Hautajaisiin pukeutuminen - herättää ihmetystä!

Juhlissa päähenkilö on päähenkilö. Hautajaisissa hillitty asu. Samoin häissä hillitty asu, sillä morsian on päähenkilö.

Ennen vaikka oli köyhää niin niin osattiin kunnioittaa tilaisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en uskonnollinen olekaan niin tilannetaju pukeutumisessa korreloi todella pitkälle ihmisen älykkyyden ja sivistyksen kanssa, jos mennään kirkkoon peitetään solisluiden ja polvien väliin jäävä alue, vain häissä morsiamen/neitojen kohdalla voidaan, mielellään hyvällä maulla, hieman poiketa. Enkä edes ole mikään mikään kukkahattutäti-ihminen vaan pitkälti muotitietoinen kolmikymppinen nainen, tilannetajunpuute vaan yksinkertaisesti on TODELLA rahvaanomaista, tulee tosi vahvasti sellainen fiilis että kyseinen ihminen on ihan pihalla maailmasta ja todellisuudesta.

Kai peität myös hiukset ja istut eri puolella käytävää kuin vastakkaista sukupuolta olevat?

Vai valikoitko vaan itselle mieluisat säännöt?

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät ehkä omista asiallisia hautajaisvaatteita, eikä yksien vuoksi ole viitsineet tai voineet ostaa. Siksi on pukeuduttu lähinnä 'juhlavaatteisiin'.

Ehkä tummat farkut ovat sittenkin parempi hautajaisvaate kuin minimekko.

Joo, on. Ei hautajaisiin normaalisti mitään juhlavaatteita tarvita. Hillitty peittävä tumma asu käy. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti jotkut ajattelee, että pukeutuminen jotenkin mittaa surua tai kunnioitusta?

Siskoni kuoli parikymppisenä ja hautajaiset oli keskellä kevättä, pääsiäisenä. Todella moni oli pukeutunut vaaleisiin ja värikkäisiin asuihin, oli vaaleita ja värikkäitä juhlapukuja sekä mekkoja. Osalla vieraista oli tummaa, harmaata ja valkoista.

Itselläni oli vaalea mekko, muillakin perheenjäsenillä vaaleita asuja. En usko, että kukaan paikalla olevista ajatteli meidän surevan jotenkin vähemmän tai olevan epäkunnioittavia siskoa kohtaan.

Ihanaa!

Uskon, että oli siskosi näköiset hautajaiset.

Muiden pukeutumisen arvostelu on junttia ja moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä ei ole varaa oikeesti ostaa hautajaisiin vaatteita, mennään niillä mitä on. Kyllä köyhälläkin on oikeus hautajaisiin tulla huonoissa ja ei eitiketin mukaisissa vaatteissa. Itse olen ohjeistanut läheisiä, että kun kuolen niin hautajaisiin voi tulla just semmoisena kuin on ja ei vaate stressiä. Itseä ei kyllä kiinnosta toisten vaatteet.

Jotenkin en jaksa uskoa, että noilla bilemekkoisilla hautajaisvierailla olisi vaatteista pulaa.

Aivan varmasti jokaiselta löytyy vaikka jokin tumma tai harmaa neule ja tummat housut. Kirppikseltä ainakin saa parilla eurolla jotkin alkeelliset tummat vaatteet. Mitään juhlavaatteitahan hautajaisiin ei tarvita.

Vai onko jonkun mielestä oikeasti kunnioittavampaa tulla hautajaisiin pinkissä vesirajamekossa kuin arkisessa tummassa puserossa ja tummissa housuissa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä ei ole varaa oikeesti ostaa hautajaisiin vaatteita, mennään niillä mitä on. Kyllä köyhälläkin on oikeus hautajaisiin tulla huonoissa ja ei eitiketin mukaisissa vaatteissa. Itse olen ohjeistanut läheisiä, että kun kuolen niin hautajaisiin voi tulla just semmoisena kuin on ja ei vaate stressiä. Itseä ei kyllä kiinnosta toisten vaatteet.

Ei. Jos kyse on hautajaisista, sinne ei mene paljastavissa ja täysin tilaisuuden luonteeseen sopimattomissa vaatteissa! On se kumma, ettei voida sen vertaa arvostaa tilaisuutta!! Ennen vanhan jokainen maalaisukkokin tajusi pukeutua joko pukuun tai muuten siisteihin tummiin vaatteisiin, samoin naiset, kun mentiin hautajaisiin. Nykyajan itsekkyys ja välinpitämättömyys muka sallii kaiken mutta törkeä pukeutuminen on törkeää, eikä se muuksi muutu.

Siistit vaatteet joo, mutta mikä ongelma on jos ei ole tummaa?

Lapsilla ja nuorisolla esimerkiksi farkut ja vaalea kauluspaita on hyvin yleinen ja mielestäni oikein sopiva asu. Miksei aikuisillakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut venäläisten hautajaisia seuraamassa, ihan turistina osuin paikalle.  Ihmisiä oli paljon, ja vain ilmeisesti lähimmät oli pukeutuneet ns. hyvin.  Muu joukko hyvin arkisesti pukeutuneita, mutta ei siellä mitään räikeää tai paljastelevaa ollut.  Kumisaappaita ja verkkareita ja sitä rataa.

Suomessa kuitenkin tapana on pukeutua ja esiintyä hillitysti ja tilannetta kunnioittavasti.  Sen muutaman tunnin ajaksi voi vaatteita vaikka lainata.  Minulla on ollut muutaman kerran siskolta lainattu pitkä takki, kun itsellä ei sellaista ollut.  Mieheni lainasi veljeltään juhlavammat kengät, kun omat mustat pikkukengät oli jo niin kuluneet.  Nuorilta on kyllä sen verran mustia tai muuten tummia vaatteita löytynyt, että ovat voineet olla paikalla.  Pikkulasten vaatteissa riittää kun on siistit.

Yhden kerran olen nähnyt nuoren rouvan olkapäät paljaina.  Minusta se oli mautonta ja monesta muustakin.  En käsitä, mitä sillä tahdotaan viestiä.  Ei kukaan kaipaa paljasta pintaa hautajaisissa.

Mutta kaipa ajat sitten muuttuvat siihen suuntaan.  Alastomuus ja paljasteleminenhan on nyt muotia.  Häissä olen jo nähnyt naisen, jonka päällä oli puoliksi pakarat paljastavat minipöksyt.  Milloinkahan ne rantautuvat hautajaisiin?

Tuossa paljastelussa on sekin näkökohta, että hautajaisissa on aina kylmä. Jos siis oikeasti suret, ja minä ainakin menen vähän vieraammankin ihmisen hautajaisissa siihen suruun mukaan ja alan itkeä, jotain joukkohysteriaa kai. Ja sitten tulee kylmä. Kirkoissa on kylmä ja haudalla vasta kylmä onkin ja kun päästään seurakuntatalolle, on niin uupunut että sitten vasta paleleekin.

Eli ihan oman mukavuuden takia kannattaa pukeutua peittävästi, ihan kesähelteitä lukuunottamatta.

Noin muuten minusta vaikuttaa siltä, että isolla osalla ihmisistä ei nykyään enää ole mitään siistimpiä vaatteita/pyhävaatteita. Olin sunnuntaina messussa ja siellä siunattiin samalla seurakunnan työntekijät sille vuodelle, tulivat ristisaatossa sisään, polvistuivat alttarikaiteen ääreen ja saivat siunauksen. Miehillä oli tummat puvut mutta naisilla tyyliin farkut ja epämääräinen neuletakinreuhka, siis ei edes smart casual vaan sellaiset vaatteet mitä ei voi pitää vaikkapa toimistotöissä missään muualla kuin Suomessa.

Jotenkin hassua, että keski-ikäisillä naisilla ei ole mitään siistimpää panna päälleen kirkkoon, vaikka ovat seurakunnan työntekijöitä ja saavat erikoisen siunauksen.

Näissä pukeutumisetikettiä käsittelevissä ketjuissa menee aina iloisesti sekaisin "rumat ne vaatteilla koreilee" -henkinen asenne, että "ai mitataanko kunnioitus jotenkin hienoilla vaatteilla vai, mitä jos vieraalla ei ole varaa edes ehjiin sukkiin, jne", ja toisaalta "minähän ei muiden lupaa kysy, vaan puen päälleni just mitä haluan".

Asialliset vaatteet saa kirpputorilta muutamalla eurolla. Ei mitään näyttäviä merkkivaatteita, mutta ei sellaista keneltäkään odotetakaan. Jos joku menee häihin verkkareissa ja crocseissa, tai hautajaisiin neonkeltaisessa tiukassa trikoomekossa, ei se todellakaan riipu siitä, ettei kyseisellä ihmisellä olisi varaa asiallisempiin vaatteisiin. Nuo ihmiset vain haluavat tehdä juuri mitä haluavat. Ensimmäinen todennäköisesti pitää omaa mukavuuttaan tärkeämpänä kuin mitään muuta, ja jälkimmäinen luultavasti priorisoi sen, että on taatusti joka tilaisuuden keskipiste ulkonäöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en uskonnollinen olekaan niin tilannetaju pukeutumisessa korreloi todella pitkälle ihmisen älykkyyden ja sivistyksen kanssa, jos mennään kirkkoon peitetään solisluiden ja polvien väliin jäävä alue, vain häissä morsiamen/neitojen kohdalla voidaan, mielellään hyvällä maulla, hieman poiketa. Enkä edes ole mikään mikään kukkahattutäti-ihminen vaan pitkälti muotitietoinen kolmikymppinen nainen, tilannetajunpuute vaan yksinkertaisesti on TODELLA rahvaanomaista, tulee tosi vahvasti sellainen fiilis että kyseinen ihminen on ihan pihalla maailmasta ja todellisuudesta.

Niinpä, ei sitä oikein aina edes tajua millaisista maakuopista jotkut ihmisten ilmoille kömpiikään.

Vierailija kirjoitti:

Siistit vaatteet joo, mutta mikä ongelma on jos ei ole tummaa?

Lapsilla ja nuorisolla esimerkiksi farkut ja vaalea kauluspaita on hyvin yleinen ja mielestäni oikein sopiva asu. Miksei aikuisillakin.

Olen itse kirjoittanut valmiiksi ohjeet peijaisteni järjestämiseksi. Kantajilla on maastopuku, sillä sellainen heiltä kaikilta löytyy. Tuovat myös lipun.

Meidän suvussa on ollut tapana pukeutua vainajan omaa tahtoa kunnioittaen. Joskus se on ollut perinteistä mustaa, jos vainaja on ollut vanhempi, joskus on ollut ihan tavalliset siistit ja värikkäätkin vaatteet, joskus jopa soinut ihan tunnettuja rock- ja pop-artisteja uruilla. Kaikki on pukeutuminen on oikein, ei ole mitään lain määräämää etikettiä. Suntiona tulee nähtyä kaikenlaista pukeutumista hautajaisvierailla ja yhtä lailla kaiki on sallittua, jopa suositeltavaa kunnioittaa hautajaisissa nimenomaan vainajan tahtoa. Joskus se on pukeutumisessakin muutakin kuin mustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en uskonnollinen olekaan niin tilannetaju pukeutumisessa korreloi todella pitkälle ihmisen älykkyyden ja sivistyksen kanssa, jos mennään kirkkoon peitetään solisluiden ja polvien väliin jäävä alue, vain häissä morsiamen/neitojen kohdalla voidaan, mielellään hyvällä maulla, hieman poiketa. Enkä edes ole mikään mikään kukkahattutäti-ihminen vaan pitkälti muotitietoinen kolmikymppinen nainen, tilannetajunpuute vaan yksinkertaisesti on TODELLA rahvaanomaista, tulee tosi vahvasti sellainen fiilis että kyseinen ihminen on ihan pihalla maailmasta ja todellisuudesta.

Kai peität myös hiukset ja istut eri puolella käytävää kuin vastakkaista sukupuolta olevat?

Vai valikoitko vaan itselle mieluisat säännöt?

Mitä sinä selität? Tässä ei ollut kyse mistään muista etikettiin liittyvistä säännöistä, vaan tilannetajun ja pukeutumisen yhdistämisestä. Se että osaa arvioida tilanteen luonteen ja hengen, tapahtumalokaation luonteen ja hengen, ja oman suhteensa juhlittavaan tai muistettavaan henkilöön tai tapahtumaan, ja valitsee vaatteensa sen mukaisesti on osa tilannetajua jota ihan jokaiselta täysilläkäyvältä aikuiselta pitää pystyä olettamaan.

Kuten sanoin en ole uskonnollinen ihminen, en aktiivisesti tai oikeastaan oma-aloitteellisesti ota osaa minkään uskontokunnan rituaaleihin mutta kutsuttaessa kunnioitan kutsunutta tahoa tiedostamalla sen minkälaatuista läsnäoloa kussakin tilaisuudessa minulta odotetaan. Jos en pysty niihin odotuksiin taipumaan, kohteliaasti kieltäydyn kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä ei ole varaa oikeesti ostaa hautajaisiin vaatteita, mennään niillä mitä on. Kyllä köyhälläkin on oikeus hautajaisiin tulla huonoissa ja ei eitiketin mukaisissa vaatteissa. Itse olen ohjeistanut läheisiä, että kun kuolen niin hautajaisiin voi tulla just semmoisena kuin on ja ei vaate stressiä. Itseä ei kyllä kiinnosta toisten vaatteet.

Ei. Jos kyse on hautajaisista, sinne ei mene paljastavissa ja täysin tilaisuuden luonteeseen sopimattomissa vaatteissa! On se kumma, ettei voida sen vertaa arvostaa tilaisuutta!! Ennen vanhan jokainen maalaisukkokin tajusi pukeutua joko pukuun tai muuten siisteihin tummiin vaatteisiin, samoin naiset, kun mentiin hautajaisiin. Nykyajan itsekkyys ja välinpitämättömyys muka sallii kaiken mutta törkeä pukeutuminen on törkeää, eikä se muuksi muutu.

Ei kysymys varmaan useinkaan ole siitä ettei arvostettaisi tilaisuutta, saati itsekkyydestä.

Ei vain tiedetä, mitä odotetaan. Mielletään hautajaiset ennen muuta juhlaksi, johon pitää pukeutua jotenkin juhlavasti. Lehdistä nähty kuvia julkkisten hautajaisista, yleensä ulkomailta, ja siitä jäänyt mielikuva että jotain samaa voisi tavoitella. Kun ollaan epävarmoja, koetetaan ennen muuta välttää arkilookia. (Kyllähän monin paikoin maailmaa pukeudutaan myös ihan arkivaatteisiin, mutta siitä vähemmän on kuvamateriaalia.)

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaikka oli köyhää niin niin osattiin kunnioittaa tilaisuuksia

Ennen, vaikka oli köyhää, niin ihmiset olivat sivistyneempiä. Heillä oli paremmat käytöstavat ja juhlissa, samoin kuin myös muissa tilaisuuksissa pidettiin kakarat kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut venäläisten hautajaisia seuraamassa, ihan turistina osuin paikalle.  Ihmisiä oli paljon, ja vain ilmeisesti lähimmät oli pukeutuneet ns. hyvin.  Muu joukko hyvin arkisesti pukeutuneita, mutta ei siellä mitään räikeää tai paljastelevaa ollut.  Kumisaappaita ja verkkareita ja sitä rataa.

Suomessa kuitenkin tapana on pukeutua ja esiintyä hillitysti ja tilannetta kunnioittavasti.  Sen muutaman tunnin ajaksi voi vaatteita vaikka lainata.  Minulla on ollut muutaman kerran siskolta lainattu pitkä takki, kun itsellä ei sellaista ollut.  Mieheni lainasi veljeltään juhlavammat kengät, kun omat mustat pikkukengät oli jo niin kuluneet.  Nuorilta on kyllä sen verran mustia tai muuten tummia vaatteita löytynyt, että ovat voineet olla paikalla.  Pikkulasten vaatteissa riittää kun on siistit.

Yhden kerran olen nähnyt nuoren rouvan olkapäät paljaina.  Minusta se oli mautonta ja monesta muustakin.  En käsitä, mitä sillä tahdotaan viestiä.  Ei kukaan kaipaa paljasta pintaa hautajaisissa.

Mutta kaipa ajat sitten muuttuvat siihen suuntaan.  Alastomuus ja paljasteleminenhan on nyt muotia.  Häissä olen jo nähnyt naisen, jonka päällä oli puoliksi pakarat paljastavat minipöksyt.  Milloinkahan ne rantautuvat hautajaisiin?

Tuossa paljastelussa on sekin näkökohta, että hautajaisissa on aina kylmä. Jos siis oikeasti suret, ja minä ainakin menen vähän vieraammankin ihmisen hautajaisissa siihen suruun mukaan ja alan itkeä, jotain joukkohysteriaa kai. Ja sitten tulee kylmä. Kirkoissa on kylmä ja haudalla vasta kylmä onkin ja kun päästään seurakuntatalolle, on niin uupunut että sitten vasta paleleekin.

Eli ihan oman mukavuuden takia kannattaa pukeutua peittävästi, ihan kesähelteitä lukuunottamatta.

Noin muuten minusta vaikuttaa siltä, että isolla osalla ihmisistä ei nykyään enää ole mitään siistimpiä vaatteita/pyhävaatteita. Olin sunnuntaina messussa ja siellä siunattiin samalla seurakunnan työntekijät sille vuodelle, tulivat ristisaatossa sisään, polvistuivat alttarikaiteen ääreen ja saivat siunauksen. Miehillä oli tummat puvut mutta naisilla tyyliin farkut ja epämääräinen neuletakinreuhka, siis ei edes smart casual vaan sellaiset vaatteet mitä ei voi pitää vaikkapa toimistotöissä missään muualla kuin Suomessa.

Jotenkin hassua, että keski-ikäisillä naisilla ei ole mitään siistimpää panna päälleen kirkkoon, vaikka ovat seurakunnan työntekijöitä ja saavat erikoisen siunauksen.

Tämä on hyvä esimerkki aiheesta!

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on pöyristyttävää, miten ei osata hautajaisetikettiä. Mahtavatko edes tietää sen olemassaolosta. AINA hautajaisiin olkapäät piiloon ja vähintään polviin ulottuva helma! Ja tummat värit, tumma sininen tai violettikin on ok! Jokainen aivan varmasti pystyy noudattamaan kunnioittavaa etikettiä - edes muutaman tunnin ajan.

Tuo pukeutumiskaava on aikoinaan pätenyt kaikkiin tilanteisiin. Nykyään se vain säilynyt hautajaisissa. Naisten ei ollut sopivaa kulkea esim.pää paljaana. Ei se huntuaika täälläkään kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en uskonnollinen olekaan niin tilannetaju pukeutumisessa korreloi todella pitkälle ihmisen älykkyyden ja sivistyksen kanssa, jos mennään kirkkoon peitetään solisluiden ja polvien väliin jäävä alue, vain häissä morsiamen/neitojen kohdalla voidaan, mielellään hyvällä maulla, hieman poiketa. Enkä edes ole mikään mikään kukkahattutäti-ihminen vaan pitkälti muotitietoinen kolmikymppinen nainen, tilannetajunpuute vaan yksinkertaisesti on TODELLA rahvaanomaista, tulee tosi vahvasti sellainen fiilis että kyseinen ihminen on ihan pihalla maailmasta ja todellisuudesta.

Kai peität myös hiukset ja istut eri puolella käytävää kuin vastakkaista sukupuolta olevat?

Vai valikoitko vaan itselle mieluisat säännöt?

Mitä sinä selität? Tässä ei ollut kyse mistään muista etikettiin liittyvistä säännöistä, vaan tilannetajun ja pukeutumisen yhdistämisestä. Se että osaa arvioida tilanteen luonteen ja hengen, tapahtumalokaation luonteen ja hengen, ja oman suhteensa juhlittavaan tai muistettavaan henkilöön tai tapahtumaan, ja valitsee vaatteensa sen mukaisesti on osa tilannetajua jota ihan jokaiselta täysilläkäyvältä aikuiselta pitää pystyä olettamaan.

Kuten sanoin en ole uskonnollinen ihminen, en aktiivisesti tai oikeastaan oma-aloitteellisesti ota osaa minkään uskontokunnan rituaaleihin mutta kutsuttaessa kunnioitan kutsunutta tahoa tiedostamalla sen minkälaatuista läsnäoloa kussakin tilaisuudessa minulta odotetaan. Jos en pysty niihin odotuksiin taipumaan, kohteliaasti kieltäydyn kutsusta.

Etiketti on ennen kaikkea käytöstä säätelevä asia. Ei pukeutumista.

Muiden ihmisten pukeutumisen arvostelu ei ole etiketin mukaista, vaikka sinua miten kiukuttaisi. Toki voit elää tuon rusinat pullasta-etikettisi mukaisesti, mutta vähän turha itkeä siitä muille.