miehillä on ihan valtavat kriteerit seuranhaussa

onnellinen näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät kestä ollenkaan läheisen mielenterveysongelmia. Silloin on ihan hyvä, etteivät he yritä pariutua mielenterveysongelmaisen kanssa. Vai oletko eri mieltä, ap?

Mitä jos mt-ongelma puhkeaa sitten kun perhe perustettu yms?

Lasteni äidillä puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö nuoremman lapsen ollessa vajaa kaksi. Se oli sitten siinä. Kun meni lujaa, niin rouvaa ei näkynyt useampaan viikkoon kotona muuten kuin vaatteita ja rahaa/koruja/mitä tahansa myytävää hakiessaan omat rahansa tuhlattuaan. Jo ensimmäisellä tällaisella reissullaan toi sitten tuliaisena klamydian. Kun joutui sairaalaan mielialan heittäessä toiseen ääripäähän pakkasin tavarat, aloin hakemaan vuokra-asuntoa, muutin hetkeksi vanhempieni luo lasteni kanssa ja tein eropaperit.

Ja on aivan varma että vakavasta mielen häiriöstä kärsivän kanssa en alkaisi seurustelemaan. Yh-isänä tuntuu, että on haastavaa löytää "normaalia", työssäkäyvää, lempeää naista jolla löytyisi huumorintajua ja jolla olisi suht terveelliset elämäntavat. Tai onhan noita, mutta joko yh-isä ei kelpaa, tai sitten joka toinen mies kelpaisi..

Eikai sekään ole oikein jättää sairasta puolisoaan? Toki kaikkea ei tartte kestää, mutta jos vaimosi pääsi sairaalahoitoon  ja asiat olisivat parantuneet jos saa kunnon hoitoa?  Kyseessä on kuitenkin sairaus. Läheiset voivat tukea sairastunutta saamaan kunnon hoitoa ja elämä jatkuu sairaudesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan nainen ei ole kertaakaan vastannut kysymykseen että miksi ei se ihan tavallinen mies kelpaa?

Tuossa tapauksessa naiset joutuisivat myöntämään, että kyse on sittenkin rahasta, joten asia kierretään tekosyillä ja olkinukeilla.

Voi ruma sana, että mua ärsyttää tällaiset viestit. Olen ihan tavallinen nainen enkä kelpaa ns. tavallisille suomalaisille miehille. Yritetty on. Itse keskityn ihmisissä kokonaisuuteen, enkä ikinä kehtaisi sanoa kenellekään niin rumasti kuin miehet ovat minulle sanoneet. Yksikin työtön mt-ongelmainen mies, josta pidin kovasti, sanoi että olen ruma sisäisesti (ja tietenkin myös ulkoisesti) ja että oli kanssani vain siksi, että hänellä oli muuten tylsää. Kai oli, kun eihän tuollaista kultakimpaletta kukaan muu nainen olisi kelpuuttanut.

onnellinen näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät kestä ollenkaan läheisen mielenterveysongelmia. Silloin on ihan hyvä, etteivät he yritä pariutua mielenterveysongelmaisen kanssa. Vai oletko eri mieltä, ap?

Mitä jos mt-ongelma puhkeaa sitten kun perhe perustettu yms?

Lasteni äidillä puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö nuoremman lapsen ollessa vajaa kaksi. Se oli sitten siinä. Kun meni lujaa, niin rouvaa ei näkynyt useampaan viikkoon kotona muuten kuin vaatteita ja rahaa/koruja/mitä tahansa myytävää hakiessaan omat rahansa tuhlattuaan. Jo ensimmäisellä tällaisella reissullaan toi sitten tuliaisena klamydian. Kun joutui sairaalaan mielialan heittäessä toiseen ääripäähän pakkasin tavarat, aloin hakemaan vuokra-asuntoa, muutin hetkeksi vanhempieni luo lasteni kanssa ja tein eropaperit.

Ja on aivan varma että vakavasta mielen häiriöstä kärsivän kanssa en alkaisi seurustelemaan. Yh-isänä tuntuu, että on haastavaa löytää "normaalia", työssäkäyvää, lempeää naista jolla löytyisi huumorintajua ja jolla olisi suht terveelliset elämäntavat. Tai onhan noita, mutta joko yh-isä ei kelpaa, tai sitten joka toinen mies kelpaisi..

Itse en uskaltaisi alkaa seurustelemaan henkilön kanssa, joka jättää sairaan vaimonsa. Mitä jos itse sairastut? Tai lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

esim "terve ylä- ja alapäästä". Tuota noin. Eli jos on esim paniikkihäiriö niin seura ei kelpaa?

Korkea kriteeri? Jos toi on mielestäsi korkea kriteeri niin hyppää kaivoon. Kukaan ei halua latvalahoa kumppanikseen. Minimivaatimus kumppanilleen on aina tasapainoinen ja itsetunnolla varurustettu ihminen. Oli kyse sitten naisesta tai miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Eli kun muutama trolli sanoo sulle jotain jollain typerällä nettipalstalla, niitä ohjeita on pakko totella? Mites olis vaikka omien aivojen käyttö? Kukaan nainen ei ole kertaakaan vastannut kysymykseen että miksi ei se ihan tavallinen mies kelpaa? Kuten tuolla joku jo sanoikin, ei tarvitse tehdä sitä valintaa kahden ääripään väliltä.

Mistä sen tietää ketkä täällä ovat trolleja? Ei minulla ole oikeassa elämässä tullut itseäni vastaavia miehiä tarjolle aikoihin. Kun on ollut pitkään sinkku niin käsittää, että ehkäpä tällä palstalla ymmärretään omat mahdollisuudet itseään paremmin ja tosiaan, se oikea vaihtoehto minullekin on Pertti ja parempaa en saisi edes yrittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies edellyttää kumppaninsa olevan terve, nainen edellyttää kumppaninsa olevan väh. 180 cm pitkä, vakituisessa työsuhteessa, hyvässä fyysissä kunnossa, korkeasti koulutettu yms.  

Nämä on niitä sukupuolten välisiä eroja :)

Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla terve? Monella on kaikenlaisia sairauksia, psyykkisiä tai somaattisia. Itsellä on eräs psyykkinen sairaus. Olisin kuitenkin luotettava ja ihana puoliso, tykkään naida ja ottaa suihin, leipoa, hengata kotona miehen kanssa. Mutta terve en ole. Enkä vaadi, että mies on väh 180, työsuhde, raha yms ei kiinnosta minua.

Ai että miksi? Koska jos on henkisiä ongelmia niin sellaisen kanssa ei voi olla kukaan. Jos kyse on fyysisistä ongelmaista niin ne haittaavat jatkuvasti joka päiväistä elämää. Perus elämä ei todellakaan ole liikaa pyydetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

esim "terve ylä- ja alapäästä". Tuota noin. Eli jos on esim paniikkihäiriö niin seura ei kelpaa?

Korkea kriteeri? Jos toi on mielestäsi korkea kriteeri niin hyppää kaivoon. Kukaan ei halua latvalahoa kumppanikseen. Minimivaatimus kumppanilleen on aina tasapainoinen ja itsetunnolla varurustettu ihminen. Oli kyse sitten naisesta tai miehestä.

Miksi puhut psyykkisesti sairaista niin rumasti? Ei psyykkinen sairaus tarkoita, että olisi jotenkin "sekaisin" tai että ei kykenisi normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja raha, pah. Mua ei maallinen mammona niin kiinnosta, vaikka tietysti enempi on aina parempi :P Mutta en skippaisi ketään deittiehdokasta siksi, että vaikka vaan makaisi sohvalla. Mt-ongelmatkin on ok niin kauan kuin ei oo väkivaltainen ja/tai narsisti. Oikeastaan kaikki muu on miulle ihan se ja sama, paitsi ulkonäkö. Sen kanssa onkin sitten ihan hävettävän tarkkaa :'D Vaikka olisi muuten kuinka kiva ja hauska ja fiksu ja todella rikaskin mies, niin hyi ei yäk jos ei oo miu silmään hyvännäkönen. Ennemmin ottaisin työttömön juopon.

Mutta valitettavasti niitä miu silmään hyvännäkösiä löytyy hitsin harvakseltaan mistään yhteiskuntaluokasta...

"Ennemmin ottaisit työttömän juopon"... Kannattaa kokeilla. Sellaisen helvetin, mitä päihdeongelmaisen kanssa elämästä tulee, niin moni pikku asia tuntuu sen jälkeen mitättömältä. Mutta, kaikki tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Jokainen täysijärkinen vaatii toiselta työnhakua. MInä miehenä vaadin naiselta työnhakua. Kuka helkutti katsoo ihmistä joka on tahallaan työtön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies edellyttää kumppaninsa olevan terve, nainen edellyttää kumppaninsa olevan väh. 180 cm pitkä, vakituisessa työsuhteessa, hyvässä fyysissä kunnossa, korkeasti koulutettu yms.  

Nämä on niitä sukupuolten välisiä eroja :)

Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla terve? Monella on kaikenlaisia sairauksia, psyykkisiä tai somaattisia. Itsellä on eräs psyykkinen sairaus. Olisin kuitenkin luotettava ja ihana puoliso, tykkään naida ja ottaa suihin, leipoa, hengata kotona miehen kanssa. Mutta terve en ole. Enkä vaadi, että mies on väh 180, työsuhde, raha yms ei kiinnosta minua.

Ai että miksi? Koska jos on henkisiä ongelmia niin sellaisen kanssa ei voi olla kukaan. Jos kyse on fyysisistä ongelmaista niin ne haittaavat jatkuvasti joka päiväistä elämää. Perus elämä ei todellakaan ole liikaa pyydetty.

Mutta kun se psyykkisesti sairaskin voi elää ihan peruselämää! Käydä töissä, hoitaa kotia, elää eroottista elämää jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Jokainen täysijärkinen vaatii toiselta työnhakua. MInä miehenä vaadin naiselta työnhakua. Kuka helkutti katsoo ihmistä joka on tahallaan työtön?

Elä nyt viitsi. Maailma on täynnä miehiä, joiden naiset eivät käy ansiotyössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies edellyttää kumppaninsa olevan terve, nainen edellyttää kumppaninsa olevan väh. 180 cm pitkä, vakituisessa työsuhteessa, hyvässä fyysissä kunnossa, korkeasti koulutettu yms.  

Nämä on niitä sukupuolten välisiä eroja :)

Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla terve? Monella on kaikenlaisia sairauksia, psyykkisiä tai somaattisia. Itsellä on eräs psyykkinen sairaus. Olisin kuitenkin luotettava ja ihana puoliso, tykkään naida ja ottaa suihin, leipoa, hengata kotona miehen kanssa. Mutta terve en ole. Enkä vaadi, että mies on väh 180, työsuhde, raha yms ei kiinnosta minua.

Ai että miksi? Koska jos on henkisiä ongelmia niin sellaisen kanssa ei voi olla kukaan. Jos kyse on fyysisistä ongelmaista niin ne haittaavat jatkuvasti joka päiväistä elämää. Perus elämä ei todellakaan ole liikaa pyydetty.

Tottakai voi olla ja moni onkin :) Itsellä on psyykkinen sairaus eikä se ole este esim ystävyyssuhteille. Elän normaali elämää sairauteni puitteissa. Ei kannattaisi olla niin ennakkoluuloinen. Sinäkin saatat tietämättäsi tavata kymmeniä psyykkisesti sairaita päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Lopeta nyt se rahasta valittaminen. Jokaisen ihminen velvollisuus on itsensä elättäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies edellyttää kumppaninsa olevan terve, nainen edellyttää kumppaninsa olevan väh. 180 cm pitkä, vakituisessa työsuhteessa, hyvässä fyysissä kunnossa, korkeasti koulutettu yms.  

Nämä on niitä sukupuolten välisiä eroja :)

Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla terve? Monella on kaikenlaisia sairauksia, psyykkisiä tai somaattisia. Itsellä on eräs psyykkinen sairaus. Olisin kuitenkin luotettava ja ihana puoliso, tykkään naida ja ottaa suihin, leipoa, hengata kotona miehen kanssa. Mutta terve en ole. Enkä vaadi, että mies on väh 180, työsuhde, raha yms ei kiinnosta minua.

Ai että miksi? Koska jos on henkisiä ongelmia niin sellaisen kanssa ei voi olla kukaan. Jos kyse on fyysisistä ongelmaista niin ne haittaavat jatkuvasti joka päiväistä elämää. Perus elämä ei todellakaan ole liikaa pyydetty.

Tottakai voi olla ja moni onkin :) Itsellä on psyykkinen sairaus eikä se ole este esim ystävyyssuhteille. Elän normaali elämää sairauteni puitteissa. Ei kannattaisi olla niin ennakkoluuloinen. Sinäkin saatat tietämättäsi tavata kymmeniä psyykkisesti sairaita päivittäin.

Tapaat heitä. Täysin eri asia. Tapaaminen ja eläminen heidän kanssa on täysin eri asia.

Kyllä muistisairastakin jaksaa 10 minuuttia, mutta ei sitä pysty kotona hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Jokainen täysijärkinen vaatii toiselta työnhakua. MInä miehenä vaadin naiselta työnhakua. Kuka helkutti katsoo ihmistä joka on tahallaan työtön?

Elä nyt viitsi. Maailma on täynnä miehiä, joiden naiset eivät käy ansiotyössä. 

No jos joku haluaa jonkun palkintovaimon jolla ei ole mitään oikeuksia niin se on heidän ongelmansa.

Mutta ne eivät olekkaan parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies edellyttää kumppaninsa olevan terve, nainen edellyttää kumppaninsa olevan väh. 180 cm pitkä, vakituisessa työsuhteessa, hyvässä fyysissä kunnossa, korkeasti koulutettu yms.  

Nämä on niitä sukupuolten välisiä eroja :)

Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla terve? Monella on kaikenlaisia sairauksia, psyykkisiä tai somaattisia. Itsellä on eräs psyykkinen sairaus. Olisin kuitenkin luotettava ja ihana puoliso, tykkään naida ja ottaa suihin, leipoa, hengata kotona miehen kanssa. Mutta terve en ole. Enkä vaadi, että mies on väh 180, työsuhde, raha yms ei kiinnosta minua.

Ai että miksi? Koska jos on henkisiä ongelmia niin sellaisen kanssa ei voi olla kukaan. Jos kyse on fyysisistä ongelmaista niin ne haittaavat jatkuvasti joka päiväistä elämää. Perus elämä ei todellakaan ole liikaa pyydetty.

Tottakai voi olla ja moni onkin :) Itsellä on psyykkinen sairaus eikä se ole este esim ystävyyssuhteille. Elän normaali elämää sairauteni puitteissa. Ei kannattaisi olla niin ennakkoluuloinen. Sinäkin saatat tietämättäsi tavata kymmeniä psyykkisesti sairaita päivittäin.

Tapaat heitä. Täysin eri asia. Tapaaminen ja eläminen heidän kanssa on täysin eri asia.

Kyllä muistisairastakin jaksaa 10 minuuttia, mutta ei sitä pysty kotona hoitamaan.

Sulle ilmeisesti on nyt raskas pala se, että psyykkisesti sairaskin voi elää normaali elämää ja ihan olla parisuhteessa ja esim perheen äiti/isä? Näin kuitenkin on. Te ennakkoluuloiset menetätte todella paljon hyviä  ihmissuhteita sillä, että annatte diagnoosin päättää, kuka on seuranne arvoinen ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Jokainen täysijärkinen vaatii toiselta työnhakua. MInä miehenä vaadin naiselta työnhakua. Kuka helkutti katsoo ihmistä joka on tahallaan työtön?

Elä nyt viitsi. Maailma on täynnä miehiä, joiden naiset eivät käy ansiotyössä. 

No jos joku haluaa jonkun palkintovaimon jolla ei ole mitään oikeuksia niin se on heidän ongelmansa.

Mutta ne eivät olekkaan parisuhteita.

Ei ole mitään oikeuksia? 

Tuleeko esim. Minusta tai Nallen vaimosta ekana mieleen, ettei niillä ole mitään oikeuksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

esim "terve ylä- ja alapäästä". Tuota noin. Eli jos on esim paniikkihäiriö niin seura ei kelpaa?

Korkea kriteeri? Jos toi on mielestäsi korkea kriteeri niin hyppää kaivoon. Kukaan ei halua latvalahoa kumppanikseen. Minimivaatimus kumppanilleen on aina tasapainoinen ja itsetunnolla varurustettu ihminen. Oli kyse sitten naisesta tai miehestä.

Miksi puhut psyykkisesti sairaista niin rumasti? Ei psyykkinen sairaus tarkoita, että olisi jotenkin "sekaisin" tai että ei kykenisi normaaliin elämään.

Minä olen elämäni aikana tuntenut kymmeniä psyykkisesti sairaita. Kaikki ne on ollut sekaisin. Suurin osa on näyttänyt erittäinkin älykkäiltä ja hyvinvoivilta aluksi mutta kun vastoinkäyminen tulee eteen niin totuus iskee silmiin ja kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Jokainen täysijärkinen vaatii toiselta työnhakua. MInä miehenä vaadin naiselta työnhakua. Kuka helkutti katsoo ihmistä joka on tahallaan työtön?

Elä nyt viitsi. Maailma on täynnä miehiä, joiden naiset eivät käy ansiotyössä. 

No jos joku haluaa jonkun palkintovaimon jolla ei ole mitään oikeuksia niin se on heidän ongelmansa.

Mutta ne eivät olekkaan parisuhteita.

Ei ole mitään oikeuksia? 

Tuleeko esim. Minusta tai Nallen vaimosta ekana mieleen, ettei niillä ole mitään oikeuksia...

Nallen vaimolla ei ole mitään oikeuksia. Nalle on niin kontroloiva ihminen että se päättää kaikesta.

Ihminen joka edes suostuu jäämään kotiin makailemaan kertoo kyllä ihmisestä ihan tarpeeksi. Eikä mitään hyvää. Jos miehesi tienaa perheen rahat niin sinä et päätä mistään mitään. Se jolla on rahat määrää säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

esim "terve ylä- ja alapäästä". Tuota noin. Eli jos on esim paniikkihäiriö niin seura ei kelpaa?

Korkea kriteeri? Jos toi on mielestäsi korkea kriteeri niin hyppää kaivoon. Kukaan ei halua latvalahoa kumppanikseen. Minimivaatimus kumppanilleen on aina tasapainoinen ja itsetunnolla varurustettu ihminen. Oli kyse sitten naisesta tai miehestä.

Miksi puhut psyykkisesti sairaista niin rumasti? Ei psyykkinen sairaus tarkoita, että olisi jotenkin "sekaisin" tai että ei kykenisi normaaliin elämään.

Minä olen elämäni aikana tuntenut kymmeniä psyykkisesti sairaita. Kaikki ne on ollut sekaisin. Suurin osa on näyttänyt erittäinkin älykkäiltä ja hyvinvoivilta aluksi mutta kun vastoinkäyminen tulee eteen niin totuus iskee silmiin ja kovaa.

Huoh. Minäkin tunnen monia psyykkisesti sairaita. Suurin osa täysin normaaleja ihmisiä, joilla on vain se sairaus. Suurin osa ei ole mitenkään "sekaisin".