Kysykää lestadiolaiselta-perusteltuja vastauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haka etsiä kommenttia, mutta ap sanoi tuolla aiemmin jotain siihen suuntaan, että "opettavat ateistitkin lapsilleen että jumalaa EI ole".

Voi toki olla että joku opettaakin, mutta esimerkiksi itse opetan, että ihmisillä on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia tapoja selittää elämää ja maailmaa. Ja että toisten vakaumusta ja uskoa täytyy kunnioittaa vaikka ei itse ajattelisi samalla tavalla. Sillä varauksella, että se usko/vakaumus ei aiheuta muille ihmisille/ympäristölle haittaa. Jos aiheuttaa, niin haittaa aiheuttavan toiminnan hyväksyminen on moraalisesti väärin. Jumalasta/jumalista kerron, että en itse usko, mutta lapsi on vapaa muodostamaan oman ajatuksensa ja hänen valintaansa pyrin kunnioittamaan. Ajattelen myös, että ihminen elää moraalisesti oikein silloin, kun hän elää tavalla josta todennäköisimmin seuraa hyviä asioita/vähemmän haittaa myös suuressa mittakaavassa ajateltuna. Esimerkiksi perheessämme on lasten lukumäärää rajoitettu pienemmäksi kuin olisimme omista näkökohdistamme toivoneet, koska maapallo ei kestä nykyistäkään väestömäärää ja kulutusta ja siihen liittyy paljon köyhissä maissa elävien ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä, jota minun on mahdotonta eettisesti hyväksyä.

Haluaisin kuulla kommenttisi näihin ajatuksiin.

Oikein hyviä ajatuksia. On tärkeää, että jokainen ajattelee omalla sydämellään ja omilla aivoillaan eikä ota vastaan ulkokohtaisesti opetettuja asioita. 

Sinun eettinen pohdintasi on johtanut siihen tulokseen, että kiellät omaa tahtoasi ja rajaat lapsilukua. Vl:n eettinen pohdinta taas johtaa siihen, että hän kieltää omaa tahtoaan ja on rajaamatta lapsilukua.

- parannuksen saanut vl, ei ap

Kiitoksia vastauksesta. Minua kiinnostaisi tietää, että minkä verran teillä puhutaan maapallon kestokyvystä ja tarkastellaan sitä suhteessa lisääntymispolitiikkaanne? Entä miten vaikka lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta on käsitellään liikkeen johdossa? Siis jos ajattelee esim. sitä että monien meillä täällä myytävien hyödykkeiden valmistukseen liittyy köyhien maiden ympäristön tuhoaminen ja esim. veden kuluttaminen siten että paikallisille ihmisille ja ei riitä. Huiman isoja ja ajankohtaisia kysymyksiä maailmassa juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haka etsiä kommenttia, mutta ap sanoi tuolla aiemmin jotain siihen suuntaan, että "opettavat ateistitkin lapsilleen että jumalaa EI ole".

Voi toki olla että joku opettaakin, mutta esimerkiksi itse opetan, että ihmisillä on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia tapoja selittää elämää ja maailmaa. Ja että toisten vakaumusta ja uskoa täytyy kunnioittaa vaikka ei itse ajattelisi samalla tavalla. Sillä varauksella, että se usko/vakaumus ei aiheuta muille ihmisille/ympäristölle haittaa. Jos aiheuttaa, niin haittaa aiheuttavan toiminnan hyväksyminen on moraalisesti väärin. Jumalasta/jumalista kerron, että en itse usko, mutta lapsi on vapaa muodostamaan oman ajatuksensa ja hänen valintaansa pyrin kunnioittamaan. Ajattelen myös, että ihminen elää moraalisesti oikein silloin, kun hän elää tavalla josta todennäköisimmin seuraa hyviä asioita/vähemmän haittaa myös suuressa mittakaavassa ajateltuna. Esimerkiksi perheessämme on lasten lukumäärää rajoitettu pienemmäksi kuin olisimme omista näkökohdistamme toivoneet, koska maapallo ei kestä nykyistäkään väestömäärää ja kulutusta ja siihen liittyy paljon köyhissä maissa elävien ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä, jota minun on mahdotonta eettisesti hyväksyä.

Haluaisin kuulla kommenttisi näihin ajatuksiin.

Oikein hyviä ajatuksia. On tärkeää, että jokainen ajattelee omalla sydämellään ja omilla aivoillaan eikä ota vastaan ulkokohtaisesti opetettuja asioita. 

Sinun eettinen pohdintasi on johtanut siihen tulokseen, että kiellät omaa tahtoasi ja rajaat lapsilukua. Vl:n eettinen pohdinta taas johtaa siihen, että hän kieltää omaa tahtoaan ja on rajaamatta lapsilukua.

- parannuksen saanut vl, ei ap

Ja lisäksi haluaisin vielä kuulla, että kun rinnastat minun ja vl:n eettisen pohdinnan yhdenvertaisiksi yksilötasolla, niin mitä näet näistä eri pohdintojen tuloksista seuraavan sellaisessa tilanteessa, että kaikki maapallon ihmiset päättäisivät niitä noudattaa. Siis jos kaikki ihmiset ajattelisivat lisääntymisen rajoittamisesta kuten minä tai jos kaikki ajattelisivat kuten kuvaamasi vl.

Millainen olisi maailma vaikka 20 tai 50 vuoden kuluttua? Tai 100 vuoden kuluttua? Millaisia asioita näiden kahden eri eettisen pohdinnan lopputuloksesta seuraisi globaalisti tarkasteltuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haka etsiä kommenttia, mutta ap sanoi tuolla aiemmin jotain siihen suuntaan, että "opettavat ateistitkin lapsilleen että jumalaa EI ole".

Voi toki olla että joku opettaakin, mutta esimerkiksi itse opetan, että ihmisillä on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia tapoja selittää elämää ja maailmaa. Ja että toisten vakaumusta ja uskoa täytyy kunnioittaa vaikka ei itse ajattelisi samalla tavalla. Sillä varauksella, että se usko/vakaumus ei aiheuta muille ihmisille/ympäristölle haittaa. Jos aiheuttaa, niin haittaa aiheuttavan toiminnan hyväksyminen on moraalisesti väärin. Jumalasta/jumalista kerron, että en itse usko, mutta lapsi on vapaa muodostamaan oman ajatuksensa ja hänen valintaansa pyrin kunnioittamaan. Ajattelen myös, että ihminen elää moraalisesti oikein silloin, kun hän elää tavalla josta todennäköisimmin seuraa hyviä asioita/vähemmän haittaa myös suuressa mittakaavassa ajateltuna. Esimerkiksi perheessämme on lasten lukumäärää rajoitettu pienemmäksi kuin olisimme omista näkökohdistamme toivoneet, koska maapallo ei kestä nykyistäkään väestömäärää ja kulutusta ja siihen liittyy paljon köyhissä maissa elävien ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä, jota minun on mahdotonta eettisesti hyväksyä.

Haluaisin kuulla kommenttisi näihin ajatuksiin.

Oikein hyviä ajatuksia. On tärkeää, että jokainen ajattelee omalla sydämellään ja omilla aivoillaan eikä ota vastaan ulkokohtaisesti opetettuja asioita. 

Sinun eettinen pohdintasi on johtanut siihen tulokseen, että kiellät omaa tahtoasi ja rajaat lapsilukua. Vl:n eettinen pohdinta taas johtaa siihen, että hän kieltää omaa tahtoaan ja on rajaamatta lapsilukua.

- parannuksen saanut vl, ei ap

Kiitoksia vastauksesta. Minua kiinnostaisi tietää, että minkä verran teillä puhutaan maapallon kestokyvystä ja tarkastellaan sitä suhteessa lisääntymispolitiikkaanne? Entä miten vaikka lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta on käsitellään liikkeen johdossa? Siis jos ajattelee esim. sitä että monien meillä täällä myytävien hyödykkeiden valmistukseen liittyy köyhien maiden ympäristön tuhoaminen ja esim. veden kuluttaminen siten että paikallisille ihmisille ja ei riitä. Huiman isoja ja ajankohtaisia kysymyksiä maailmassa juuri nyt.

Uskon keskeinen ja ainoa sanoma on ohjata ihminen Jumalan elävään yhteyteen, saada sielulle rauha ja iankaikkinen pelastus. Se ei ole filosofia, joka kattaisi kaikki elämänalueet.

Itse ajattelen, että Raamatun mukaan uskovia on vähän ja lopussa tuskin edes löytyy uskoa maan päältä. Siksi uskovien lisääntyminen ei ole ongelma. Jos taas Raamatun vastaisesti kaikki alkaisivat uskoa, maailmanloppu varmaan tulisi nopeammin. Raamattuun uskova ihminen uskoo Jeesuksen toiseen tulemiseen ja maailmanloppuun, ei maapallon tuhoutumiseen ihmisen vuoksi.

Toki uskovaisen pitää tehdä eettisiä ratkaisuja niin, ettei riistä toista ihmistä tai tuhoa luontoa - sitä pitää viljellä ja varjella, mutta miten vetää raja, kun asiat ovat monimutkaisia eivätkä syyseuraussuhteet läpinäkyviä.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni typerää kysyä muutenkin miksei tämä ja tämä ole kielletty. En osaa sinulle vastata miksi Jumala on niin tahtonut meidän tekevän

Ylläoleva on ap:n kommentti sivulta 4. Sivulla 1 hän kertoi rippikoulukokemuksestaan näin: Olin rippileirillä ja kysymykseni joita esitin papille saivat mielestäni outoja vastauksia tai vain toteamista että tuota meidän ei tarvitse miettiä.

Minusta jotenkin ristiriitaista. Ap ei saanut ev.lut.-rippikoulussa vastauksia kysymyksiinsä ja sen takia halusi ryhtyä lestadiolaiseksi. Nyt lestadiolaisena häntä ei harmita yhtään vastausta vaille jäävät kysymykset ja hän suorastaan pitää kyselemistä typeränä.

Minua kyllä ihmetyttää, miksi ne "lestadiolaisetkin saavat tehdä virheitä. Ei tarvitse olla yhtään parempi kuin ateistit" -kommentit saavat niin paljon yläpeukkuja. Jos kerran ei tarvitse olla yhtään parempi, vaan kaikki virheet saa tehdä, niin miksi edes olla lestadiolainen? Yleensäkin vetoaminen siihen, että "kyllä ne muutkin", on jotenkin tosi alkeellista.

Lisäksi on käsittämätöntä, miksi nuoret naiset joukolla haluavat olla mukana kerhossa, jossa valtaa pitää vanhat miehet? Ap itsekin totesi sivulla 8 "Nämä saarnaajat ovat VANHOJA. Kuten olen tässä yrittänyt sanoa, niin nuorilla,alle 30 vuotiailla on hieman liberaalimbi ajattelu.Nämä vanhat pitävät kantansa esillä kyllä." Asun lähellä Rauhanyhdistystä, ja se porukka, joka niihin kokouksiin tuossa kadulla kulkee, tuntuu koostuvan 90%:sesti naisista. Ei paljon miehiä näy, paitsi niinä päivinä, kun kokonaiset perheet saapuvat paikalle tila-autoillaan, lapsikatraan kanssa. Pitääkö ymmärtää, ettei nuoria miehiä (ainakaan täällä Etelä-Suomessa) kuitenkaan niin paljon innosta tuollainen tiukkapipoinen uskonto, joka antaisi heille valtaa naisten yli? Sehän on tietysti positiivista.

Mikä saa nuoren naisen liittymään joukkoon, jossa on tapahtunut niin paljon väärinkäytöksiä? Joku tuossa aiemmin kirjoitti hyvin, että kyseessä täytyy olla ihmisryhmä, joka ei osaa (tai halua) itse päättää asioistaan vaan tarvitsee tiukat säännöt, joita ap:n sanoin ei mukamas sitten tarvitsekaan noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni typerää kysyä muutenkin miksei tämä ja tämä ole kielletty. En osaa sinulle vastata miksi Jumala on niin tahtonut meidän tekevän

Ylläoleva on ap:n kommentti sivulta 4. Sivulla 1 hän kertoi rippikoulukokemuksestaan näin: Olin rippileirillä ja kysymykseni joita esitin papille saivat mielestäni outoja vastauksia tai vain toteamista että tuota meidän ei tarvitse miettiä.

Minusta jotenkin ristiriitaista. Ap ei saanut ev.lut.-rippikoulussa vastauksia kysymyksiinsä ja sen takia halusi ryhtyä lestadiolaiseksi. Nyt lestadiolaisena häntä ei harmita yhtään vastausta vaille jäävät kysymykset ja hän suorastaan pitää kyselemistä typeränä.

Minua kyllä ihmetyttää, miksi ne "lestadiolaisetkin saavat tehdä virheitä. Ei tarvitse olla yhtään parempi kuin ateistit" -kommentit saavat niin paljon yläpeukkuja. Jos kerran ei tarvitse olla yhtään parempi, vaan kaikki virheet saa tehdä, niin miksi edes olla lestadiolainen? Yleensäkin vetoaminen siihen, että "kyllä ne muutkin", on jotenkin tosi alkeellista.

Lisäksi on käsittämätöntä, miksi nuoret naiset joukolla haluavat olla mukana kerhossa, jossa valtaa pitää vanhat miehet? Ap itsekin totesi sivulla 8 "Nämä saarnaajat ovat VANHOJA. Kuten olen tässä yrittänyt sanoa, niin nuorilla,alle 30 vuotiailla on hieman liberaalimbi ajattelu.Nämä vanhat pitävät kantansa esillä kyllä." Asun lähellä Rauhanyhdistystä, ja se porukka, joka niihin kokouksiin tuossa kadulla kulkee, tuntuu koostuvan 90%:sesti naisista. Ei paljon miehiä näy, paitsi niinä päivinä, kun kokonaiset perheet saapuvat paikalle tila-autoillaan, lapsikatraan kanssa. Pitääkö ymmärtää, ettei nuoria miehiä (ainakaan täällä Etelä-Suomessa) kuitenkaan niin paljon innosta tuollainen tiukkapipoinen uskonto, joka antaisi heille valtaa naisten yli? Sehän on tietysti positiivista.

Mikä saa nuoren naisen liittymään joukkoon, jossa on tapahtunut niin paljon väärinkäytöksiä? Joku tuossa aiemmin kirjoitti hyvin, että kyseessä täytyy olla ihmisryhmä, joka ei osaa (tai halua) itse päättää asioistaan vaan tarvitsee tiukat säännöt, joita ap:n sanoin ei mukamas sitten tarvitsekaan noudattaa.

Asutko Oulunkylässä? Missään muualla tuo kuvaamasi ei ole mitenkään relevantti ja kyllä Hgissäkin myös miehiä käy.

231: Asun. Usein tulee todistettua, kun lauma nuoria naisia purkautuu junasta (tai bussista) ja kävelee ryhmänä Rauhanasemalle. Hyvin vähän on miehiä mukana. Kymmenisen vuotta olen saman kaavan toistumista seurannut. Kiinnostavaa kuulla, ettei muualla olisi samanlaista. Mistä se johtuu? Onko Oulunkylän paikka ainoa, jossa järjestetään jotain naisteniltoja tms?

231: Kiinnostavaa sekin, ettei sinulla ollut muuta sanottavaa kommenttiini.

Onko useimmat sukua toisilleen?

Vierailija kirjoitti:

kävelee ryhmänä Rauhanasemalle.

Tarkoitin tietysti Rauhanyhdistystä.

232

Moi. Olen sun ikäinen, syntynyt vl-perheeseen, menin 18 v naimisiin ja tein lapsen. Ihan vain koska se oli ympärilläni "normaali" tapa elää, en edes ollut oikeasti mitenkään uskovainen. Tunsin ihteni niin idiootiksi kun maha pystyssä vein ry:lle pullia ja menin keittiövuoroon hääräämään muiden naisten kanssa ja kuuntelemaan vanhojen ukkojen saarnoja. Puhujamiehille oli oma kahvihuonekin jonne naiset katto kahvit ja vei pöytään asti. Ainoat oikeat työtehtävät miehille oli kahvikassan hoito, naiset ei vissiin kelpaa rahankäsittelijöiksi? Lahko on niin sovinistinen että ei ihme että "ehkäisykielto" on elänyt tänne vuoteen 2016 asti ja minun ikäisetkin nuoret naiset tuntevat synnintuskaa ehkäistessään ja ulospäin hoetaan ettei kukaan kiellä ehkäisyä, se on vain omantunnon kysymys.

Lapsen synnyttyä sitä kai aikuistu muutenkin niin että sain sanottua irti koko lahkosta. Vielä tuosta kun kehutaan että yhteisössä autetaan toisia. Äitiäni ei ainakaan auttanut kukaan, ei ollut edes aikaa nähdä ystäviä eikä sisaruksia lapsiperheen ja vauvanhoidolta. Isä oli aina töissä, jäi aivan yksin. Sairastui henkisesti ja uhkaili usein itsemurhalla. Vasta nuorimman mennessä yläasteelle alkoi toipua ja on nykyään ihan tyytyväinen. Ja on puhunut nykyään ehkäisyn puolesta katsellessa nuorten lestaparien elämää.

Vierailija kirjoitti:

231: Kiinnostavaa sekin, ettei sinulla ollut muuta sanottavaa kommenttiini.

En kirjoita mobiililla pitkästi. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin koneelta.

P.s. Miehillä on useammin autot ja toki väestö jakautuu samoin kuin muussakin kansassa, sinkkumiehet ovat maaseudulla. Toki miehiä myös jättää liikkeen, mutta en osaa sanoa, onko jommassa kummassa sukupuolessa yliedustus lähtijöissä.

En ole viitsinyt lukea koko ketjua, joten jos näihin kysymyksiin on vastattu, pelkkä sijainnin kertominen ketjussa riittää.

 1: Mikä on tulkintasi mukaan raamatun näkemys eläimiin ja kasvissyöntiin?

 2: Jos joskus tulen uskoon (=pyhä henki kutsuu minut), MIKSI juuri lestadiolaisuus olisi se liike johon minun tulisi liittyä?

Ap ei ehdi vastailla kun se on Suviseuroissa

Vanhoillislestadiolaiset eivät pysty antamaan hyvin perusteltuja vastauksia moniinkaan kysymyksiin, koska he eivät itsekään tiedä mitä vastaisivat. Yksinkertaista ja selkeää raamattuun perustuvaa oppia ei ole, vaan säännöt ovat epäselviä ja ihmisten keksimiä. Esimerkiksi kun olin lestariparilla ja siellä oli kysymyslaatikko, johon sai kirjoittaa mieltä painavia kysymyksiä, monet kysymykset sivuutettiin tai vastattiin jotain ympäripyöreää. Vastaus oli lähinnä aina, että ei saa kyseenalaistaa, täytyy uskoa kuin pieni lapsi ja luottaa "jumalan sanaan".

Minä olen vanhin lapsi 11-lapsisesta perheestä. Lapsuudesta muistan, että olin todella yksin. Jos oli paha mieli, ei äiti sitä huomannut, koska hoiti pienempiä lapsia. Jos yöllä heräsi painajaiseen itkemään, niin äiti oli vihainen tullessaan katsomaan mikä on. Hän oli niin väsynyt. Äiti ei kuitenkaan jättänyt lasten vahtimista minun vastuulleni, niin kuin moni lestaäiti tekee, vaan hoisi itse omat lapsensa. Valitettavasti hän ei vaan oppinut tuntemaan meitä lapsia sen kiireen keskellä. En oo katkera mun lapsuudesta, mun käy sääliksi äitiä ja isää, kun ne niin sokeasti uskoo tuohon paskaan ja itkevät ja surevat meitä aikuisia lapsia, ketkä olemme lestadiolaisuuden jättäneet, koska me joudutaan helvettiin.

En suosittele vanhoillislestadiolaisuutta kenellekään. Ajatelkaa itse omilla aivoillanne ja uskokaa mihin haluatte.

T. Ex-vl nainen 23v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haka etsiä kommenttia, mutta ap sanoi tuolla aiemmin jotain siihen suuntaan, että "opettavat ateistitkin lapsilleen että jumalaa EI ole".

Voi toki olla että joku opettaakin, mutta esimerkiksi itse opetan, että ihmisillä on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia tapoja selittää elämää ja maailmaa. Ja että toisten vakaumusta ja uskoa täytyy kunnioittaa vaikka ei itse ajattelisi samalla tavalla. Sillä varauksella, että se usko/vakaumus ei aiheuta muille ihmisille/ympäristölle haittaa. Jos aiheuttaa, niin haittaa aiheuttavan toiminnan hyväksyminen on moraalisesti väärin. Jumalasta/jumalista kerron, että en itse usko, mutta lapsi on vapaa muodostamaan oman ajatuksensa ja hänen valintaansa pyrin kunnioittamaan. Ajattelen myös, että ihminen elää moraalisesti oikein silloin, kun hän elää tavalla josta todennäköisimmin seuraa hyviä asioita/vähemmän haittaa myös suuressa mittakaavassa ajateltuna. Esimerkiksi perheessämme on lasten lukumäärää rajoitettu pienemmäksi kuin olisimme omista näkökohdistamme toivoneet, koska maapallo ei kestä nykyistäkään väestömäärää ja kulutusta ja siihen liittyy paljon köyhissä maissa elävien ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä, jota minun on mahdotonta eettisesti hyväksyä.

Haluaisin kuulla kommenttisi näihin ajatuksiin.

Oikein hyviä ajatuksia. On tärkeää, että jokainen ajattelee omalla sydämellään ja omilla aivoillaan eikä ota vastaan ulkokohtaisesti opetettuja asioita. 

Sinun eettinen pohdintasi on johtanut siihen tulokseen, että kiellät omaa tahtoasi ja rajaat lapsilukua. Vl:n eettinen pohdinta taas johtaa siihen, että hän kieltää omaa tahtoaan ja on rajaamatta lapsilukua.

- parannuksen saanut vl, ei ap

Kiitoksia vastauksesta. Minua kiinnostaisi tietää, että minkä verran teillä puhutaan maapallon kestokyvystä ja tarkastellaan sitä suhteessa lisääntymispolitiikkaanne? Entä miten vaikka lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta on käsitellään liikkeen johdossa? Siis jos ajattelee esim. sitä että monien meillä täällä myytävien hyödykkeiden valmistukseen liittyy köyhien maiden ympäristön tuhoaminen ja esim. veden kuluttaminen siten että paikallisille ihmisille ja ei riitä. Huiman isoja ja ajankohtaisia kysymyksiä maailmassa juuri nyt.

Uskon keskeinen ja ainoa sanoma on ohjata ihminen Jumalan elävään yhteyteen, saada sielulle rauha ja iankaikkinen pelastus. Se ei ole filosofia, joka kattaisi kaikki elämänalueet.

Itse ajattelen, että Raamatun mukaan uskovia on vähän ja lopussa tuskin edes löytyy uskoa maan päältä. Siksi uskovien lisääntyminen ei ole ongelma. Jos taas Raamatun vastaisesti kaikki alkaisivat uskoa, maailmanloppu varmaan tulisi nopeammin. Raamattuun uskova ihminen uskoo Jeesuksen toiseen tulemiseen ja maailmanloppuun, ei maapallon tuhoutumiseen ihmisen vuoksi.

Toki uskovaisen pitää tehdä eettisiä ratkaisuja niin, ettei riistä toista ihmistä tai tuhoa luontoa - sitä pitää viljellä ja varjella, mutta miten vetää raja, kun asiat ovat monimutkaisia eivätkä syyseuraussuhteet läpinäkyviä.

-sama

Kiitos ilmeisen rehellisestä vastauksesta.

Kuten todettu, olen ateisti enkä siksi toki omaa omakohtaista kokemusta kristinuskosta. Kristinuskosta lukemani ja kristittyjen ystävien (joukossa myös ev.lut. pappeja) kanssa keskusteltuani olen ollut siinä käsityksessä, että kristinuskoa pyritään nykyään tulkitsemaan usein nimenomaan lähimmäisenrakkaudesta ja ns. kultaisen ohjeen näkökulmasta käsin. Että ne - yhdessä yhden tietyn jumalan olemassaolon tunnustamisen kanssa - muodostaisivat kristinuskon ytimen.

Ja kovasti olen ollut siinä käsityksessä, että pyrkimys toimia oikein, "tehdä toisille niin kuin toivoisi itselleen tehtävän" tulisi nimenomaan olla uskon harjoittamisen keskeisintä sisältöä. Siksi on vähän outo ajatus, että uskonto ei kattaisi kaikkia elämänalueita.

Miten se sitten määritellään, että mitä se kattaa ja mitä ei? Ja jos se ei kata jotain (kuten vaikka maapallosta huolehtimista), niin miksi se että uskoo jollain toisella elämänalueella jotain, poistaisi eettisen vastuun toimia oikein jollain katsomuksen ulkopuolisella elämänalueella?

Entä miksi ylipäänsä on tärkeää saada sielulle rauha ja iankaikkinen pelastus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haka etsiä kommenttia, mutta ap sanoi tuolla aiemmin jotain siihen suuntaan, että "opettavat ateistitkin lapsilleen että jumalaa EI ole".

Voi toki olla että joku opettaakin, mutta esimerkiksi itse opetan, että ihmisillä on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia tapoja selittää elämää ja maailmaa. Ja että toisten vakaumusta ja uskoa täytyy kunnioittaa vaikka ei itse ajattelisi samalla tavalla. Sillä varauksella, että se usko/vakaumus ei aiheuta muille ihmisille/ympäristölle haittaa. Jos aiheuttaa, niin haittaa aiheuttavan toiminnan hyväksyminen on moraalisesti väärin. Jumalasta/jumalista kerron, että en itse usko, mutta lapsi on vapaa muodostamaan oman ajatuksensa ja hänen valintaansa pyrin kunnioittamaan. Ajattelen myös, että ihminen elää moraalisesti oikein silloin, kun hän elää tavalla josta todennäköisimmin seuraa hyviä asioita/vähemmän haittaa myös suuressa mittakaavassa ajateltuna. Esimerkiksi perheessämme on lasten lukumäärää rajoitettu pienemmäksi kuin olisimme omista näkökohdistamme toivoneet, koska maapallo ei kestä nykyistäkään väestömäärää ja kulutusta ja siihen liittyy paljon köyhissä maissa elävien ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä, jota minun on mahdotonta eettisesti hyväksyä.

Haluaisin kuulla kommenttisi näihin ajatuksiin.

Oikein hyviä ajatuksia. On tärkeää, että jokainen ajattelee omalla sydämellään ja omilla aivoillaan eikä ota vastaan ulkokohtaisesti opetettuja asioita. 

Sinun eettinen pohdintasi on johtanut siihen tulokseen, että kiellät omaa tahtoasi ja rajaat lapsilukua. Vl:n eettinen pohdinta taas johtaa siihen, että hän kieltää omaa tahtoaan ja on rajaamatta lapsilukua.

- parannuksen saanut vl, ei ap

Kiitoksia vastauksesta. Minua kiinnostaisi tietää, että minkä verran teillä puhutaan maapallon kestokyvystä ja tarkastellaan sitä suhteessa lisääntymispolitiikkaanne? Entä miten vaikka lihansyönnin eettisyyttä ja ekologisuutta on käsitellään liikkeen johdossa? Siis jos ajattelee esim. sitä että monien meillä täällä myytävien hyödykkeiden valmistukseen liittyy köyhien maiden ympäristön tuhoaminen ja esim. veden kuluttaminen siten että paikallisille ihmisille ja ei riitä. Huiman isoja ja ajankohtaisia kysymyksiä maailmassa juuri nyt.

Uskon keskeinen ja ainoa sanoma on ohjata ihminen Jumalan elävään yhteyteen, saada sielulle rauha ja iankaikkinen pelastus. Se ei ole filosofia, joka kattaisi kaikki elämänalueet.

Itse ajattelen, että Raamatun mukaan uskovia on vähän ja lopussa tuskin edes löytyy uskoa maan päältä. Siksi uskovien lisääntyminen ei ole ongelma. Jos taas Raamatun vastaisesti kaikki alkaisivat uskoa, maailmanloppu varmaan tulisi nopeammin. Raamattuun uskova ihminen uskoo Jeesuksen toiseen tulemiseen ja maailmanloppuun, ei maapallon tuhoutumiseen ihmisen vuoksi.

Toki uskovaisen pitää tehdä eettisiä ratkaisuja niin, ettei riistä toista ihmistä tai tuhoa luontoa - sitä pitää viljellä ja varjella, mutta miten vetää raja, kun asiat ovat monimutkaisia eivätkä syyseuraussuhteet läpinäkyviä.

-sama

Kiitos ilmeisen rehellisestä vastauksesta.

Kuten todettu, olen ateisti enkä siksi toki omaa omakohtaista kokemusta kristinuskosta. Kristinuskosta lukemani ja kristittyjen ystävien (joukossa myös ev.lut. pappeja) kanssa keskusteltuani olen ollut siinä käsityksessä, että kristinuskoa pyritään nykyään tulkitsemaan usein nimenomaan lähimmäisenrakkaudesta ja ns. kultaisen ohjeen näkökulmasta käsin. Että ne - yhdessä yhden tietyn jumalan olemassaolon tunnustamisen kanssa - muodostaisivat kristinuskon ytimen.

Ja kovasti olen ollut siinä käsityksessä, että pyrkimys toimia oikein, "tehdä toisille niin kuin toivoisi itselleen tehtävän" tulisi nimenomaan olla uskon harjoittamisen keskeisintä sisältöä. Siksi on vähän outo ajatus, että uskonto ei kattaisi kaikkia elämänalueita.

Miten se sitten määritellään, että mitä se kattaa ja mitä ei? Ja jos se ei kata jotain (kuten vaikka maapallosta huolehtimista), niin miksi se että uskoo jollain toisella elämänalueella jotain, poistaisi eettisen vastuun toimia oikein jollain katsomuksen ulkopuolisella elämänalueella?

Entä miksi ylipäänsä on tärkeää saada sielulle rauha ja iankaikkinen pelastus?

Siksi kirkkouskovaiset ja vl:t vähän hylkivätkin toisiaan tai ainakin eroavat vahvasti toisistaan: usko lepää ihan eri pilareilla ja  toimii eri painotuksilla, vaikka samaa Raamattua luetaankin.

Monella ihmisellä on tilanteita, joissa omat teot jäävät painamaan mieltä tai ihan vaan tulee puhdas kuolemanpelko tai ahdistus tulevaa omaa elämää kohtaan. Sielunrauha vapauttaa näistä ongelmista tai ainakin vähentää ne helposti käsiteltävämpään mittakaavaan, jolloin mielessä on kuitenkin pohjalla turva ja rauha, vaikka pinnalla kuohuisi. Siitä, mitä tämä todella merkitsee kuoleman jälkeen, voidaan vain arvailla. Monesti vl:lla on tapana sanoa evankeliumin perään sanat: saa uskoa rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Ja sitä se usko parhaimmillaan onkin. Toki arkinen elämä monesti pilaa nämä tuntemiset ja mieli kiinnittyy ihan vääriin asioihin.

Uskon ei ole tarkoitus tasapäistää ihmistä, vaan johdattaa hänet Jumalan luo ja varjelukseen sekä ohjata hänet toimimaan elämässään syntiä välttäen. Tällä on kaksi tärkeää funktiota: synti särkee ihmisten keskinäiset välit sekä yksilön jumalasuhteen. Sen sijaan se ei anna ohjeita siitä, mitä meidän pitää tehdä tai miten meidän pitää asua tai mihin ammattiin meidän pitää ryhtyä tai minkämerkkisiin vaatteisiin meidän pitää pukeutua ja liikummeko autolla vai junalla. 

Ruuasta on Raamatussa sanottu, ettei se saastuta ihmistä vaan ihmisen omat ajatukset saastuttavat ihmisen. Siksi kristityillä ei ole halal-, kosher- tms. vaatimuksia. Ihan Raamatun alussa Jumala loi ihmisen. Siinä jo luotiin karjaeläimet ja ihminen viljelemään ja varjelemaan paratiisia. Minun henkilökohtainen käsitykseni pohjaa tähän: lihaa voi syödä, mutta nykyinen tehotuotanto alkaa olla siinä pisteessä, että sitä ei voida pitää eettisesti 'viljelynä ja varjeluna'. Sen sijaan sata vuotta sitten tilallisten karjanpito on ollut ihan ok. Myöskään mikään tahallinen luonnon raiskaaminen ei ole ok, esim. lääkkeiden, patterien ja maalien heittäminen kaatopaikalle. 

-sama

Lisään vielä, että emme usko, että hyvillä teoilla voisimme ostaa mitään itsellemme. Ne hyvät teot, joita teemme, lähtevät siitä, että haluamme tehdä toiselle hyvää, koska olemme itsekin saaneet. Ei siitä, että tekisimme sitä velvollisuudesta. 

Ap yrittää selittää ihan hyvin, mutta ei selitä lestadiolaisesti. Minulla on muutama tuttu (asun lestiseudulla), missä naisille on tullut kriisi viisikymppisenä ja ovat alkaneet repiä itseään irti liikkeestä. Todella surullista ja kauheaa kuultavaa se heidän elämä. Yksi ihmeellisimpiä asioita on tuo lasten hyväksikäyttäminen. Sitä tapahtuu nähtävästi aika paljon. Lestadiolaisuus on ns. alapääuskonto. Seksi pyörii joka asiassa ja siitä syyllistetään ja siitä puhutaan ja kielletään. Sen vuoksi naisesta tulee paha, joka houkuttelee siveän miehen syntiin ja raiskauksin on naisen syy. Seksi pyörii mielessä paljon enemmän, kuin muilla ihmisillä. Myös seksi lapsia kohtaan. Tuttaviani on vanhemmat miehet houkutelleet sänkyyn ja lapsenakin heitä on kähmitty ja raiskattukin. Mutta jotenkin he eivät osaa nähdä miehissä syytä, vaan itsessään. 

Myös muuta syyllistämistä on aivan järkyttävästi ja vaikka hoitokokouksia ei ole, sukujen kontrolli on äärettömän vahvaa. Kytätään ja juorutaan ja puhutaan pahaa toisista. Silti ryyppääminen salaa on aika yleistä ja myös se seksi muiden, kuin oman puolison kanssa. Mutta aika lailla löytyy samaa, kuin islamista. Voidaan tehdä, jos Allah ei näe. Eli lestadiolaisuudessa tehdään vaikka mitä, mutta jos sitä ei kukaan tiedä, sitä ei ole tehty.

Lapset elävät jossain ihmeen pienessä maailmassa. Kieltoja on aivan älyttömästi. Tanssia ei saa, elokuvissa ei saa käydä, meikata ei saa. Mutta saa pukeutua kuin pikkuluntut, kunhan ei ole meikkiä, eikä korvakoruja. Koulun päättäjäisissä lyhimmät minihameet löytyvät lestadiolaisilta. Se taas johtaa siihen, että vanhemmat miehet mielellään kopeloivat näitä tyttöjä, koska sehän on tytön syy, kun houkuttelee seksiin viattoman miehen.

Sitten lyödään synnillä päähän ja uhkaillaan, että sinä ja sinä et pääse taivaaseen. Pelotellaan lapsia, että joudut helvettiin.

Yritä siinä sitten kasvaa täysjärkiseksi ihmiseksi. Tuttavieni perusteella sanon, että se on erittäin vaikeaa ja monella psyyke hajoaa,

Kärsin lestadiolaisperheessäni jokaisesta hetkestä jonka siellä elin. Voi äiti parkaani. Isä odottaa että äiti kuolee työtaakkansa alle,että saisi uuden lapsenkantajan itselleen. Sairas yhteisö. Jos Jumala suosii tuollaista,en halua kuulla Jumalasta enää koskaan.

Olen itse perusluterilaisesta perheestä, kirkossa käytiin jouluna ja häät ja hautajaiset.

Se, mikä lestatouhuissa ottaa päähän, on se naivi kontrolliusko. Esim. perheen lapsiluku. Sehän on tasan tarkkaan sen pariskunnan oma toive, ei Jumalan tai rauhanyhdistyksen pappojen. Jumala loi aivotkin ihmisille varmaan ihan syystä. Oma ajattelu puuttuu lestoilta täysin. Synti käsitteenä on täysin absurdi. Laki on asia jota ei voi kiertää. Tiedän lestoja, jotka tunkee VW-pakettiauton takapenkille 2 lasta samoihin turvavöihin, koska eivät mahdu muuten. Pitäisi ajaa linja-autokortti jne ja se on kallista. Sitten vähän "heikäläinen" poliisi katsoo läpi sormien ratsiassa... Hieno usko tosiaan.