Uusperheen haasteet, puolison 9v on haasteellinen

Taitaa olla myös isäsuhde ongelmallinen kun noin harvoin näkevät ja silloinkin pakotettuna olemaan vieraiden ihmisten ympäröimänä, ei kaksin isän kanssa. Se on sitä ihqua uusperheilyä, joten sopeudu.

Asutteko yhdessä vai olette vain viikoloppuisin?

Koska ko asia on lapsillesi todella vaikea ja vaikeuttaa heidän tasapainoista elämäänsä todella paljon, olen sitä mieltä, että eroa miehestä lastesi tähden.   Voi kuullostaa kovalta, mutta sinä olet ennenkaikkea lastesi äiti ja huolehdit siitä, että heillä on hyvä ja tasapainoinen lapsuus.  Nyt se ei sitä ole.

Siis kuka tää otsikossa oleva 9-vuotias on?

Mutta joo, pahintahan on jo muutenkin herkälle lapselle tuollainen eroilu ja sit nää vihoviimeset uusperhehelvetit. Ettekö tekin olisi voinut vaan seurustella eikä sopeuttaa muutenkin jo henkisesti vaurioitunutta lapsia "uuteen perheeseen". Vanhempien itsekkyys tuhoaa lapsia.

Miten tyttö on muuten sosiaalisissa suhteissa? Onko kavereita koulussa ja vapaa-aikana? Toivottavasti häntä ei kiusata koulussa. Hänessä ei ole ilmeisesti autistisia piirteitä?

 

Ihan normisettiä. Lapsi on menettänyt isänsä, sinun nuorempi tyttäresi on saanut uuden isän. Vähemmästäkin tulee paha mieli ja jos vielä on erilaisia muita ongelmia, niin nekin korostuvat.

Apuna olisi se, että isäviikonloput ovat vain isän ja tytön yhteistä aikaa, ei teidän muiden. Slloin ei tarvitsisi jakaa isää kenenkään kanssa.

rajoihin keskittyminen on ihan turhaa. lapsi toimii "oikein" silloin kun se on hänelle mahdollista ts. hänellä on siihen riittävät taidot. hankkikaa apua ja perehtykää, esim. kirja Tulistuva lapsi on erinomainen.

No onko se 9 vai 10?

hyi. en yksinkertaisesti jaksaisi. lapsen kasvatus on miehen ja exän asia, jos ei ole, sanoisin hei.

Olette seurustelleet vuoden ja asutte nyt jo yhdessä, vaikka kuvioissa on lapsiakin?

Voisitteko te antaa sitä tilaa isälle ja lapselle viettää aikaa yhdessä niin, että te muut ette ole paikalla?

Miksi isä ei käy siellä perheneuvolassa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normisettiä. Lapsi on menettänyt isänsä, sinun nuorempi tyttäresi on saanut uuden isän. Vähemmästäkin tulee paha mieli ja jos vielä on erilaisia muita ongelmia, niin nekin korostuvat.

Apuna olisi se, että isäviikonloput ovat vain isän ja tytön yhteistä aikaa, ei teidän muiden. Slloin ei tarvitsisi jakaa isää kenenkään kanssa.

Ei suoraviivaisesti näin. Ovatko lapsen ongelmat tulleet pintaan eron jälkeen vai jo olleet ennen sitä? Eli onko erolla, uudella perheellä tai tilanteella mitään tekemistä asian kanssa vai ei? Jos jotain tilanteessa johtuu erosta tai muutoksista niin hoito sen mukaista. Mikäli lapsen erityisvaikeuden ovat jo olleet niin hoito taas sen mukaista.

Tuollainen setti ongelmia taitaa kyllä ollut lapsella jo valmiiksi. Eli eroa tai uutta perhetilanette silloin siitä turha syyttää. Toki uudet tilanteet erityislapselle haastavampia jo lähtökohtaisesti.

Pitäisi varmaan sanoa tähän jotain kivaa ja rakentavaa, mutta oikeasti: eläydy nyt siihen lapsen asemaan. Vanhempien ero on helvettiä, uusperhe uusine "sisaruksineen" on helvettiä ja sitten koetat hoitaa homman, kun taitoja elää ns. tavallista, rauhallista elämääkään ei ole kovin paljon. Oikeasti et voi vaatia, että lapsi osaa ja jaksaa kaiken. Tietenkään et voi vaatia omilta lapsiltasikaan mitä vaan. Tee tästä johtopäätös. Toisaalta sivuhuomio: minulla on kaksi poikaa neljän vuoden ikäerolla, isommalla Aspergerin syndrooma (ei pahemmin elämää rajoittava) ja kyllä riitaa ja myös fyysistä tappelua riittää. Ihan normiperheessäkään kaikki ei ole aina yhtä idylliä, vaikka toisaalta meidän pojat myös aidosti rakastavat toisiaan, mutta uusperheessä koko lähtötilanne voi olla yksinkertaisesti jo liian vaikea. Kaikki ei aina onnistu, vaikka miten tahtoisi. Ja ennen kaikkea ruumiita voi syntyä matkalla liikaa.

Kahden uusperheen kokemuksella: älä ryhdy tuohon. Älä raahaa lapsiasi tuohon suohon. Tuolla lapsella on jo kaksi vanhempaa, he selviytyköön lapsensa erityistarpeista. Sinua tarvitsevat sinun omat lapsesi.

Jos vielä voit, älä muuta yhteen. Mies voi tavata lastaan kahden ja antaa tälle jakamattoman huomionsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normisettiä. Lapsi on menettänyt isänsä, sinun nuorempi tyttäresi on saanut uuden isän. Vähemmästäkin tulee paha mieli ja jos vielä on erilaisia muita ongelmia, niin nekin korostuvat.

Apuna olisi se, että isäviikonloput ovat vain isän ja tytön yhteistä aikaa, ei teidän muiden. Slloin ei tarvitsisi jakaa isää kenenkään kanssa.

Ei suoraviivaisesti näin. Ovatko lapsen ongelmat tulleet pintaan eron jälkeen vai jo olleet ennen sitä? Eli onko erolla, uudella perheellä tai tilanteella mitään tekemistä asian kanssa vai ei? Jos jotain tilanteessa johtuu erosta tai muutoksista niin hoito sen mukaista. Mikäli lapsen erityisvaikeuden ovat jo olleet niin hoito taas sen mukaista.

Tuollainen setti ongelmia taitaa kyllä ollut lapsella jo valmiiksi. Eli eroa tai uutta perhetilanette silloin siitä turha syyttää. Toki uudet tilanteet erityislapselle haastavampia jo lähtökohtaisesti.

Ihanko tosissasi väität, että lapset eivät reagoi eroon ja että erityistä tukea tarvitsevalle isän menettäminen on helppo juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normisettiä. Lapsi on menettänyt isänsä, sinun nuorempi tyttäresi on saanut uuden isän. Vähemmästäkin tulee paha mieli ja jos vielä on erilaisia muita ongelmia, niin nekin korostuvat.

Apuna olisi se, että isäviikonloput ovat vain isän ja tytön yhteistä aikaa, ei teidän muiden. Slloin ei tarvitsisi jakaa isää kenenkään kanssa.

Ei suoraviivaisesti näin. Ovatko lapsen ongelmat tulleet pintaan eron jälkeen vai jo olleet ennen sitä? Eli onko erolla, uudella perheellä tai tilanteella mitään tekemistä asian kanssa vai ei? Jos jotain tilanteessa johtuu erosta tai muutoksista niin hoito sen mukaista. Mikäli lapsen erityisvaikeuden ovat jo olleet niin hoito taas sen mukaista.

Tuollainen setti ongelmia taitaa kyllä ollut lapsella jo valmiiksi. Eli eroa tai uutta perhetilanette silloin siitä turha syyttää. Toki uudet tilanteet erityislapselle haastavampia jo lähtökohtaisesti.

Ihanko tosissasi väität, että lapset eivät reagoi eroon ja että erityistä tukea tarvitsevalle isän menettäminen on helppo juttu?

Samaa ihmettelin. Tietysti pitää huomioida, oliko ennen eroa jo minkälaisia ongelmia ja miten ero vaikutti, mutta kun ei ihmisten kanssa toimita noin, että heitellään kuin palloa ja analysoidaan viileästi ja "hoidetaan sen mukaisesti". Erityislapselle muutokset ovat usein vaikeita kuten todettiin, mutta voisi myös miettiä, milloin ne ovat LIIAN vaikeita! Joskus tuho ihmisen mielessä on sellaista, ettei sitä vaan voi näpsäkästi hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Jos se isä ottaisi itseään niskasta kiinni ja ottaisi lasta luokseen enemmän ja kävisi myös siellä neuvolassa! Noin vähät tapaamiset ei vaan tuossa tilanteessa käy, jossa lapsi tarvitsee enemmän erikoishuomiota,  tukea ja hoivaa.

Onko sekään lapselle hyväksi, että elää hyvin riitaisassa perheessä (vaikkakin ydinperheessä)?  

Vanhemmat eivät pysty eroamaan (koska lapsi tarvitsee tukea?) ja tekevät toistensa elämästä helvetin?

SEKÖ ON RATKAISU?

Trine kirjoitti:

Onko sekään lapselle hyväksi, että elää hyvin riitaisassa perheessä (vaikkakin ydinperheessä)?  

Vanhemmat eivät pysty eroamaan (koska lapsi tarvitsee tukea?) ja tekevät toistensa elämästä helvetin?

SEKÖ ON RATKAISU?

Ei, se ei ole ratkaisu. Joskus ero on todellakin paras vaihtoehto myös lapsen kannalta, vaikka se lasta koettelisikin. Mutta harva lapsi siihen nyt välttämättä sitten mitään uusperhekuviota kaipaa niin, että saa vielä uudet sisaruksetkin. Eron jälkeen lapsi tarvitsisi varmaankin vanhemmiltaan hyvin rauhallista, keskittynyttä yhdessäoloa, ei mitään uusia perhekuvioita. Joskin siinä on aina sitten se riskinsä, että lapsesta kasvaa vanhempiensa "tasaveroinen partneri", joka päättää perheen asioista, kuuntelee vanhempiensa huolet ym., mitä täytyy tietysti varoa.

Kiitos vastauksista, varsinkin niistä, joissa oli oikeasti vinkkejä ja neuvoja asiaan. Negatiivisuus ja arvostelu ei auta ketään. Haasteita riittää meillä ja niihin pyritään vastaamaan. Mies on käynyt myös tyttärensä kanssa perheneuvolassa. Lapsi käy koulua ja asuu toisella paikkakunnalla äitinsä luona, siksi isä pystyy rajallisesti olemaan mukana lapsen elämässä. Parhaansa tässä asiassa pyrkii tekemään. Ongelmia on ollut jo vuosia ja ero lapsen äidistä miehellä tapahtunut jo 5 vuotta sitten. Hyviä neuvoja edelleen vastaanotetaan.

Kiitos.

t. AP