En olisi halunnut kuulla tulevasta perinnöstä
Sain sattumalta tietää, että vanhemmillani on huomattavan paljon omaisuutta. Perheemme on aina elänyt pihisti, joten tiesin että jotain on varmaan jäänyt sukanvarteen, mutta en olisi uskonut kuinka suurista rahoista. Olen ainoa lapsi, meillä on hyvät välit, vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja elävät edelleen pihisti. Oletan siis saavani ainakin lakiosan tuosta omaisuudesta joskus (vanhemmat ovat sanoneet että perin heidät täysin).
En haluaisi ajatella tätä asiaa yhtään, mutta se tulee mieleeni, mikä tuntuu kiusalliselta. Olen sanonut vanhemmilleni, että käyttäkää nyt ne rahat. Tilatkaa siivoaja, syökää hyvää ruokaa, nauttikaa. On siis hyvä jos rahaa on käytetty reilusti. Toisaalta ajattelen jo miten tuo raha, tai edes osa siitä muuttaisi elämäämme. En halua ajatella tuollaista. En halua vain "odotella perintöä".
En olisi halunnut tietää. Ymmärtääköhän kukaan tätä?
Miten luulet tietäväsi toisten perintöäsioista? Luultavasti he, joille perintö tuli yllätyksenä eivät huutele asiasta tuttavilleen. Ehkä jossain miljonääriporukassa on tavallista jutella rahoista, mutta itse en ainakaan ole koskaan puhunut kenenkään kanssa runsaista rahoista. Köyhyyttä voi valitella, rikkaus pidetään piilossa.
Kun itse sain perintöä (yllätyksenä), niin ainoa, jonka kanssa asiasta puhuin oli puolisoni ja toinen perinnönsaaja. En ole kertonut siitä edes parhaalle ystävälleni. Siis toki tietää että sain talon yms. Rahavaroista/osakkeista en kertonut.