Kun ehdotetaan ystäväpariskunnalle tapaamista ravintolassa/ baarissa, kuka maksaa laskun?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jos tilanne on se, että olette käyneet monta kertaa ystäväperheen luona syömässä, ettekä ole kutsuneet kotiinne syömään ja on vähän niin kuin teidän vuoro tarjota. Tosi asia on, että kotona tarjottu ruoka tulee myös todella kalliiksi, jos ostaa kunnon raaka-aineet ja tekee monta sorttia tarjolle. Onko näin, ap, että olette käyneet heillä syömässä?

Olemme käyneet ja he ovat käyneet myös meillä, joten tiedän että kotona tehty ruoka vie aikaa ja rahaa. Siksipä ehdotimmekin tapaamista ravintolassa koska se on vaivattomampaa järjestää kuin kotiin kutsuminen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

miehesi maaksaa itsensä ja sinun ruoat ja ystäväpariskunnan mies maksaa omaansa ja vaimonsaa syömiset.

Etiketti ei siis päde kutsumiseen mutta se pätee siinä kohtaa kun katsotaan maksajien sukupuolet.

(heteronormi lulz)

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsut maksat ja jos sovitaan yhdessä että mennään ulos niin molemmat maksaa.

Onko tämä kutsu vai yhdessä sovittava tapaaminen:

- "Mennäänkö viikonloppuna syömään?"

- "Joo, voitais vaikka mennä. "

Yrittäkää nyt ymmärtää että on mahdotonta antaa yleispätevää sääntöä sille mikä voidaan tulkita kutsuksi niin että kaikki ovat siitä samaa mieltä.

Ja on aivan järjettömän turhaa ruveta inisemään jotain suomalaiset sitä ja tätä, kun syöminen esimerkiksi Suomessa ja Espanjassa on aivan eri hintaluokkaa. Ei täällä voi olettaa että muut maksavat vain siksi että ensimmäinen lause tapaamisen järjestelyssä ei tullutkaan omasta suusta.

Kutsut ei tosiaan mene aina tasan. Meillä on myös muutama ystäväpariskunta joiden kanssa olemme kyllä oikein läheisiä mutta jotka ovat itse kovin huonoja ehdottomaan tapaamista. Itse emme jaksa jatkuvasti kestitä ihmisiä kotona (ei sekään ilmaista ole + vaivaa ruuanlaitosta ynnä muusta), joten ravintolassa tapaaminen on paljon helpompaa ja tasapuolisempaa.

Jos kutsutaan ihan pariskunta illalliselle niin lähtökohtaisesti kutsuva pariskunta maksaa tietysti. Mutta jos on ihan vakiintunut tapa saman porukan kesken niin sitten menee vuoroissa. Jos kaksi tuttua syö lounaan, niin molemmat maksavat omansa lähtökohtaisesti paitsi jos on vakiintunut tapa, niin tämäkin voi mennä vuoroissa. Joskus jos tuloerot ovat todella selkeät, niin parempituloinen voi sanoa että me maksamme laskun. (Paitsi jos katsoo että käy liiaksi tämän köyhemmän pariskunnan kunnian päälle).

Muistan kun olin lapsi ja hyvin tuntemamme hyvätuloinen pariskunta kutsui meidän perheen ravintolaan syömään, niin he maksoivat koko lystin ja sai vielä tilata listalta ihan mitä halusi! Eikä meidän perhe edes ollut vähävarainen! Tämä on jotenkin niin jäänyt mieleeni kun tilasin ekaa kertaa ravintolassa jonkin chateaubriandin. Taisipa sama toistua saman pariskunnan kanssa useampaankin kertaan vielä ja aina niin päin, että he maksoivat. Mutta he nimenomaan halusivat maksaa. Ja tällä toisella pariskunnalla ei ollut edes omia lapsia. Jos mun vanhemmat tienasivat yhteensä nykyrahaksi muutettuna ehkä 8000e/kk, niin tämä toinen pariskunta ehkä 2x tuon verran.

Mitenkäs palstatussukat selittää sitten sen, että mies maksaa ensitreffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsut maksat ja jos sovitaan yhdessä että mennään ulos niin molemmat maksaa.

Onko tämä kutsu vai yhdessä sovittava tapaaminen:

- "Mennäänkö viikonloppuna syömään?"

- "Joo, voitais vaikka mennä. "

Yrittäkää nyt ymmärtää että on mahdotonta antaa yleispätevää sääntöä sille mikä voidaan tulkita kutsuksi niin että kaikki ovat siitä samaa mieltä.

Ja on aivan järjettömän turhaa ruveta inisemään jotain suomalaiset sitä ja tätä, kun syöminen esimerkiksi Suomessa ja Espanjassa on aivan eri hintaluokkaa. Ei täällä voi olettaa että muut maksavat vain siksi että ensimmäinen lause tapaamisen järjestelyssä ei tullutkaan omasta suusta.

Tuo on yhteinen sopiminen.

Kutsu olisi se, jossa sanoisit, että "hei, tulkaa meidän kanssa viikonloppuna syömään Ravintolaan, siellä on bliniviikot. Varasin pöydän klo 13 alkaen, nähdäänkö siinä ala-aulassa varttia vaille."

Yleensä vastaan näihin kaikkiin "mennään yhdessä syömään illalla" -kutsuihin kieltävästi, koska vietän mieluummin yhteistä aikaa ystävien kanssa vaikka lenkillä. Jos joku haluaa syödä pitkään ja kalliisti, se on hänen oikeutensa, mutta minulla ei onneksi ole velvollisuutta mennä mukaan.

Siis kyllä se pariskunta saa keskenään sopia maksavatko erikseen vai ei. Muiden ostokset on sitten niiden muiden asia.

Mulla on jäänyt mieleen, kun sukulaisperhe oli meillä viikon kylässä, söivät kuin hevoset ja raadoin aamusta iltaan keittiössä. Viimeisenä iltana sukulaismies ehdotti, että hän tarjoaa ruoat ravintolassa kaikille. Syötiin ravintolan kuivia wienerleikkeitä ja mies vielä polleili, että "Syökää syökää, kun kerrankin saatte hyvää ruokaa ja minun kortilla maksetaan." Sukulaisperheen nainen sanoi miehelleen, että "Seuraavalla kerralla on kyllä noiden vuoro tarjota". En voinut ymmärtää, että aikuinen ihminen ei tajua, että olimme tarjonneet heille koko viikon ajan hyvää ruokaa monella sadalla eurolla. Ei ole tehnyt mieli enää olla heidän kanssaan tekemisissä.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: Lähden aina ravintolaan sillä oletuksella, että maksan oman ruokani, vaikka minut olisi kutsuttu. Jos joku haluaa tarjota, niin hän saa halutessaan maksaa. Sellaista ei voi olettaa, että joku maksaa kaiken, kun pyytää seurakseen.

Minä en halua olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä kanssasi on vaivalloista ja kallista olla ystävä. En halua, että kaveri laskee yhteiselle ajalle hinnan, joka minun pitäsi maksaa heille vastavuoroisella tapaamisella. Siksi kutsun kaverit lenkille enkä syömään. Ei maksa mitään.

Minusta olisi todella kiusallista, jos joku tuttavapariskunta maksaisi kaikki syömiset ja juomiset. Jonkun drikin/oluen voisin hyväksyä, sellaistakaan en missään tapauksessa odottaisi vaikka minut oliskin "kutsuttu".

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä kanssasi on vaivalloista ja kallista olla ystävä. En halua, että kaveri laskee yhteiselle ajalle hinnan, joka minun pitäsi maksaa heille vastavuoroisella tapaamisella. Siksi kutsun kaverit lenkille enkä syömään. Ei maksa mitään.

Et kai sitten vastavuoroisestikaan mene toisten luokse kahville tai syömään tai mitään muutakaan? Fakta nyt vaan on se, että kyllä sen illallisen tai kahvittelun järjestäminen maksaa rahaa ja vaivaa. Ja on se kyllä perseestä olla yksipuolisesti se, joka tarjoaa ja järjestää illanvieton.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt mieleen, kun sukulaisperhe oli meillä viikon kylässä, söivät kuin hevoset ja raadoin aamusta iltaan keittiössä. Viimeisenä iltana sukulaismies ehdotti, että hän tarjoaa ruoat ravintolassa kaikille. Syötiin ravintolan kuivia wienerleikkeitä ja mies vielä polleili, että "Syökää syökää, kun kerrankin saatte hyvää ruokaa ja minun kortilla maksetaan." Sukulaisperheen nainen sanoi miehelleen, että "Seuraavalla kerralla on kyllä noiden vuoro tarjota". En voinut ymmärtää, että aikuinen ihminen ei tajua, että olimme tarjonneet heille koko viikon ajan hyvää ruokaa monella sadalla eurolla. Ei ole tehnyt mieli enää olla heidän kanssaan tekemisissä.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: Lähden aina ravintolaan sillä oletuksella, että maksan oman ruokani, vaikka minut olisi kutsuttu. Jos joku haluaa tarjota, niin hän saa halutessaan maksaa. Sellaista ei voi olettaa, että joku maksaa kaiken, kun pyytää seurakseen.

Jesta. Minä olisin varmaan pokalla tokaissut rouvalle että juu, ilman muuta maksetaan mutta sitä ennen tullaan teille viikoksi täysihoitoon.

Ap jossain kommentoi, että kokivat helpommaksi kutsua ravintolaan. Tämä mun mielestäni muuttaa tilannetta. Jos olis ollut ap:n "vuoro" kutsua kylään ja kutsuikin ravintolaan niin seuraavalla kerralla vieraat kutsuvat ap:n joko kotiinsa tai ravintolaan ja vastaavat kustannuksista. Riippuu siis miten ap on kutsun esittänyt. Jos sepustanut miten on vaivaa kutsua kotiin niin ymmärrän paremmin vastapuolta jotka olettivat ap:n maksavan.

Vierailija kirjoitti:

Ap jossain kommentoi, että kokivat helpommaksi kutsua ravintolaan. Tämä mun mielestäni muuttaa tilannetta. Jos olis ollut ap:n "vuoro" kutsua kylään ja kutsuikin ravintolaan niin seuraavalla kerralla vieraat kutsuvat ap:n joko kotiinsa tai ravintolaan ja vastaavat kustannuksista. Riippuu siis miten ap on kutsun esittänyt. Jos sepustanut miten on vaivaa kutsua kotiin niin ymmärrän paremmin vastapuolta jotka olettivat ap:n maksavan.

Vastasin sen siis siihen kommenttiin, jossa mietittiin että tiedänkö että kotonakn tehty ruoka maksaa. Olemme itse kutsuneet heitä useimmin kotiimme ja nyt päätimme että emme enää kutsu heitä tänne ennen kuin olemme saaneet vastavuoroisen kutsun. Kaikilla tuntuu olevan sen verran kiirettä, että ehdotimme sitten tapaamista ravintolassa.

Kutsuja maksaa. Mutta tosiaan, silloin kyseessä pitää olla selkeästi kutsu.

Moukkamaista on alkaa kinastella asiasta! Aina pitää olla mukana rahaa kuitata oma laskunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä kanssasi on vaivalloista ja kallista olla ystävä. En halua, että kaveri laskee yhteiselle ajalle hinnan, joka minun pitäsi maksaa heille vastavuoroisella tapaamisella. Siksi kutsun kaverit lenkille enkä syömään. Ei maksa mitään.

Et kai sitten vastavuoroisestikaan mene toisten luokse kahville tai syömään tai mitään muutakaan? Fakta nyt vaan on se, että kyllä sen illallisen tai kahvittelun järjestäminen maksaa rahaa ja vaivaa. Ja on se kyllä perseestä olla yksipuolisesti se, joka tarjoaa ja järjestää illanvieton.

Ei, en mene illanviettoon, koska silloin kaverini kokisivat, että olen harmituksen aihe, joka syö ja juo eikä edes maksa aiheuttamaansa vaivaa. Tosin minulla ei ole yhtään sellaisia ystäviä,. jotka tavallasi korostavat sitä, että kaiken on mentävä tasan kuin pikkulapsiperheessä jäätelön. Joku voi kutsua koko porukan Linnanmäelle ja maksaa rannekkeet eikä silti vaadi, että vastavuoroisesti muiden on tarjottava hänelle jotain samalla rahalla. Ystävyys kun ei ole mitään mitattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuja maksaa. Mutta tosiaan, silloin kyseessä pitää olla selkeästi kutsu.

Moukkamaista on alkaa kinastella asiasta! Aina pitää olla mukana rahaa kuitata oma laskunsa.

Kerropa vielä millainen on "selkeä kutsu"?

Kutsuja maksaa näissä tapauksissa:

"Tervetuloa juhlistamaan synttäreitäni/valmistumistani sinne ja sinne klo xx"

"Mennäänkö syömään, voisin tarjota, kun olet ollut niin avuksi"

"Olen sulle lounaan velkaa, mennäänkö tänään?"

Jokainen maksaa omansa, jos ystävälle sanoo:

"Mennäänkö yhdessä lounaalle?"

"käydäänkö testaamassa tuo uusi ravintola"

"Nähdäänkö ravintolassa, voisi syödä oikein pitkän kaavan mukaan"

Jos jollekin vieraammalle ehdottaa syömistä, niin ehkä silloin ehdottaja maksaa. Esim. henkilö tehnyt ison tilauksen sinun firmastasi, niin sinä kiitokseksi maksat ruuan.

Pomo antanut palkankorotuksen ja sen kunniaksi pyydät lounaalle, niin sinä maksat.