Esimiehen työ on hirveää

Nuori ja...

Kommentti 28.

Totta kaikki, mut näihinkin kyllä löytyy apua.

Pääsetkö työnohjaukseen jos pyydät?

Lue myös jkn esimiesopaskirja ensi hätään.

Käänny oman esimiehesi puoleen, pyydä tukea.

Itse kuuluun ryhmään "pakon edessä esimieheksi" oltuani vain noin puoli vuotta eräässä yrityksessä. En ikinä olisi uskonut, miten lapsellisella tavalla porukat käyttäytyivät. Vali-vali, uli-uli. Aikuiset korkeastikoulutetut ihmiset käyttivät aikaansa riitelemiseen ja toistensa kiusaamiseen. Kokonaiskuva ei ollut minulle aiemmin kirkastunut, kun tein paljon töitä asiakkaiden kanssa. Joissain yhteisissä kokouksissa tosin ihmettelin käytöstapojen puutetta. Huudettiin ja paiskottiin ovia.

Työyhteisö oli tilassa, jossa entisen esimiehen aikana oltiin ikään kuin hukattu johtajuus. Oli syntynyt klikkejä, jotka kävivät 30-vuotista asemasotaa toisiaan vastaan. Mikään mitä päätit tai teit ei ollut jonkun/joidenkin mielestä OK. Kyse saattoi olla hyvinkin mitättömistä asioista, jotka synnyttivät katkeruutta ja raivoa.

Eivät auttaneet muualla vietetyt kehityspäivät, ylempien esimiesten eikä työpsykologin toimenpiteet. Omasta mielestäni joidenkin työntekijöiden käytös täytti irtisanomisperusteet, mutta varoituksia ylempi johto ei halunnut antaa. Halusivat säilyttää kauhun tasapainon ja loman työrauhansa.

Vuoden verran sitä tivolia jaksoin pyörittää ja totesin, että antaa olla. Jälkikäteen kuulin, että uusi esimies se vasta kusipää olikin ja miksi minun annettiin lähteä.

Kokemus oli jälkikäteen ajatellen varsinainen organisaatiopsykologian jatkokurssi. Tuli tehtyä myös itsetutkiskelua ja todettua, että en ylipäätään edes sovellu esimieheksi. Ei kiitos - palkkansa saa ilman haittalisiäkin.

42: Loman työrauhansa pitäisi olla oman työrauhansa.

Esimiestehtävissä eniten ottaa pattiin työntekijät, jotka eivät ota mistään vastuuta, edes omista mokistaan. Pienimpäänkin palautteeseen annetaan vastaus, että ei kuulu heille, pitää mennä pomon juttusille. Välillä ihan hoomoilasena joutuu selvittämään asioita, joista ei tiedä yhtään mitään. Eihän tuo ole edes hyvää asiakaspalvelua, kun kiukkuista asiakasta juoksutetaan paikasta toiseen. Ja valtaosassa tapauksista työntekijä tietää tasan tarkkaan, miten kuuluisi toimia. Vaan kun ei viitsi...

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Olisi järkevämpää ottaa asia esille vain kahden kesken minun mielestäni. Mietin itsekin ryhtyäkö pomoksi, en tosin tiedä ottaisivatko ne minua edes.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Tämmöisissä on se, että työntekijät juttelevat keskenään ja saadaan kyllä selville, kenestä valitus on, joten vaikka esimies ajatteli, että työntekijää ei leimata niin käytännössä tälläkin tavalla hänet ristiinnaulitaan.

Ymmärrän toki hyvin, että koetaan, että joku tapaus pitää jakaa kaikkien tiedoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen toiminut esimiehenä usean vuoden ja työ on ihanaa. Alaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä omine hyvine ja huonoine puolineen. Jos haasteita tulee, pitää miettiä mitä in ihmisen käytöksen takana.

Ja saan kyllä kiitosta paljon enemmän kuin haukkuja. Ihmiset ymmärtävät päätökset, kun heille perustelee asiansa.

Tämä ei tapahtunut matalapalkka-alalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehen työn tekee vaikeaksi luonnehäiriöiset alaiset jotka harrastavat työpaikkakiusaamista esimiestään kohtaan. 

Olsikin helppoa jos kaikki käyttäytyisi asillisesti mutta aina on niitä katkeria luonteita jotka kipuilevat ja aiheuttavat kitkaa työpaikoilla.

Paras alainen on älykäs joka tajuaa asioita laajemmissa puitteissa. Tämmöinen henkilö ei ole koko aikaa arvostelemassa että miksi on näin ,miksi ei ole niin, minkä takia tämäkin tehdään aina näin, miksi ei tehdä noin.

Hyvä alainen juuri kyseenalaistaa asioita, muttei ensimmäisen 5 minuutin aikana luule tietävänsä kaikesta enemmän kuin samaa työtä kymmeniä vuosia tehneet esimiehensä.

Sama toisinpäin. Tulee uusi esimies, joka haluaa keksiä sen pyörän uudelleen joka asiassa. Ei jaksais enää kun itse on nähnyt ne kaikki ja näkee asioiden kokonaisuuden kymmenien vuosien kokemuksella.

Eli luulit pääseväsi mukaviin ja leppoisiin hommiin, kun esimieheksi hait? No sitä se kyllä kieltämättä useimmiten on, mutta sinunpa kohdalla ei tärpännyt, hähä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Tämmöisissä on se, että työntekijät juttelevat keskenään ja saadaan kyllä selville, kenestä valitus on, joten vaikka esimies ajatteli, että työntekijää ei leimata niin käytännössä tälläkin tavalla hänet ristiinnaulitaan.

Ymmärrän toki hyvin, että koetaan, että joku tapaus pitää jakaa kaikkien tiedoksi.

En kannata silmätikkumeininkiä muutenkaan. Jokaisessa työntekijässä kuin pomossakin on jotakin kehitettävää. Yleisiä asioita voidaan ottaa esille yleisesti, mutta vihjailu siitä että joku meistä ei ole mielestäni ok.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. Ja sitten oletetaan että esimies a) näkee kaikki ongelmat b) kehittää niihin ongelmista tietämättömänä mieluummin eilen uuden ratkaisun, jossa ei tietenkään voi olla mitään alkukankeutta. Ja se tiedotuksen puutteesta valittaminen..... Kaikkia saa 300-500 mailia päivässä, on intraa ja tiimipalaveria ja tietoa tulvii joka paikasta. Eikä siltikään tiedoteta tarpeeksi tai ajoissa tai oikeilla sanoilla. Kun isompi ongelma on tiedontulva ja se, että se tiedottaminen täytyy olla oikea-aikaista ja riittävän omaksuttavaa. Kukaan ei pysty omaksumaan teidotusmäärää nykyisellään mutta ratkaisuksia tarjotaan vaan uusia tiedotuskanavia, uutiskirjeitä, koulutusta ja tiedotustilaisuuksia. 

Kyllä se riittää, että alaiset tuo ongelmat esiin, heidän tehtävänsä ei ole etsiä niihin ratkaisuja. Se on esimiehen tehtävä. Hänellä on valta ja vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. Ja sitten oletetaan että esimies a) näkee kaikki ongelmat b) kehittää niihin ongelmista tietämättömänä mieluummin eilen uuden ratkaisun, jossa ei tietenkään voi olla mitään alkukankeutta. Ja se tiedotuksen puutteesta valittaminen..... Kaikkia saa 300-500 mailia päivässä, on intraa ja tiimipalaveria ja tietoa tulvii joka paikasta. Eikä siltikään tiedoteta tarpeeksi tai ajoissa tai oikeilla sanoilla. Kun isompi ongelma on tiedontulva ja se, että se tiedottaminen täytyy olla oikea-aikaista ja riittävän omaksuttavaa. Kukaan ei pysty omaksumaan teidotusmäärää nykyisellään mutta ratkaisuksia tarjotaan vaan uusia tiedotuskanavia, uutiskirjeitä, koulutusta ja tiedotustilaisuuksia. 

Kyllä se riittää, että alaiset tuo ongelmat esiin, heidän tehtävänsä ei ole etsiä niihin ratkaisuja. Se on esimiehen tehtävä. Hänellä on valta ja vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 2,5 v esimiehenä ja ei koskaan enää kiitos. Niin epäkiitollista hommaa ja palkka ei juurikaan kummoisempi. Pelkkää nurinaa ja valittamista. Alaiset oli työntekijöitä, ehkä itseohjautuvien toimihenkilöiden esimiehenä olisi helpompaa.

Mjaa.. mulla oli palkka 1400 korkeempi kuin rivityöntekijöillä. Ei voi valittaa, tosin suolarahoilla en sitä hommaa olisi tehnytkään.

Aika usein palkkaero on muutaman satasen.

Ja toimihenkilönä saat kk-palkan ilman työaikaa, eli töitä tehdään sen 2500€ kk- palkan eteen niin paljon kuin tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Esimiehen työn tekee vaikeaksi luonnehäiriöiset alaiset jotka harrastavat työpaikkakiusaamista esimiestään kohtaan. 

Olsikin helppoa jos kaikki käyttäytyisi asillisesti mutta aina on niitä katkeria luonteita jotka kipuilevat ja aiheuttavat kitkaa työpaikoilla.

Paras alainen on älykäs joka tajuaa asioita laajemmissa puitteissa. Tämmöinen henkilö ei ole koko aikaa arvostelemassa että miksi on näin ,miksi ei ole niin, minkä takia tämäkin tehdään aina näin, miksi ei tehdä noin.

Moni esimies on itse luonnehäiriöinen. Työ heille hyvin, koska he eivät tunne syyllisyyttä alaistensa kohtalosta ja nukkuvat aina yönsä hyvin.

Ap, mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehen työn tekee vaikeaksi luonnehäiriöiset alaiset jotka harrastavat työpaikkakiusaamista esimiestään kohtaan. 

Olsikin helppoa jos kaikki käyttäytyisi asillisesti mutta aina on niitä katkeria luonteita jotka kipuilevat ja aiheuttavat kitkaa työpaikoilla.

Paras alainen on älykäs joka tajuaa asioita laajemmissa puitteissa. Tämmöinen henkilö ei ole koko aikaa arvostelemassa että miksi on näin ,miksi ei ole niin, minkä takia tämäkin tehdään aina näin, miksi ei tehdä noin.

Moni esimies on itse luonnehäiriöinen. Työ heille hyvin, koska he eivät tunne syyllisyyttä alaistensa kohtalosta ja nukkuvat aina yönsä hyvin.

Ei siitä ainakaan mitään tule jos ei saa yhtään nukutuksi. Ehkä pieni luonnehäiriö on paikallaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Mun mielestä tällainen ei ole hyvää esimiestyötä.

Tuollaiset negatiiviset palautteet pitää käsitellä työntekijän kanssa kahdestaan, eikä nöyryyttää työntekijää julkisesti viikkopalaverissa. Ja se, että palaverissa ei kerrota, kenestä on kyse, ei tarkoita sitä, ettei työntekijät saa sitä selville ja puhu siitä pahaa keskenään. Tuollainen julkinen inkvisitio on juuri karmein tapa hoitaa koko asia. Niin ja tuon voi kyllä jakaa muille työntekijöille, kunhan asia on käsitelty työntekijän kanssa ja kunhan siitä jaetaan olennainen, että on mahdollista tehdä tietty virhe (kenen tahansa) ja käsittely painottunut sillä, ettei virhettä tulisi. Eikä niin että juuri Mirkku oli tehnyt virheen.

 Ja ikävä kyllä meillä palvelualalla välillä palaute ylemmällä taholla on sellaista, että joutuu ihmettelemään, onko esimiesportaalla mitään kosketuspintaa töihin, joita ohjeistaa.

Eri mieltä. Tarvittaisi lisää avoimuutta niiden asiakaspalautteiden käsittelyyn. Hyvin harva pettynyt asiakas viitsii tehdä palautteen, yleensä vaan kertoo tapauksen kymmenelle tuttavalleen tai laittaa asiasta kommenttia someen. Ongelma on että valtaosassa firmoja ei käsitellä palautteita puhumattakaan että niitä käsiteltäisi niitä  tekijöiden kanssa ollenkaan.

Meillä kaikki palautteet niin ruusut kuin risut käsitellään säännöllisesti ryhmäpalaverissa. Myös työntekijät kertovat suoraan saamansa palautteet. Mietitään asioita asiakkaan näkökulmasta ja mitä voidaan tehdä tai miksi jotain asiaa ei voi muuttaa. Meillä lähtee asiakkaalle aina kiitos palautteesta ja tarvittaessa otan palaverin jälkeen yhteyttä asiakkaaseen uudestaan ja selitän miksi määrätyllä tavalla on toimittu tai jos meillä on mennyt mönkään niin pyydän anteeksi ja kerron miten korjaamme asian.

Palaute ei ole rangaistus vaan palautteesta on tarkoitus oppia. Suhteessa palautteesta on yllättävän paljon positiivista palautetta ja kiitoksia.

Asiakaspalautteiden käsittely on ollut ryhmälle myös pitkä oppimisprosessi. Osalle oli hyvin vaikea päästä seuraavalle tasolle eli sen sijaan että valitetaan mikä vika meidän asiakkaissa on siihen että miten me saataisiin meidän asiakkaat toimimaan oikein niin että meidän oma työkin olisi helpompaa. Asiakkaat maksaa meidän palkat ja tyytyväinen asiakas palaa lompakkonsa kanssa.

- 9 vuotta esimiehenä

Teillä on saatu hyvin työkulttuuri niin, että negatiiviset palautteetkin voidaan käsitellä työhön kuuluvina ilman, että se on inkvisitio työntekijälle. Ymmärrän, että ero on siinäkin, onko työntekijällä näissä mitään sanomista. Jos hänellekin jää ikävien tilanteiden käsittelystä sellainen vaikutelma, että olisi voinut vaikuttaa asioihin ja ensi kerralla osaa miettiä muitakin vaihtoehtoja tai että teki parhaansa mutta tuli silti lunta tupaan niin se varmasti toimii.

Mutta taas jos on hierarkinen työpaikka, jossa negatiiviset asiat käsitellään mustavalkoisesti tyyliin "näin ei saa tehdä enää ikinä", ei varmasti kovin motivoivaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. Ja sitten oletetaan että esimies a) näkee kaikki ongelmat b) kehittää niihin ongelmista tietämättömänä mieluummin eilen uuden ratkaisun, jossa ei tietenkään voi olla mitään alkukankeutta. Ja se tiedotuksen puutteesta valittaminen..... Kaikkia saa 300-500 mailia päivässä, on intraa ja tiimipalaveria ja tietoa tulvii joka paikasta. Eikä siltikään tiedoteta tarpeeksi tai ajoissa tai oikeilla sanoilla. Kun isompi ongelma on tiedontulva ja se, että se tiedottaminen täytyy olla oikea-aikaista ja riittävän omaksuttavaa. Kukaan ei pysty omaksumaan teidotusmäärää nykyisellään mutta ratkaisuksia tarjotaan vaan uusia tiedotuskanavia, uutiskirjeitä, koulutusta ja tiedotustilaisuuksia. 

Kyllä se riittää, että alaiset tuo ongelmat esiin, heidän tehtävänsä ei ole etsiä niihin ratkaisuja. Se on esimiehen tehtävä. Hänellä on valta ja vastuu.

No kyllä alaisellakin voi olla sovitusti vastuuta, ainakin oma työni alaisena on mielekkäämpää, jos sitä on. Sen takia tietysti olen alainen, koska en halua isoa vastuuta. Mutta pyrin itse ratkaisemaan vaikka vastuualueellani olevat ongelmat eikä niin, että pienimmästäkin asiasta esimiehen pitää tulla ratkaisemaan ne. En itse oikein ymmärrä sellaista mentaliteettia, että vaikka laiteongelmassa pitäisi esimiehen heti olla kaikkien laitteiden ekspertti. Meillä voi esimerkiksi soittaa itse helppariin.

Mut tietysti on isompia asioita, joista esimies on sitten vastuussa. Ja vastuualueet pitää mielellään olla selvät, esimiehen pitää hyväksyä, että saatan tehdä jossain vastuullani olevassa asiassa virheitä mutta se ei silti tarkoita sitä, että hänen pitäisi hoitaa nekin asiat.

Itse en esimiehenä koe näitä haastavia ja kriittisempiäkään työntekijöitä kovin suurena haasteena, sillä he yleensä tuovat mielipiteensä selvästi esille. Toki valmiutta kompromisseihin pitää löytyä ja mielellään molemmilta osapuolilta. Sekin on hyväksyttävä että kaikkien kanssa ei vaan natsaa kemiat yhteen ja silti on säilytettävä asialliset työvälit.

Haastavimpia ovat mielestäni "kummitukset" eli työntekijät joihin ei saa mitään tarttumapintaa. Nyt etätyöaikana en kuule lähes mitään eräistä työntekijöistä. He tekevät toki työnsä erinomaisesti, mutta eivät ikinä osallistu chattailyyn, eivät tule yhteisiin illanistujaisiin eivätkä kerro omasta elämästään mitään kenellekään. Olen tullut lähinnä siihen tulokseen että nämä kummitukset viihtyvät paremmin yksin ja tarjoan heille vain säännöllisesti mahdollisuutta keskustella, käyttäkööt sen tai eivät.

"Hyvää työntekijää ylennetään kunnes se uupuu."