miehillä on ihan valtavat kriteerit seuranhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Tämä on toinen viestini ketjuun, nyt kellonajasta johtuen nikillä. En edes ymmärrä miksi ruokin trollia mutta menköön.

Eihän se, ettei mun tarvi elättää miestä ole mikään ainoa tavoite :D Tarkoitan sanoa, että miehen taloudellisella toimeentulolla on mulle lähinnä se merkitys että miehen tulisi elättää itse itsensä. Ja tässä korostan tuota itse itsensä -kohtaa. En halua miestä joka vallan tahallaan elää muiden rahoilla. Olen itsekin jäämässä työttömäksi pian joten en hauku työttömiä yleensä vaan nimenomaan tahallaan työttömiä.

Sinä tunnut yhdistävän työn ainoastaan rahaan ja toiveen miehen työssäkäynnistä rahanahneuteen. Työssäkäynnillä on kuitenkin rahan lisäksi muitakin merkityksiä kuten jo moneen kertaan tässä ketjussa on tullut ilmi.

Totta. 

Omat vaatimukseni: pillu ja leipoo pullaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Jos olet noin epämiellyttävä, eli elät itsepetoksessa sen miksi et ole kelvannut suhteen niin siinä on oikea syy siihen miksi et kelpaa. Eli aluksi sinua on saattanut loukata joku moukkamainen nainen vaikkapa vinojen etuhampaittesi takia, mutta sinä olet ottanut sen niin, että tulosi ovat liian pienet/olet liian köyhä, ja nyt SE ITSESSÄÄN vain toimii kätevänä naisenkarkottimena sinulla.

Vai onko sulla antaa jotain faktoja väitteesi, eli että miehestä ei kiinnostuta jos mies ei tienaa tarpeeksi, tueksi?

Jos kerran on seurustellut mt-ongelmaisen kanssa, on aika ymmärrettävää, ettei halua samaa uudestaan. Mt-ongelmainen pyörii oman sairautensa ja napansa ympärillä ja vetää kumppaninsa helvettiin. Itse epäonnekseni rakastuin syvästi mt- ongelmaiseen mieheen. Ahdistuksensa ja muiden ongelmien vuoksi mies ei esim. kyennyt pitkiin aikoihin tapaamaan minua. Suunnitellut jutut peruuntuivat aina viime hetkellä jne. Sorry, mutta kyllä sillä ei mt-ongelmaisellakin on ihmisarvo.

Mä voin myöntää, että miehellä pitää olla rahaa. Inhoan huonoja kenkiä miehellä, eikä sossun asiakkailla ole kunnollisiin varaa tai muuhunkaan tyylikkyyteen. Eikä niillä ole varaa pitää autoakaan. Autoton mies on 90 prosenttisesti sellainen, jolla huono itsetunto, ellei asu pk seudulla. Enkä jaksa olla kenenkään ainainen taksi tai sugarmama. Ja siihenhän se menisi, koska olen hyväsydäminen ja haluan, että tehdään asioita yhdessä. En siis haluaisi elämääni taloudellisesti vammautunutta riippakiveä, jolta on kaikki yritteliäisyys kadonnut, kun ei sellaisen kanssa olisi loppupeleissä kivaa. Suhde on muutakin kuin seksiä, se on yhdessä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät kestä ollenkaan läheisen mielenterveysongelmia. Silloin on ihan hyvä, etteivät he yritä pariutua mielenterveysongelmaisen kanssa. Vai oletko eri mieltä, ap?

Mitä jos mt-ongelma puhkeaa sitten kun perhe perustettu yms?

Lasteni äidillä puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö nuoremman lapsen ollessa vajaa kaksi. Se oli sitten siinä. Kun meni lujaa, niin rouvaa ei näkynyt useampaan viikkoon kotona muuten kuin vaatteita ja rahaa/koruja/mitä tahansa myytävää hakiessaan omat rahansa tuhlattuaan. Jo ensimmäisellä tällaisella reissullaan toi sitten tuliaisena klamydian. Kun joutui sairaalaan mielialan heittäessä toiseen ääripäähän pakkasin tavarat, aloin hakemaan vuokra-asuntoa, muutin hetkeksi vanhempieni luo lasteni kanssa ja tein eropaperit.

Ja on aivan varma että vakavasta mielen häiriöstä kärsivän kanssa en alkaisi seurustelemaan. Yh-isänä tuntuu, että on haastavaa löytää "normaalia", työssäkäyvää, lempeää naista jolla löytyisi huumorintajua ja jolla olisi suht terveelliset elämäntavat. Tai onhan noita, mutta joko yh-isä ei kelpaa, tai sitten joka toinen mies kelpaisi..

Vierailija kirjoitti:

Mä voin myöntää, että miehellä pitää olla rahaa. Inhoan huonoja kenkiä miehellä, eikä sossun asiakkailla ole kunnollisiin varaa tai muuhunkaan tyylikkyyteen. Eikä niillä ole varaa pitää autoakaan. Autoton mies on 90 prosenttisesti sellainen, jolla huono itsetunto, ellei asu pk seudulla. Enkä jaksa olla kenenkään ainainen taksi tai sugarmama. Ja siihenhän se menisi, koska olen hyväsydäminen ja haluan, että tehdään asioita yhdessä. En siis haluaisi elämääni taloudellisesti vammautunutta riippakiveä, jolta on kaikki yritteliäisyys kadonnut, kun ei sellaisen kanssa olisi loppupeleissä kivaa. Suhde on muutakin kuin seksiä, se on yhdessä tekemistä.

Ja kun ei ole tarpeeksi yhdessä tekemistä naisen mielestä, alkaa seksin pihtaaminen, miehen päihteiden käyttö ja siihen se suhde kaatuukin. Mikähän pakko sitä parisuhdetta on "hoitaa", eli jatkuvasti pitäisi olla kuin paita ja perse.

Onhan miehillä kriteereitä joo, mutta pakkohan niitä on ollakin jos mielii edes normaalin puolison saada. Netti on täynnä jämäjoukkoa joten ehdokkaista saa huoletta raakata pois ne joilla on alkoholi-, tupakka-, huume-, sekoilu-, masennus-, sjw-, viha-, vammaisuus-, eläin-, lapsi- ja varmasti montaa muutakin ongelmaa. Ja vasta tuolloinkin ollaan ns. "normaali-ihmisen" tasolla. Sen jälkeen sitten mietitään että onko luonne sopiva ja onko meillä kemiaa ja onko ulkonäkö sellainen että sen kanssa tekee mieli harrastaa seksiä.

Hyi rumat miehet. Pituus 180cm. Rahaa sen verran että voi elää ok-elämää. Jos yrittää panna kaikkia. Se on ehdoton ei. Kokematon seksiasioissa on not. Sosiaalisesti ok, mielellään ei päihteitä. Tupakointi oksettavaa ja huono hygienia. Kaljut on hyi. Ylipaino myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Eikö työnhakua voi arvostaa muista syistä kuin taloudellisista? Jos mies on esim niin sairas, ettei voi hakea työtä, niin ok. Jos ei ole sairas, niin kyllä, työnhakua olisi hyvä harrastaa. Ei rahan takia, koska en halua miehen rahoja.

Tulihan se sieltä.

"ei oo rahalla mitään väliä, mut kyl miehen silti niinku töisä pitää käydä".

Töitä on moneen lähtöön. Sitä voi vaikka lapioida soraa kasassa toiseen, jos ei muuta ole.

Hazaa kirjoitti:

Totta. 

Omat vaatimukseni: pillu ja leipoo pullaa. 

Mulle riittää jos leipoo pullaa. 

Kyllähän kaikki lähtee siitä, että kun omassa elämässä on asiat hyvin, voi kumppani sitten tuoda sitä yhteistä täyttymystä olemiseen ja elämiseen. Asioiden jakaminen, hyvät keskustelut, intohimo, nauru ja ilo ovat ainakin sellaisia joita itse arvostan. Usein ihmiset hakevat kumppania, joka ottaa vastuuta ja ikään kuin laittaa toisen ihmisen asiat ja elämän järjestykseen. Se on riippuvuutta, joka on usein huono ja tasapainoton malli, ellei toinen ole niin masokisti että on valmis marttyyrinä toimimiseen ja toisesta huolehtimiseen. Hyvässä suhteessa kummallakin on perusasiat ok ja sitten on se alue jossa yhdessä kohdataan, tehdään asioita, viihdytään ja nautitaan elämästä. Itse olen ollut jonkin aikaa sinkkuna, seuran saaminen ei ole ongelma, viihdyn kyllä erinomaisesti itsenikin seurasta, mutta haluan etsiä ja löytää sellaisen ihmisen, joka saa mahan vääntelemään. Sen kun on kokenut elämässään muutaman kerran ei vain taivu johonkin "kunhan nyt ollaan" tai "onpahan edes joku" suhteeseen. Kyllä kun aamulla herää, pitää toisen näkeminen saada oma suu hymyyn. Mun mielestä elämässä pitää pyrkiä nauttimaan jokaisesta päivästä. Oikeat kumppanit nostavat toisiaan ylemmäs, tukevat ja sparraavat toisiaan paremmiksi ihmisiksi, ei toisinpäin. Älkää siis ikinä tyytykö sellaiseen joka ei oikeasti tunnu hyvältä ja johon ette itsekään ole valmiina panostamaan. Se onko jollakin mahaa, lyhyempi toinen käsi tai tykkää kaivaa nenää, ei sillä merkitystä kunhan ne on toisen mielestä ihan jees. Tuntuu että tälää palstalla mietitään liikaa onko joku ominaisuus hyvä vai huono. Meillä kaikilla on mieltymyksemme. Pääasia on että sopukuissamme ja soluissamme tuntuu hyvältä.

Mies Tampereelta kirjoitti:

Kyllähän kaikki lähtee siitä, että kun omassa elämässä on asiat hyvin, voi kumppani sitten tuoda sitä yhteistä täyttymystä olemiseen ja elämiseen. Asioiden jakaminen, hyvät keskustelut, intohimo, nauru ja ilo ovat ainakin sellaisia joita itse arvostan. Usein ihmiset hakevat kumppania, joka ottaa vastuuta ja ikään kuin laittaa toisen ihmisen asiat ja elämän järjestykseen. Se on riippuvuutta, joka on usein huono ja tasapainoton malli, ellei toinen ole niin masokisti että on valmis marttyyrinä toimimiseen ja toisesta huolehtimiseen. Hyvässä suhteessa kummallakin on perusasiat ok ja sitten on se alue jossa yhdessä kohdataan, tehdään asioita, viihdytään ja nautitaan elämästä. Itse olen ollut jonkin aikaa sinkkuna, seuran saaminen ei ole ongelma, viihdyn kyllä erinomaisesti itsenikin seurasta, mutta haluan etsiä ja löytää sellaisen ihmisen, joka saa mahan vääntelemään. Sen kun on kokenut elämässään muutaman kerran ei vain taivu johonkin "kunhan nyt ollaan" tai "onpahan edes joku" suhteeseen. Kyllä kun aamulla herää, pitää toisen näkeminen saada oma suu hymyyn. Mun mielestä elämässä pitää pyrkiä nauttimaan jokaisesta päivästä. Oikeat kumppanit nostavat toisiaan ylemmäs, tukevat ja sparraavat toisiaan paremmiksi ihmisiksi, ei toisinpäin. Älkää siis ikinä tyytykö sellaiseen joka ei oikeasti tunnu hyvältä ja johon ette itsekään ole valmiina panostamaan. Se onko jollakin mahaa, lyhyempi toinen käsi tai tykkää kaivaa nenää, ei sillä merkitystä kunhan ne on toisen mielestä ihan jees. Tuntuu että tälää palstalla mietitään liikaa onko joku ominaisuus hyvä vai huono. Meillä kaikilla on mieltymyksemme. Pääasia on että sopukuissamme ja soluissamme tuntuu hyvältä.

Mies Tampereelta, puhut asiaa! Tässäpä listattuna juuri se mitä itsekin suhteelta haluan, ikää on sen verran kuvittelen tietäväni aika tarkkaan mitä haluan ja mitä en, tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ulkoisten ominaisuuksien kanssa. Toki ulkonäön pitää jollain lailla miellyttää, mutta mitään täydellisyyttä en kaipaa (mikä edes on sitä?), huomattavasti tärkeämpää on henkinen yhteys, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ja tosiaan, sen yhteyden kun on kerran kokenut, niin mihinkään vähempään ei ole valmis tyytymään, mieluummin yksin. Yksin on hyvä, mutta kuten sanoit niin oikean ihmisen kanssa kuitenkin vielä parempi, oikean kumppanin seurassa olen entistäkin parempi versio itsestäni :).

Mun kriteerit on että pystyn katsomaan naista ilman yökkäysrefleksiä ja että hän pystyy elättämään itsensä. Kauneus on tietysti katsojan silmissä, mutta en ole mielestäni nirso sen suhteen. Haluan että nainen on itsenäinen, mutta asettaa parisuhteen ja puolison ykköseksi. Nämä ovat aiemman huonosti päättyneen suhteen opetuksia, joista en halua tinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Jos olet noin epämiellyttävä, eli elät itsepetoksessa sen miksi et ole kelvannut suhteen niin siinä on oikea syy siihen miksi et kelpaa. Eli aluksi sinua on saattanut loukata joku moukkamainen nainen vaikkapa vinojen etuhampaittesi takia, mutta sinä olet ottanut sen niin, että tulosi ovat liian pienet/olet liian köyhä, ja nyt SE ITSESSÄÄN vain toimii kätevänä naisenkarkottimena sinulla.

Vai onko sulla antaa jotain faktoja väitteesi, eli että miehestä ei kiinnostuta jos mies ei tienaa tarpeeksi, tueksi?

No nyt. Nainen esittää työnhakuvaatimusten eroukaasilla ja mikä onkaan mammam selitys asialle? Huonot hampaat.

Eiköhän henkiläkohtaisten kokemusten lisäksi tämänkin palsta jutut puhu sen puolesta, ettei nainen kiinnostu miehestä, jolla ei ole tarpeeksi suuria ja tasaisia tuloja. Sen huomaa jo siitä, että lähes poikkeuksetta mieheltä vaaditaan työssäkäyntiä tai ainakin työnhakua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

Nykymaailmassa on väkisin työttömiä. Ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Miten sinua voi kaivertaa niin pahasti se, että osa on mielellään työttömänä ja antaa sen työpaikan suosiolla sellaisella joka kokee työn tärkeänä? Elämässä on kyllä tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä johon energiaa saa kulutettua ilman sitä työpaikkaakin. Tottakai jos haaveina on joku yhteinen talo jne, niin sitten se työssäkäynti on käytännössä pakollista. Mutta päästään väkisin siihen "lompakkoloismiehen" juttuihin, ei siinä mikään auta.  

Nostaako tämä tahallisesti työtön sosiaaliturvaa? Milestäni sos. turva on sairaille ja niille jotka eivät saa työtä.

Aika huvittavaa, että ne rahat on mielestäsi jotenki korvamerkitty. Ansiosidonnaisen nostaminen on ihan ok ilmeisesti, mutta jos tulee likaista sossurahaa niin se ei olekkaan ok? Noh onneksi tulevaisuudessa kaikki tuet lyödään yhteen pakettiin, niin ei tartte yksinkertaisten niin paljoa pohtia että onko tämä nyt hyvää vai pahaa tukea.

minä saan seuraa kun vain kerron olevani nainen AP on vaan väärillä sivuilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Eli kun muutama trolli sanoo sulle jotain jollain typerällä nettipalstalla, niitä ohjeita on pakko totella? Mites olis vaikka omien aivojen käyttö? Kukaan nainen ei ole kertaakaan vastannut kysymykseen että miksi ei se ihan tavallinen mies kelpaa? Kuten tuolla joku jo sanoikin, ei tarvitse tehdä sitä valintaa kahden ääripään väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan nainen ei ole kertaakaan vastannut kysymykseen että miksi ei se ihan tavallinen mies kelpaa?

Tuossa tapauksessa naiset joutuisivat myöntämään, että kyse on sittenkin rahasta, joten asia kierretään tekosyillä ja olkinukeilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on seurustellut mt-ongelmaisen kanssa, on aika ymmärrettävää, ettei halua samaa uudestaan. Mt-ongelmainen pyörii oman sairautensa ja napansa ympärillä ja vetää kumppaninsa helvettiin. Itse epäonnekseni rakastuin syvästi mt- ongelmaiseen mieheen. Ahdistuksensa ja muiden ongelmien vuoksi mies ei esim. kyennyt pitkiin aikoihin tapaamaan minua. Suunnitellut jutut peruuntuivat aina viime hetkellä jne. Sorry, mutta kyllä sillä ei mt-ongelmaisellakin on ihmisarvo.

Ei välttämättä. Mt-ongelmaisissa on muitakin ominaisuuskai kuin mt-ongelma. Itse en tajua sitä, että pitäisi olla täydellinen. Kaikki sairaudet eivät parane koskaan, mutta siltikin hlö voi olla täysin soveltuva parisuhteeseen ja olla myös kaikkea muuta kuin pelkästään mt-ongelmainen. Stigma on edelleen kova näiden sairauksien suhteen.