Suomalaisten yleisimmät fobiat: 1. käärmeet 2. oksentaminen 3. yleisön edessä puhuminen. Kärsitkö itse näistä?

1. ja 2. en ikinä ole osannut ajatella pelättävänä, mutta nuorena pelkäsin esiintymistä pyörtymiseen asti. Nykyään puhun työkseni isoille porukoille (mieluiten täysin vieraille), eli ainakin siitä olen itse päässyt eroon. Sen sijaan kovakuoriaiset ja ampiaiset on minun fobian aiheeni, yäk!

Yleisön edessä puhuminen, hammaslääkäri ja sudenkorennot on mun listalla.

Oksentamista pelkäsin ennen, mutta kun alkoi oksentaa humalassa huomasi että siitä tulee vain parempi olo :D

En pidä käärmeistä enkä oksentamisesta, mutta kyse ei ole toki fobiasta.

Esiintymistä ra-kas-tan!

En kärsi. Tykkään istua pellon laidalla katselemassa kyitä.

Pelkään korkeita paikkoja joissa ei ole vähintään kaulaan saakka korkeaa kaidetta. Pelkään putoavani tai hyppääväni.

Siltojen ylitys on jotakin mitä vain ei voi tehdä. Harvinaista?

En mistään noista, käärmeet toki inhottaa mutta ei fobian asteelle. Hämähäkitkin saattaa pelottaa enemmän..

Pelkään kuolemaa ihan sikana ja myös ampiaisia.

Käärmeet ja ampiaiset aiheuttaa lähes paniikin. Oksentaminen ei haittaa. Yleisölle esiintyminen ok. Putoamisen kammo, mut ei korkeanpaikan kammoa

Pelkään pimeää.

Hämähäkit,yyyyäääääkkkkkkkk!!!!!!!

Tosiasiassa suomalaisten yleisimmät fobiat ovat:

- Homot

- Mamut

- Hississä muille puhuminen

En kärsi. Kärsin bakteeri- ja likaisuuskammosta. Se on mulla oikeasti fobian tasoista, ei vain epämiellyttävää tunnetta, kun ajattelen niitä. Se vaikuttaa mm. sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kotoa lähtemiseen. Kodin ulkopuolella oleminen aiheuttaa ahdistusta, kun ajattelen kaikkia bakteereja. Peseytymisrutiineihin menee todella paljon aikaa.

En kärsi. Tosin en kyllä noista myöskään pidä, mutta siedän tarvittaessa.

Noista ainoastaan oksentamista pelkään, siinäkin enemmän sitä että joudun oksentamaan jonkun toisen läsnäollessa, en itse oksentamista. Esiintymisestä taas tykkään tosi paljon, ja käärmeiden suhtaudun samalla tavalla kuin muihinkin eläimiin (en mä kyllä silittelemään menisi :D).

Mulla ei ole varsinaista fobiaa, mutta pelkään hämähäkkejä tosi paljon, melkein elämää häiritsevästi. Pystyn kuitenkin toimimaan normaalisti jos nään hämähäkin, enkä mene paniikkiin joten en laske tätä fobiaksi.

Pidän käärmeitä kiinnostavina ja ihailen niitä. Olisi mukava nähdä niitä luonnossa useamminkin. Eläimistä pelkään/kammoksun ainoastaan puutiaisia ja hirvikärpäsiä. Ja silloin saatan säikähtää, jos hämähäkki tai muu ötökkä tulee äkkiyllättäen keholle.

Oksentamista en ole koskaan osannut pelätä. Oksennustauti minulla on ollut viimeksi lapsena. Ruokamyrkytyksestä tai turistimahataudista en ole koskaan onnekseni kärsinyt. Oksennan vain joskus harvoin krapulassa ja se tosiaan vain helpottaa oloa. Ehkä oksennuskammoon liittyy se, että jokin palanen jää kiinni kurkkuun ja tukehtuu?

Esiintymiskammo on ainoa fobia, mikä minulla esiintyy jossain muodossa. Puheiden, esitelmien ja seminaariesitysten pito aiheuttaa pientä kauhua. Minulla on hiljainen ääni, joka värisee helposti, jos puhun suurelle joukolle jännittyneenä. Muunlainen esiintyminen (laulu, soitto, tanssi, näytteleminen koska siinä ollaan roolissa) ei pelota, mutta puhuminen yksin suurelle yleisölle on kamalaa.

Muuta en sitten kammoakaan. Korkeat paikat (harrastan laskuvarjohyppyä), ahtaat paikat, hissit, vesi, kauhuelokut, pimeys, yksinolo, suurpedot, matelijat, ampiaiset, sairaudet, kuolema, sodat, jne ei pelota.

Pelkään esiintymistä ja järjestettyjä tilanteita esim. kursseilla, leireillä, työpaikan tilaisuuksissa, (yllätys-)juhlissa, jne. Siihen liittyy se, että en tiedä mitä tapahtuu (en ole kontrollissa) ja näihin "hassunhauskoihin" ohjelmanumeroihin pakotetaan osallistumaan :D

Muussa tapauksessa kyllä nautin siitä tunteesta, etten tiedä mitä tapahtuu eikä ole tarkkoja suunnitelmia (esim. tällaiset lomamatkat on parhaita).

Mutta kaikenlainen järjestetty ohjelma eri tilausuuksissa on kammottavaa, jos ei etukäteen tiedä mitä on luvassa, mutta tietää, että kaikkien on pakko osallistua. En nauti sellaisesta julkisesta "hassuttelusta".

Minulla on valokuvafobia. Harrastan itse valokuvaamista, mutta en tippaakaan viihdy kameran toisella puolella. Saan aina sätkyn, kun joku yrittää ottaa minusta kuvia. Pidän peilikuvastani, mutta valokuvissa en mielestäni koskaan onnistu. Omien kuvien ja videoiden näkemisestä tulee vain paha mieli.

Vain vikasta.

Eläimiin kohdistuvia fobioita minulla ei ole, mutta tunnen voimakasta inhoa etanoita ja muita nilviäisiä kohtaan.

Vihaan niitä hetkiä kun jonkun tapahtuman tai kurssin alussa kaikkia osallistujia pyydetään vuorollaan nousemaan seisomaan, esittäytymään ja kertomaan lyhyesti itsestään. Tämähän on siis näennäisesti varsin yksinkertainen tehtävä, mutta se oman vuoron odottaminen on vain niin piinallista! 😁

Enpä ole tiennyt, että oksentamista pelätään. Luulisi, että yleisempiä ovat esim nämä korkean paikan ja ahtaan paikan kammot ja hämähäkkipelot.

Inhoan oksentamista. Alan aina itkeä, kun tunnen oksennuksen tulevan. Käärmeitä en pelkää, vaikka asun alueella, jossa on paljon käärmeitä. Esiintymistä en pelkää, olen opettaja.