Jätin FB:n. "Ystävät" jättivät minut.
Luulin, että minulla on ystäviä, jotka viihtyvät seurassani. Minä viihdyin heidän seurassaan. Näin heitä porukkamme yhteisissä tapaamisissa ja juhlissa. Matkoillakin käytiin.
Kyllästyin Facebookiin ja lähdin sieltä aikoja sitten. Enää minua ei kutsuta minnekään. Olen yrittänyt monta kertaa ottaa yhteyttä ystäviin, mutta he eivät ole kiinnostuneita näkemään. Sanovat "joo nähdään joskus", mutta eivät koskaan ehdota päivää. En enää tyrkytä seuraani; en halua stalkata.
Tavallaan hyvä, että FB:n jätön myötä tiedän olleeni tapaamisissa ja juhlissa vain kohteliaisuussyistä, mutta kyllähän se surettaa. Olla ilman ystäviä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan niitä "ystäviä", joiden kanssa kasvoin yhdessä aikuisiksi. On kohtuullisen karua ymmärtää, että oli koko ajan vain yksi pienestä porukasta, ei erikseen kiinnostava.
Ap
En mä tätä allekirjoita. Se on vaan se tapa mitä on totuttu käyttämään. Nykyaikaa. Mene takaisin sinne faceen ja lopeta tuo ystäviesi testaaminen. ;)
MÄÄ HUUDAN KYL JOTAKIN VIEL 30 VUODEN PÄÄSTÄ MUT HEI EI SE MITÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan niitä "ystäviä", joiden kanssa kasvoin yhdessä aikuisiksi. On kohtuullisen karua ymmärtää, että oli koko ajan vain yksi pienestä porukasta, ei erikseen kiinnostava.
ApEn mä tätä allekirjoita. Se on vaan se tapa mitä on totuttu käyttämään. Nykyaikaa. Mene takaisin sinne faceen ja lopeta tuo ystäviesi testaaminen. ;)
En mene. Sama kuin roikkuisi exässään, jota ei kiinnosta.
Olemme nähneet viimeksi 2 vuotta sitten. Yritin näkemistä viimeksi yli puoli vuotta sitten jokaisen kanssa erikseen. Jäin odottamaan heidän yhteydenottoaan, sillä en halua vainota ihmisiä.
Se on vaan elettävä yksin. Tuskinpa nämä ihmiset muutenkaan kulkisi rinnallani vanhuuteen asti. Olisin raskasta seuraa syöpäpotilaana tai aivohalvauksen jälkeen. Eivät tulisi hautajaisiini, koska siellä on masentava tunnelma.
Heitä ei kiinnosta. Elämä on sellaista.
Ap
Luin noita sun vastauksia, enkä enää ihmettele yhtään, ettei sulla ole ystäviä. Melkoisen ikävältä ihmiseltä vaikutat, jankkajankka kiukkupussi.
Vierailija kirjoitti:
Sinä lähdit = ystävät hylkäsi? "Ystävän", vaikkei tunnetakaan varmaan, näkökulmasta se on kyllä niin, että lähtijä hylkää. Tai alkaa vaatia erityiskohtelua. "Ei ole vaikea copy pastella laittaa kutsua" yms. kommentteja oli. Miksi se on sitten vaikea käyttää sitä facea mitä muutkin..? Mä en muista koska olisin viimeks lähettänyt jonkun sähköpostin. Ihmiset jotka haluavat olla kavereitani käyttävät samoja viestintäkeinoja. Mulla on poistunut kavereista ihan läheisiä ystäviäkin tuon takia vuosien saatossa. Se ylimielisyys vielä mikä tuohon facesta lähtemiseen tai ettei koskaan halua liittyä, "myydä sieluaan" vai miten se meni, vielä siihen päälle niin huh. Olkoot rauhassa sitten. :D
Kyseenalaistan hyvin vahvasti älysi ja yleissivistyksesi jollet ymmärrä syitä miksi ihmiset välttelevät Facebookia...
No, eipä tuosta viestistä muutenkaan tule mairitteleva kuva sinusta. Itsekeskeinen, yksisilmäinen pomottaja, joka suuttuu jo ajatuksesta etteivät kaikki tanssikaan täsmälleen sinun pillisi tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Luin noita sun vastauksia, enkä enää ihmettele yhtään, ettei sulla ole ystäviä. Melkoisen ikävältä ihmiseltä vaikutat, jankkajankka kiukkupussi.
Mitä ketjua olet oikein lukenut vai ketä oikein kommentoit? Et ainakaan tämä ketjun ap:ta.
- sivullinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin noita sun vastauksia, enkä enää ihmettele yhtään, ettei sulla ole ystäviä. Melkoisen ikävältä ihmiseltä vaikutat, jankkajankka kiukkupussi.
Mitä ketjua olet oikein lukenut vai ketä oikein kommentoit? Et ainakaan tämä ketjun ap:ta.
- sivullinen
En ole edellinen, muttä minullekin tuli Ap:sta mielikuva jankkaajana ja vähän rasittavana tyyppinä.
Nyt positiivisempaa mietettä ruikutuksen sijaan.
Minulla on rutkasti hyvänpäiväntuttuja töissä ja naapurustossa sekä perheen kautta. Olen menettänyt pitkäaikaisia hyvänpäiväntuttuja, mutta sitä sattuu. Ihmisiä kuolee, ja se on surullisempaa kuin se, että erehtyy olevansa jonkun ystävä. Minulla on perhe, suku, työ ja terveys - se on paljon se.
Kaikkea hyvää entisille hyvänpäiväntutuille. Meillä oli ihan hauskaa aikoinaan.
Ap
Lakkaa jo ruikuttamasta ja esittämästä marttyyria! Liity sinne facebookiin jos se tekee elämästä parempaa tai hyväksy ettei ketään kiinnosta sun seura niin paljoa että viitsis nähdä vaivaa sun takia... olet tympeä ja tylsä tyyppi jo viestiesi perusteella joten en ihmettele! Miten tällaisesta paskasta saa näin monta sivua vääntöä aikaisesi?
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa jo ruikuttamasta ja esittämästä marttyyria! Liity sinne facebookiin jos se tekee elämästä parempaa tai hyväksy ettei ketään kiinnosta sun seura niin paljoa että viitsis nähdä vaivaa sun takia... olet tympeä ja tylsä tyyppi jo viestiesi perusteella joten en ihmettele! Miten tällaisesta paskasta saa näin monta sivua vääntöä aikaisesi?
Vaikutat empaattiselta tyypiltä.
Kiitos ap. Ajatuksesi ovat kuin omiani. Sitä kuvitteli joskus omaavansa todellisia ystäviä, mutta kun tulikin surua elämään eikä elämä ollutkaan enää kepeää facebook hehkutusta niin kummasti ystävien yhteydenpito väheni ja loppui lopulta kokonaan.. Facebookin laitoin tuolloin tauolle, ajatuksena palata kun tilanne rauhoittunut. Ne todelliset ystävät joiden luulin välittävän, eivät käyneet, soittaneet tai viestittäneet. Tiesivät vaikeuteni kyllä. Tavallaan siinä meni luottamus ihmisiin ja eipä koskaan enää huvittanutkaan facebookkiin palata vaikka tilanne normalisoitui. Tuli tunne että jos en ystäville merkitse mitään niin mitä teen 380 naamatuttavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap. Ajatuksesi ovat kuin omiani. Sitä kuvitteli joskus omaavansa todellisia ystäviä, mutta kun tulikin surua elämään eikä elämä ollutkaan enää kepeää facebook hehkutusta niin kummasti ystävien yhteydenpito väheni ja loppui lopulta kokonaan.. Facebookin laitoin tuolloin tauolle, ajatuksena palata kun tilanne rauhoittunut. Ne todelliset ystävät joiden luulin välittävän, eivät käyneet, soittaneet tai viestittäneet. Tiesivät vaikeuteni kyllä. Tavallaan siinä meni luottamus ihmisiin ja eipä koskaan enää huvittanutkaan facebookkiin palata vaikka tilanne normalisoitui. Tuli tunne että jos en ystäville merkitse mitään niin mitä teen 380 naamatuttavalla.
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois
Mitä tapahtui soittamiselle tai tekstiviestille?
Sitäpaitsi, oikeat ystävät kutsutaan vaikka savumerkeillä. Joten anna noiden olla. Jos on niin laiskaa porukkaa ettei viitsi puhelumeen tarttua niin olkoot.
Facebookista on tullut yleinen tapa järjestää ja kutsua ihmisiä erilaisiin tapahtumiin. Jos joku lähtee Facebookista, samalla hän osoittaa muille, ettei häntä enää kiinnosta nämä tapahtumat. Miksi tällainen henkilö pitäisi kutsua mukaan tapahtumaan sähköpostilla tai puhelimitse?
Mikä estää aloittajaa järjestämästä juhlia? Päätät itse ajankohdan ja paikan, kutsut sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla kaverisi juhliisi ja ne tulevat, jotka pääsevät? Ihan kuten jos järjestäisit tapahtuman Facebookissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui soittamiselle tai tekstiviestille?
Sitäpaitsi, oikeat ystävät kutsutaan vaikka savumerkeillä. Joten anna noiden olla. Jos on niin laiskaa porukkaa ettei viitsi puhelumeen tarttua niin olkoot.
Olikohan ennen tekstari se paha, "Miksei voi soittaa ja jutella kuten ennenkin?" ja sitä ennen soittaminen paha, "Nykyään ei kukaan tule vaan käymään, ihmiset eivät juttele kasvotusten vaan puhuvat tuollaiseen laitteeseen!". :D
Tää on vähän hankala juttu, sillä toisaalta ymmärrän ap:ta ja toisaalta en. Itseä ärsyttää jo ihmiset, jotka ovat Facebookissa, mutta vaativat silti erillistä soittoa/ilmoitusta jos jotain tapahtuu. Toisin sanoen eivät siis itse jaksa tehdä työtä lukeakseen viestit, jossa yhteinen kutsu esiintyy. Monesti jääkin nämä "laiskat" feisbookkaajat ulos toiminnoista, vaikka itselle todella läheisiä olisivatkin. Kysymys kuuluukin miksi minun pitäisi ruveta käyttämään extrana sähköposteja ja aikaa eri ihmisiin, kun normaalista siihen menisi vain se 30 s. Voit ap miettiä että minä en halua olla sinun kanssa tekemisissä tällä toiminnolla, mutta minä ajattelen että sinä et jaksa nähdä edes pientä vaivaa kaveruuteemme eteen lukeaksesi/selvittääksesi sinulle JO lähetettyä kutsua.
Tämä ketju vahvisti uskoani siitä, miksi ei kannata olla feispuukissa (kyllä: en ole ikinä ollut). Useimmat feispuukin käyttäjät ovat ketjun perusteella laiskoja ja mieleltään hieman yksinkertaisia eivätkä he ole lainkaan niin mielenkiintoisia kuin luulevat olevansa. On minulla ystäviä, jotka ovat feispuukissa, mutta näemme paljon toisiamme kasvokkain ihan oikeassa elämässä. Jos näin ei olisi, en pitäisi heitä ystävyyteni arvoisena. Minusta ystävyys on ennen kaikkea sitä, että vietetään aikaa yhdessä samassa huoneessa tai ulkotilassa. Ei tietokoneen (ja tyhmille tiedoksi: myös kännykkä ja tabletti ovat tietokoneita) välityksellä. Keskustelupalstat ovat erikseen, niissä "tapaa" tuntemattomia.
Pysyn edelleenkin poissa feispuukista. :)
Ap, onko krapula? Nou hätä, itsesäälikännit ovat tuttuja itsekullekin ;-)
Sinä lähdit = ystävät hylkäsi? "Ystävän", vaikkei tunnetakaan varmaan, näkökulmasta se on kyllä niin, että lähtijä hylkää. Tai alkaa vaatia erityiskohtelua. "Ei ole vaikea copy pastella laittaa kutsua" yms. kommentteja oli. Miksi se on sitten vaikea käyttää sitä facea mitä muutkin..? Mä en muista koska olisin viimeks lähettänyt jonkun sähköpostin. Ihmiset jotka haluavat olla kavereitani käyttävät samoja viestintäkeinoja. Mulla on poistunut kavereista ihan läheisiä ystäviäkin tuon takia vuosien saatossa. Se ylimielisyys vielä mikä tuohon facesta lähtemiseen tai ettei koskaan halua liittyä, "myydä sieluaan" vai miten se meni, vielä siihen päälle niin huh. Olkoot rauhassa sitten. :D