Lue keskustelun säännöt.
En olisi halunnut kuulla tulevasta perinnöstä
01.07.2016 |
Sain sattumalta tietää, että vanhemmillani on huomattavan paljon omaisuutta. Perheemme on aina elänyt pihisti, joten tiesin että jotain on varmaan jäänyt sukanvarteen, mutta en olisi uskonut kuinka suurista rahoista. Olen ainoa lapsi, meillä on hyvät välit, vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja elävät edelleen pihisti. Oletan siis saavani ainakin lakiosan tuosta omaisuudesta joskus (vanhemmat ovat sanoneet että perin heidät täysin).
En haluaisi ajatella tätä asiaa yhtään, mutta se tulee mieleeni, mikä tuntuu kiusalliselta. Olen sanonut vanhemmilleni, että käyttäkää nyt ne rahat. Tilatkaa siivoaja, syökää hyvää ruokaa, nauttikaa. On siis hyvä jos rahaa on käytetty reilusti. Toisaalta ajattelen jo miten tuo raha, tai edes osa siitä muuttaisi elämäämme. En halua ajatella tuollaista. En halua vain "odotella perintöä".
En olisi halunnut tietää. Ymmärtääköhän kukaan tätä?
Kommentit (41)
Tyypillistä tekopyhää hurskastelua. "En olisi halunnut tietää...toivon että käyttävät rahansa itseensä..." . Todellisuudessa odotat kieli pitkällä perintöä. Nämä on niin nähty. Mutta kuten joku sanoikin, voit joutua odottamaan 20 vuotta perintöä ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osakkeissa on vaan se juttu, että niiden arvo voi myös romahtaa. Toivottavasti heillä on taitava sijoitusasiantuntija käytettävissään. Tosin kaikkia heilahteluja sekään ei estä.
No todennäköisesti osakkeet ovat olleet jo kauan ja varmaankin sijoitettu vakavaraisiin yrityksiin, joten romahdusta tuskin on tulossa. Arvo todennäköisesti vain kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi v...u mitä paskaa!
Minä ainakin ottaisin ilosta kiljuen vastaan ison perinnön. Ja niin ottaa kuka vain muun väittäninen on ihan pötypuhetta ja jos oikeasti olisi jotenkin kiusallista (siis aivan naurettavaa edes kirjoittaa näin) niin siitähän pääsee kun lahjoittaa koko summan hyväntekeväisyyteen.
Jep! Tälläiset ketjut aina houkuttelevat kaikki jeesustelijat paikalla. Jos saisin miljoonan niin lahjottaisin sukulaisille, antaisin suuria summia hyväntekeväisyyteen, jne. Onhan tuollaisilla ajatuksilla mukava kiillottaa omaa sädekehäänsä mutta kun tilanne tulee oikeasti eteen niin kaikki kauniit puheet unohtuvat. Vai onko palstalla joku joka on perinyt sanotaan nyt miljoonan ja lahjoittanut edes neljänneksen hyväntekeväisyyteen?
Hmm. Ei perintöä tarvitse ottaa vastaan. Voit jo nyt tehdä perinnöstä luopumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v...u mitä paskaa!
Minä ainakin ottaisin ilosta kiljuen vastaan ison perinnön. Ja niin ottaa kuka vain muun väittäninen on ihan pötypuhetta ja jos oikeasti olisi jotenkin kiusallista (siis aivan naurettavaa edes kirjoittaa näin) niin siitähän pääsee kun lahjoittaa koko summan hyväntekeväisyyteen.Jep! Tälläiset ketjut aina houkuttelevat kaikki jeesustelijat paikalla. Jos saisin miljoonan niin lahjottaisin sukulaisille, antaisin suuria summia hyväntekeväisyyteen, jne. Onhan tuollaisilla ajatuksilla mukava kiillottaa omaa sädekehäänsä mutta kun tilanne tulee oikeasti eteen niin kaikki kauniit puheet unohtuvat. Vai onko palstalla joku joka on perinyt sanotaan nyt miljoonan ja lahjoittanut edes neljänneksen hyväntekeväisyyteen?
Heh, juurikin näin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän täysin. Olen vasta nuori aikuinen, mutta vanhempani ovat lähes 70v. Toisella vanhemmistani on miljoona, ehkä kaksi. Eikä toisellakaan rahahuolia ole. Toivottavasti elävät yhdessä vielä pitkään ja toivon että oppisivat nauttimaan rahoistaan. Elävät todella pihisti, jonka tavan minäkin olen oppinut. Ostab halpaa ruokaa, kyttään aina hankinnoissani tarjouksia. Itselläni on toisen vanhemman kautta tilillä/osakkeissa kiinni yli 200 000e. Näitä rahoja en käytä, vaan säästän ja pyrin kartuttamaan lisää. Kukaan ystävistäni tai edes miesystäväni ei tiedä tästä, en yksinkertaisesti KEHTAA tai uskalla kertoa. En edes sitä, että toinen vanhemmistani on todella rikas.
ONGELMAksi tämä muodostuu jos ja kun pian tulevaisuudessa hankin esim. yhteisen oman asunnon mieheni kanssa, en todella tule tarvitsemaan lainaa. En tiedä miten mies suhtautuu paljastukseeni. PELOTTAA :(
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Ei perintöä tarvitse ottaa vastaan. Voit jo nyt tehdä perinnöstä luopumisen.
En tietenkään halua tehdä noin, paitsi ehkä lastemme hyväksi jos vanhempani elävät vanhoiksi. Jos en haluaisi rahoja, niin en tietenkään kokisi huonoa omaatuntoa rahojen ajattelemista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milli on ihan kiva summa perittäväksi....siitä saa osinkoja sen verran että voi elää keskiluokkaista elämää tekemättä enää päivääkään palkkatyötä. Kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten kun saat sen perinnön, niin koeta olla törsäämättä, sijoita järkevästi ja jätä se lapsillesi. Tulevaisuudessa ei ole enää tulonsiirtoja yhteiskunnalta, joten perheillä pitää olla varallisuutta omasta takaa. Ei ole myöskään työpaikkoja vaan eletään pääomatuloilla.
Onnellisia ne, joilla on rahaa suvussa!Tämä tieto perustuu mihin?
Kokoajan elintaso ja tuet on paranee
Etkö ole kuullut väestöräjähdyksestä?
Väestö kasvaa räjähdysmäisesti nimenomaan kehitysmaissa, ja länsimaissa pienenee.
Kun köyhä väestö siirtyy länsimaihin elämään tuilla, niin ennenpitkää käy niin, että julkinen raha loppuu.
Tulevaisuudessa on pieni omistava luokka ja valtava alaluokka, joka elää hanttihommilla kädestä suuhun.
Jokaisen velvollisuus on huolehtia, että omat jälkeläiset kuuluvat siihen omistavaan luokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin. Olen ainokainen enkä ollut ollemkaan tyytyväinen kun isä aikoinaan otti puheeksi tulevan suurehkon perintöni. Oli kiusallista kun se tuli aika ajoin ajatuksiini.
Opin kokemuksestani ja nyt nuorten aikuisten äitinä en ole, enkä aio ottaa puheeksi lasteni kanssa heidän tulevaa perintöään. Jos asian ottaa puheeksi niin se jollakin tavalla lähes konkretisoituu. Joku epämääräinen asia tulevaisuudessa muuttuu faktaksi.
Laitoin testamenttiini ohjeet omaisuuden jaosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän täysin. Olen vasta nuori aikuinen, mutta vanhempani ovat lähes 70v. Toisella vanhemmistani on miljoona, ehkä kaksi. Eikä toisellakaan rahahuolia ole. Toivottavasti elävät yhdessä vielä pitkään ja toivon että oppisivat nauttimaan rahoistaan. Elävät todella pihisti, jonka tavan minäkin olen oppinut. Ostab halpaa ruokaa, kyttään aina hankinnoissani tarjouksia. Itselläni on toisen vanhemman kautta tilillä/osakkeissa kiinni yli 200 000e. Näitä rahoja en käytä, vaan säästän ja pyrin kartuttamaan lisää. Kukaan ystävistäni tai edes miesystäväni ei tiedä tästä, en yksinkertaisesti KEHTAA tai uskalla kertoa. En edes sitä, että toinen vanhemmistani on todella rikas.
ONGELMAksi tämä muodostuu jos ja kun pian tulevaisuudessa hankin esim. yhteisen oman asunnon mieheni kanssa, en todella tule tarvitsemaan lainaa. En tiedä miten mies suhtautuu paljastukseeni. PELOTTAA :(
Ja vielä, miten te itse reagoisitte tuollaiseen paljastukseen?
-yllä olevan kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten kun saat sen perinnön, niin koeta olla törsäämättä, sijoita järkevästi ja jätä se lapsillesi. Tulevaisuudessa ei ole enää tulonsiirtoja yhteiskunnalta, joten perheillä pitää olla varallisuutta omasta takaa. Ei ole myöskään työpaikkoja vaan eletään pääomatuloilla.
Onnellisia ne, joilla on rahaa suvussa!
Talouskasvu syntyy teknologisesta kehityksestä. Eikä se näytä hidastumisen merkkejä. Automaatio tulee tekemään ihmiskunnasta todella vauraan todennäköisesti jo ensi vuosikymmenellä (googlatkaapa teollisuusrobottien käyttöönottojen tilastoja). Taatusti riittää jaettavaa, kun robottiparka painaa pitkää päivää. Lisäksi mahdollinen tekoälyn kehittäminen tekisikin jokaisesta superrikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osakkeissa on vaan se juttu, että niiden arvo voi myös romahtaa. Toivottavasti heillä on taitava sijoitusasiantuntija käytettävissään. Tosin kaikkia heilahteluja sekään ei estä.
No todennäköisesti osakkeet ovat olleet jo kauan ja varmaankin sijoitettu vakavaraisiin yrityksiin, joten romahdusta tuskin on tulossa. Arvo todennäköisesti vain kasvaa.
Tuollaisia osakkeita minäkin haluaisin! Ei vain ole löytynyt 50 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän täysin. Olen vasta nuori aikuinen, mutta vanhempani ovat lähes 70v. Toisella vanhemmistani on miljoona, ehkä kaksi. Eikä toisellakaan rahahuolia ole. Toivottavasti elävät yhdessä vielä pitkään ja toivon että oppisivat nauttimaan rahoistaan. Elävät todella pihisti, jonka tavan minäkin olen oppinut. Ostab halpaa ruokaa, kyttään aina hankinnoissani tarjouksia. Itselläni on toisen vanhemman kautta tilillä/osakkeissa kiinni yli 200 000e. Näitä rahoja en käytä, vaan säästän ja pyrin kartuttamaan lisää. Kukaan ystävistäni tai edes miesystäväni ei tiedä tästä, en yksinkertaisesti KEHTAA tai uskalla kertoa. En edes sitä, että toinen vanhemmistani on todella rikas.
ONGELMAksi tämä muodostuu jos ja kun pian tulevaisuudessa hankin esim. yhteisen oman asunnon mieheni kanssa, en todella tule tarvitsemaan lainaa. En tiedä miten mies suhtautuu paljastukseeni. PELOTTAA :(
Ja vielä, miten te itse reagoisitte tuollaiseen paljastukseen?
-yllä olevan kirjoittaja
Kauhean erilaisia suhtautumistapoja varmaan on, mutta ei kannata pelätä. Minusta ainakin on ihan ymmärrettävää ettei heti kerro rahoistaan jokaiselle seurustelukumppanille. Avointa keskusteluahan tuo vaan vaatii niin miehenkin aivoitukset selviävät.
Nämä hyväntekeväisyys- ja kieltäytyjähuutelijat missasivat pointin. Kun kyse on siitä, että haluamattaan alkaa odottaa sitä rahaa, vaikka ei oikeasti toivo kohteen kuolemaa ja mielummin haluaisi hänet elävänä.
Olen jo perinyt satoja tuhansia ja ehkä perin vielä kerran. Olen ihan burn outin partaalla ja sillä perinnöllä lopettaisin työt niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa, vaikka lopullisesti. Niin kyllä se vaan välillä tahtomattaan nousee mieleen, että se perintö ratkaisisi tämän hetken ongelmat. Vaikka järjellä ajateltuna toivon tälle henkilölle hyvää ja pitkää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten kun saat sen perinnön, niin koeta olla törsäämättä, sijoita järkevästi ja jätä se lapsillesi. Tulevaisuudessa ei ole enää tulonsiirtoja yhteiskunnalta, joten perheillä pitää olla varallisuutta omasta takaa. Ei ole myöskään työpaikkoja vaan eletään pääomatuloilla.
Onnellisia ne, joilla on rahaa suvussa!Tämä tieto perustuu mihin?
Kokoajan elintaso ja tuet on paraneeEtkö ole kuullut väestöräjähdyksestä?
Väestö kasvaa räjähdysmäisesti nimenomaan kehitysmaissa, ja länsimaissa pienenee.
Kun köyhä väestö siirtyy länsimaihin elämään tuilla, niin ennenpitkää käy niin, että julkinen raha loppuu.Tulevaisuudessa on pieni omistava luokka ja valtava alaluokka, joka elää hanttihommilla kädestä suuhun.
Jokaisen velvollisuus on huolehtia, että omat jälkeläiset kuuluvat siihen omistavaan luokkaan.
Höpö höpö
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tunnen hämmentävän monta miljoonaperinnön saajaa tai saanutta (mikä voi tietysti kertoa siitäkin, ettei miljoona oikeastaan ole kovin paljon) mutta EN YHTÄÄN, JOLLE SE OLISI TULLUT KERRALLA VANHEMPIEN KUOLEMAN JÄLKEEN. Tällä perintötasolla perrinnön pilkotaan käytännössä aina pienempiin osiin ja jaetaan vähän kerrallaan perillisille, usein vielä niin, että vanhemmille jätetään osan omaisuudesta tuotto eliajaksi, mutta pääoma siirtyy lasten nimiin (ja sen mukana tietysti kaikki siihen liittyvä työ).
Joten nämä ihmiset eivät todellakaan ala perinnöstä tietäessään "odottelemaan perinnönjättäjän kuolemaa" millään alitajuisellakaan tasolla. Pikemminkin pelkäävät sitä.
Sitäpaitsi on totta, että ison omaisuuden - jo miljoonankin - hoitamisessa on helposti aika iso työ. Toki sen työn voi ostaa ulkopuoliselta, onhan näitä taloupalveluita ja kiinteistönhuoltoyhtiöitä, mutta miljoona tai pari on sitten oikeastaan siihen vielä liian vähän, että se kannattaisi. Kaikki vastuulliset miljonäärivanhemmat lähipiirissäni ovat tienneet tämän ja opettaneet lapsensa hyvissä ajoin hoitamaan talouttaan. Vain pari tapausta on tehnyt toisin. Niissä onkin sitten köynyt huonosti: suhteet ovat menneen pilalle osin jo vanhempien eläessä ja perintö hävinnyt nopeasti sen saamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tunnen hämmentävän monta miljoonaperinnön saajaa tai saanutta (mikä voi tietysti kertoa siitäkin, ettei miljoona oikeastaan ole kovin paljon) mutta EN YHTÄÄN, JOLLE SE OLISI TULLUT KERRALLA VANHEMPIEN KUOLEMAN JÄLKEEN. Tällä perintötasolla perrinnön pilkotaan käytännössä aina pienempiin osiin ja jaetaan vähän kerrallaan perillisille, usein vielä niin, että vanhemmille jätetään osan omaisuudesta tuotto eliajaksi, mutta pääoma siirtyy lasten nimiin (ja sen mukana tietysti kaikki siihen liittyvä työ).
Joten nämä ihmiset eivät todellakaan ala perinnöstä tietäessään "odottelemaan perinnönjättäjän kuolemaa" millään alitajuisellakaan tasolla. Pikemminkin pelkäävät sitä.
Sitäpaitsi on totta, että ison omaisuuden - jo miljoonankin - hoitamisessa on helposti aika iso työ. Toki sen työn voi ostaa ulkopuoliselta, onhan näitä taloupalveluita ja kiinteistönhuoltoyhtiöitä, mutta miljoona tai pari on sitten oikeastaan siihen vielä liian vähän, että se kannattaisi. Kaikki vastuulliset miljonäärivanhemmat lähipiirissäni ovat tienneet tämän ja opettaneet lapsensa hyvissä ajoin hoitamaan talouttaan. Vain pari tapausta on tehnyt toisin. Niissä onkin sitten köynyt huonosti: suhteet ovat menneen pilalle osin jo vanhempien eläessä ja perintö hävinnyt nopeasti sen saamisen jälkeen.
No, puolikin miljoonaa on paljon ja 800 000 jne. Eikä niissä perheissä leikitä sijoittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Sain sattumalta tietää, että vanhemmillani on huomattavan paljon omaisuutta. Perheemme on aina elänyt pihisti, joten tiesin että jotain on varmaan jäänyt sukanvarteen, mutta en olisi uskonut kuinka suurista rahoista. Olen ainoa lapsi, meillä on hyvät välit, vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja elävät edelleen pihisti. Oletan siis saavani ainakin lakiosan tuosta omaisuudesta joskus (vanhemmat ovat sanoneet että perin heidät täysin).
En haluaisi ajatella tätä asiaa yhtään, mutta se tulee mieleeni, mikä tuntuu kiusalliselta. Olen sanonut vanhemmilleni, että käyttäkää nyt ne rahat. Tilatkaa siivoaja, syökää hyvää ruokaa, nauttikaa. On siis hyvä jos rahaa on käytetty reilusti. Toisaalta ajattelen jo miten tuo raha, tai edes osa siitä muuttaisi elämäämme. En halua ajatella tuollaista. En halua vain "odotella perintöä".
En olisi halunnut tietää. Ymmärtääköhän kukaan tätä?
Mikä tässä nyt on varsinainen ongelma? Muuta kuin ehkä vähän kiusalliset ajatukset. Olet oikeutettu vähintään lakiosaan ja todennäköisesti saat koko perinnön. Jos vanhemmat eivät ole ikinä tottuneet tuhlaamaan rahaa, voi sellaisen "opetteleminen" tuntua heistä hyvin vieraalta. He haluavat varmaan pitää vanhasta elämäntyylistään kiinni, heitä ei edes välttämättä kiinnosta rahalla ostettavat asiat, monet vähän vanhemmat ihmiset ovat tällaisia. Japanissa oli (tai on vieläkin ehkä) miljardööri, joka asui ihan tavallisessa kerrostaloasunnossa.
JOS rahaa tulisi jossain vaiheessa satoja tuhansia tai jopa miljoona, niin kyllä minusta sitä voisi johonkin käyttääkin. Tietenkin rahat sijoitettaisiin, mutta riittäisi noissa myös matkusteluun tai kynsihoitoon ihan kivasti. Minusta myös vanhempieni olisi hyvä käyttää rahojaan omaksi ilokseen.
Ap