Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten kasvatus/ säännöt eron jälkeen?
04.07.2016 |
Meillä tilanne on se että lasten kasvatus on ollut aina 99% mun vastuulla, exäni ei ole ikinä halunnut pahemmin osallistua siihen.
Nyt eron jälkeen ja lapset on hänellä joka toinen vloppu, niin nämä alkuviikot on täällä kotona ihan kauheita. Iskän luona kun ei ole rajoja/ nukkumamenoaikoja/sääntöjä ei mitään. Lapset saa tehdä siel mitä halua.
Oon yrittänyt keskustella exäni kanssa aiheesta ja nytkin pyysin, että voitaisko joku päivä yhdessä jutella lasten kasvatukseen liittyvistä asioista, mutta ei häntä kiinnosta.
Siellä saa kuullemma tehdä mitä halua ja mä saan kotona olla se "natsi".
Ei siin mitään mutta ihan selvästi pienempi lapsista reagoi tähän tosi voimakkaasti, eikä ole kyl minustakaan kiva aina "aloittaa alusta" .
Isä ei pidä lapsiin muuten mitään yhteyttää mutta joka toinen perjantai hakee ne silloin illalla ja joka sunnuntaina palauttaa.
Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa?
Kommentit (6)
Pidä ne omat säännöt. Lapset tottuvat eri sääntöihin ja tapoihin. Toki voit varata aikaa perheneuvolasta, mutta keskustelu saattaa jäädä sielläkin laihaksi. Aika auttaa. Laita lapsille säännöt ja ohjeet kuvina ja selkeästi näkyville. Keskustelu auttaa lasten kanssa, samoin toisto ja palkitseminen. Varmaan päiväkodissakin on vähän eri säännöt kuin kotona tai mummolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relaa.
Muistutat lapsia siitä, että äidin luona on äidin säännöt ja ne ovat erilaiset kuin isällä. Toistat tätä kunnes siitä on tullut itsestään selvä asia.
Ja jollei se auta, niin huuda kitarisat pitkällä että teidän takia kukaan ei tule sanomaan että yksinhuoltajaäitien lapset ovat vähän säälittäviä.
Käynyt tämän läpi. Fiksut lapset, sitten lopuksi. Tajuavat itse, miten ihmisenä eletään ja miksi vihanneksia syödään.
Meillä on kasvatettu tasapuolisesti ja samat säännöt käytössä, silti isäviikonlopun jälkeen pari päivää menee miten sattuu... Muuttui ajan kanssa paremmaksi ja loppui sittemmin kokonaan, kun lapset kasvoivat.
Meillä minä äiti olen se natsi. Isällä saa tehdä ihan mitä tahtoo ja elää kuin pellossa.
Tästä ei sitten kestä edes exälle puhua, kun minä ole hullu.
En vaatisi liikaa vain, että hampaat pestäisiin ja nukkumaan mentäisiin ajoissa. Hampaat on jo nytkin reikäiset ja minä se olen, joka lapset sinne lääkärille roudaan ja odotan, lahjon yms. että ne saadaan paikattua.
Exällä ei ole mitään huolia tuollaisesta, kunhan on kivaa.
Tapaamisetkin tapahtuu exän harrasteitten ehdoilla, joten melkoista pomputtelua välistä.. Mutta kummasti lapset vain kasvaessaan ovat itse pistäneet tapaamiset jäihin. Eivät mene, ellei ole pakko. Alkuun minä jopa maksoin siitä menemisestä, mutta nyt olen pistänyt rahapussin kiinni ja todennut, olkoot kotona.
Ja sitten minä kuulemma manipuloin lapsia, etteivät ne enää tahdo tulla käymään..ok, jos se siltä vaikuttaa.
Eli vaikeaa on, mutta kohta viimeinenkin täyttää 12 ja sitten minä en evääni liikauta tapaamisten takia.
Mulle vaan itselläni on tärkeätä ne lasten nukkumamenoaika ja ruoka-ajat. Mitään muuta en o exältäni pyytänyt. Silti oon tosissaan se "natsi".
Eilen muksut valvoi viel 24 jälkeen eikä mikän puhe/ vieressä oleminen auttanut. Aamulla ku yrität väkisin repii kello 6 lapset sängystä, niin ei ollut ihan sellainen "paras äiti fiilis", ku muksut huutaa ja raivoa.
Oon lohduttanut ajatuksella et onneks tää tilanne on vaan 2 kertaa kk ..:(
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kummassakin kodissa on omat sääntönsä. Viikonlopuilta kotiin palaava lapsi ei edes oikeasti oikuttele siksi, että säännöt on erilaiset. Ja tuohon oikutteluun toimii vain aika, muutamassa vuodessa helpottaa, kun lapset tottuu järjestelyyn.
Kotiinpaluukapina on täällä nähty niin tapaamisviikonlopuilta palatessa kuin vaikka mummon hellästä huomasta kotiin tullessa. Se kuuluu asiaan, vaikka onkin rankkaa.