Uusioperhe ja osallistuminen

Lapset heräävät kello 06, ja kyllä, he ovat heti aamusta kärttämässä huomiota koko ajan ja "vaatimassa", ja eivät osaa olla keskenään paria minuuttia kauempaa tappelematta....

Oman lapseni olen aikoinaan kasvattanut juurikin niin ettei aikuisten pomottelu onnistu, nämä on valitettavasti vähän eri maata, mutta noh, sisarukset nyt on sisatuksia ja vissiin joka perheessä enempi vähempi toistensa kimpussa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi en ala enää millekään miesten kanssa joilla pienet lapset, kokemusta on. Kaikkensa yrittävät että pääsisivät helpommalla.

Minun miehekkäni oli tavatessamme 2 ja 5 v lapset. Kun hän minua kosi, sanoin miljoona kertaa, että minä en sitten toista kertaa ala elämään pikkulapsiarkea, en hoida enkä viihdytä. Mies silti kosi toistamiseen. Ja hoitaa lapsensa ja minä luen kirjaa.

Ei helevetti. Siinä vaiheessa kun pitää väsymyksen takia hakea sairaslomaa, niin miehen pitäisi tajuta antaa levätä rauhassa, ja hoitaa lapsensa itse.

Ja kyllä. Isä on vastuussa lastensa hoidosta ja viihdytyksestä. Sinä olet vain bonusta niissä, jos haluat itse.

Ennen kuin suhteeseen alettiin, keskusteltiin kyllä aiheesta. Eli rehellisesti kerroin, että minulla ei ole lapsia vastaan mitään, ja voin toki välillä tarvittaessa auttaa hoidossa. Kerroin myös, että en itse ole edes "lapsi-ihminen" erityisemmin ja että minulla on ihan syystäkin vain yksi lapsi. Siedän lapsia ja olen heille ystävällinen, tottakai, he ovat perheenjäseniä. Mutta yllätyksenä tuli nyt tämä ilmeinen vääriymmärrys mitä se "tarvittaessa hoidossa auttaminen" oikein tarkoittaakaan... ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mut sä hait sairaslomaa kun et saanut nukuttua 8h kauneusunia joka päivä ja kun oot vähän väsynyt? No huhhuh, ei ihme että Suomi on suossa kun otetaan vähän saikkua kun väsyttää.

Tetvetuloa aikuisten maailmaan.

En ole ap, mutta asteikolla 1-10 kuinka hyvä homma sinusta on se että olen mm. ajanut raskasta ajoneuvoa kaupungin keskustassa niin että otin tahtomattani mikrotorkut jokaisissa punaisissa valoissa kun olin töissä alle 4h yöunilla?

Onneksi ei käynyt mitään, mutta typerää se töihin lähtö silti oli.

On olemassa töitä joihin univelka ei vain sovi. Mieti tätä siellä konttoripöydän ääressä.

Minullakin on 13-vuotias poika (ja vuoden ikäerolla tyttö) ja just eilen ajattelin kun meillä kävi 2- ja 4-vuotiaat lapset kylässä, että mun hermo kestää kivasti vierailun ajan, mutta siinä se. En jaksaisi enää "toista kierrosta", eikä se ole biologisesti enää mahdollistakaan, mutta en myöskään pystyisi siihen toisen lapsille. Mä en edes ymmärrä mistä ap on syyllinen, miehenhän tässä tarinassa kuuluisi olla kun juoksuttaa ap:ta ja hoidattaa lapsiaan tälle pelatessaan biljardia, huhuh. No, siksipä en enää kenenkään kanssa yhteen muuttaisikaan. Anyway, anna oikeesti olla ap, siis sekä hössötys että syyllisyys, ihan turhaa sulta.

Mode poistaa siistejä kommenteja.

Sanoin siis, että lapsien hoito ja viihdytys kuuluu 100% isälle, ja sin olet vain mukava bonus siihen, jos itse haluat sitä.

Äijän pitäisi tajuta siinä kohta antaa leporauha, kun avokki joutuu hakemaan sairaslomaa väsymyksen takia. Hemmetin itsekeskeinen äijä sulla. En katselisi.

Ja vielä, onhan se nyt todella iso ero "sietää" jatkuvaa lasten huutoa ja viihdyttämistä jos kyseessä omat lapset. En minäkään oleta mieheni lastani rakastavan eikä todellakaan tarvitsekaan, riittää että on ystävällinen ja asiallinen. Enkä oleta että kaiken vapaa-aikansa viettää kanssamme, vaikka se nyt olisikin huomattavasti helpompaa, kun kyseessä 13-vuotias joka ei hirveästi viihdyttämistä tai aamukuudelta heräilyjä vaadi... ap

Ai niin tuohon unettomuuteen vielä, tosiaan viime yönä nukuin sen kaksi tuntia. Kellon ollessa 02 jolloin minulla olisi herätys ollut, oli unisaldo pyöreä nolla. Tuskin tahdotte uskoa henkeänne ja terveyttänne henkilölle, joka ei ole nukkunut minuuttiakaan edellisenä päivänä, ja koko viime viikon unisaldo on ka. 4h/päivä? :) ap

Sä olet tehnyt mun mielestä jo enemmän kuin sulla olisi "velvollisuus". Miehesi naputtaa ihan turhasta. 

Kun miehen lapset ovat noin pieniä, voi jo arvata eron johtuneen miehen osallistumattomuudesta arkeen. Tällaisen pienten lasten isän kanssa ei pidä muuttaa yhteen ellei halua olla se vastuullisempi osapuoli. Ap, vielä voit muuttaa omillesi ja jatkaa seurustelua eri osoitteista käsin. Tuskin tuo mies muuksi muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsraukkoja =(

Vähän ot, mutta se on kyllä kumma, kuinka vain uusioperheessä lapset kärsii. Uusioperhekeskustelussa tulee AINA joku kommentoimaan "voi lapsia", mutta ydinperhekeskustelussa huudetaan "JÄTÄ SE!"

Sairaslomalla, joka johtuu unettomuudesta ja väsymyksestä, ei todellakaan lähdetä mihinkään reissuun! Potkuthan siinä tulisi, jos kiinni jäisi!

Järkyttävää käytöstä mieheltäsi ja olet sietänyt sitä ihan liikaa. Totta kai on kiva, että puuhailet välillä miehen lasten kanssa, mutta mitään velvollisuutta sinulla ei siihen ole ja varsinkaan uniesi kustannuksella! Miehesi saisi hävetä. Mielestäni on todella tärkeää uusperheessä, että lasten vanhempi järjestää asiat niin, että lasten ja uuden puolison välit ovat mahdollisimman helpot ja mutkattomat, esimerkiksi hoitamalla pääosin kaikki arjen velvollisuudet lapsiin liittyen.

Etkä todellakaan lähde sinne saaristoon vaan jäät kotiin lepäämään ja hemmottelemaan itseäsi! Ja jos miehesi jää lasten kanssa kotiin niin lähde itse poikasi kanssa muualle. Sitten kun olet toipunut niin voit välillä oman halusi mukaan osallistua.

Luulisi, hemmetti, että on miehenkin etu että sinua ei ala tympiä hänen lapsensa. Raivostuttava tyyppi!

Tuosta se alkaa ja jos et pidä puoliasi niin pian huomaat hoitelevasi yksin ne lapsukaiset kun iskällä on ollut niin raskasta.

Meillä ydinperhe ja vauva, mutta tämä mieheni sanoma kiteyttää kivasti varmasti osan ap:n miehenkin ajatusmaailmasta:

"Eikun tulette molemmat mukaan tai sit ei lainkaan" (pyysin että ottaisi vauvan mukaan mummulaan kun oli menossa että olisin saanut olla hetken yksin kotona - ja siis ihan rakastaa lastaan eikä varmaan pahalla tarkoittanut)

No nyt on hetki saatu nukuttua, mies tuli äsken herättelemään, oli apteekista hakenut mulle reseptilääkkeen uniongelmiin jonka lääkäri kirjoitti. Tietää kyllä mun uniongelmista, mutta sen jaksoi toki vielä mainita, että olen hänen mukaansa "kummasti aina väsynyt kun hänen lapsensa on täällä ja vetäydyn tarkoituksella." Pitää osittain kyllä paikkansa, mutta lapset on ollut täällä yleensä silloin kun mulla on työrupeama kesken... 04-16 fyysisiä työvuoroja ja siihen tunnin työmatkat per suunta päälle. Toisaalta olen hänelle unettomuutta ja väsymystä ihan rehellisesti itkenytkin vaikka täällä ei ole kummankaan lapsia ollenkaan, mutta tuntuu ettei ota vakavasti. Mulla kun univaje menee ns. "Yli" on seurauksena sitten se että on mahdotonta nukahtaa ollenkaan. Ap

Älä nyt ota syyllisyyttä tuosta väsymyksestä. Sinulla on oikeus olla väsynyt, oli työrupeama tai ei. Ja etenkin, jos talossa on muita lapsia.

Olen kirjoittanut ketjuun jo aiemmin tästä syyllisyydestä, koska tunnistan itseni ja eksäni siitä. Eksä oli dominoiva ja minä alistuva. Ja elsä sai minut otteeseeni nimenomaan herättämällä syyllisyyteni. En saanut olla sairas, vihainen, tai väsynyt... Jos olin jotain näistä, olin huono ihminen...Tajusin kuvion vasta eron jälkeen.

Sanoit kai miehelle että et lähde minnekään reissuun sairauslomasi aikana?

Ap nostaa tässä vanhaa ketjua, kun taas kiukuttaa niin vietävästi...

lapset oli taas useamman päivän täällä, mun vapaiden ajan. Tein ruokaa, leivoim, siivosin, pesin pyykkiä, vaihdoin vaipat, olin mukana puistossa, leikitin lapsia, olin välillä mukana puistossa, toki annoin ja oletin miehen hoitavan suurimman osan. Toisella lapsista on paha uhma, karjuu nukkumaan mennessä puoli tuntia suoraa huutoa, joten siinä seiskan aikaan ilmoitin käyväni nukkumaan (herätys klo 02.30 töihin ja 14h työpäivät.) Laitoin korvatulpat ja sainkin nukahdettua vaikka karjunta ja huuto kuului toki läpi ja mulla nukahtamisongelma... mies tulee herättämään lapsen nukahdettua, repii tulpat korvista "ämmä vaan nukkuu tulpat korvissa nyt voit ottaa nää pois." Ja poistuu. Ajattelin että on vaan ärtynyt koska lapsi on hankala, ja laitoinkin tänään töistä rohkaisevan viestin että ei se uhma kauan kestä, toivottavasti lapset nukkui pitkään. Vastaus "sun kanssa en kyllä hanki lapsia. Olen sen päättänyt." ei siinä, tuskin lapsia itsekään enää haluan, asiasta ei juurikaan ole ollut puhetta, mutta mitä helvettiä??? Miten vitussa mä tuolle kerron nätisti, että lapset on mulle ok, mutta mä en ole niiden äiti??? Nyt murjottaa eikä puhu sanaakaan ja mulla on todella loukattu olo.... ap