Hesarin artikkeli köyhistä lapsista - mielipiteitä?
http://www.hs.fi/elama/a1467778820314
Mitä mieltä?
Itse toivon Riikalle mahdollisimman hyvää elämää. Toivottavasti hän opiskelee työllistävää alaa ja pääsee hyvään työhön valmistuttuaan.
Karua, mutta totta artikkelissa kerrotut asiat.
Kommentit (178)
Minulla on samanlaisia kokemuksia sairaalloisen pihin vanhemman kanssa elamisesta. Todella pienena perin aina veljen vaatteet alushousuista lahtien, tavarani karrattiin aina kirpputorille myytavaksi kysymatta ja koulu- ja teini-ikaisena kuljin nuhjuisissa itse ostamissani kirpparivermeissa.
Aiti syyllisti minua rahanmenosta, kerrankin sanoi etta 'asuisimme jo omakotitalossa jos sinulla ei olisi niin paljon leluja'. Tuon jalkeen en enaa koskaan pyytanyt mitaan ja tein kaikki hankintani mahdollisimman halvalla - vaatteista maksoin max. euron tai kaksi kirpparilla, en ostanut lukiokirjoja kuin kaytettyna tai ollenkaan, en kaynyt missaan kavereiden kanssa enka jarjestanyt synttareita tai mennyt niille.
Noin kasvatetaan aika huonoitsetuntoinen aikuinen, joka on aikamoinen sosiaalinen dinosaurus kun paasee omilleen. Heti omilleen muutettuani kk-budjettini vuokran jalkeen oli 40 euroa ruokaan, kun en tuntunet olevani minkaan arvoinen. Laihduin 10 kiloa kuussa ja vain pikkuhiljaa tajusin etta minullakin on oikeus ostaa leipaa, juustoa, vihanneksia eika vain halvinta pastaa supermarketista.
Voimia Riikalle, noin tuosta suosta noustaan!
Köyhyys on paljon muutakin kuin pienet tulot ja jatkuva puute rahasta. Köyhyys on henkinen tila, jossa materialistinen puute kapeuttaa elämän ja saa ihmisen kuihtumaan myös henkisesti. Mitä mieltä olette, muuttuuko köyhä yksinhuoltajaperhe hyväosaiseksi, jos sille annetaan 5000 euroa joka kuukausi? No ei muutu. Rahalla voidaan paikata, mutta ei koskaan korjata sitä henkistä perintöä, mitä pahimmassa tapauksessa ylisukupolvinen köyhyys voi ihmiselle tehdä. Rahasta ei ole myöskään mitään hyötyä, jos sitä ei osaa laittaa sellaisiin asioihin, jotka pitkässä juoksussa parantavat ihmisen elämää ja onnellisuutta.
Olen itse keskiluokkaisesesta perheestä. Olen elänyt opiskeluaikoina nälkärajoilla ilman lainaa, luopunut harrastuksista ja matkustelusta. Mutta en koe missään vaiheessa olleeni köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Riikka ei ole työtön vaan opiskelija ja tehnyt töitä koulun ohella. Ei sossu kustanna opiskelijan asumista vaan opintotuella ja lainalla on elettävä.
Kritiikki ei millään muotoa kohdistu "Riikkaan", vaan siihen journalistiseen sillisaalaattisoppaan, miten hesarin toimittaja on kyhänyt artikkelin kasaan.
Meidän perheessä on 5 henkeä (2 aikuista 3 lasta), mä saan käteen kuukaudessa n.1100 euroa ja mies n.2000 euroa. Näillä me eletään ja tiukkaa on, sen voin myöntää, mutta lapset menevät kaikessa edelle. Me kuljetaan miehen kanssa ikivanhoissa vaatteissa ja mä parturikoneella parturoin itse miehen tukkaa ja mies auttaa mua välillä hiustenvärjäämisessä, jos haluan tehdä vaikka raitoja. Huolehdin että kasviksia syödään koko perhe, mutta myönnän että välillä mä itse en muuta ruokaa syö, että lapset ja mies saa syödäkseen (miehellä kumminkin fyysinen työ). Vanhin lapsista koululainen ja varsinkin hänen kohdallaan ollaan pidetty huoli, että on ajanmukainen kännykkä ja siistit, tyylikkäät vaatteet. Matkustelua ei pystytä paljon harrastamaan, onneksi koko perheen suosikkiasia on huvipuistot ja niissä pyritään pari kertaa kesässä käymään.
Toivottavasti saisin pian jotain työtä, ettei tarvitsisi koko ajan stressata rahasta.
Eihän tuo mitään todellista köyhyyttä ole, jos ei ole uusinta puhelinta eikä voi lipittää joka päivä 6€ lattea kavereiden kanssa kahvilassa. Ja tarvitseeko sitä maitoa juoda joka aterialla litratolkulla? Suurimmaksi osaksi lasten tulisi juoda vettä, joka on ilmaista. Itse olen opiskelija ja ostan vaatteeni UFFista tai Tokmannilta alesta, en käy kahviloissa, en juo maitoa ja mehua litratolkulla ja puhelimeni vetelee viimeisiään eikä olisi varaa ostaa uutta. En kuitenkaan tunne olevani erityisen köyhä, sillä en nälkää. Nämä on näitä first world problems, ei jaksa herättää suuremmin myötätuntoa kun maailmassa on pahemminkin kärsiviä.
Vierailija kirjoitti:
Aina ne rahat jonnekin menevät. Me olemme nelihenkinen perhe ja vuokran jälkeen elämiseen jää 1000 euroa. Hyvin riittää! Lapsilla on siistit vaatteet ja lelujakin kohtuudella. Tosin meillä ei ole autoa. Asumme vuokralla. Ja luottotiedot kunnossa. Lähes aina näissä "rahat eivät riitä ruokaan" -perheissä on ongelmaa elämänhallinnassa. Surullista, että lapset kärsivät eniten.
Meidän ongelma elämänhallinnassa on mun opiskelu. Auto on pakollinen ja arkipäivänä tulee kilometrejä 130. Asutaan kaksiossa opiskelija-asunnossa, jotta voidaan nipistää edes jostain muusta ruuan sijaan. Nukutaan mielummin olkkarissa miehen kanssa, kuin laitettaisiin lapsi samaan tilanteeseen kuin molemmat itse ollaan pieninä oltu. Vanhoissa vaatteissa, naapurinkoiran omistajan kaiman kummilapsen 10 vuotta vanhoissa lenkkareissa ja repussa kouluun. Välillä on kuukausia, kun joutuu todella laskemaan ruokakaupassa, mitä voi ostaa ja mitä ei. Yritetään ennakoida mahdollisimman paljon isoja laskuja ja säästää, mutta välillä tulee yllätyksiäkin, joille ei vain voi mitää.
Säälittää perhanasti tämän nuoren naisen tarina. Eikä ole ainutlaatuinen tilanne.
Miksi köyhät ihmiset tekevät lapsia? Miksi? "En osta uutta vaatetta/puhelinta/what ever, koska ei ole varaa" , mutta lisääntymiseen ei tunnu olevan minkäänlaista kynnystä. Miksi?
Veronmaksaja kirjoitti:
Säälittää perhanasti tämän nuoren naisen tarina. Eikä ole ainutlaatuinen tilanne.
Miksi köyhät ihmiset tekevät lapsia? Miksi? "En osta uutta vaatetta/puhelinta/what ever, koska ei ole varaa" , mutta lisääntymiseen ei tunnu olevan minkäänlaista kynnystä. Miksi?
Ihan saman kaavan mukaan kuin rikkaammatkin. Ja vahinkoja sattuu molemmille...
Ehkä ajat ovat muuttuneet sitten oman lapsuuteni. Yksinhuoltajan lapsena tunnistin jotain asioita jutusta, osa omi vieraita.
Minäkin
- vietin paljon aikaa yksin, koska vanhempi teki vuorotyötä
- ulkomailla ei käyty (ei käynyt kukaan muukaan). Kesän kohokohtia olivat seurakunnan leiri ja päiväkäynti lähikaupungissa
- en halunnut tuhlata vaan söin esim aina koulussa (pahaakin) ruokaa, koska ruoka omi ilmaista
- esim lukioikäisenä en edes kysellyt kotona ajokortista tai vaihtoon menosta, koska ajattelin, että ei ole rahaa.
Mutta:
- vaatteita oli vähän, mutta uusia ja nättejä (kirppareita ei ollut). Syksyllä sai uuden paidan ja housut, seuraavat sitten joulu- ja kevätjuhliin
- joululahjaksi sai niitä trendijuttuja, jotka eivät edes paljon maksa
- täysi-ikisenä omin jo tehnyt monta vuotta kesätöitä ja oppinut käyttämään rahaa. Hyvin pärjäsin omillani. Kahviloissa ei istuttu, vaan kadulla ja ostettiin eväät kaupasta.
Jos luottotiedot menneet, eikä ole kahdesta työstä huolimatta ostaa penaalia, ongelma on elämänhallinnassa, kuten joku jo totesi. Nykyisin saa käytettynä hyvä vaatteita ja kaikkea muutakin, kun näkee vain vaivaa. Meilläkin teineille hankitaan paljon käytettynä, vaikka tulotaso on hyvä. Kerran kun on oppinut säästeliääksi, siitä on vaikea luopua.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tässäkin tapauksessa ollut ongelmaa elämänhallinnan kanssa. Jos kerran luottotiedot menneet. Laskuihin saa aina maksuaikaa. Ei ole osattu suunnitella elämää.
Ei ole tainnut äidille jäädä hirveästi aikaa "elämänhallintaan", kun on käynyt kahdessa työssä voidakseen maksaa asuntolainan.
Jos nyt Riikka opiskelijana asuu edelleen äitinsä luona, niin sehän on vallan järkevää, jos asunto on viimein maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään samassa lehdessä juttu Ramadanin loppumisesta. Siellä työtön somalipariskunta pystyi laittamaan vain "100-200€"loppujuhliin. Mistä hletistä sitä rahaa riittää niin paljon heillä?
Oisko paaston ajalta säästynyt ruokamenoista? Ja sitten kun ei viinaan mene senttiäkään, niin sekin on kaikki säästöä :)
Kannattaisi äidin jutella suoraan kaverien vanhempien kanssa. Olen ihan varma että kaverin mökille esim pääsisi, jos vain kertoisi tuon tilanteen. Meille ainakin voisi tulla! Eikä maksaisi mitään. Samaten voisi ottaa selvää auttaisiko joku harrastusten kanssa ja että voisiko olla jotain pientö "kotityötä" jolla ansaita kahvirahaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos luottotiedot menneet, eikä ole kahdesta työstä huolimatta ostaa penaalia, ongelma on elämänhallinnassa, kuten joku jo totesi. Nykyisin saa käytettynä hyvä vaatteita ja kaikkea muutakin, kun näkee vain vaivaa. Meilläkin teineille hankitaan paljon käytettynä, vaikka tulotaso on hyvä. Kerran kun on oppinut säästeliääksi, siitä on vaikea luopua.
Äiti on käynyt kahdessa työssä, ilmeisesti voidakseen pitää asuntonsa tai saadakseen velat lyhenemään. Koska hän on ollut ulosotossa, rahaa ei kahden (tai kolmenkaan) työpaikan jälkeen ole jäänyt yhtään enempää kuin ilman työtä. Penaaleita ei ole varmastikaan vain kerinnyt ostelemaan, kun on ollut kahdessa työssä.
Yhtä hyvin voisit syyllistää tyttöä, kun ei kerännyt pulloja ja tölkkejä lähimaastosta ja ostanut niillä penaalia. Ei sitä jaksa ponnistella, jos syö päivästä toiseen ravintoköyhää ruokaa ja odottelee yksin kotona, milloin äiti pääsee töistä. Köyhillä yleensäkin koti on se ainoa turvapaikka, jossa oma köyhyys ei näy ja tunnu niin kipeästi. En minäkään enää mielelläni kaupungilla liiku, ehkä se on sitten elämänhallinnan puutetta tai saamattomuutta, mutta miksi menisin? Ei siellä minulle mitään ole.
Monesti vähävaraisilla on terveyskin rempallaan. Ei näe kunnolla, kun ei ole silmälaseja. Sossu voisi niihin maksusitoumuksen antaa, mutta se on oma nöyryytyksensä mennä maksavien asiakkaiden kuullen optikkoliikkeeseen pyytämään kustannusarviota sossua varten. Hampaat voi olla huonot, kun ei kunnan ajanvarausnumeroon ole varaa jonotella ikuisuuksia, vaikka maksaakin vain paikallisverkkomaksun verran. Joka asiassa on seinä vastassa, joten miksi yrittää.
Eihän tuo mikään uusi juttu ole. Mutta kun kaikilla on "oikeus tehdä lapsia", niin ei sitä malteta miettiä minkälaiset puitteet niille lapsille on tarjota. Tiedän itsekin monilapsisia perheitä, joissa homma sössitty helvetin hienosti: Ei koulutusta, ei töitä, ei varallisuutta ja lapsia 3-4. Edes pikkulapsen synttärikakkuun ei ollut yhdessä perheessä varaa, mutta tästä huolimatta pistettiin uusi lapsukainen alulle. Huostaanotto tuossa vaiheessa pitäisi jo suorittaa, ihan oikeasti.
Minulle kerran ystävä tilitti sitä kuinka köyhiä olivat kun joutuivat ostamaan vaatteet kirpparilta. Noh, meillä ei ollut varaa edes niihin kirpparivaatteisiin. Äiti sai kerran pussillisen vaatteita työkaveriltaan. Niillä pärjättiin monta vuotta. Käytin samoja housuja kesät talvet pari vuotta. Koulussa valehtelin että niitä löytyy monta paria samanlaisia ja että lempihousuni ja en suostu muuta käyttämään...
Veronmaksaja kirjoitti:
Säälittää perhanasti tämän nuoren naisen tarina. Eikä ole ainutlaatuinen tilanne.
Miksi köyhät ihmiset tekevät lapsia? Miksi? "En osta uutta vaatetta/puhelinta/what ever, koska ei ole varaa" , mutta lisääntymiseen ei tunnu olevan minkäänlaista kynnystä. Miksi?
Jokaisella on unelmansa, etenkin nuorilla, siitä kuinka elämänsä haluaisi elää. Aina nämä haaveet, joihin vähäosaisilla myös on oikeus, eivät toteudu täydellisesti suunnitellun kaavan mukaan.
P.S. Ihan väistämättä tuli ajatuksia, että millainen tämä maailmamme olisi, jos vain täydelliset onnistujat saisivat lisääntyä, hekin tietyin varauksin ja läpäistyään tietyt kurssit.
Minulla oli kerran työkaveri, ihan mukava ihminen muuten, mutta hän aina kritisoi ns. köyhiä, kuinka he eivät ole osanneet elää oikein. Tämä työkaverini oli osannut järjestää elämänsä, koska hän oli saanut perintönä asunnot ja rahaakin paljon. Hänen mielestään hänen onnekas vaelluksensa johtui kokonaan siitä, että kieltäytyi kokonaan alkoholista. Aika suppea näkemys, siis. Se, että kaikki oli hänelle tullut rikkailta vanhemmilta, ei mitään merkinnyt.
Tuttaviensa elämästä, näiden jotka jotenkin olivat epäonnistuneet, hän löysi aina tarkasti kohdan, missä he olivat tehneet väärän valinnan elämänsä tiellä.
Pakkoko oli asua pk-seudulla? Muutto pikkukylään jossa on halvempaa asua ja elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tässäkin tapauksessa ollut ongelmaa elämänhallinnan kanssa. Jos kerran luottotiedot menneet. Laskuihin saa aina maksuaikaa. Ei ole osattu suunnitella elämää.
Voi olla, mutta silti kammottava tilanne tytön puolesta. Toivon, että toimeentulotukea haettaessa vanhemmat saisivat keskusteluapua, jossa kysyttäisiin mitä lapsille kuuluu ja haluisivatko lapset mennä juttelemaan esim. koulukuraattorille. Tuossahan lapsi oli joutunut kärsimään yksin päiväkirjaansa budjettilaskelmia tehden, ja kuten tutkijakin sanoi että köyhien perheiden lapset muuttuvat vastuuta ja huolta kantaviksi pikkuaikuisiksi. Siten olisi hyvä, että toimeentulotuen myöntäjät kiinnittäisivät huomiota myös lasten tilanteeseen.
Kuitenkin kun katselee noita köyhien alueiden paikallispubeja, ne ovat aina täynnä. Ja paikalliskaupassa ne kalliit ja ravintoköyhät einekset menevät kaupaksi. Jos äiti on masentunut ja isä juo ei se isäraha taida tipahdella hyvänä lapsille asti. Ja lapset oppivat saman kehnon elämänhallinnan. On sukuja joissa vain harvalla luottotiedot kunnossa. Miten noita auttaa? Pelkkä raha ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään samassa lehdessä juttu Ramadanin loppumisesta. Siellä työtön somalipariskunta pystyi laittamaan vain "100-200€"loppujuhliin. Mistä hletistä sitä rahaa riittää niin paljon heillä?
Oisko paaston ajalta säästynyt ruokamenoista? Ja sitten kun ei viinaan mene senttiäkään, niin sekin on kaikki säästöä :)
Ihme oletus että kantasuomalaisten raha menisi aina alkoholiin.
Ja ramadanin aikana syödään yöllä koko päivän ruoat. Ei siinä paljoa säästä. Satuitko esim.käymään Lidlissä ramadanin aikana? Somalirouvilla oli niin täydet kärryt ruokaa että pursuili yli laitojen...
Ei 18v saa työttömyysrahaa ja lisäksi Riikka on opiskelija. Jutussa mainittiin myös äidin ulosotto, joten äidin tuloista ei varmaankaan jää 2000e.