Miksi en näe itseäni niin ylipainoisena kuin olen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yleinen ilmiö tuntuu olevan sekä laihoilla että lihavilla. Laihat näkevät itsensä todellista isompina, lihavat taas pienempinä. Omaan peilikuvaan ja olemukseen tottuu. Harva kuitenkaan lihoo parissa viikossa 20 kiloa, eikä se ole edes mahdollista. Kun kiloja kertyy hitaasti ja salakavalasti, niihin ehtii tottuakin. Peili tuntuu muutenkin huijaavan, totuus tulee paremmin ilmi vaikka valokuvista.

Olen eri mieltä. Minä uskon, että lihavista suurempi osa ajattelee olevansa isompia kuin ovat. Etenkin lihavat, jotka laihduttavat/ovat laihduttaneet mieltävät itsensä niin isoksi kuin ovat olleet isoimmillaan.

.

Olen yhtä kokoa isompi kuin ap, yritän koko ajan laihduttaa. Koen, että olen joka paikassa "se lihavimman näköinen". Järjellä tajuan, että esim. 200-kiloisen on näytettävä isommalta kuin minä. Peilistä, jota välttelen, näkyy iso läskikasa. Kuvissa näytän pienemmältä, koska kuvakulma valehtelee. Koko elämäni on välitilassa, kun odotan, että pienenen ja kehtaan alkaa elämää, jota haluan.

Ja siinäpä se syy on sille miksi et laihdu: ei se laihduttaminen muuta sun elämää sellaiseksi kuin toivoisit sen olevan, vaan sun täytyy ihan itse alkaa elää siten kuin tahdot, ja ehkä sitten se painokin putoaa.

Tolla tavalla sä vaan kulutat aikaa suojaläskiesi takan piilossa, etkä oikeasti ikinä tule saamaan niitä asioita joita haluat. Ja este ei ole sun rasvaprosentti vaan sun ajatusmalli.

Minäkin luulen olevani notmaalipainoinen vaikka olen 167cm/83kg. Näen peilistä 'normaalin' itseni mutta järkytyn sitten kun näen heijastukseni jostain ikkunasta ym ja tajuan miten valtava mahani on. Näytän siltä kuin olisin raskaana! Miten en itse näe sitä aamulla peilistä? Yleensä olen vain ajattelemasta asiaa ja välttelen heijastuksia eli jonkinlaista itsepetosta harrastan.

ota/otata itsestäsi valokuva edestä, takaa ja sivulta kuvattuna, kun olet alusvaatteisillasi. Siitä saattaa saada motivaatiota, jos tarpeen.

Hienoahan se on jos olet sinut itsesi kanssa! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on niin yleistä, että kun on katukuvassa tottunut ihmisten olevan jo vähän paksumpia, niin ei itsekään ajattele olevansa niin iso, koska on lähempänä keskimääräistä..

Sanopa muuta. Puoli vuotta amerikassa asuessa huomasin kuinka vääristynyt kuva jenkeillä oli koostaan ja kuinka vääristyneeksi oma kuva oli muodostumassa. Huvittavaa oli että minulta tultiin kysymään olenko malli. Suomalaisittain olen normaalipainoinen mutta ei suomessa kellään tulisi mieleen tulla kysrlemään olenko malli😂

Mä olen huomannut vähän samantyylistä ilmiötä ihan täällä koto-Suomessakin. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen tottunut olemaan porukassa kuin porukassa se vähän pullero. Nyt reilu kolmekymppisenä se onkin yhtäkkiä keikahtanut niin päin, että mua pidetään normaalipainoisena tai jopa hoikkana. Joskus mulle on jopa suututtu kun olen todennut olevani kyllä lievästi ylipainoinen. On esim. syytetty että mulla on vääristynyt kehonkuva tai syömishäiriö. Ihan BMI:n mukaan keikun normaalin ylärajalla tai lievässä lihavuudessa.

Mulle on käynyt nyt plus 30 v tämä! Mies on vihjaillut ylipainosta, mutta olen pitänyt sitä hänen kehonkuvahäiriönä. En ole käynyt moneen vuoteen vaa'alla koska olen ollut tyytyväinen vartalooni, eikä paino mielestäni kerro koko totuutta.

No tänään menin salilla vaa'alle ja järkytyin painosta. Olen oikeasti ylipainoinen 163/72 kg!!!! En ole ikinä ollut näin painava, enkä näe itseäni läskinä. Pakkohan tässä on nyt laihduttaa jo terveyden takia. Tosi hurjaa, miten sitä voi tulla itselleen sokeaksi.

Ymmärrän, ap. Harva hahmottaa kokoaan. Vanhemmat vaikutti mun kehonkuvaan niin negatiivisesti, että pidän itteäni suurempana kuin olen, vaikka olen alipainoinen ja voisin huoletta lihoa. Nyt suhtaudun kehooni ihan nurinkurisesti.

Hei siis minulla ihan sama, alle 160 cm ja 90kg. Peilistä en näe lihavaa ihmistä, muodokkaan kylläkin. Valokuvat taas. Aivan kamalia kuvia juhlista tai muualla missä joku napannut kuvan :/ kaksoisleukaa, takapuoli kuin amazon ja kädetkin todella lihavat!

Yritän laihduttaa koko ajan :(

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ap. Harva hahmottaa kokoaan. Vanhemmat vaikutti mun kehonkuvaan niin negatiivisesti, että pidän itteäni suurempana kuin olen, vaikka olen alipainoinen ja voisin huoletta lihoa. Nyt suhtaudun kehooni ihan nurinkurisesti.

Ap tuskin enää lukee neljä vuotta vanhaa ketjua.

Peilikuva ei ole hyvä mittari, koska pikkuhiljaa kertyneisiin kiloihin tottuu. Silti saattaa olla mahamakkaraa tai pömppömaha, selkäläskiä, jenkkakahvaa, kaksoisleuan alkua, allit jne... Aivot eivät välttämättä pysty omaksumaan muuttunutta kehonkuvaa.

Puhut ulkonäöstä. Entä miltä keho tuntuu? Jaksatko juosta, hyppiä, kyykistellä? Laihdutin 10kg normaalipainon puolelle ja se helpotti liikkumista, jota rakastan. Itseä motivoi myös se, että vaatteet istuu paremmin, esim. Voi pitää vartalonmyötäisiä paitoja, kun vatsa on litteä.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään oikein tajua, olen mitoilta 168 cm ja painan 69 kiloa.

Näen itseni edelleen sellaisena kuin olin parikymppisenä eli noin 53 kiloa painoin silloin. Olin koko lapsuuteni tosi hoikka aina parikymppiseksi. Valokuvista aina sitten hämmästyn. En näe kilojani peilistä. Kun ihmiset, jotka eivät ole tunteneet mua lähes 20 kiloa laihempana, näkevät niitä vanhoja kuvia, sanovat, ettei mua tunnista melkein niistä kuvista. Siitä tajuankin, että en taida näyttää enää tosi hoikalta ja sellaiselta kuin niissä vanhoissa kuvissa. En vain näe sitä itse.

Sama. Olen 165cm ja 64kg. Nuorempana ollut 50kg.

Sitä painoa ei huomaa itse muusta kuin siitä, ettei vanhat vaatteet mahdu päälle.

Viimeksi tosin vaatekaupassa oli niin armoton peili, että kauempaa katsottuna näin oikean tilanteen.

Nyt on menossa kuntokuuri ja ruokavalio siivottu.