Lue keskustelun säännöt.
Mua niin ahdistaa tämä lasten kasvaminen
26.06.2016 |
Ja enempää ei tule. Voi kunpa ois vielä pikkuinen.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on päättänyt, että lapsiluku on 2. Ei mitään neuvotteluvaraa. Olen surullinen, etten voi saada kolmatta. Tuntuu, että olisi vielä yksi paikka ja sydämessä tilaa. Haikailen vauvoista, hypistelen salaa vauvanvaatteita jne. Olen kateellinen kolmi-nelilapsisille perheille. Meillä on nyt 5v ja 7v, hyvin vielä mahtuisi se kolmas joukkoon. Ja kieltämättä olen katkera miehen asenteesta vaikka hyvä isä noille kahdelle onkin.
Osaatko kertoa miksi olet surullinen että et saa vielä yhtä lasta? Miksi haluat vielä yhden, ja se on noin iso asia sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa tietyllä tavalla se, etteivät ole enää tässä kotosalla. Lapset ovat nyt siis jo 14, 17 ja 19. Keskimmäinen asuu jo poissa kotoa ja esikoinen on nyt kesätöissä toisella paikkakunnalla. Erosin lasten isästä muutama vuosi sitten ja nyt olen todella paljon yksikseni. Parisuhde olisi ihana asia, joten sitä odotellessa :)
aVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainassahan he vain ovat.
Mutta liika kiinnittäytyminen siihen pikkulapsivaiheeseen voi olla myös pakoilua. Lasten kasvaessa jää enemmän aikaa myös itselle ja parisuhteelle, ja joskus usean lapsen jälkeen voi tuntua siltä, ettei mitään "minää" tai "parisuhdetta" ole. Voi tuntua helpommalta aloittaa uuden vauvan kanssa alusta kuin kohdata itsensä ja/tai parisuhteensa.
Niin, tässähän haetaan nimenomaan sitä tunneetta ja hyvää oloa jonka sillä vauvalla saa aikaiseksi. Jos on jo vaikka sen 10v elämästään viettänyt lasta/lapsia kasvattaen, niin varmasti alkaa ahdistaa kun miettii että mitäs minä nyt teen kun ei ole enää pikkulasta jota hoitaa. Halutaan tuntea itsensä hyödylliseksi ja rakastetuksi. Pienet lapset roikkuvat usein äidissä 24/7, pussailevat ja halailevat, mutta kun kasvavat isommiksi niin tämä yleensä vähentyy tai loppuu kokonaan. Silloin helppo ratkaisu on tehdä uusi pieni rakastava ja haliva ihminen. Jos parisuhdekin on näivettynyt niin kyllähän sitä rakkautta ihminen jostain hakee. En itse ymmärrä tätä toimintatapaa, mutta se ei tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä, eli älkää ottako itseenne :)
Luulisi, että tuo 3v ainakin ajaisi sen pikku lapsen. Sen ikäinen on tosi paljon äidin helmoissa.
Ymmärrä nyt ap nauttia. Lapset ovat siinä ja kaikki elämä pyörii tuossa vaiheessa heidän kanssa. Lopeta haluamasta muuta.
Kyllähän minä ymmärrän. Ja yritän hävittää nämä ajatukset. On tässä taas aika paljon hommaa kotonakin, eli ei vielä lapset maailmalle ole lähdössäkään :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
=D =D
Voikun oliskin nappi josta vois painaa aina silloin tällöin ja lapsi muuttuisi taas siksi pikku vauvaksi =D =D <3 ..siis onhan tuo tyttö maailman ihanin vieläkin, mutta kyllä on ikävä sitä pientä tuhisevaa vauvaa.. Meni tuo vauva aika ihan liian nopeasti. Leppoisaa ja rentoa se meillä oli... tähän nykyiseen verrattuna =D Ennenkun kukaan tästä mieltään pahoittaa, niin meillä vauvaaika oli helppoa aikaa. Terveenä pysyi, ja yöt nukkui kuin tukki (2 kuisena pisimmät yöunet oli 11 tuntia heräämättä, jonka jälkeen jo herättelin kaveria), nyt tytsi on 2,5 vuotias ja nukkuu todella levottomasti (hirveitä juoksumaratoneja unissaan vetää ja puhuu pälpättää unissaan =D ), eli yöllä herään nykyään useammin kuin vauva aikana.
Mutta voi että tätä vauvakuumetta <3 Ikävä kyllä ikä ei enää anna myöten.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi saada kaikki.
..mutta sinä varmaan olet se poikkeus joka vahvistaa säännön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että onneksi on kaikki muuten hyvin, vaikka haikeaa on. Aikaa kun ei saa pysähtymään. Itsekin vanhenee ja sillekään ei mitään voi. Vanhuus edessä. Ap
Että ärsyttää mammat jotka rohmuaa lapsia ihan vaan ku vauvat on niin söpöjä, yhyy kukaan ei enää tarvitse mua kun mirkku-petteri osaa jo itse kävellä, mihin mun vauva meni yhyy. LOpettakaa! vauva aika on raskasta ja aina kun hankitte vauvan unohdatte isommat lapsenne kun vauva on nii tuitui söpö. <Kasvattakaa ne kaikki lapsenne kaikissa ikävaiheissa hyvin, kiitos.
Terveisin mielen terveys ongelmainen vauva rohmun jo aikuinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on edessä vaihevuodet ja isot lapset. En voi olla iloinen. Ap
Mutta toisaalta.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä MIKSI niitä lapsia tekee paljon? Jos kuitenkin kaikki on tärkeitä, haluttuja ja rakkaita. Niistä pidetään huolta ja kaikille riittää aikaa ja huomiota.
On toki niitäkin perheitä joissa paljon lapsia. Huomiota ei riitä, kuljetaan rikkinäisissä vaatteissa ja syödään lähinnä makaronia ja halvinta makkaraa kun rahaa ei ole muuhun. Tiedän itsekin tällaisia perheitä ja näitä en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lemmikki laimentamaan vauvakuumetta. Mulla tuli "kolmas vauva" eli koira ja neljäs vauva oli kissa. Sitä ennen oli jo kani ja kissa. Saa helliä ja hoitaa ja siivota mutta yöt antavat pääsääntöisesti nukkua. Lapset nyt 8&10 ja on helppoo. Tänään nukuttiin kymmeneen.
Nautin tästä vaiheesta:)
Enään '-______- kun ei opi millään niin ei opi millään.
Onko elämä vain ja ainoastaan helppoa kun lapset kasvavat?
Mun on vaikea ymmärtää tuollaista haikeutta. Eikö ap nauti lasten kasvun katsomisesta, uusista taidoista ja uudesta elämänvaiheesta?
Lapsemme ovat 9 ja 12 v. En missään tapauksessa haluaisi uutta vauvaa perheeseemme. Vauvat on söpöjä ja imettäminen kivaa. Isoissa lapsissa on kuitenkin vaikka kuinka paljon hyviä puolia vauvoihin verrattuna. Söpöjä ne on edelleen ja ruoan laitto yhdessä on kivaa.
Nyt juuri on ihanaa, mutta innolla odotan myös tulevaa.
Ei se vauvan haluaminen sulje pois mitään. Kyllä nautin isompien lasten kasvusta ja taidoista ja pusitaan ja halitaan kaikkia. Ei ne isommat unohdu tai katoa minnekään vauvan synnyttyä. Ehkä ihmisellä on se tietty itselle sopiva lapsiluku ja kaipuuta kokee,kunnes se täyttyy.Jollekin riittää yksi toiselle kolme.
Niin. Haluaisin tässä kohtaa kysyä, että miten rajataan pienet ja isot lapset. Muita ketjuja lukiessa, nämä alle teinit ovat pieniä. Ap:n perhe on täyttä tohinaa täynnä. Ei nuo nyt isoja vielä ole. Mitä te ajattelette?
Niin, tässähän haetaan nimenomaan sitä tunneetta ja hyvää oloa jonka sillä vauvalla saa aikaiseksi. Jos on jo vaikka sen 10v elämästään viettänyt lasta/lapsia kasvattaen, niin varmasti alkaa ahdistaa kun miettii että mitäs minä nyt teen kun ei ole enää pikkulasta jota hoitaa. Halutaan tuntea itsensä hyödylliseksi ja rakastetuksi. Pienet lapset roikkuvat usein äidissä 24/7, pussailevat ja halailevat, mutta kun kasvavat isommiksi niin tämä yleensä vähentyy tai loppuu kokonaan. Silloin helppo ratkaisu on tehdä uusi pieni rakastava ja haliva ihminen. Jos parisuhdekin on näivettynyt niin kyllähän sitä rakkautta ihminen jostain hakee. En itse ymmärrä tätä toimintatapaa, mutta se ei tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä, eli älkää ottako itseenne :)