Esimiehen työ on hirveää

Rasittavinta oman kohta 10 vuoden esimiestaipaleen aikana on ollut tottua ja sopeutua siihen, että "niin tai näin, niin aina väärin päin" Oli se sitten koulutuksen järjestäminen, lomien sumpliminen, työtehtävien jako tai uusi prosessi, aina se jonkun mielestä on väärin.

Rankinta on työjärjestelyt kun porukkaa on poissa, lähtee firmasta tai siirtyy toiseen yksikköön ja firma ei suostu/voi/halua palkkata lisää porukkaa. Liikaa töitä liian vähällä porukalla ja osa hommasta on isompia kokonaisuuksia ja oma silppusalaattia eilä kaikkea voi tunkea kaikille mm kielitaidon takia.

Ja sitten se vanha kaarti, jonka mielestä esimiehen ja esimiehen esimiehen pitää osata joka järjestelmän ja prosessin jokainen tilanne paremmin kuin jokainen alaisensa. Kun se nyt vaan ei ole mahdollista, esimiehen pitää kyetä auttamaan alaista löytämään ongelmiin ratkaisu, eli välttämättä tarjota valmiita ratkaisuja suoralta kädeltä.

Esimiestyö hirveää? No ei todellakaan ole, mutta ärsyttävän tylsää. Raportointia, kokouksia, kehityskeskustelut (HR-teatterin vuoksi etc) ja samaan aikaa oikea insinööriosaaminen lähestyy asymptoottisesti nollaa. Niin juu ja ne matkalaskujen hyväksymiset oli oikein kivaa, kun tiesi että itse olisi voinut olla kirjoittamassa niitä reissujen jälkeen...

Olin vajaa kaksi vuotta bossina, viimeiset 6 kk vt osastopäällikkönä noin 60 jepelle ja voin kertoa että ns oikeiden duunien osalta ylivoimaisesti surkeinta aikaa. Sinänsä, paradoksaalista hommassa oli se että minut katsottiin tehokkaaksi ja särmäksi tsiiffiksi vaikka homma ei todellakaan napannut yhtään. Onnistuin ilmeisesti näyttelemään osuuteni paremmin kuin osasin odottaa, sillä alaiset ja esimiehet halusivat "vt"-titteliliitteen pois.

Sitten tuli paikka palata rivi-inssiksi (projektivetoa jne) ja tartuin hommaan heti. Oli aika tyrmistys ylemmälle taholle kun bisnes jäi kakkoseksi "säätämiselle". Ei meikäläisen aussie-tyylillä kauaa pysytä täysjärkisenä pikkutakkihommissa...

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta menee juuri kiinni, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Tsemppiä vaan kaimalle!

Ei mene. Jos olit esimiehenä yhtä huono kuin palstaajaana, niin en ihmettele että tuntui vaikealta.

Haistapa vittu

up

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Mun mielestä tällainen ei ole hyvää esimiestyötä.

Tuollaiset negatiiviset palautteet pitää käsitellä työntekijän kanssa kahdestaan, eikä nöyryyttää työntekijää julkisesti viikkopalaverissa. Ja se, että palaverissa ei kerrota, kenestä on kyse, ei tarkoita sitä, ettei työntekijät saa sitä selville ja puhu siitä pahaa keskenään. Tuollainen julkinen inkvisitio on juuri karmein tapa hoitaa koko asia. Niin ja tuon voi kyllä jakaa muille työntekijöille, kunhan asia on käsitelty työntekijän kanssa ja kunhan siitä jaetaan olennainen, että on mahdollista tehdä tietty virhe (kenen tahansa) ja käsittely painottunut sillä, ettei virhettä tulisi. Eikä niin että juuri Mirkku oli tehnyt virheen.

 Ja ikävä kyllä meillä palvelualalla välillä palaute ylemmällä taholla on sellaista, että joutuu ihmettelemään, onko esimiesportaalla mitään kosketuspintaa töihin, joita ohjeistaa.

Esimiehethän on juuri näitä julkisia inkvisiittoreita, ainakin meidän firmassa. Ja sitten itkevät alaisilleen kuinka paljon heillä on töitä, ja kuinka kamalia ja ja kuinka vähän saa palkkaa. Mutta vallanhimo niin suuri, etteivät ole malttaneet kieltäytyä esimiehen tehtävistä. Tää nykysysteemi Suomessa nostaa kyllä ihan väärät ihmiset johtohommiin.

Up

Huh, juuri eilen mietin että voisi hakea palstalta tukea esimiestyön paskuuteen. Vajaa vuosi sitten jouduin esimieheksi pakkoraossa. Tai no, oli minulla mahdollisuus sanoa ei, mutta siinä vaiheessa silloisen 2. tason esimieheni alaismäärä olisi kasvanut liialliseksi ja tiimi olisi joutunut tuuliajolle joten suostuin, vaikken halunnut.

Tiedän, että olen hyvä esimies ja alaiseni arvostavat minua, mutta mitä he eivät näe on se kuinka paljon mua ottaa päähän heidän jatkuva valittamisensa, ja marina ja työn välttely. Ihan kuin minusta olisi yhdessä yössä tullut teflon jonka päältä kaikki paska valuu. Yllätyksenä tuli kuinka paljon aikuiset ihmiset vinkuu typeristä pikkuasioista, mutta toisaalta voihan se olla että olen itse ollut alaisena ihan samanlainen. Nyt se aika tuntuu kaukaiselta ja aika on kullannut muistot.

YT-neuvotteluissa en saanutkaan potkuja tai alennusta kuten oletin, päin vastoin tuli lisää alaisia. Nyt minun pitäisi yrittää sekä motivoida uutta, isompaa tiimiäni että itseäni. Onneksi kesälomat on edessä ja työnhaku vetämässä koko ajan. Parasta olisi jos pääsisi takaisin vanhoihin asiantuntijatöihin, mutta en jaksa pitää toivoa yllä että niin kävisi.

Mutta, tsemppiä AP:lle, tämä ei todellakaan ole helppoa enkä aina oikein tiedä miten jaksan. Itse rämmin tämän pestin nyt läpi alaisille hymyillen mutta sisältä hampaat irvessä, ja kun tästä pääsen en enää esimieshommiin ryhdy. Ainakaan vanhojen, kokeneiden asiantuntijoiden esimieheksi. Nuori, innovatiivinen ja aktiivinen porukka voisi olla vähän eri juttu.

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. Ja sitten oletetaan että esimies a) näkee kaikki ongelmat b) kehittää niihin ongelmista tietämättömänä mieluummin eilen uuden ratkaisun, jossa ei tietenkään voi olla mitään alkukankeutta. Ja se tiedotuksen puutteesta valittaminen..... Kaikkia saa 300-500 mailia päivässä, on intraa ja tiimipalaveria ja tietoa tulvii joka paikasta. Eikä siltikään tiedoteta tarpeeksi tai ajoissa tai oikeilla sanoilla. Kun isompi ongelma on tiedontulva ja se, että se tiedottaminen täytyy olla oikea-aikaista ja riittävän omaksuttavaa. Kukaan ei pysty omaksumaan teidotusmäärää nykyisellään mutta ratkaisuksia tarjotaan vaan uusia tiedotuskanavia, uutiskirjeitä, koulutusta ja tiedotustilaisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten alaistaidoissa on kyllä petraamisen varaa: niitä ongelmia jaksetaan aina tuoda esille mutta harvemmin ratkaisuehdotuksia. 

Tässä on kyllä asian ydin. Tai no, ydin ja ydin, on niitä esimiehiäkin joilla on esimiestaidoissa parantamisen varaa, mutta kyllä suomalaisessa työskentelykulttuurissa tuntuu vallitsevan sellainen lapsi - vanhempi -suhde, jossa alaiset on lapsia ja esimiehet vanhempia. Aika taantumuksellisena alaiset näyttäytyy nyt kun heitä katselee eri suunnasta. Jos vaikka printteristä on paperi loppu niin esimieheltä kysytään että mitäs nyt sitten, sen sijaan että laitettaisiin uutta paperia sisään. Kysytään eri tietojärjestelmien käyttöohjeita esimieheltä, vaikka ne löytyy järjestelmästä itsestään ja vaikkei esimieskään ole mitään muuta kuin ko. järjestelmän loppukäyttäjä.

Todella avutonta porukka on, kovia valittamaan mutta itse eivät halua ratkaista mitään.

Ihan kiinni siitä, millaiseksi näkee esimiehen työt. Jos olettaa, että voi paistatella kunnian loisteessa aamusta iltaan ja on enemmän kuin muut, niin aika äkkiä työ on tylsää ja kamalaa. Hyvä esimies varmistaa, että tiimillä on mahdollisuus työskennellä hyvin eikä koko ajan ole keksimässä syitä, miksi vika on muissa eikä hänessä.

Todellakaan kaikista ei ole esimiehiksi ja hyvin monelta esimiehetä puuttuu osaaminen. Näitä, jotka nostetaan hyvinä työntekijöinä esimieheksi, eivät yleensä tiedä esimiehen työstä kuin pintaraapaisun.

Työntekijöiden mielestä pomo on aina kusipää paska ja työn tarkoitus on kampittaa kusipääpomoa, joka vaatii saikkulappuja eikä anna vapaapäiviä siihen kohtaan kun ne haluais.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta menee juuri kiinni, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Tsemppiä vaan kaimalle!

Ei mene. Jos olit esimiehenä yhtä huono kuin palstaajaana, niin en ihmettele että tuntui vaikealta.

Paska esimies on löytänyt seitsemän laitetta jolla painaa alanuolta. Hieno homma.

Saisitkohan sinä jostain apua itsellesi? Mt-ongelmasi vaikuttavat hankalilta.

Ohis 

"saan kuulla vaatimuksia päivästä toiseen. Kiitosta ei tunnu tulevan koskaan, vaikka aina pyrin ja pystyn ratkaisemaan ongelmia. "

Ihan samat ongelmat on minulla rivityöntekijänä. Haukkuja kyllä tulee joka toinen päivä, nekin yleensä kiertoteitse kun ei voida suoraan päin naamaa sanoa että voitko tehdä tämän asian toisella tapaa. Aion kouluttautua uudelle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinni siitä, millaiseksi näkee esimiehen työt. Jos olettaa, että voi paistatella kunnian loisteessa aamusta iltaan ja on enemmän kuin muut, niin aika äkkiä työ on tylsää ja kamalaa. Hyvä esimies varmistaa, että tiimillä on mahdollisuus työskennellä hyvin eikä koko ajan ole keksimässä syitä, miksi vika on muissa eikä hänessä.

Suomalaisilla työpaikoilla ongelma on juuri tämä: loistavat rivityöntekijät on tapana palkita ylentämällä heidät pomoiksi. Se toimii kuitenkin äärimmäisen harvoin. Useimmiten siinä käy niin, että suorittavan tason työnsä hyvin hoitanut on huono pomo eikä alunperinkään ollut kovin kiinnostunut pomon hommista - hän olisi halunnut lähinnä palkankorotuksen tai muun tunnustuksen hyvän työnsä vuoksi. Lopputuloksena työnantaja saa

- huonon esimiehen, joka ei osaa työtään

- kiukkuiset esimiehen alaiset, joiden työ menee sekaisin huonon esimiestyön vuoksi

- laskeneen tuottavuuden kahden edellisen seurauksena

Sitten työnantajan isot bossit ihmettelee että miten tässä näin kävi. Suomalaisen tavan mukaan esimiestä ei voi enää nolata siirtämällä hänet entiseen työhönsä, joten seuraavaksi yritetään miminoida uudet vahingot siirtämällä hänet johonkin "asiantuntijan" työhön yksin näpertelemään.

Työnantaja ei koko aikana huomaa asian ydintä, ei edes sitä että on tyhmällä toiminnalla myös menettänyt hyvän työntekijän jonka panos suorittavassa portaassa oli parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmalta työpaikalta muistan, kun esimies toi asiallisen, aiheesta tehdyn, asiakasvalituksen esiin viikkopalaverissa. Oli tehty nimettömänä ja ei oltu kerrottu tai esimies ei kertonut nimeä, kenestä valitus oli. Mutta kylläpä se tuli selväksi, kun yksi tyyppi haukkui esimiehen. Eli se asiakkaan tekemä valitus oli ilmeisesti hänestä ja esimiehen ei olisi pitänyt sitä tuoda esille. ESimies esitti ihan asiallisesti, että pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaisia jatkossa tulisi. Siinä sitten tuli katkeraa tekstiä, ette tuo esimies tiedä työnteosta mitään, kun se on ollut vain johtajana. Eikä tämä väite edes pidä paikkaansa. 

Mun mielestä tällainen ei ole hyvää esimiestyötä.

Tuollaiset negatiiviset palautteet pitää käsitellä työntekijän kanssa kahdestaan, eikä nöyryyttää työntekijää julkisesti viikkopalaverissa. Ja se, että palaverissa ei kerrota, kenestä on kyse, ei tarkoita sitä, ettei työntekijät saa sitä selville ja puhu siitä pahaa keskenään. Tuollainen julkinen inkvisitio on juuri karmein tapa hoitaa koko asia. Niin ja tuon voi kyllä jakaa muille työntekijöille, kunhan asia on käsitelty työntekijän kanssa ja kunhan siitä jaetaan olennainen, että on mahdollista tehdä tietty virhe (kenen tahansa) ja käsittely painottunut sillä, ettei virhettä tulisi. Eikä niin että juuri Mirkku oli tehnyt virheen.

 Ja ikävä kyllä meillä palvelualalla välillä palaute ylemmällä taholla on sellaista, että joutuu ihmettelemään, onko esimiesportaalla mitään kosketuspintaa töihin, joita ohjeistaa.

Eri mieltä. Tarvittaisi lisää avoimuutta niiden asiakaspalautteiden käsittelyyn. Hyvin harva pettynyt asiakas viitsii tehdä palautteen, yleensä vaan kertoo tapauksen kymmenelle tuttavalleen tai laittaa asiasta kommenttia someen. Ongelma on että valtaosassa firmoja ei käsitellä palautteita puhumattakaan että niitä käsiteltäisi niitä  tekijöiden kanssa ollenkaan.

Meillä kaikki palautteet niin ruusut kuin risut käsitellään säännöllisesti ryhmäpalaverissa. Myös työntekijät kertovat suoraan saamansa palautteet. Mietitään asioita asiakkaan näkökulmasta ja mitä voidaan tehdä tai miksi jotain asiaa ei voi muuttaa. Meillä lähtee asiakkaalle aina kiitos palautteesta ja tarvittaessa otan palaverin jälkeen yhteyttä asiakkaaseen uudestaan ja selitän miksi määrätyllä tavalla on toimittu tai jos meillä on mennyt mönkään niin pyydän anteeksi ja kerron miten korjaamme asian.

Palaute ei ole rangaistus vaan palautteesta on tarkoitus oppia. Suhteessa palautteesta on yllättävän paljon positiivista palautetta ja kiitoksia.

Asiakaspalautteiden käsittely on ollut ryhmälle myös pitkä oppimisprosessi. Osalle oli hyvin vaikea päästä seuraavalle tasolle eli sen sijaan että valitetaan mikä vika meidän asiakkaissa on siihen että miten me saataisiin meidän asiakkaat toimimaan oikein niin että meidän oma työkin olisi helpompaa. Asiakkaat maksaa meidän palkat ja tyytyväinen asiakas palaa lompakkonsa kanssa.

- 9 vuotta esimiehenä

Olen ollut useissa työpaikoissa työntekijänä, saanut paljon hyvää palutetta, mutta harvoin esimieheltäni. Mielestäni esimiehen paikka työyhteisössä on vaikea ja harva hallitsee työnsä hyvin, vielä harvempi erinomaisesti. Painetta on jatkuvasti puolelta ja toiselta, suositaan toisia työntekijöitä, kiristetään toisia, pomot hengittävät niskaa ja ovat jatkuvasti vaatimassa sitä sun tätä.... olen kuitenkin huomannut yhden asian, joka saa työntekijät ylittämään itsensä ja se on hyvä palaute oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun työntekijä on tehnyt työtehtävänsä hyvin, ripeästi ja laadulla, tulisi siitä mainita ja antaa kiitos, näin kuitenkin harvoin tapahtuu ja kun työntekijä vuodesta toiseen tekee tunnollisesti työnsä, eikä saa siitä mitään mainintaa, voitte arvata miten siinä käy, minun työyhteisöstäni irtisanoutuivat kaikki työntekijät tänä keväänä, vain pomot jäivät töihin. Siinähän nyt miettivät kuinka vuosia kertoivat kuinka kaikki ovat korvattavissa, näinhän ei kuitenkaan ole ja kusessa ovat, minulla on jopa vahingoniloinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Olen itseohjautuva asiantuntija eikä mua ole vuosien aikana paljoa tarvinnut ohjailla. Etenkin kun olen ollut asiakkaalla en ole esimestäni nähnyt montaa kertaa vuodessa.

Sama juttu. Näen esimiestäni harvoin. Rehellisesti sanottuna tarvitsen häntä lähinnä hyväksymään loma-anomukset. Tosin yleensä siitä saa häntä pariin otteeseen muistuttaa.

Tsemppiä ap:lle, tein esimies hommia teollisuudessa melkein 10v ns. pikkupomona. Vuosi sitten sain tarpeekseni ja vaihdoin työpaikkaa. Nyt asiantuntijana ilman esimies vastuuta. Palkka suurinpiirtein sama, työaika lyheni ja stressitaso laski noin 99%

En vaihtaisi takaisin vanhaan enää pikku kummassa.