Lue keskustelun säännöt.
Kolmesta avioliitosta eronnut pariterapeutti
30.06.2016 |
Kävisitkö pariterapiassa sellaisen terapeutin luona, joka on eronnut viisi kertaa, joista kolme kertaa avioliitosta?
Ensimmäinen avioliitto kaatui, kun terapeutti "halusi seikkailla, eikä hän ollutkaan valmis jakamaan mitään yhteistä".
Väliin saatiin lapsi suhteeseen, joka ei päätynyt avioliittoon.
Toinen avioliitto "päättyi, kun turvantuntu ja lapsitavoitteet oli saavutettu." Terapeutti "lopetti liiton ja piti lapset."
Lasten isät saivat tavata lapsia vasta kun terapeutti kävi terapiassa, missä "yhtäkkiä hän tajusi, että lapsilla on isät." Tästä terapeutti toteaa: ”Olin jättänyt isät vanhemmuuden ulkopuolelle omassa kaikkivoipaisuuden tunteessani. Pyysin molemmilta anteeksi ja pyynnöt vastaanotettiin. Se toi valtavasti helpotusta vanhemmuuteen.”
Kolmas avioliitto oli "puhdas intohimosuhde: kiihkeää seksuaalista vetoa, umpijärjetön rakastuminen ja naimisiinmeno kolme kuukautta tapaamisesta."
Kommentit (81)
Kolmen avioliiton lisäksi kaksi avoliittoa eli eronnut 5 kertaa!
Se EI ole normaalia kenellekkään ihmiselle (nyt ei ole kyse pelkistä seurustelusuhteista).
En pyytäisi häneltä apua terapeuttina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat käyneet kyseisellä terapeutilla. He kaikki ovat syvästi kokeneet hyötyvänsä terapiasta ja suositelleet sitä muillekin. Heidi Valastin terapiamuoto on kokemuksellista hahmoterapiaa, jossa ei keskitytä ainoastaan syy- ja seuraussuhteiden vatvomiseen vaan kontaktissa seurataan tarkkaan asiakkaassa tapahtuvia tunneliikahduksia. Lisäksi kyseiseen terapiamuotoon kuuluvat olennaisena osana erilaiset harjoitukset. Heidi Valasti on asiakkaidensa mielestä erittäin empaattinen ja tarvittaessa itsensä likoon laittava ihminen.
Jokainen terapeutti, joka sanoo asiakkaan olevan oikeassa, on hyvä terapeutti! Minusta on outoa, että hän käyttää kokemuksellista hahmoterapiaa asiakkaisiin, mutta ei itse uskalla miettiä omia suojautumiskeinojaan. Mitä muuta toistuva eroaminen on kuin saman kaavan käyttöönottoa uudestaan ja uudestaan ilman, että miettisi, miksi pelkää yhdessäoloon kuuluvia tasaisia vaiheita.
Muistan perheterapeutin, jonka ohje jokaiselle parille oli se, että seksistä ei saa koskaan kieltäytyä. Kaikki ongelmat kun syntyivät siitä, että nainen ei muka jaksa seksiä, aina pitää jaksaa, sillä parisuhde pysyy kunnossa. Jopa naiselle, jonka mies oli hakannut tohjoksi, annettiin tämä neuvo: mies ei lyö, kun sinä tajuat, että parisuhteelle on vaarallisempaa se, että mies ei saa seksiä kuin lapselle se, että näkee aktin keittiön pöydällä.
Jostain syystä miehet pitivät tätä terapeuttia yhtenä maan parhaana! Ja miksipä ei, kun ongelmat oli aina naisen vika.
Vierailija kirjoitti:
Muistan perheterapeutin, jonka ohje jokaiselle parille oli se, että seksistä ei saa koskaan kieltäytyä. Kaikki ongelmat kun syntyivät siitä, että nainen ei muka jaksa seksiä, aina pitää jaksaa, sillä parisuhde pysyy kunnossa. Jopa naiselle, jonka mies oli hakannut tohjoksi, annettiin tämä neuvo: mies ei lyö, kun sinä tajuat, että parisuhteelle on vaarallisempaa se, että mies ei saa seksiä kuin lapselle se, että näkee aktin keittiön pöydällä.
Jostain syystä miehet pitivät tätä terapeuttia yhtenä maan parhaana! Ja miksipä ei, kun ongelmat oli aina naisen vika.
No onhan se iso ongelma ja seksuaalinen läheisyys tekee hyvää suhteelle. En kuitenkaan jaksa uskoa, että parisuhdeterapeutti kannustaisi jäämään suhteeseen miehen kanssa, joka on hakannut puolisonsa tohjoksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävisitkö pariterapiassa sellaisen terapeutin luona, joka on eronnut viisi kertaa, joista kolme kertaa avioliitosta?
Ensimmäinen avioliitto kaatui, kun terapeutti "halusi seikkailla, eikä hän ollutkaan valmis jakamaan mitään yhteistä".
Väliin saatiin lapsi suhteeseen, joka ei päätynyt avioliittoon.
Toinen avioliitto "päättyi, kun turvantuntu ja lapsitavoitteet oli saavutettu." Terapeutti "lopetti liiton ja piti lapset."
Lasten isät saivat tavata lapsia vasta kun terapeutti kävi terapiassa, missä "yhtäkkiä hän tajusi, että lapsilla on isät." Tästä terapeutti toteaa: ”Olin jättänyt isät vanhemmuuden ulkopuolelle omassa kaikkivoipaisuuden tunteessani. Pyysin molemmilta anteeksi ja pyynnöt vastaanotettiin. Se toi valtavasti helpotusta vanhemmuuteen.”
Kolmas avioliitto oli "puhdas intohimosuhde: kiihkeää seksuaalista vetoa, umpijärjetön rakastuminen ja naimisiinmeno kolme kuukautta tapaamisesta."
No ainakin hän on rehellinen. Mutta niin olen minäkin; en kävisi!
Minusta hän puhui fiksuja. Kerrankin syvällinen ote asioihin. Ainakin hänellä on omaa näkemystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hän puhui fiksuja. Kerrankin syvällinen ote asioihin. Ainakin hänellä on omaa näkemystä.
Näitä kokemusasiantuntijoita on joka nurkalla. En todellakaan kävisi terapeutilla, joka ei ole jaksanut/pystynyt perehtymään alan tutkimuksiin ja teorioihin vaan vetää istunnot halustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hän puhui fiksuja. Kerrankin syvällinen ote asioihin. Ainakin hänellä on omaa näkemystä.
Näitä kokemusasiantuntijoita on joka nurkalla. En todellakaan kävisi terapeutilla, joka ei ole jaksanut/pystynyt perehtymään alan tutkimuksiin ja teorioihin vaan vetää istunnot halustaan.
Ihmiset (ja parisuhteet) eivät ole rationaalisia, joita voi teorioilla korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vrt. lapsettomat lastenhoitoekspertit, ikiraittiit päihdeneuvojat, aseksuaalit seksiaddition hoitajat, jne.
Missä näitä on töissä? Olisi kiva nähdä päivän piristeeksi.
Nykyään kuka vaan voi olla terapeutti🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävisitkö pariterapiassa sellaisen terapeutin luona, joka on eronnut viisi kertaa, joista kolme kertaa avioliitosta?
Ensimmäinen avioliitto kaatui, kun terapeutti "halusi seikkailla, eikä hän ollutkaan valmis jakamaan mitään yhteistä".
Väliin saatiin lapsi suhteeseen, joka ei päätynyt avioliittoon.
Toinen avioliitto "päättyi, kun turvantuntu ja lapsitavoitteet oli saavutettu." Terapeutti "lopetti liiton ja piti lapset."
Lasten isät saivat tavata lapsia vasta kun terapeutti kävi terapiassa, missä "yhtäkkiä hän tajusi, että lapsilla on isät." Tästä terapeutti toteaa: ”Olin jättänyt isät vanhemmuuden ulkopuolelle omassa kaikkivoipaisuuden tunteessani. Pyysin molemmilta anteeksi ja pyynnöt vastaanotettiin. Se toi valtavasti helpotusta vanhemmuuteen.”
Kolmas avioliitto oli "puhdas intohimosuhde: kiihkeää seksuaalista vetoa, umpijärjetön rakastuminen ja naimisiinmeno kolme kuukautta tapaamisesta."
No ainakin hän on rehellinen. Mutta niin olen minäkin; en kävisi!
Eihän tuossa ole mitään ristiriitaa. Ei pariterapiassa edes pyritä siihen, että suhde jatkuisi. Se kun ei ole mikään itsetarkoitus, vaan eroaminen voi olla jossain tapauksessa oikein hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin omat kokemukset ovat valitettavasti se pohja, josta hän työtään tekee. Vaikka ne yrittää ulkoistaa, ei niistä pääse eroon.
Eli sellaisella terapeutilla, jolla ei ole omakohtaista kokemusta kuin pitkästä hyvästä avioliitosta, siis ole juurikaan kompetenssia terapoida muita. Kyllä minun mielestäni omakohtaiset kokemukset kriiseistä voivat olla eduksi, vaikka voihan sitä kirjatiedon perusteellakin terapoida tietysti.
Tämä yleisellä tasolla, aloituksen terapeutista en sano mitään, en lukenut juttua.
Kyllä pitkässä liitossa olevalla on komperenssia terapoida muita, koska hänellä on todennäköisesti toimimivat omakohtaiset mallit kriiseistä selviämiseen paikalta pakenemisen sijaan.
Paperinmaku siinä on aina kun ihminen, jolla ei ole henkilökohtaista kokemusta jostain ongelmasta, alkaa neuvoa kyseisessä asiassa. Vrt. lapsettomat lastenhoitoekspertit, ikiraittiit päihdeneuvojat, aseksuaalit seksiaddition hoitajat, jne.
Jos olisin parisuhdeapua vailla, menisin mieluummin keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolla on myös ollut ongelmia. Häneltä voi saada uusia näkökulmia asioihin toisin kuin ihmiseltä, joka ei ole kokenut parisuhteitaan ongelmallisiksi.
Mutta ei kenelläkään ihmisellä voi olla omakohtaista kokemusta kaikista asioista. Elämä on siihen liian lyhyt. Sitä paitsi ihmiset, joilla on omakohtaista kokemusta, yleistävät usein ne omat kokemuksensa koskemaan myös muita. Toisen ihmisen tilannetta ei ehkä pysty näkemään sellaisena kuin se on, jos ajattelee omia kokemuksiaan ja luulee niiden pohjalta tietävänsä millaista toisella on.
En pääse lukemaan juttua, kun en ole tilaaja, mutta minusta Heidi Valasti on aikaisemmissa lukemissani lehtijutuissa vaikuttanut hyvinkin järkevältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutin omat kokemukset ovat valitettavasti se pohja, josta hän työtään tekee. Vaikka ne yrittää ulkoistaa, ei niistä pääse eroon.
Eli sellaisella terapeutilla, jolla ei ole omakohtaista kokemusta kuin pitkästä hyvästä avioliitosta, siis ole juurikaan kompetenssia terapoida muita. Kyllä minun mielestäni omakohtaiset kokemukset kriiseistä voivat olla eduksi, vaikka voihan sitä kirjatiedon perusteellakin terapoida tietysti.
Tämä yleisellä tasolla, aloituksen terapeutista en sano mitään, en lukenut juttua.
Kyllä pitkässä liitossa olevalla on komperenssia terapoida muita, koska hänellä on todennäköisesti toimimivat omakohtaiset mallit kriiseistä selviämiseen paikalta pakenemisen sijaan.
Paperinmaku siinä on aina kun ihminen, jolla ei ole henkilökohtaista kokemusta jostain ongelmasta, alkaa neuvoa kyseisessä asiassa. Vrt. lapsettomat lastenhoitoekspertit, ikiraittiit päihdeneuvojat, aseksuaalit seksiaddition hoitajat, jne.
Jos olisin parisuhdeapua vailla, menisin mieluummin keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolla on myös ollut ongelmia. Häneltä voi saada uusia näkökulmia asioihin toisin kuin ihmiseltä, joka ei ole kokenut parisuhteitaan ongelmallisiksi.
Tällä logiikalla et myöskään menisi syöpätautien erikoislääkärille, joka ei ole sairastanut syöpää. Voi elämämkoulu...
En menisi tälle terapeutille, kahdesta syystä. Haluaisin, että terapeutilla on psykologin pohjakoulutus. Enkä haluaisi tietää terapeutin yksityiselämästä mitään, kunhan osaa työnsä (puolestani saa olla useammin eronnut, ikisinkku tai ihan mitä vaan).
Muu onkin jo sanottu aiemmissa kommenteissa.
Heidi valasti on nykyään nimeltään Hedda Retu ja toimii sielunpalauttajana, askartelee sielunukkeja, tekee viimeisen tamponi hautaamisen rituaaleja vaihdevuosien kunniaksi, laulaa itkuvirsiä munasarjoilleen.
Ainakin hänellä on kokemusta eroista ja monesta eri ihmissuhteesta.
Minä ja aviomieheni. Koimme, että terapia pelasti liittomme. Ei minulle kuulu terapeutin yksityiselämä, hänen työnsä on setviä meidän suhteemme, ei omiaan.