Nanna Karalahti avautuu rankasta vauva-arjesta: "Arki on muuttunut täysin"

Vierailija kirjoitti:

Tuo suhde loppuu hyvin lyhyeen. Pinnallinen ja epäluotettava mies - pinnallinen nainen. Kumpikaan ei mitään järjen jättiläisiä. Naisella oli kova kiire saada pulla uuniin, mutta eipä sellainen ole ennenkään Karalahtea pidätellyt. Huonosti hoitanut naisasiansa. Ennemmän rettelöitsijä ja rikollinen kuin urheilija. Mutta kun yhteen mennään rahan, ulkonäön ja statuksen vuoksi niin mitä muutakaan voi odottaa. Vanhemmuus ei ole kasvattanut kumpaankaan mitenkään. Maanisesti ravataan kuntosalilla ja laitetaan botoksia huuleen. Lapsiparka.

Kyllä se on tässä tiivistettynä.

Joo tossa suhteessa ei ole onnellista loppua. Kun Nanna haluaa vetää puolen tunnin treenin miestänsä miellyttääkseen, Jere joutuu hoitaa sitä jumalanpoikaansa, kun sillä ei ole rahaa maksaa hoitajaa. Sääli kun ne pojat huutaa, valvoo ja paskoo samoin kuin ne tytöt. Sitähän Jere ei tiennyt, kun ei ole tyttöjään koskaan hoitanut.

Hei Jax kohta sun isäs on äitis ex. Sit sää voit koulussa tehdä pienet poxit ja sun isä on kuitenkin kohta exit.

No kyllä mullekin se vauva-ajan rankkuus tuli yllätyksenä ja ihan tavis oon. Halusin minäkin kropan nopeasti kuntoon kun sehän on "vaan" itsestä kiinni. Ei äitiys ole mikään tekosyy olla treenaamatta niinhän täällä palstallakin aina sanotaan :D

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että on ihan helppoa kun lapsen isäkin on kotona. Ei taida vauvan hoito Jereä innostaa jos nyrpeänä ympäri Töölönlahtea kävelee vaunujen kanssa.

Ai vaunulenkit ei yhtäkkiä ole vauvanhoitoa?

Miksi ei saisi puhua rehellisesti, että vauva-arki yllätti ja tuntuikin osittain rankalta? Luulisi oikeasti, että äidit jos jotkut ymmärtäisivät, että esikoisen tulo on iso muutos elämään - ja kyllä se saa herättää tunteita ja tuntua vaikealta. Kyllä minä ainakin jään vähän miettimään, että jos se lapsi ei yhtään mitään muuttaisi ja tuntuisi ikinä henkisesti raskaalta, niin kuinka siihen vauvaan silloin loppujen lopuksi keskitytään? Esim. minulle ei ollut raskasta se kun piti itkevää vauvaa hyssytellä tai valvoa öitä, minulle oli raskasta kun vauva alkoi kesken vaunulenkin tai automatkan huutamaan, ja en voinut ottaa vauvaa syliin. Sellainen saattoi jäädä ahdistamaan loppupäiväksi hormoneissa, että mitenhän vauva kyseisen tilanteen koki. 

Tuo on muuten raskasta, kun vauva nukkuu vain sylissä. Onneksi suurin osa vauvoista alkaa kaivata omaa rauhaa nukkumiseen kasvaessaan, mutta itsekin muistan ajan jolloin piti olla vain sylinä ja tissinä vauvalle. Olihan se ihanaa aluksi, mutta loppujen lopuksi raskasta. Ei siis fyysisesti raskasta, vaan henkisesti raskasta ettei voinutkaan käyttää vauvan päivuniaikoja itselleen. Niitä päiväuniaikoja, joista kaikki ovat aina sanoneet, että onhan sitä omaa aikaa silloin kun vauva nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhden vauvan kanssa voi olla niin rankkaa. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat kuvioissa. Vai ovatko?;)

Mulla oli ainakin ihan lepposaa. En pahemmin ressaillut mistään turhasta, vaan keskityin vauvaan ja omaan palautumiseen. Se oli sellasta oleilua oikeastaan vaan. Paljon tuli uutta ja ekat 3kk huudettiin yöt lähes läpeensä, mutta tiesin, että sekin loppuu aikanaan. Vauvalle ja vauva-arjelle pitää vaan välillä kunnolla antautua, niin kyllä siitä selvii! Ilon kautta :)

Ihan turhaa marinaa tolta Nannalta. Olisi onnellinen terveestä pojasta!

Nimenomaan sen yhden esikoisen kanssa yleensä on rankinta, ja seuraavan lapsen vauva-aika koetaan jo paljon helpommaksi vaikka jaloissa vilisi myös taapero.

Luitko edes tuota linkkiä. Ei kuulostanut siltä, etteikö olisi onnellinen. Minulla on ollut rankkaa ilmankin lasta elämässä, aina jaksaa vaan hämmästyttää mammat jotka sanoo ettei lapsen kanssa voi olla rankkaa. Miksei voisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei yhden vauvan kanssa voi olla niin rankkaa. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat kuvioissa. Vai ovatko?;)

Mulla oli ainakin ihan lepposaa. En pahemmin ressaillut mistään turhasta, vaan keskityin vauvaan ja omaan palautumiseen. Se oli sellasta oleilua oikeastaan vaan. Paljon tuli uutta ja ekat 3kk huudettiin yöt lähes läpeensä, mutta tiesin, että sekin loppuu aikanaan. Vauvalle ja vauva-arjelle pitää vaan välillä kunnolla antautua, niin kyllä siitä selvii! Ilon kautta :)

Ihan turhaa marinaa tolta Nannalta. Olisi onnellinen terveestä pojasta!

Niinpä, kotonahan se Jere on kun ei ole sopimusta saanut mihinkään. Joten ihmettelen minäkin, että miten yhden lapsen hoitaminen on kahdelle terveelle ihmiselle rankkaa. Mä muistan aina kuinka ihanan leppoisaa oli elämä, kun mies piti isyysloman ja kesäloman putkeen toisen lapsen synnyttyä. Sai nukuttua ja sai tehtyä hommat kun meitä oli kaksi aikusita hoitamassa kahta lasta ja kotia sen pari kuukautta. Ei todellakaan ollut rankkaa, kuten näillä tämän yhden kanssa.

Pliis, käyttäkää Johanna-nimeä, tollanen vauvamainen Nanna kuulostaa niin ällöltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhden vauvan kanssa voi olla niin rankkaa. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat kuvioissa. Vai ovatko?;)

Mulla oli ainakin ihan lepposaa. En pahemmin ressaillut mistään turhasta, vaan keskityin vauvaan ja omaan palautumiseen. Se oli sellasta oleilua oikeastaan vaan. Paljon tuli uutta ja ekat 3kk huudettiin yöt lähes läpeensä, mutta tiesin, että sekin loppuu aikanaan. Vauvalle ja vauva-arjelle pitää vaan välillä kunnolla antautua, niin kyllä siitä selvii! Ilon kautta :)

Ihan turhaa marinaa tolta Nannalta. Olisi onnellinen terveestä pojasta!

Niin joo, kun sulla on leppoisaa niin kaikilla muillakin tietysti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhden vauvan kanssa voi olla niin rankkaa. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat kuvioissa. Vai ovatko?;)

Mulla oli ainakin ihan lepposaa. En pahemmin ressaillut mistään turhasta, vaan keskityin vauvaan ja omaan palautumiseen. Se oli sellasta oleilua oikeastaan vaan. Paljon tuli uutta ja ekat 3kk huudettiin yöt lähes läpeensä, mutta tiesin, että sekin loppuu aikanaan. Vauvalle ja vauva-arjelle pitää vaan välillä kunnolla antautua, niin kyllä siitä selvii! Ilon kautta :)

Ihan turhaa marinaa tolta Nannalta. Olisi onnellinen terveestä pojasta!

Niin joo, kun sulla on leppoisaa niin kaikilla muillakin tietysti on.

No mutta eikö nykymammat osas YHTÄÄN varautua siihen mitä sen vauvan kanssa voi olla? Sairastelua, koliikkia, omakin terveys voi reistailla vaikka synnytyskomplikaatioiden vuoksi. Varmasti tulee monikin asia yllärinä ja paljon on opeteltavaa, mutta mitä tulevat vanhemmat sitten kuvittelevat? Vauva kulkee hiljaa ja tyytyväisenä vaan kantokopassa kaikkialle, niin kuin leffoissa?

Kaksi aikuista ja vastasyntynyt on oikeesti aika helppo kombo. Ja mitäs pitää niitä kersoja vääntää tollasen miehen kanssa, joka ei edellisistäkään huolehdi. Yllättikö, jos nytkään ei kiinnosta?

Nannalla vieroitusoireita salista, vielä ei ehdi käymään totutusti.

Mä sain esikoiseni 13 vuotta sitten. Vauva-arki oli helvettiä! Vauva nukkui vain liikkuvissa rattaissa tai sylissä. Sylissä pieniä pätkiä. Yöllä heräili tunnin-kahden välein HUUTAMAAN. Oli tosi vaikea saada iltaisin nukahtamaan. Jossain vaiheessa tajusin, että iltoja helpottaa pitkät iltapäiväpäikkärit. Joten kävelin vauva rattaissa päivittäin 3-4 tuntia. Kävelin. Kävelin ja kävelin. Joskus jaksoin vain pari tuntia. Öisin tutti tippui helposti ja se piti tunkea suuhun, ettei herää. Olin koko ajan valmiudessa, väsyneenä.

Kun vauva oli hereillä, vaati jatkuvaa sylissä oloa, muuten huusi. Ei kitissyt tai narissut, vaan HUUSI. Hysteerisenä. Päivät oli siis sitä, että kannoin vauvaa tai lykin vaunuissa. Kyllä, olin hoikka! Ei ollut aikaa syödä ja kävely kulutti... Ekat 6kk meni ihan sumussa. Sitten vauva (ihmeen kaupalla, en tajua vieläkään, kun ei ollut ikinä lattialla) oppi konttaamaan ja alkoi viihtyä pieniä hetkiä lattialla.

Yöheräilyt tunnin-kahden välein loppui vasta 1v. Samoihin aikoihin nukkumaan meno helpottui. Päikkärit alkoi sujua nätisti sisällä/pysähtyneissä vaunuissa 1v2kk.

Että näin. Oli ihan helvetin rankkaa. Olin väsynyt, iloton ja masentunut. Joo ja tiesin, että olis vaikeeta tulossa, mutta se vuosi vei kyllä mehut.

Toinen ja kolmas lapsi oli helppoja ja nautin vauva-ajoista. Mutta se esikoisen vauva-aika oli jotain ihan kamalaa.

Joten kyllä tunnen sympatiaa ihan jokaista väsynyttä tuoretta äitiä kohtaan. Jopa Nannaa.