Vihaako äidit poikiaan yhtä paljon kuin miehiä ?
Kun tätä palstaa lukee, niin on aivan selvää että naiset suhtautuu miehiin lähtökohtaisesti vihamielisesti. Siis jos mies ja nainen on jotenkin vastakkain. Jos mies ei pärjää se on oma vika jne. Oikeastaan se on aika luonnollinenkin suhtautuminen. Toki pitää ymmärtää, että pelkkää provoahan tämä palsta on, mutta joku totuus siinä piilee.
Mutta jos naisella on lapsi - poika. Niin muuttaako se suhtautumista ? Voiko oman poikansa takia toivoa, että esimerkiksi poikien mahdollisuuksia pärjätä koulussa parannettaisiin, mamut eivät saisi ryöstellä kännyköitä (mokutuksen hinnalla), olisi mahdollisuuksia naismarkkinoilla, poikaa voisi rakastaa vaikka olisi pienimunainen ja mitä näitä lempiaiheita nyt täällä on.
Siis siitä huolimatta, että tämä parantaisi miesten (havainnoitua) asemaa yleisestikin ?
Kommentit (45)
Poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee...:D
Ihan totta,jestas että täällä on nykyään tyhmiä ihmisiä,oisko nuorien kesäloma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisvihaaja mutta rakastan lapsiani.Sekava aloitus,en ymmärrä miten mamutkin liittyy aiheeseen.Pikkupojat tekee aloituksia ja yksi pikkuakka kertoo teinihuuruisesta parisuhteestaan..ei se tee kaikista naisista miesvihaajia.
Mamut liittyvät asiaan sillä tavalla, että poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee, kun tulee roppakaupalla lisää kilpailijoita. Naisille tämä tietysti näkyy parantuneina markkinoina. Poikia tuo harmittaa kovasti. Tyttöjä ei.
(jätetään nyt oikeat luvut ja tilastot ja keskitytään vain tunnetodellisuuteen)
Onko äiti enemmän surullinen poikansa puolesta, joka jää ilman naista vai onnellinen, että isolle joukolle naisia on nyt paljon kuumia rakastajia ja miehiä mistä valita ? Näkeekö äiti poikansa silmin vai krhm.. naisen silmin.
Voi jestas,missä höpö höpö maailmassa sää elät???
Tää oli kyllä paskin vastaus tällä palstalla ikinä!!!
Mamubatjalta tuo on ihan odotettu vastaus. Äitien mielipiteitä kaivataan. Iso osa isistä toivottaa elintasosurffailijat takaisin välimereen.
Vierailija kirjoitti:
Poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee...:D
Ihan totta,jestas että täällä on nykyään tyhmiä ihmisiä,oisko nuorien kesäloma?
Siinähän luki, että ei katsota oikeita lukuja vaan tunnetta. Taidat olla vähän tyhmä miesvihaaja.
Olen aina toivonut saavani kolme poikaa. Olenkin saanut.
Mutta olen saanut myös upean aviomiehen.
Vierailija kirjoitti:
Poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee...:D
Ihan totta,jestas että täällä on nykyään tyhmiä ihmisiä,oisko nuorien kesäloma?
Ruotsissa on tätä nykyä alle 20-30 vuotiaissa 118 poikaa 100 tyttöä kohden, joten kyllä se varmasti heikentää tilannetta suhdemarkkinolla. Suomessa ei tätä tilannetta kokonaisuutena ole, mutta paikallisesti voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Miesvihajankkaajat on sitten kaikessa surkeudessaan niin hupaisia :D
no ryssyköillä on ihat omat lastenkasvatusmetodinsa. ''
Rys_sät söi gulagilla lapsensa, ei puolisoaan. Kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko maailmasi jotenkin yksinkertainen? Nainen voi tehdä virheitä samoin mies. Ei se sukupuoli ole mikään puolustus.
Ok eli on siis esim. äiti jolla on älykäs poika, mutta poika ei pärjää koulussa. Sen sijaan, että äiti haluaisi tehdä asialle jotakin pojan mahdollisuuksien parantamiseksi, vaikka vaatisi miesopettajaa tai jotain, niin toteaa että aina ei voi voittaa ? Koska tämä heikentäisi naisopettajien mahdollisuuksia.
Niin arvelinkin se olevan.
Tässä ap formuloi äidin roolin aika paljon päin vittua. Poikien pärjäämättömyys koulussa johtuu osittain ympäristön ennakkoasenteista - kun menestystä ei oleteta, sitä ei tule. Kun vaikeuksiin (jotka voivat olla siis ihan normihaasteita, ei mitään oppimisvaikeuksia) ei anneta tukea - koska pohjat on poikia. Lasta ei kannusteta lukemaan, koska eihän pohjat lue.
Keskeinen kysymys on se, että toistaako pojan vanhemmat näitä stereotypioita, jolloin ne alkavat todentaa itseään. Stereotypioiden uudistaminen ei tosin ole välttämättä "miesvihaa" vaan ihan pelkästään väärä ennakkoasenne.
Monikaan äiti ei ole vastannut, mutta nuo kiivaat naismiesnaisasianaisunionit kyllä. Ne vastaa aina vaikka ei kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisvihaaja mutta rakastan lapsiani.Sekava aloitus,en ymmärrä miten mamutkin liittyy aiheeseen.Pikkupojat tekee aloituksia ja yksi pikkuakka kertoo teinihuuruisesta parisuhteestaan..ei se tee kaikista naisista miesvihaajia.
Mamut liittyvät asiaan sillä tavalla, että poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee, kun tulee roppakaupalla lisää kilpailijoita. Naisille tämä tietysti näkyy parantuneina markkinoina. Poikia tuo harmittaa kovasti. Tyttöjä ei.
(jätetään nyt oikeat luvut ja tilastot ja keskitytään vain tunnetodellisuuteen)
Onko äiti enemmän surullinen poikansa puolesta, joka jää ilman naista vai onnellinen, että isolle joukolle naisia on nyt paljon kuumia rakastajia ja miehiä mistä valita ? Näkeekö äiti poikansa silmin vai krhm.. naisen silmin.
Harva aikuinen ajattelee niin musta valkoisesti että jos on onnellinen jostakin ei voisi tuntea surua tai pettymystä jostakin muusta. Äiti saattaa hyvin olla surullinen/onneton siitä että oma poika ei löydä puolisoa, mutta samalla onnellinen siitä että maailmassa on valinnan varaa niin naisille kuin miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poika on kyllä hyvin rakas. Sen näki siitä, että koira, joka oli maailman tärkein, sai lähteä piikille kun poika syntyi :D Veikkaisinpa, että jokainen nainen olisi tullut jyrätyksi myös.
Kaunottaressa ja kulkurissa sanottiin, että "kun vauva tulee sisään, niin koira lähtee ulos". En arvannutkaan miten totta se on.
Onneksi kaikki eivät ole kaltaisiasi. Tuon koiran suhteen tarkoitan...
Niin juuri kunnon isä... vai äitikö se oli, olisi vienyt lapsen piikille.
Heh heh, hauska juttu. Tuossa viestissä johon viittasin tökkäsi vaan aika pahasti tuo että lausetta "kun vauva tulee sisään, koira lähtee ulos" pidetään perustotuutena. Väitän että suurin osa koirista ja lapsista on sopeutettavissa toisiinsa. Eivät tietenkään kaikki mutta suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poika on kyllä hyvin rakas. Sen näki siitä, että koira, joka oli maailman tärkein, sai lähteä piikille kun poika syntyi :D Veikkaisinpa, että jokainen nainen olisi tullut jyrätyksi myös.
Kaunottaressa ja kulkurissa sanottiin, että "kun vauva tulee sisään, niin koira lähtee ulos". En arvannutkaan miten totta se on.
Onneksi kaikki eivät ole kaltaisiasi. Tuon koiran suhteen tarkoitan...
Onkohan nytten mies pysynyt elämässä mukana, kun koira sai kärsiä tämän hylätyksi jäämisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko maailmasi jotenkin yksinkertainen? Nainen voi tehdä virheitä samoin mies. Ei se sukupuoli ole mikään puolustus.
Ok eli on siis esim. äiti jolla on älykäs poika, mutta poika ei pärjää koulussa. Sen sijaan, että äiti haluaisi tehdä asialle jotakin pojan mahdollisuuksien parantamiseksi, vaikka vaatisi miesopettajaa tai jotain, niin toteaa että aina ei voi voittaa ? Koska tämä heikentäisi naisopettajien mahdollisuuksia.
Niin arvelinkin se olevan.
Tässä ap formuloi äidin roolin aika paljon päin vittua. Poikien pärjäämättömyys koulussa johtuu osittain ympäristön ennakkoasenteista - kun menestystä ei oleteta, sitä ei tule. Kun vaikeuksiin (jotka voivat olla siis ihan normihaasteita, ei mitään oppimisvaikeuksia) ei anneta tukea - koska pohjat on poikia. Lasta ei kannusteta lukemaan, koska eihän pohjat lue.
Keskeinen kysymys on se, että toistaako pojan vanhemmat näitä stereotypioita, jolloin ne alkavat todentaa itseään. Stereotypioiden uudistaminen ei tosin ole välttämättä "miesvihaa" vaan ihan pelkästään väärä ennakkoasenne.
Eli toisaalta ennakkoasenteiden vuoksi naisilla on pienempi palkka ja vähemmän yritysten hallituksissa. Naisten tulee muuttaa asenteitaan ? Teksivät vähän enemmän ja paremmin, niin voisivat pärjätä.
Autocorrectisi on asenteellinen pojat = pohjat
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt puhutaan ihan oikeasta maailmasta ja oikeista asioista...ei pienestä munasta tai siitä kuinka pojilla on hankalaa,niin kyllä edelleen naiset ovat maailmassa huonomassa asemassa.Suomessakin huonompi palkka,ehkäisypillerit,lapsien kanssa kotona-menetetyt eläkkeet,raiskaukset.Ja kun katsoo isoa kuvaa,jestas että on maailmassa vääryyttä.Jos täällä nyt joku neito kitisee "miehensä" pientä munaa,ei se ole mies vihaa.
Onko miehet yhtä kamalia tyttärilleen että arvostelee rintoja tai älyä?
-naisen palkkaus ei ole miestä huonompi, päinvastoin Helsingissä nuoret naiset tienaavat jopa ikäisiään miehiä enemmän
-millä tapaa ehkäisypilleri on tasa-arvo-ongelma?
-miehetkö pakottavat naiset raskaaksi naiselta kyselemättä?
-raiskaukset eivät ole myöskään tasa-arvo-ongelma, kuten muutkaan rikokset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmisvihaaja mutta rakastan lapsiani.Sekava aloitus,en ymmärrä miten mamutkin liittyy aiheeseen.Pikkupojat tekee aloituksia ja yksi pikkuakka kertoo teinihuuruisesta parisuhteestaan..ei se tee kaikista naisista miesvihaajia.
Mamut liittyvät asiaan sillä tavalla, että poikien ja miesten huolestuneisuus suhdemarkkinoilla huononee, kun tulee roppakaupalla lisää kilpailijoita. Naisille tämä tietysti näkyy parantuneina markkinoina. Poikia tuo harmittaa kovasti. Tyttöjä ei.
(jätetään nyt oikeat luvut ja tilastot ja keskitytään vain tunnetodellisuuteen)
Onko äiti enemmän surullinen poikansa puolesta, joka jää ilman naista vai onnellinen, että isolle joukolle naisia on nyt paljon kuumia rakastajia ja miehiä mistä valita ? Näkeekö äiti poikansa silmin vai krhm.. naisen silmin.
Voi jestas,missä höpö höpö maailmassa sää elät???
Tää oli kyllä paskin vastaus tällä palstalla ikinä!!!Mamubatjalta tuo on ihan odotettu vastaus. Äitien mielipiteitä kaivataan. Iso osa isistä toivottaa elintasosurffailijat takaisin välimereen.
Iso osa miehistäkin on ihan normaalilla älyllä varustettua väkeä, eikä toivo ihmisten kuolemaa. Minusta sinun kannattaisi sulkea nettiä ja alkaa katsella oikeaa elämää ympärilläsi.
Ja ei, äidit eivät vihaa poikiaan, eivätkä miehiäkään, kas kun ilman miestä heillä ei olisi poikia. Naiset ja miehet eivät yleisesti vihaa toisiaan, joskus voi tulla sanomista läheisissä suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella (eli mitä olen miesvihaajiin törmännyt) oma poika ei muuta suhtautumista. Omaan poikaan vain suhtaudutaan omana lapsena vaikka hän olisi jo aikuinen.
Minä olin syntinen jo syntyessäni kun kehtasin olla poika, niin äidin kuin mummonkin mielestä. Vieläkään en ole saanut anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaako ap äitiään yhtä paljon kuin muita naisia vai enemmän?
En vihaa äitiäni. Enkä vihaa naisiakaan. Eikä äitinikään koskaan vihannut minua. Hän oli sellainen "vanhanaikainen" äiti. Luulen, että olen siksi menestynyt niin hyvin.
Huomaan kyllä, että nykyään lapsissa on paljon enemmän opittua vihaa toista sukupuolta kohtaan. Oletko nuori ? Alle 30 ?
Millainen on vanhanaikainen äiti?
Minä varmaan olen vanhanaikainen äiti. En siksi, että olisin kotiäiti ja vanhakantainen ajatuksiltani, pikemminkin päinvastoin (hyvinkoulutettu, hyvässä työssä), vaan vanhakantainen sillä lailla, että laitoin lasten edun omani edelle kun olivat pieniä. Tein lapset vanhempana, silloin ei tarvinnut itkeä oman ajan perään ja laskea kenen vuoro siivota. Vanhanaikainen myös siinä mielessä, että annoin heidän olla lapsia omista lähtökohdistaan.
Tällä palstalla pistää silmään molempien sukupuolten mustavaloisuus ja ehdottomuus. Minä joudun tekemään niin paljon enemmän, minä kärsin, toinen pääsee vähemmällä. Mies on täys paska kun jättää partakarvat lavuaariin eikä täytä astianpesukonetta oikein. Nainen ei taipunut vaateisiini siispä lähdin. Vanhanaikaisen ihmisen näkökulmasta aika itsekkäitä kommentteja puolin ja toisin. Raamatussa puhutaan toistensa palvelusta parisuhteessa. Tuota olen noudattanut lasten ja miehen suhteen. Ja yllätys: tuo on tullut takaisin. Aikuistuessaan lapset huomioivat minua kauniisti, tulevat kertomaan ilonsa ja surunsa, tarjoavat minulle apua jos tarvitsen. Samoin mies osoittaa rakkauttaan, ei siivoamalla vaan kaivamalla uusia kukkapenkkin paikkoja. Ainakin minulla on ollut onnellinen elämä, ei helppo mutta hyvä. Joskus avain muutokseen lähtee oman pään sisältä: mitä minä haluan, mitä olen valmis itse tekemään tuon saadakseni ja missä voin tehdä kompromisseja. Tuota kun pohtii enemmän kuin miettii toisten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä tai vikoja voi olla onnellisempi. Uskokaa vanhaa naista.
Ainakin enemmän kuin aviomiestään.
Vierailija kirjoitti:
Milloin ajattelit lakata hakkaamasta vaimoasi?
Milloin aattelit ottaa löylykauhan pois perseestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella (eli mitä olen miesvihaajiin törmännyt) oma poika ei muuta suhtautumista. Omaan poikaan vain suhtaudutaan omana lapsena vaikka hän olisi jo aikuinen.
Minä olin syntinen jo syntyessäni kun kehtasin olla poika, niin äidin kuin mummonkin mielestä. Vieläkään en ole saanut anteeksi.
Minun kokemukseni miesvihaaja äideistä perustuu vain pariin tapaukseen joten otos ei mitenkään ole kattava. Ihan varmasti joukkoon mahtuu niitä jotka vihaa jopa lapsiaan, samoin heitä joiden suhtautuminen muuttuu omien lasten myötä tai vaikka vain siksi että kokemusta karttuu myös niistä miehistä joita ei ole mitään syytä vihata.
En ole ap, mutta kysymys on ihan relevantti. Se, ettei siihen saa vastausta, on jo toki vastaus itsessään.