Esimiehen työ on hirveää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. Ja sitten oletetaan että esimies a) näkee kaikki ongelmat b) kehittää niihin ongelmista tietämättömänä mieluummin eilen uuden ratkaisun, jossa ei tietenkään voi olla mitään alkukankeutta. Ja se tiedotuksen puutteesta valittaminen..... Kaikkia saa 300-500 mailia päivässä, on intraa ja tiimipalaveria ja tietoa tulvii joka paikasta. Eikä siltikään tiedoteta tarpeeksi tai ajoissa tai oikeilla sanoilla. Kun isompi ongelma on tiedontulva ja se, että se tiedottaminen täytyy olla oikea-aikaista ja riittävän omaksuttavaa. Kukaan ei pysty omaksumaan teidotusmäärää nykyisellään mutta ratkaisuksia tarjotaan vaan uusia tiedotuskanavia, uutiskirjeitä, koulutusta ja tiedotustilaisuuksia. 

Kyllä se riittää, että alaiset tuo ongelmat esiin, heidän tehtävänsä ei ole etsiä niihin ratkaisuja. Se on esimiehen tehtävä. Hänellä on valta ja vastuu.

No kyllä alaisellakin voi olla sovitusti vastuuta, ainakin oma työni alaisena on mielekkäämpää, jos sitä on. Sen takia tietysti olen alainen, koska en halua isoa vastuuta. Mutta pyrin itse ratkaisemaan vaikka vastuualueellani olevat ongelmat eikä niin, että pienimmästäkin asiasta esimiehen pitää tulla ratkaisemaan ne. En itse oikein ymmärrä sellaista mentaliteettia, että vaikka laiteongelmassa pitäisi esimiehen heti olla kaikkien laitteiden ekspertti. Meillä voi esimerkiksi soittaa itse helppariin.

Mut tietysti on isompia asioita, joista esimies on sitten vastuussa. Ja vastuualueet pitää mielellään olla selvät, esimiehen pitää hyväksyä, että saatan tehdä jossain vastuullani olevassa asiassa virheitä mutta se ei silti tarkoita sitä, että hänen pitäisi hoitaa nekin asiat.

Tottakai näin on. Itse en edes näe pomoani joka viikko enkä ole missään yhteydessä. Arkipäivän ongelmat toki ratkaistaan itse. Pomoni ei edes osaisi tehdä töitäni. Mutta tarkoitan isoja ongelmia, esim asiakkaiden suuntaan tai jos joku ei hoida hommiaan. Ei ole minun tehtäväni ratkoa niitä vaikka olisi ehdotuksia kun mutta valtuudet ei riitä ja siksi oletan että esimies ratkaisee. Hänellä on valta niin hän tekee päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehen työn tekee vaikeaksi luonnehäiriöiset alaiset jotka harrastavat työpaikkakiusaamista esimiestään kohtaan. 

Olsikin helppoa jos kaikki käyttäytyisi asillisesti mutta aina on niitä katkeria luonteita jotka kipuilevat ja aiheuttavat kitkaa työpaikoilla.

Paras alainen on älykäs joka tajuaa asioita laajemmissa puitteissa. Tämmöinen henkilö ei ole koko aikaa arvostelemassa että miksi on näin ,miksi ei ole niin, minkä takia tämäkin tehdään aina näin, miksi ei tehdä noin.

Moni esimies on itse luonnehäiriöinen. Työ heille hyvin, koska he eivät tunne syyllisyyttä alaistensa kohtalosta ja nukkuvat aina yönsä hyvin.

Löytyy esihenkilöitä, jotka käyttävät asemaansa epävarmuuksiensa peittona. Muiden on oltava heille myönteisiä ja saatavilla, koska heidän työsuhteensa vaatii sitä. Esihenkilö kuitenkin voi unohdella asioita, alkaa kritisoida joitain, suosia joitain tai mitä tahansa. Sitten iskee taas loputon vaatimus, että muiden on kohdeltava heitä loputtomiin hyvin. Silti muka esihenkilöllä on oikeus kritisoida ja taas keksiä asioita. Jopa työntekijöiden ihmissuhteisiin liittyviä, koska voihan esihenkilö aina painostaa ja päättää, keitä suosii vai suosiiko.

Se riippuu ihan työyhteisöstä ja -kulttuurista. Minulla ei ole noin synkkiä kokemuksia.

Fiksut alaiset ymmärtävät kyllä, että sinä teet vain työtäsi. Jos osaa/saa myös kunnolla puolustaa yhteisöään ja avata ikävien päätösten taustat, alaiset arvostavat.

Mutta joo, jos omat ylemmät esimiehet eivät ota vastaan mitään kielteistä palautetta ja odottavat sinun vain toimeenpanevan kaikki tyhmätkin linjaukset mukisematta ja mahdollisimman tehokkaasti, niin totta kai siinä joutuu aika paskarakoon.

Siinäkin on eroja, miten yhteistyö ja tuki kulkee muiden alempien esimiesten kesken. Hyvässä työyhteisössä esimiehillä on kollegiaalista yhteistyötä, huonossa heidät on laitettu kilpailemaan keskenään ja suhde on selkäänpuukotusta.

Jos et yhtään viihdy tuossa roolissa, mieti voitko sitä muuttaa ja jos et, luovu siitä. Olemme kumminkin duunissa ison osan hereilläoloajasta, ei ole yhdentekevää miten työssään viihtyy.

(Kymmenisen vuotta valtionyhtiössä vuoroesimiehenä monelle kymmenelle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Mun mielestä tällainen ei ole hyvää esimiestyötä.

Tuollaiset negatiiviset palautteet pitää käsitellä työntekijän kanssa kahdestaan, eikä nöyryyttää työntekijää julkisesti viikkopalaverissa. Ja se, että palaverissa ei kerrota, kenestä on kyse, ei tarkoita sitä, ettei työntekijät saa sitä selville ja puhu siitä pahaa keskenään. Tuollainen julkinen inkvisitio on juuri karmein tapa hoitaa koko asia. Niin ja tuon voi kyllä jakaa muille työntekijöille, kunhan asia on käsitelty työntekijän kanssa ja kunhan siitä jaetaan olennainen, että on mahdollista tehdä tietty virhe (kenen tahansa) ja käsittely painottunut sillä, ettei virhettä tulisi. Eikä niin että juuri Mirkku oli tehnyt virheen.

 Ja ikävä kyllä meillä palvelualalla välillä palaute ylemmällä taholla on sellaista, että joutuu ihmettelemään, onko esimiesportaalla mitään kosketuspintaa töihin, joita ohjeistaa.

Eri mieltä. Tarvittaisi lisää avoimuutta niiden asiakaspalautteiden käsittelyyn. Hyvin harva pettynyt asiakas viitsii tehdä palautteen, yleensä vaan kertoo tapauksen kymmenelle tuttavalleen tai laittaa asiasta kommenttia someen. Ongelma on että valtaosassa firmoja ei käsitellä palautteita puhumattakaan että niitä käsiteltäisi niitä  tekijöiden kanssa ollenkaan.

Meillä kaikki palautteet niin ruusut kuin risut käsitellään säännöllisesti ryhmäpalaverissa. Myös työntekijät kertovat suoraan saamansa palautteet. Mietitään asioita asiakkaan näkökulmasta ja mitä voidaan tehdä tai miksi jotain asiaa ei voi muuttaa. Meillä lähtee asiakkaalle aina kiitos palautteesta ja tarvittaessa otan palaverin jälkeen yhteyttä asiakkaaseen uudestaan ja selitän miksi määrätyllä tavalla on toimittu tai jos meillä on mennyt mönkään niin pyydän anteeksi ja kerron miten korjaamme asian.

Palaute ei ole rangaistus vaan palautteesta on tarkoitus oppia. Suhteessa palautteesta on yllättävän paljon positiivista palautetta ja kiitoksia.

Asiakaspalautteiden käsittely on ollut ryhmälle myös pitkä oppimisprosessi. Osalle oli hyvin vaikea päästä seuraavalle tasolle eli sen sijaan että valitetaan mikä vika meidän asiakkaissa on siihen että miten me saataisiin meidän asiakkaat toimimaan oikein niin että meidän oma työkin olisi helpompaa. Asiakkaat maksaa meidän palkat ja tyytyväinen asiakas palaa lompakkonsa kanssa.

- 9 vuotta esimiehenä

Teillä on saatu hyvin työkulttuuri niin, että negatiiviset palautteetkin voidaan käsitellä työhön kuuluvina ilman, että se on inkvisitio työntekijälle. Ymmärrän, että ero on siinäkin, onko työntekijällä näissä mitään sanomista. Jos hänellekin jää ikävien tilanteiden käsittelystä sellainen vaikutelma, että olisi voinut vaikuttaa asioihin ja ensi kerralla osaa miettiä muitakin vaihtoehtoja tai että teki parhaansa mutta tuli silti lunta tupaan niin se varmasti toimii.

Mutta taas jos on hierarkinen työpaikka, jossa negatiiviset asiat käsitellään mustavalkoisesti tyyliin "näin ei saa tehdä enää ikinä", ei varmasti kovin motivoivaa..

Kerrohan nyt alapeukuttaja, mistä olit eri mieltä. Ymmärsitköhän koko kommenttia?

Vierailija kirjoitti:

Olin 2,5 v esimiehenä ja ei koskaan enää kiitos. Niin epäkiitollista hommaa ja palkka ei juurikaan kummoisempi. Pelkkää nurinaa ja valittamista. Alaiset oli työntekijöitä, ehkä itseohjautuvien toimihenkilöiden esimiehenä olisi helpompaa.

Meillä ei sallita itseohjautuvia työntekijöitä, kaikkeen tarvitaan pomon lupa. En nurise ja valita, tosiasia.

Valkankahvassa on IHANAA. Mulkut ja valittavat alhaiset toki vituttaa, mutta onneksi niitä ei tarvitse joka päivä katsella.

Palkintona kolmivuorossa vielä työryhmän pienin palkka, kun on sidottu tekemään ma-pe lisättömät arkiaamut.

Uittu, että motivoi.