miehillä on ihan valtavat kriteerit seuranhaussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Mulle on nyt kolme tapailukumppania (eli kaikki) sanoneet,että se jokin puuttuu. Mikähän se on? Olisi kiva tietää, kun vaan yksi puute on.

Mulle riittää kunhan on hoikka tai normaalipainoinen ja kauniit kasvot. Luonteella ei ole niin väliä, koska ei ne jutut ämmillä koskaan ole niin ihmeellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Ei ratkaise. Vaan se, että miehellä on tavoitteita ja päämääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Ei ratkaise. Vaan se, että miehellä on tavoitteita ja päämääriä.

Edelleen tyhjänpäiväistä BS:ssää. Käytännön tasolla tuo tarkoittaa sitä, että raha ja materiaali ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on nyt kolme tapailukumppania (eli kaikki) sanoneet,että se jokin puuttuu. Mikähän se on? Olisi kiva tietää, kun vaan yksi puute on.

Jos olet mies, niin vastaus on $$$.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Ei ratkaise. Vaan se, että miehellä on tavoitteita ja päämääriä.

Edelleen tyhjänpäiväistä BS:ssää. Käytännön tasolla tuo tarkoittaa sitä, että raha ja materiaali ratkaisee.

Näinhän se on. Tuskin tässä tarkoitettiin että päämääränä ois vaikka saada wowissa level 60 druidi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perussettiä av:lla. Täällä käsketään vain naisia laskemaan rimaansa, eli tulisi ottaa se väkivaltainen/juoppo/muuten ongelmainen mies, koska tervejärkinen ja ei-alkoholiongelmainenkin mies ovat liian suuria vaateita.

Muutaman provoajan tai trollin mielipide ei edusta millään tavalla sitä ajatusmaailmaa, mikä suurimmalla osalla miehistä on tämän asian suhteen. Ei kukaan normaali, edes vähänkään empatiaan kykenevä henkilö suosittele ketään ottamaan väkivaltaista ihmistä tai jotakuta puolisokseen, jolla on paha alkoholiongelma, mutta monilla naisilla se rima todella on aivan liian korkealla heidän omaan tasoonsa nähden, se että joku kehottaa laskemaan sitä, ei tarkoita että pitäisi hypätä ääripäästä toiseen. On muitakin vaihtoehtoja kuin miljonääri jalkapalloilija/julkkis/Hollywood-tähti tai jäkiksen pelaaja versus alinta kastia oleva yhteiskunnan loinen, jossa on kaikki mahdolliset huonot ominaisuudet. Miksi ei se ihan aikuisten oikeasti tavallinen, raitis, omillaan toimeentuleva, fiksu ja mukava mies kelpaa? Ainiin, kun siitä puuttuu ne jännittävät ominaisuudet, jotka on noilla muidenkin naisten tavoittelemilla korkean statuksen miehillä. Turha on itkeä jostakin sellaisesta joka on itseaiheutettua, erikseen on ne ihmiset joille pariutuminen on oikeasti vaikeaa kuten vammaiset tms.

Nimenomaan olen tällä palstalla kirjoittanut, että en voi laskea rimaani sille tasolle mitä täällä on suositeltu. En yksinkertaisesti kykene pariutumaan mm. väkivaltaisen tai alkoholistimiehen kanssa ja tavallisille, mielestäni oman tasoisilleni miehille en ole kelvannut.

Kuulemma koska olen nuori, tavallisen näköinen, hoikka, korkeakoulutettu ja vakitöissä käyvä nainen rimani on silloinkin liian korkealla kun en huoli sitä lähipubien vakiasiakasta, ylipainoista +30 vuotta vanhempaa Perttiä kumppanikseni. Olen sitten mieluummin yksin.

Taas turhaa lätinää epäolennaisuuksista, Myöntäisit vaan rehellisesti, että tärkeintä on kunhan miehestä ei koidu taloudellista tappiota, vaan nettoa.

Hohhoijaa, en ole tuo jolle vastaat, mutta lopettakaa jo se rahasta jauhaminen. Minä haluan miehestä elämänkumppania, en elättäjää. Haluan naida miehen kanssaa ja ottaa siltä suihin, elää arkea, tehdä yhteisiä suunnitelmia, pelastaa vähän maailmaa. Samanlaiset arvot ja samanlaiset seksimieltymykset toki pitää olla.

Eli raha ja sitä kauttaä työssäkäynti/työttömyys on sulle täysin yhdentekevää?

Rahalla ei ole väliä. Jotain pitää silti elämällään tehdä ja olisi kivaa jos mies haluaisi olla kanssasi samoissa projekteissa mukana. Eli jonkinlaista työtä pitäisi tehdä.

Raha siis ratkaisee, vaikka et kehtaakaan sitä rehdisti myöntää.

Ei ratkaise. Vaan se, että miehellä on tavoitteita ja päämääriä.

Edelleen tyhjänpäiväistä BS:ssää. Käytännön tasolla tuo tarkoittaa sitä, että raha ja materiaali ratkaisee.

Ei tarkoita. Yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole rahasta vaan ihan elämän mielekkyydestä. En minä halua miehen rahoja tai tarvitse mieheltä materiaa. Mutta eihän se, että ei ole elämässä tavoitteita, ole millään tavalla hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Pitää olla tavoitteita. Vaikka sitten opiskelee jos ei ole työssä. Kehittää itseään. Mitään taloudellista hyötyä minä en ainakaan miehestä kaipaa. Mutta en halua henkisesti laiskaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Pitää olla tavoitteita. Vaikka sitten opiskelee jos ei ole työssä. Kehittää itseään. Mitään taloudellista hyötyä minä en ainakaan miehestä kaipaa. Mutta en halua henkisesti laiskaa miestä.

Kyllä nämä tekosyyt on käsitelty jo niin moneen kertaan. Jos rakennan polkuja, tavotteita ja kehitän itseäni sillä tavalla ettei siitä kerry yhtään rahaa, niin sitten alkaa kamala saivartelu ja keksit lisää tekosyitä. Sanosit vaan ihan suoraan että raha ratkaisee, niin ei tarviis turhaan vääntää asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

Nykymaailmassa on väkisin työttömiä. Ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Miten sinua voi kaivertaa niin pahasti se, että osa on mielellään työttömänä ja antaa sen työpaikan suosiolla sellaisella joka kokee työn tärkeänä? Elämässä on kyllä tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä johon energiaa saa kulutettua ilman sitä työpaikkaakin. Tottakai jos haaveina on joku yhteinen talo jne, niin sitten se työssäkäynti on käytännössä pakollista. Mutta päästään väkisin siihen "lompakkoloismiehen" juttuihin, ei siinä mikään auta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Pitää olla tavoitteita. Vaikka sitten opiskelee jos ei ole työssä. Kehittää itseään. Mitään taloudellista hyötyä minä en ainakaan miehestä kaipaa. Mutta en halua henkisesti laiskaa miestä.

Kyllä nämä tekosyyt on käsitelty jo niin moneen kertaan. Jos rakennan polkuja, tavotteita ja kehitän itseäni sillä tavalla ettei siitä kerry yhtään rahaa, niin sitten alkaa kamala saivartelu ja keksit lisää tekosyitä. Sanosit vaan ihan suoraan että raha ratkaisee, niin ei tarviis turhaan vääntää asiasta.

Raha ei ratkaise vaan yhteiskuntaan osallistuminen :)

Mutta vapaaehtoistyö tai joku jatkuva työkokeilu/harjoittelu ei silti käy... koska niistä ei saa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

Nykymaailmassa on väkisin työttömiä. Ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Miten sinua voi kaivertaa niin pahasti se, että osa on mielellään työttömänä ja antaa sen työpaikan suosiolla sellaisella joka kokee työn tärkeänä? Elämässä on kyllä tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä johon energiaa saa kulutettua ilman sitä työpaikkaakin. Tottakai jos haaveina on joku yhteinen talo jne, niin sitten se työssäkäynti on käytännössä pakollista. Mutta päästään väkisin siihen "lompakkoloismiehen" juttuihin, ei siinä mikään auta.  

Nostaako tämä tahallisesti työtön sosiaaliturvaa? Milestäni sos. turva on sairaille ja niille jotka eivät saa työtä.

Terveessäkin naisessa on kestämistä, hullue ei kestä Erkikään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta vapaaehtoistyö tai joku jatkuva työkokeilu/harjoittelu ei silti käy... koska niistä ei saa rahaa.

Kyllä vapaaehtoistyö käy. Mutta miten mies maksaa eettisesti oman elämänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisilla on toki vain yksi kriteeri miehelle eli varallisuus ja tulojen tasaisuus. Tosin se on sitäkin ehdottomampi.

Ei mulla ainakaan tuollaista ole. :( Kriteerini parisuhteeseen on se, että miehellä on samanlaiset arvot ja tykkää samantyyppisestä seksistä kuin itse ja että miehellä on miellyttävä näköinen penis.

Joo-o. Samanlaiset arvot = pitää käydä töissä tai ainakin hakea töitä. Näin sitä totuutta peitellään, kun ei suoraan kehdata myöntää, että raha ja materiaali ratkaisee. Samaa keppihevosta on käytetty tuhannet kerrat ja varmasti käytetään tuhansia kertoja uudestaan.

Ajattelin arvokysymyksissä lähinnä eettisiä kysymyksiä, eli mitä voi tehdä toiselle ihmiselle ja mitä ei, miten elää elämäänsä, mitä mieltä globaaleista kysymyksistä, uskonnosta, politiikasta. Arvostan toki ahkeruutta, mutta rahalla ei minulle ole seuranhaussa mitään väliä. En hae miestä elättäjää enkä tarvitse kumppanilta materiaa. Haluan miehestä elämänkumppanin ja kumppanin yhteisiin tavoitteisiin sekä naimaseuraa.

Taas samaa jargonia ilman vastausta argumenttiin. Päätä nyt jo saako mies olla tahallaan työtön vai vaaditko ahneuksissasi mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

En ole tuo, jolle vastasit, olen uusi tässä ketjussa. Jos mies on tahallaan työtön, kertoo se että arvomaailmamme ovat sen asian suhteen hyvin erilaiset mikä jo itsessään on turn off. En todellakaan haluaisi miestä joka ei halua tehdä töitä elämisensä eteen. Eri asia on tilanne, missä ei pysty tekemään töitä.

Oma palkkani on pienehkö mutta sellainen että sillä elää kuitenkin. Minua kiinnostaa henkinen pääoma materiaa enemmän. En odota miehen tienaavan paljon kunhan ansaitsee sen verran ettei mun tarvitse elättää miestä. 

No miksi sitten höpöpuheet työstä, jos ainut tavoite on että sinun ei tarvitse elättää miestä? Kyllä mies voi tulla toimeen ilman sinun rahojasi vaikka työttömänäkin. Vastaankin tuohon samalla, koska sinulta tuskin rehellistä vastausta tohon irtoaa: Syy on siinä että miehen täytyy tienata sen verran rahaa, että sinä voit siirtää kulujasi miehen piikkiin ja saat taloudellista hyötyä suhteesta.

Pitää olla tavoitteita. Vaikka sitten opiskelee jos ei ole työssä. Kehittää itseään. Mitään taloudellista hyötyä minä en ainakaan miehestä kaipaa. Mutta en halua henkisesti laiskaa miestä.

Kyllä nämä tekosyyt on käsitelty jo niin moneen kertaan. Jos rakennan polkuja, tavotteita ja kehitän itseäni sillä tavalla ettei siitä kerry yhtään rahaa, niin sitten alkaa kamala saivartelu ja keksit lisää tekosyitä. Sanosit vaan ihan suoraan että raha ratkaisee, niin ei tarviis turhaan vääntää asiasta.

Raha ei ratkaise vaan yhteiskuntaan osallistuminen :)

Jos menen vaikka kirkkoon opiskelemaan raamattua ja haen ruokani leipäjonosta, niin olet iloinen?

Niillä miehillä on varaa valita, jotka osuu siihen viiteen prosentiin, joita naiset tavoittelee. Ottakaa itsenne tasoisia miehiä niin heille kyllä kelpaatte.