koodilliset ostamatta. 

Piti ne E-koodit tähänkin keskusteluun tuoda. Sulla ei nyt ole aavistustakaan, mistä täällä keskustellaan, joten ole hiljaa.

Osuiko jotenkin hermoon nuo E-koodit? Sinäkin siis ruokit lapsiasi ravintoköyhällä, prosessoidulla, helposti lihottavalla ruoalla, mutta et ymmärrä asian yhteyttä lastesi heikkoon koulumenestykseen, matalaan energiatasoon ja ehkä ylipainoon. Olet kuitenkin varma että sen, että sinulla ei mene hyvin, on oltava jonkun hyvätuloisen vika. Se helpottaa huonossa jamassa eloa.

E-koodivainoharhaisuus alkaa lähennellä jo uskontoa. Tiesitkö, että esimerkiksi johanneksenleipäpuunjauheella ja c-vitamiinilla on E-koodi? Näihin ei kenenkään talous kaadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa vähävaraisissa perheissä yksi suurimmista ongelmista on, että ostetaan elintarvikkeita (vaikka sitten nk punaisella lapulla), joita ei tarvitsisi ostaa lainkaan. Ja tämän vuoksi rahaa ei jää riittävästi lihaan, kalaan, kasviksiin ja hedelmiin. Helppo ohje ostosreissuille on, että jos elintarvikkeen pakkausselosteessa on yksikin E-koodi, jätä tuote ostamatta. En tarkoita, että E-koodit olisivat jotenkin huono  juttu, mutta jos rahaa on vähän, niin ostosten laatu paranee, kun jättää E-koodilliset ostamatta. 

Piti ne E-koodit tähänkin keskusteluun tuoda. Sulla ei nyt ole aavistustakaan, mistä täällä keskustellaan, joten ole hiljaa.

Osuiko jotenkin hermoon nuo E-koodit? Sinäkin siis ruokit lapsiasi ravintoköyhällä, prosessoidulla, helposti lihottavalla ruoalla, mutta et ymmärrä asian yhteyttä lastesi heikkoon koulumenestykseen, matalaan energiatasoon ja ehkä ylipainoon. Olet kuitenkin varma että sen, että sinulla ei mene hyvin, on oltava jonkun hyvätuloisen vika. Se helpottaa huonossa jamassa eloa.

E-koodivainoharhaisuus alkaa lähennellä jo uskontoa. Tiesitkö, että esimerkiksi johanneksenleipäpuunjauheella ja c-vitamiinilla on E-koodi? Näihin ei kenenkään talous kaadu.

Ja sä et ymmärrä ollenkaan mistä siinä on kyse kun vältetään E-koodeja. Ei kyse ole siitä että kaikki niitä välttelevät luulisivat niitä supervaarallisiksi, vaan siitä, että ne ovat useimmiten täysin tarpeettomia. Miksi syödä jotain mitä elimistö ei ollenkaan tarvitse? Ja toisaalta ärsyttää se, että normaaleja ruokia ja juomia pitää laimentaa vain siksi, että kauppias saa isommat katteet. Ruokien ravintoarvo on sitä huonompi mitä enemmän on korvatty ravinnerikkaita ("liian kalliita") ainesosia lisäaineilla. Meneekö nämä pointit ollenkaan jakeluun? 

Joku kirjoittikin jo, että köyhyys on suhteellista ja henkistä. Minun on ollut vaikea tajuta nyt aikuisenakaan sitä, etten ollut enkä ole vieläkään köyhä.

Parhaiden ystävieni vanhemmat olivat lääkäreitä, lakimiehiä ja ties mitä pukuväkeä. Ystäväpiirissäni käytännössä kaikilla oli isot talot, kesämökit, lemmikkejä ja joka vuosi tehtiin useampia koko perheen ulkomaanmatkoja vähintään Kanarialle. Joulu- ja synttärilahjoiksi saatiin rotukoiranpentuja, polkupyöriä, puhelimia, kameroita ja muodikkaimpia leluja.

Äitini oli koulunkäyntiavustaja ja isäni sähkömies. Meitä lapsia oli kolme. Meillä oli kyllä omakotitalo ja auto mutta ei mitään ylimääräistä. Olin kaveripiirissäni ainoa, jolla ei ollut omaa telkkaria. Puhelimista, playstationeista ja tietokoneista puhumattakaan. Kuljin siskon vanhoissa vaatteissa ja toivoin olevani poika koska sitten saisin veljeni tavoin edes joskus uusia vaatteita. Roikuin nolona mukana, kun kaverit yläasteella alkoivat harrastaa shoppailua. Muistan sen häpeän, kun eräs kaverini tokaisi lintsisuunnitelmien keskellä ihastukseni kuullen "Ei me voida mennä sinne koska X on niin köyhä." Yleensä kaverini olivat kyllä hienotunteisia tästä asiasta. Kerran he keräsivät jopa kolehdin että saisin samanlaisen tiimimekon kuin muilla. :)

Ajatelkaa nyt miten älytöntä: minulla oli kaikki mitä tarvitsin. Ehjät kunnon vaatteet, leluja, aina ruokaa pöydässä, kirjastokortti, kansalaisopiston harrastuskurssit ja jopa oma huone. Silti en ole vieläkään päässyt eroon siitä mielikuvasta, että olen aina porukan köyhin.

Nyt kieltämättä huvittaa, kun nämä samaiset kaverit ovat hurahtaneet kuka mihinkin minimalismiin, satokausituotteisiin ja kulutustietoisuuteen. Tervetuloa minun elämääni.

Täällä ei ole paljoa rikkaita ketjussa. Kerron toisen näkökulman. Minä olen rikkaasta perheestä ja saan aikanaan ison perinnön. Olin kateellinen "köyhälle" kaverille jolla oli kiva isosisko, ja jonka perheessä syötiin ja pelattiin yhdessä. On rahaakin tärkeämpiä asioita. Vaikka se että vanhemmat olisi joskus kotona tai soittaisi ja kysyisi mitä kuuluu

Minä elin 90-luvulla ja aikuisuuteen asti kuvittelin että sairaseläkkeellä oleva äitini oli jotenkin sikarikas, koska sain aina kaiken tarvitsemani eikä äiti koskaan valittanut rahanpuutetta. Meillä syötiin hyvälaatuista kotiruokaa (äiti osti vain kaupan tiskiltä lihaa ja kalaa, kesäisin grillattiin viikottain pihvejä jne.), minulla oli oma huone ja hintava harrastus. Koulussa kaverit olivat avoimen kateellisia, monen kodissa rahahuolet ajoivat perheitä eroon ja raha oli aiheena jatkuvasti tapetilla muutenkin, lama kun oli.

Vasta aikuisena sain tietooni että äiti oli elättänyt meidät kaksi parhaimmillaan reilulla tuhannella eurolla kuussa nykyrahassa. Ei ollut mennyt sossuun eikä hakenut edes asumistukea, koska eron jälkeen kukaan ei ollut neuvonut niistä häntä. Ihailen äitini positiivista elämänasennetta ja sitkeyttä tänäkin päivänä! Kunpa voisin itse olla yhtä neuvokas, jos vastaava tilanne tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole paljoa rikkaita ketjussa. Kerron toisen näkökulman. Minä olen rikkaasta perheestä ja saan aikanaan ison perinnön. Olin kateellinen "köyhälle" kaverille jolla oli kiva isosisko, ja jonka perheessä syötiin ja pelattiin yhdessä. On rahaakin tärkeämpiä asioita. Vaikka se että vanhemmat olisi joskus kotona tai soittaisi ja kysyisi mitä kuuluu

Suomen kaltaisessa maassa, jossa köyhilläkin on oikeastaan aika mukavat oltavat verrattuna muuhun maailmaan, onkin ehkä enemmän väliä sillä minkälainen perhe on kuin mikä on rahatilanne. Asenne ja ilmapiiri ratkaisee paljon, köyhänkin lapsi voi olla onnellinen ja rikkaan onneton.

Ongelma on usein elämänhallinnan ja kekseliäisyyden puute. Ei raha.

Suomen köyhyys on suhteellista kirjoitti:

Suomalaiset köyhät eivät tiedä todellisesta köyhyydestä mitään. Se on sitä kun ei ole kattoa pään päällä, rahaa elämiseen ja ruokaa ei ole tiedossa seuraavana päivänä. Se on sitä kun lapsen joutuu laittamaan orpokotiin kun ei ole vara pitää lasta. Tällaista tapahtuu mm. Afrikassa ja Intiassa yhä edelleen. Suomessa saa aina sosiaalitukea ja toimeentulotukea vielä lisäksi harkinnan mukaan. Ruokaa saa ilmaiseksi ruokajonoista useana päivänä viikossa. 

Suomalaisten köyhyys on tulemista toimeen vähällä rahalla. Määritelmän mukaan köyhä on se joka saa rahaa tietyn rahasumman verran kuukaudessa (60 prosenttia mediaanituloista) eli köyhyyden poistaminen on mahdotona kun tilaston mukaan aina joku jää lasketun rahasumman alle. Suomessa mediaanipalkka on 2934 euroa kuukaudessa eli köyhäksi voi itseään kutsua 1760 euron tuloilla. Suurimmassa osassa muita maita 1760 euron kuukausituloilla pääsee parhaiten ansaitsevaan tuloluokkaan.

Jos tulot ovat pienet niin menot pitää mitoittaa sen mukaan. Miksi kaikkien pitäisi harrastaa kalliita lajeja jos ei ole varaa. Aina löytyy myös edullisia vaihtoehtoja jos vain halua löytyy. Käytettyjä välineitä on saatavissa nettihuutokaupoista hyvin edullisesti. 

Suomessa tuloerot ovat maailman pienimmät kovan verotuksen vuoksi. Osana hyvää sosiaaliturvaa kikille annetaan mahdollisuus kouluttautua ja päästä hyvään ammattiin. Nykyinen taloustilanne on huono on mutta ilman koulutusta työn saaminen on vielä vaikeampaa. Vähän kummastuttaa puheet että kaikkien pitäisi saada eliittiluokan elintaso ilman että laittaa tikkua ristiin kuten ilman työntekoa. Jossain maissa se on mahdollista mutta Suomessa ei koskaan.

Pakko oikaista virheellinen käsityksesi; Suomen tuloerot olivat vielä vuonna 1996 maailman pienimmät, sen jälkeen tuloerot ovat meillä kasvaneet kaikkein nopeimmin EU-maista. Tällä hetkellä tuloeromme ovat EU-maiden vertailussa keskitasoa, mutta erojen kasvu jatkuu edelleenkin.

OECD:n raportin mukaan tuloerojen kasvu on leikannut talouskasvustamme 9 prosenttiyksikköä.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/12/09/nain-tuloerot-vaiku…

Virheellinen oli myös väitteesi verotuksemme tuloeroja tasaavasta vaikutuksesta. Ansiotuloverojen merkitys Suomen valtiolle ei ole enää läheskään yhtä merkittävä kuin joskus muinoin. Tämä johtuu siitä, että verotuksen painopistettä on siirretty välillisiin veroihin, jotka ovat tasaveroja. Valtion kokonaisverokertymässä välillisten verojen osuus on selvästi suurempi kuin ansiotuloverojen.

Tämä painotus onkin saanut aikaan sen, että pienituloiset maksavat tuloistaan suhteessa enemmän veroja (jopa 70% tuloista) kuin hyvätuloiset.

Lisäksi Tilastokeskuksen mukaan suurituloisten maksamien verojen hajonta on valtava, suurin osa maksaa vähemmän kuin mitä progressiivinen verotus edellyttäisi ja ikävän suuri osa maksaa 0-10%.

En muuten ole mistään kuullut tai lukenut, että ihmiset vaatisivat eliittiluokan elintasoa itselleen, se taitaa olla vain sinun mielipiteesi vailla faktaa.

Ainoastaan hyväosainen voi neuvoa pienituloisia mitoittamaan menonsa tulojensa mukaan. Tämä neuvominenkin taitaa kummuta siitä, että ei oikeasti tiedetä, kuinka pienillä tuloilla monet yrittävät pärjätä ja kuinka vaikeaa se on massaa, jossa ostoima on kehittyneiden EU-maiden vertailussa heikoin.

Arvelenkin että niin sinulla kuin monella muullakin, itseni mukaanlukien,  menisi sormi suuhun ja itku nousisi kurkkuun, jos pitäisi yrittää elättää itsensä ja perheensä minimirahalla.

Suomessa on yli puolella miljoonalla työntekijällä niin pieni palkka, että se ei riitä edes välttämättömiin elinkustannuksiin. He joutuvatkin työssäkäynnistään ja palkastaan huolimatta turvautumaan lisäksi yhteiskunnan tukiin, lähinnä asumistukeen.

Köyhyyden vertailu eri maiden tai maanosien kesken antaa väärän kuvan asioista. Todellisen kuvan saa vain vertailemalla tuloja maiden sisäisesti.

Koulutuksesta toki olen kanssasi samaa mieltä, tosin viime vuodet ovat osoittaneet, että koulutuskaan, edes korkeakoulutus, ei ole tae työpaikasta, hyvistä tuloista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kokema köyhyys riippuu tosi paljon vanhempien rahankäytöstä. Riikan lapsuus kuulostaa oikeastaan hyvin tavalliselta 90-luvun lähiölapsuudelta. Olkoonkin, että älypuhelinten ja vaatteiden halpeneminen, cd-levyjen poistuminen jne. ovat entisestään tasoittaneet nuorten kulutusmahdollisuuksia.

Omat vanhempani olivat akateemisia ja todella hyväpalkkaisissa töissä. Siitä huolimatta lapsen kokema elintaso oli heikompaa kuin työväen muksuilla. Fillarit ostettiin käytettyinä, vaatteita käytettiin kunnes kuluivat hajalle, nukuttiin jaetuissa huoneissa ja kesällä kierrettiin sukulaisten luona. Jos jotain halusi harrastaa, piti ensin tienata itse rahat harrastukseen ja näyttää, että pystyy rahoittamaan treeninsä ja harrastusvälineensä. Taitoluistelun tai jalkapallon sijaan harrastettiin lastenhoitoa ja mäkissä työskentelyä.

En aikuisiälläkään tajua, mihin ne vanhempien rahat menivät.

Minä luulin että perheemme on köyhä. Kuljin serkkujen vanhoissa vaatteissa, opin että koskaan ei kannata pyytää mitään. Emme kertakaan käyneet perheen kanssa huvipuistoissa, sirkuksessa, teatterissa, elokuvissa tms. Koulussa piti syödä kunnolla, sillä päivällistä ei syöty. Ranskanleipää ja puuroja oli. Ei ostettu karkkia tai limsaa. Ei leluja tai pelejä.

Kun vanhempani jäivät eläkkeelle, olin hieman huolissaan kuinka pärjäävät. Ainahan puhutaan eläkeläisten rahallisesta ahdingosta. Olin todella yllättynyt kun tuli perunkirjoitusten aika toisen vanhemman kuollessa. Omaisuutta oli yli miljoona euroa. Eli sinne ne rahat menivät. Pankkitille ja sijoituksiin. Edellenkään ei ole sillä elossaolevalla vanhemmalla "varaa" laittaa senttiäkään esim. lastemme synttärilahjoihin.Tulee kyllä juhliin (olemme hyvissä väleissä) mutta lahjaa ei tuo.

Vierailija kirjoitti:

Jokin noissa laskelmissa ei nyt mätsää. Tarinaa kerrotaan ikään kuin Riikka olisi köyhä lapsi. No Riikka on täyttänyt jo 18-v, joten hän on oikeutettu ainakin työttömyysrahaan, jos on työtön. Äidin tulot päälle 2000e. Ongelmalliseksi tuonkin jutun tekee juuri se, että perustiedot eivät mätsää mitenkään. Sitten siihen päälle laitetaan jotain kuvitteellista höttöä "ei pääse lintsille", "ei voi tavata kavereita" jne. Taas näkee kuinka suppeasti hyvätuloiset näkevät köyhien elämän.

Kirjoittakoon aiheista joista tietävät jotain - ei niistä, joista luulevat tietävänsä!

Ja jutussa oli että kaksi lasta asuu viel kotona, mutta riikka kuitenkin perui isoveljensä vaatteet koulussa josta häntä kiusattiin... eli vanvempi isovelikin vielä asuu ja äiti kustantaa kaiken!? Jep jep

Hyvä että Riikka nykyisin kertoo kavereilleen köyhyydestä ja kokee saavansa ymmärrystä. Minunkin kaveripiirissäni oli erittäin köyhästä perheestä tuleva tyttö. Ei häntä mitenkään hyljeksitty köyhyyden vuoksi. Päinvastoin oli tosi suosittu. Moni meistä teki lukioaikaan töitä, niin myös tuo kaverini. Hän oli kuitenkin ainoa, jonka palkka meni perheen peruskuluihin (esim. ruokaan).

Se miten luokitellaan köyhyys on niin ihmisestä ja kasvatuksesta kiinni. Joku on mielestään köyhä, kun ei voi käydä säännöllisesti kampaajalla tai kosmetologilla laitattamassa ripset. Jonkun mielestä on köyhä jos ei voi käydä kerran vuodessa ulkomaanmatkalla, tai ei ole omakotitaloa ja kahta autoa saatika uusinta älypuhelinta ja tietokonetta tai vaikkapa Netflixiä.

Joku kansanedustaja taas ihmettelee sitä, kuinka kukaan voi tienata jotain alle 3000 e/kk.

Jonkun mielestä taas on köyhä, kun ei raha riitä ruokaan. Joku on taas valitsee, syökö tänä kuukautena mitään vai maksaako vuokransa. Joku ihmettelee, minne kaikki rahat ovat kadonneet kun niitä on käytetty kaikenmaailman luksustuotteisiin tai juotu ne alas. Kaikki mulla ja heti - asenteen omaavat huomaavat ylensä olevansa köyhiä, elleivät ole syntyneet kulta lusikka suussa.

Meidän hyvinvointiyhteiskuntahan on kuitenkin tulossa jatkuvasti alaspäin, ja se on väärin vaikka vielä tällä hetkellä huonommassa asemassakin olevat aika siunattuja mitä ehkä muuhun maailmaan vertaa.

Jos jatkuu tätä rataa, niin kohta ei ole enää niin.

Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy vuosi vuodelta ja on ennustettu, että pätkätyöt tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Lisäksi tehtävän työn osuus pienenee niin saattaa olla, että Suomessa on kovat ajat vielä edessä päin hyvin monelle.

Vierailija kirjoitti:

Muistan valitettavan hyvin miten erilainen olin peruskoulussa juurikin tuollaisen koko perheen köyhyyden vuoksi. Olin nuhjuinen, vaatteet käytettiin loppuun asti eikä meikäläistä kutsuttu toisten synttäreille. Jälkeenpäin ajatellen harmittaa, että jo lapsena joutui häpeämään itseään.

Muistan myös miten ihana oli kun vanhemman palkkapäivän kunniaksi saatiin kaupasta pitkästä aikaa kunnon ruokaa <3

Aina ei mee nallekarkit tasan.

Holtitonta rahankäyttöä jos loppukuusta rahaa on vähemmän käytössä.

"kunnon ruoka" Mitä tälläkin tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tässäkin tapauksessa ollut ongelmaa elämänhallinnan kanssa. Jos kerran luottotiedot menneet. Laskuihin saa aina maksuaikaa. Ei ole osattu suunnitella elämää.

Voi olla, mutta silti kammottava tilanne tytön puolesta. Toivon, että toimeentulotukea haettaessa vanhemmat saisivat keskusteluapua, jossa kysyttäisiin mitä lapsille kuuluu ja haluisivatko lapset mennä juttelemaan esim. koulukuraattorille. Tuossahan lapsi oli joutunut kärsimään yksin päiväkirjaansa budjettilaskelmia tehden, ja kuten tutkijakin sanoi että köyhien perheiden lapset muuttuvat vastuuta ja huolta kantaviksi pikkuaikuisiksi. Siten olisi hyvä, että toimeentulotuen myöntäjät kiinnittäisivät huomiota myös lasten tilanteeseen.

Ei tarina ole tosi.

Suomessa ei köyhiä lapsia olekkaan. On vaan päästään köyhiä aikuisia. Sellaisia jotka kehittelevät tämmöisiä fiktiivisiä tarinoita poliittisilla tarkoitusperillä.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että elin lapsuuteni rahallisen niukkuuden keskellä. En saanut koskaan jäätelöä jäätelökioskista, emme käyneet ulkona syömässä, emme ostaneet uusia vaatteita kaupasta vaan kirppikseltä (mikä ei silloin vielä ollut todellakaan trendikästä). Emme käyneet sirkuksessa tai ylipäänsä missään maksullisissa jutuissa paitsi joinakin kesinä Puuhamaassa. Kavereilla oli uusia vaatteita ja hienot, samanlaiset uudet pyörät. Me söimme melko usein makaronivelliä, joka oli kyllä hyvää, mutta aikuisena ymmärsin että se oli erityisesti halpaa. Keräsimme ihan hulluna marjoja ja sieniä metsästä.

En koe kuitenkaan jääneeni oikeasti paitsi mistään. Vanhempani olivat taitavia rahankäyttäjiä, eikä rahahuolia kaadettu meidän lasten niskaan. Minulla oli onnellinen ja huoleton lapsuus. Olin pidetty kaveri, vaikka vaatteeni olivat vanhoja, eikä minulla ollut varaa hankkia voimistelujoukkueen yhteistä verkkapukua. Pärjäsin koulussa hyvin. Vanhempani osasivat satsata juuri oikeisiin asioihin. Minä ja kaikki sisarukseni kävimme lukion ja jatkoimme yliopistoon tai ammattikorkeakouluun hyvällä menestyksellä. Vanhempani eivät tupakoineet tai käyttäneet alkoholia.

Olen kiitollinen, kun voin itse elää helppoa keskiluokkaista elämää. Ei tarvitse kiertää ruokaostoksilla tarjousten perässä ja jatkuvasti suunnitella tarkasti rahan käyttöä. Järkeväähän se olisi, mutta ihanaa kun ei ole pakko. Ja voin viedä lapseni huvipuistoon ja sirkukseen ja hattarankin ostaa. Onnellista lapsuutta raha ei kuitenkaan takaa.