Arghhh, miehen exä

Toki voi pitää taukoa kun vauva on syntynyt mutta se on tosi asia että miehellesi (toivottavasti) on myös muut lapset tärkeitä.

Jos ei ole niin se todistaa kyllä melko paljon miehen luonteesta.

Kyllä tuon ikäiset tytöt ymmärtävät, jos asian selittää heille järkevästi ja traumoja ei tosiaan tule. He tietenkin odottavat innoissaan päästessään näkemään vauvaa ja hoitamaan häntä, mutta ymmärtävät jos asian selittää heille.



Tietenkin jos (kun) exä traumatisoi lapsia kertomassa asiat julmasti ja sarkastisesti (äänensävyn pystyi lukemaan jopa kirjoitetusta tekstistä(kaikkiin asioihinhan saa ilkeän sävyn jos haluaa) niin silloinhan kyse on äidin aiheuttamasta mielipahasta ei vauvaperheen.

tosi elämässä. Voi lapsiparat !!!!!!!!!!!!



Mitä tästä opimme.



Jos tekee lapsia niin perhe pitää pysyä ehjänä perusperheenä, niin tällaisislta ongelmilta vältytään



SITOUTUMINEN KUMPPANIIN JA LAPSIIN

Kokeeko nainen exänsä enemmän uhkaksi vai mistä on kysymys?



Eihän kukaan pakota sikiämään miehen kanssa joka on jo tehnyt liudan lapsia. Maailma on pullollaan miehiä joilla ei ole lapsia ja joiden kanssa ei tarvitsisi tällaista keskustelua edes käydä.

Kyse on teidän perheestänne ja sinun jaksamisestasi. Jokainen äiti tietää miten herkkää vastasyntyneen kanssa on ja siihen ei kauheasti jaksa vieraita. Omat lapset ovat kuitenkin eri asia kuin muiden lapset.

[/quote]

aiomme tehdä vielä ison liudan lapsia. Heti tapaamisemme alussa meille oli selviö, että haluamme paljon lapsia.

Mies myös herää aina yöllä kun poikani herää ja käy nukuttamassa hänet. Hän myös hieroo selkääni yöllä kun herään supistuksiin ja kipuihin ja tuo lämpötyynyä, että saan levätä. Hän on maailman upein mies ja vie iltaisin aina poikaani ulos, että saan levätä.

Hän on myös hyvä isä tytöilleen, mutta ymmärtää myös minua kun haluan levätä.



Tytöt ovat rasittavia ja levottomia. Heille ei ole äitinsä opettanut mitään tapoja. Leivän kanssa pitäisi päästä olohuoneeseen, vaikka meillä syödään kunnolla ruokapöydässä. Ulos ei lähdettäisi millään vaan haluttaisiin olla sisällä koko viikonloppu, aamut menevät pitkään ennen kuin saavat yövaatteet vaihdettua ja aamupesut tehtyä. Haluaisivat vain yöpuku päällä katsella telkkaria ja siinä ottaa leipää. Kotona nähtävästi äitinsä ei viitsi heille opettaa mitään vaan antaa heidän elää kuin pellossa.



Siksi olen todella väsynyt näihin lapsiviikonloppuihin ja haluaisin lepåoa edes synnytyksen aikaan ja sen jälkeen.

Olet tosi inhottava. Tai ainakin käyttäydyt tosi inhottavasti miehesi ja exänsä lapsia kohtaan. He ovat vielä pieniä, ja syyttömiä tähän tilanteeseen.



1,5 kuukautta ilman isän tapaamista on liian kauan. Hyvä ehdotus joltain, että isähän voi viedä isommat lapsensa jonnekin muualle, jos sinä tarvitset lepoa. Tai lähde itse 2-vuotiaasi kanssa vaikka kylpylään lepäämään noiksi vierailuviikonlopuiksi. Tai jos exällä ja miehelläsi on hyvät välit, niin mieshän voi välillä mennä tyttöjensä luokse kylään, ja saat levätä kotona. Jos mikään näistä ei onnistu, niin sitten tytöt teille. TYTÖT EIVÄT SAA JOUTUA KÄRSIMÄÄN TÄSTÄ TILANTEESTA! Jos jonkun on kärsittävä niin se olet sitten sinä, koska et saa levätä, vaikka haluaisit. Kurjaa, mutta tyttöjä et voi eristää isästään tämän takia!



Ja vähän aiheen vierestä, jos kerran miehesi on niin hyvä isä lapsilleen, niin miksi tytöt sitten käyttäytyvät niin huonosti? Ei se exä niitä yksin ole kasvattanut, jos miehesi on niin osallistuva kuin annat ymmärtää. Vaikka tytöt saisivat kotonaan tehdä mitä hyvänsä, niin tokihan miehesi voi opettaa heille millaiset säännöt teillä on.



Siis vielä: ap, häpeä!!!

Ovat mustasukkaisia kun mies on löytänyt uuden ja saa uuden lapsenkin.

se on isyyttä ja äitipuolena kun olet, joudut äitiyttä myös toteuttamaan ei-biologisille lapsille. En ikinä voi ymmärtää tuollaista julmuutta ja kylmyyttä, että haluat erottaa lapset isästään.

Kun tämä exä saa uuden kumppaninsa kanssa vauvan, niin otattehan sitten tytöt teille ainakin 1,5kk, että exä saa levätä ja nauttia uudesta vauvasta!?



Taidat olla max 20-vuotias ja housusi eivät oikein pysy sinulla jalassa, lasten tekeminen on sinulle tapa varmistaa elanto ja saada mies nalkkiin, oman exäsi kohdalla se ei vain onnistunut!



AP:n exä, jos luet sattumalta tätä ketjua, niin vedä ex-miehesi vastaamaan tekosistaan, tapaamisoikeuden rikkomisesta.

Se mies ei todellakaan ole kykenevä isäksi, jos on tuollaisen noita-akan itselleen vaimokseen ottanut.

Miksei miehesi kasvata lapsiaan ja opeta mitkä säännöt teillä on? Ihme selityksiä ap:llä. Mene lepäileen jonnekki muualle silloin kun lapset tulee teille! Kuten jo moni on sulle sanonu lapsilla on OIKEUS isäänsä. Kumma ettei miehesi halua nähdä omia lapsia?? Kyllä sulla pitäisi hälytys kellot soida jos ei omia tyttöjä halua tavata. Säälittää lapsi raukat.:(



Itse oot ryhtyny uusperheeseen niin koita ny hyväksyy tosi asiat! Sunhan ei tarvi miehesi lapsia hoitaa jos et halua. Mutta on vähä epäreilua, miehesihän hoitaa sinunki poikaa ja vieläpä joka päivä, ei mee jakeluun, ei. Tää on tätä MINÄMINÄMINÄ.. MINULLE KAIKKI!!

Itse menin naimisiin miehen kanssa jolla on 4 lasta edellisestä liiotsta. Yhteisiä lapsia kun ruvettiin suunittelemaan, tiesin että raskausajan loppu tulisi olemaan rankkaa, kun miehen lapset olisivat meillä. Heillä on tapaamiset joka toinen viikonloppu. en kuitenkaa viitsinyt ja voinut kieltää lapsia tapaamasta isäänsä, vaikka hermoja raastoi väsytti ja kiukutti. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut asiaa . meillä on nykyään kolme yhteistä lasta, ja hyvin on raskausaika sujunut vaikka on muitakin lapsia siinä pyörimässä. Luulen että omalla kohdalla oli kysymys ensimmäistä odottaessa siitä, että lapset eivät olleet minun , vaan mieheni ja hänen ex-vaimon. eli mustasukkaisuutta. itse mieheni valitisin, joten aivan turhaa oli valittaa. Loppuen lopulta jopa huomasin, että miehen lapset ovat melkeimpä yhtä ihania kuin omatkin:) yritä vaan jaksaa. Kyllä se siitä!

En vain sellaisen kanssa uskaltaisi lisää lapsia tehdä.

Vierailija:

Meilläkin on uusperhe.

Minä tapasin mieheni silloin kun hän oli vielä naimisissa exänsä kanssa. Kolmen kuukauden tapailun jälkeen mies jätti vaimonsa ja 2v lapsensa. Puolen vuoden päästä siitä muutimme yhteen.

Aluksi miehen lapsi kävi meillä joka toinen viikonloppu. En olisi halunnut näitä tapaamisia ollenkaan. En kuitenkaan missään vaiheessa tuonut ilmi lapselle tai miehelleni, etten pitänyt tapaamisista.

Puoli vuotta lapsi kävi meillä säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Sitten aloin odottaa lasta. Kärsin hirveistä pahoinvoinneista ja olin todella uupunut. Pyysin mieheltäni, että tapaamiset harventuisivat puolella. Mieheni sopi asian exän kanssa.

Kun LA oli lähellä, olin todella väsynyt ja kipeä. Miehen lapsi ei käynyt meillä muutamaan kuukauteen.

Vauvamme syntyi, ja ja olimme tiivis kolmikko. Minä, mies ja lapsemme. Meidän oma perhe.

Miehen edellinen lapsi alkoi tuntua entistä vieraammalta. Edelleen hän kävi meillä n. kerran kuukaudessa. Täytyy sanoa, etten edelleenkään tykännyt niistä viikonlopuista.. pelkäsin ja ihosin jo tulevaa viikonloppua etukäteen. En tietenkään edelleenkään sanonut mitään, enkä osoittanut kielteisiä tuntemuksia miehen pojalle.

Aloin odottamaan toista yhteistä lastamme. Taas samat pahoinvoinnit ym.. ja lisäksi oma 1v. lapsi hoidettavana. Mies aloitti uudessa työssä, jossa on vaikeat vaihtelevat työajat.

En tiedä missä vaiheessa tapaamiset ovat harventuneet entisestään, mutta nykyisin miehen lapsi ei meillä enää kovin usein käy. Ehkä n. 1-3 kertaa vuodessa, noin viikon kerrallaan. Lapsi on nyt eskarilainen, joten voi olla jo pidempiä aikoja kerrallaan.

Minusta tämä järjestely sopii hyvin. Paremmin menee näin, että hän käy meillä harvoin, vaikka viipyykin sitten pidempään. Ja kyllä, olen hänelle aina ystävällinen ja huolehtiva kun hän on meillä.

Miehen exän kanssa ei olla missään väleissä, koskaan ei olla sanaakaan vaihdettu. Hän ei ole minua ikinä edes tervehtinyt (itse sanon kyllä aina hei, kun nähdään). Ehkä minunkin olisi helpompi suhtautua hänen lapseensa paremmin, jos hän suhtautuisi minuun paremmin.

Ymmärrän siis AP:tä oikein hyvin. Ja ehdotukseni olisi hänelle että jos hekin koittaisivat sellaista järjestelyä, että lapset kävisivät heillä harvemmin ja viipyisivät kerralla pidempään. Näin ei aina joka toinen viikonloppu sekottaisi uuden perheen kuvioita, vaan elämä olisi " normaalimpaa" .

Kyllähän meilläkin miehen ex haluaisi työntää lapsensa meille useammin, hän kun haluaisi enemmän aikaa itselleen ja uudelle miesystävälleen.. Mutta kysynpä vain, että milloin esim. meilläkään on omaa aikaa? Eihän hänkään ota meidän lapsia, jotta minä ja mieheni saisimme koskaan omaa aikaa..

Ja jos hän joskus edes minulle sanoisi sanaakaan, olisi asioista neuvottelu ehkä hieman helpompaa.

Ja varsinkin se mies. Mies on tunne-elämältään todella kylmä tai pahasti tossun alla, jos ei halua/saa nähdä omia lapsiaan.

Miten joku voi olla noin kylmä ja tunteeton

" äiti" ihminen...

Kyllä on mieskin aika tossun alla jos ei

OMIA lapsiaan tapaa kun uusi akka ei anna.

Toivottavasti mies herää ja jättää mokoman noita-akan!!!!!!!!

Mutta kun muutetaan yhteen, alkaa kitinä siitä kun " exän kakarat ravaa täällä jatkuvasti" .

Kyllä kai se oli tiedossa jo heti alussa, että miehellä on lapsia.

Tässä pari faktaa;



Kun uusi nainen tulee kuvioihin, hänet yritetään pelotella pois käyttämällä tähän lapsia häikäilemättömästi hyväksi. Ei jousteta mihinkään suuntaan, vaan isän on aina oltava paikalla ja huoltajuuspapereita tuijotetaan suurennuslasin kanssa. Tähän syynä vain ja ainoastaan katkeruus ja mustasukkaisuus!



Kun uusi nainen ja mies muuttavat samankaton alle ja uusperhe-elämä alkaa järjestyä niin ex-vaimo yhtäkkiä ei haluakaan lastensa käyvän uuden naisen kotona, sillä pelkää että lapset kiintyvät tähän uuteen liikaa.



Alkaa syyttely kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.



Kun uusi nainen tulee raskaaksi niin ymmärrystä ei taaskaan löydy aikuiselta ihmiseltä, vaan pidetään kiinni niistä omista viikonlopuista väkisin ja verhotaan kaikki siihen, että lapsilla on oikeus isäänsä silloin ja silloin kun papereissa niin lukee. Uusi koti on siis taas lapselle mitä ihanteellisin vierailupaikka.



Katkerat jätetyt ämmät näissä tapauksissa käyttää lapsiaan karmeana tasiteluaseena miestään vastaan ja koska miehet aina näissä hommissa ovat alakynnessä, on kaikki helppo puolustella sillä, että miehen on huolehdittava omistaan ja äitipuolen jaksettava.



Yksikään lapsi ei vahingoitu siitä että hänelle kerrotaan äitipuolen tarvitsevan hiukan lepoaikaa uuden tulokkaan kanssa. Puhelimitse voidaan pitää yhteyttä tai käydä jossain kodin ulkopuolella tapaamassa. Maalaisjärjellä selviytyy ja todella typerää väittää etteikö äitipuolen oma jaksaminen ja uutteen lapseen keskittyminen olisi tuollaisella hetkellä tärkeää. Aikaisempien liittojen lapset eivät tiettenkään ole syyllisiä mihinkään, mutta tilanteen heille ovat aiheuttaneet oma äiti ja isä, ei uusi äitipuoli. Joten vastuun ja tilanteenhallinnan on myös pysyttävä näillä oikeilla vanhemmilla.



Katkeruudesta pääsee eroon jos ymmärtää ja osaa pyytää siihen apua. tämän ketjun perusteella useimmat av:n äideistä on sitä kovasti vailla.

tekemisiään.....

taisi 161 olla ap itse... Yritäppä miettiä asiaa hiukan toisin päin. EI voi olla ex-vaimon ja lapsien " ongelma" jos äitipuoli on tullut raskaaksi, kas he kun eivät ole siihen lainkaan vaikuttaneet. Jos äitipuoli ei lapsen syntymän aikaan jaksa sitä kahta päivää kahdessa viikossa lapsipuoliaan katsella niin ehkä raskaus tuli liian aikaisin? Niin sitä ydinperheessäkin joudutaan mietimään että onko aikaa ja voimia uudelle tulokkaalle eikä silloin voi vanhempia lapsia työntää pariksi kuukaudeksi johonkin, eihän?! Taitaa vaan uudet vaimot olla mustasukkaisia miehen aiemmalle elämälle ja sille että mies rakastaa jotain muutakin (=lapsiaan) kuin häntä ja täydellistä uutta lasta...