Arghhh, miehen exä

mutta eikö sun mies vois nyt olla tyttöjen kanssa enemmän ulkona ja menossa ja touhuta kaikkea niitten kanssa,niin sä saisit olla rauhassa ja levätä. Toki isän pitää tavata lapsiaan säännöllisesti vaikka teille tulee yhteinenkin,mutta eikös niitten tyttöjen hoitaminen ym oo sen isän vastuulla enemmän kuin sun.

Ja jaksamista ex-vaimolle, erityisesti lapsille.



Kerron varoittavan esimerkin tuttavapiiristä:



Mies aloitti suhteen ollessaan vielä naimisissa, kahden lapsen isä, kuopus vasta vauva. Uusi vaimoke oli erittäin mustasukkainen ex:stä ja lapsista, eikä sallinut lasten tavata isäänsä.



Myös ex-vaimo löysi uuden miehen, perusti tämän kanssa perheen. Tämäkään uuspuoliso ei pitänyt vaimon edellisen liiton lapsista, vaan teki selväksi näiden olevan epätoivottua seuraa uudessa perheessä. Myös mies sai uudessa liitossa lapsia, ja äitipuoli kävi entistäkin mustasukkaisemmaksi. Edellisen liiton esikoinen sentään sai käydä satunnaisesti isäänsä tapaamassa, kuopus ei. Tälle tehtiin myös selväksi, että hänen biologinen isänsäkin olisi kenties joku muu. Uuden liiton kuopus kylläkin on aivan sisaruspuolensa ilmetty kuva...



Tilannetta jatkui parikymmentä vuotta, ex-liiton esikoinen kuoli yllättäen. Tapahtuneesta masentunut isä alkoholisoitui, vaimoke hylkäsi hänet.



Jäljelle jäänyttä sisarpuolta on haukuttu ja syyllisetty, ei vain äitipuolen toimesta, vaan myös koko muu isänpuolen suku. Hän on psyykenlääkityksellä, elämä täysin sekaisin.

että en voi olla viikonloppuisin omassa kodissani miten haluan kun on vieraita ihmisiä siellä.

Vierailija:

että en voi olla viikonloppuisin omassa kodissani miten haluan kun on vieraita ihmisiä siellä.

Valitettavasti lapset ovat osa elämäänne, ja mikäli miehesi on valmis heidät vuoksesi hylkäämää, tulee se kolahtamaan vielä omaan nilkaasi. Ja missäs se ap:n oma ex on??? Haluatko kostaa viattomille lapsille oman luuseuriutesi???

Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia sinulta mitään. Isä voi vaihteeksi tavata lapsiaan ilman sinuakin, joko sinä olet jossain muualla tai he ovat jossain muualla. Kyllä sinä ehdit raataa sitten myöhemminkin.

Yleensä en alennu haukkumaan täällä ketään, mutta kuulepas Onnellinen sen verran olen lukenut sinun juttujasi, että nyt voin sanoa suoraan sinun olevan kansakuntamme pohjakastia. :( Toivon todella että Hippo sinut älyää joskus jättää ja saa vielä joskus yhteyden omiin lapsiinsa takaisin. Sinä olet pilannut 3 pienen tytön tulevaisuuden, etkä tunnu edes häpeävän sitä.

En jaksanut lukea edes puoleen väliin, on niin pitkä ketju.



Voi kun munkin ex-miehen hutsu hankkiutuisi raskaaksi ja siten lakkaisivat vaatimasta lapsia sinne joka toinen viikonloppu. Mielelläni pitäisin lapset kotona, turvassa äidin luona. Ei tarvitsisi joka toinen viikonloppu olla huolissaan siitä, hoidetaanko lapsia ollenkaan ja minkälaista elämää joutuvat näkemään.



Kuka niitä isän ja lasten tapaamisia aluksi vaati? Isä vai lähivanhempi? Jos lähivanhempi, niin se on hullu. Jos isä, niin tässä olis lähivanhemmalle sauma saada sopimukseen muutos ja lopettaa tapaamiset, koska mies ei ilmiselvästi kykene hoitamaan lapsiaan jos tarvitsee siihen raskaana olevaa uutta hempukkaansa avuksi.



Tajuttoman itsekäs kyllä tuo AP. Loppuraskaus on tietysti raskasta ihan jokaiselle, saati sitten, jos on vanhempia lapsia siinä jaloissa pyörimässä. Mutta semmoista se elämä on.



Kauhistuttaa jo etukäteen minkälainen hirviö kasvaa ap:n lapsesta, jolle pitää pedata jo ennen syntymäänsä kaikki parhain päin muiden kustannuksella. En haluaisi joutua tekemisiin sellaisen aikuisen kanssa, joka on lapsena saanut noin vääristyneen käsityksen elämästä. Että kaikki pyöriin vain hänen ympärillään, kaikki tehdään hänen ehdoillaan. Muut kärsikööt jos niikseen tulee.

Kun mieheni ja minun yhteinen lapsi syntyi (perjantai-iltana) olisi ollut vuorossa viikonloppu, jolloin mieheni tytär edellisestä avioliitosta tulee meille. Tämän viikonlopun olimme luonnollisesti sairaalassa, joten tyttö oli mummollaan ja kävi katsomassa lauantaina pientä veljeään. Kyllä minullakin raskaushormonimyrskyssä kävi mielessä, että jos voisi olla hetken ilman tytärpuolta. Mutta ei oltu onneksi. Olikin synnytyksen jälkeen ihan luonnollista, että tyttö tuli heti seuraavana tapaamisviikonloppuna meille ja hyvin meni. Se, että tyttö on saanut olla koko ajan normaalisti luonamme, on lähentänyt minua ja häntä ja häntä ja veljeään. Poikamme oli kuitenkin tytön ensimmäinen veli! Voi mitä ylpeyttä oli katseessa ja olemuksessa, " minun veli!" . Tyttö on tosi tärkeä osa meidän perhettä, ei mikään sisarpuoli pojallemme, vaan ihan oikea sisko, vaikka eri äidit lapsilla onkin.



Se, että mieheni tytär joskus väsyttää minua, ei ole TYTÖN ongelma, vaan MINUN! Ennen kuin aloittaa suhteen " lapsellisen" miehen kanssa, on tehtävä itselleen selväksi, että kriisi tulee jossain vaiheessa ja se on käytävä läpi. On hyväksyttävä, että lapsesta on otettava vastuuta, on haettava roolinsa perheessä, on jaksettava kerta toisensa jälkeen selittää, että miksi meillä asiat tehdään näin. On myös hyväksyttävää tuntea negatiivisia tunteita lasta kohtaan, kunhan vain ymmärtää yrittää päästä tunteiden yli.



Suosittelen, että vietät mahdollisimman PALJON aikaa miehesi lasten kanssa. Se auttaa ratkaisemaan ongelmia huomattavasti paremmin, kuin lasten " pakoileminen" . Se, että oppii tuntemaan ja huomaa, että lapsi on OSA PERHETTÄ, synnytti ainakin minulla väistämättä rakkautta tytärpuoltani kohtaan. Nyt en hänestä luopuisi mistään hinnasta. Tapaamisemme ovat osittain myös minun toiveestani lisääntyneet viime aikoina. Nykyään on kiva tietää, että tyttö tulee taas meille. Veljensäkin odottaa kovasti ja ikävöi.



Ymmärrän silti tunteitasi. Itse olin vielä jokunen vuosi sitten aika lailla samankaltaisissa tunnelmissa, luulen. Odotin aina kauhulla tapaamisviikonloppuja ja marmatin ystävilleni asiasta. Kriisin kävin läpi rankemman kautta (sisäisen, lapsella ei ymmärtääkseni ole mitään tietoa negatiivisista tunteistani, olin aina silti asiallinen ulospäin). Siihen asti olin yrittänyt pakoilla välillä jopa muualla, kun mieheni tyttö oli meillä. Tajusin jossain vaiheessa, että loppuelämä on tätä menoa tällaista ja paremminkin voisi mennä, jos vain menisin itseeni. Ketään muuta ei voi muuttaa, vain itseään, omaa suhtautumistaan ja käytöstään.



Tsemppiä! Ota lapset heti mukaan vauvan hoitoon ja anna heille tilaisuus olla ylpeitä uudesta sisaruksesta!

Läpätilässynlää. Nyt se kertoo, kuinka ihmiset ihailee kun he niin erikoisesti jaksavat kuskata lapsia rattailla. Niin ja on erikoista kun on 2 eri-ikäistä lasta.

Paskat. Sehän hoidattaa sen isomman 2v. päiväkodissa ja ei meinaa sitä vauvaakaan enää. Olis pannut sen isomman kokopäivähoitoon kokopäiväiseksi, mutta mies ei antanut.



Erittäin huono itsetunto kun pitää noin kovasti pitää kulisseja yllä ja kehua itseä.

anoppilareissukin peruuntuu kun mamma on niin väsynyt. Mies on kuitenkin yöt hoitanut vauvaa ja esikoista ja mamma nukkunut.

Kuinkahan kauan mies jaksaa tätä touhua?

Että on pakko saada itselleen ukkomies joltain toiselta naiselta, ja sitten ei suostuta sietämään miehen lapsia. Jos itsetunto kohoaa niin kauheasti siitä miehen viemisestä toiselta naiselta, niin eikö se kohoaisi vielä enemmän, jos pystyisi luomaan jonkinlaiset suhteet myös miehen lapsiin? Ajattele, saisit vietyä siltä ämmältä SEKÄ miehen ETTÄ lapset!

Kyse on miehesi lapsista ja jos sinä olet väsynyt, niin miehen tulee ottaa vastuu ja lähteä vaikka lasten kanssa ulos, tai jotain, jotta saat levätä.

ei kyllä oman esikoispoikansa takiakaan. Mies hoitaa tytöt, naisen esikoisen ja nyt nuorimman synnyttyä vauvankin. Nainen vain haluaa omaa aikaa ja vikisee väsymystä ja haukkuu miehen exää ja sukulaisia.

Hoitaisi ap itse poikansa ja antaisi isän viettää aikaa KAIKKIEN lapsiensa kanssa!

Mammalla vain palaa pinna. Ei taidakaan se suurperheen äitinä olo ollakaan niin ihanaa kuin hehkutti miehen tavatessaan.

jolla on jo perhe. ...mikä tekee tulevasta pennustas tärkeemmän kuin aikaisemmat lapset. Haloo..kasva vähän.

Mitenhän se meinaa noista tytöistä päästä lopullisesti eroon?

Juuri tuollaisten takia uusperheet eivät onnistu.

Melkoinen tossukka koko mies tosiaan kun ei saa akkaansa kuriin. Juuri luin kotipihalla yhden äidin päikkyä. Sillä on 3 lasta perättäisinä vuosina syntyneet. Hyvin on äiti pärjännyt, vaikka kaikki lapset on kotihoidossa. Tämä toinen naikkonen ei jaksa edes kahta lasta hoitaa vaan esikoinen on hoidossa. ja mies hoitaa illat ja yöt poikia.

Kyllä se on sun aikuisena joustettava... Ja kyllähän ne lapset usein haluais vaan maata yöpaita päällä. On käytettävä vähän keinojaan, jotta saa liikkeelle.



Koita nyt ap vähän ryhdistäytyä, etköhän sinä silti lepohetkiäsi saa, vaikka tytöt teillä olisivatkin.