Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(

Sillä miehellä on varmaan hauskaa lukee tätä ketjua

Hieman asian vierestä on pakko kertoa oma tarina: olin pitkässä seurustelusuhteessa ja olin todella rakastunut avopuolisooni. Meillä oli kuitenkin isoja ongelmia parisuhteessa ja suhteen loppuvaiheilla, noin viimeisenä vuotena ihastuin erääseen kaveriini. Ajattelin pitkin vuotta, että ihastus menee ohi, olin normaalisti yhteidessä kaveriini enkä vältellyt tai muuta sellaista. En flirttaillut, vaan olin ihan normaali. Parisuhteen ongelmat kärjistyi sellaisiksi, ettei niistä päässyt enää yli ja samalla huomasin, että ihastus ei ollut hävinnyt minnekään, vaan muuttunut rakkaudeksi. Suhteeni avopuolisoon päättyi, vaikka rakastin häntäkin yhä edelleen, mutta ongelmat olivat liian suuria. En siis voinut vältellä tätä ihastusta yhteisten työkuvioiden takia ja halusin hänestä muutenkin aidosti kaverin.

En mielestäni vedättänyt ketään missään vaiheessa. Yritin toimia mahdollisimman oikein ja normaalisti. Että ei nämä asiat ole aina niin yksinkertaisia.

Vähän ohis, mutta tuttuni whatsappailee työkaverinsa kanssa ja pitää viestejä suunnilleen kosintoina. Kun saa viestejä, laittaa WhatsAppissa tilakseen jonkin romanttisen lainauksen jostain biisistä tms. ja jos ei, niin sit uhmakkaita lainauksia erobiiseistä tai vastaavista, kuinka hänellä nyt on uusi elämä. Ihan helvetin noloa!!!

Minä olen kerran kertonut yhdelle ihmiselle että oikeasti olen vihannut hänen käytöstään koko ystävyytemme ajan. Se oli hänelle ihan oikein. Tyyppi oli ennen ystävyyttämme ollut kiusaajani ja meille tuli kerran riitaa. Minä hieroin ystävyyden kuntoon, hän käyttäytyi kuin hänessä ei olisi ollut mitään vikaa ja ilmeisesti luuli että minäkin ajattelin niin. Siitä lähtien vihasin sitä, miten hän kohteli minua ja vain odotin sopivaa hetkeä päästä hänestä eroon ilman, että hän alkaa levitellä minusta paskaa ympäriinsä. Lopulta sen aika tuli ja vain lakkasin pitämästä yhteyttä ja olin niin onnellinen päästessäni hänestä. Hän kysyi kerran miksen ota enää yhteyttä. En sanonut oikeaa syytä. Vasta pari vuotta myöhemmin tunnustin hänelle minä paskana olin häntä jo vuosia pitänyt. Toivottavasti se sattui häneen oikein paljon.

Mitäs oli kiusannut minua aikaisemmin pyytämättä sitä koskaan anteeksi ja koitti vain lokkeilla ystävänäni samalla kuitenkin dominoiden ja haukkuen minua jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kerran kertonut yhdelle ihmiselle että oikeasti olen vihannut hänen käytöstään koko ystävyytemme ajan. Se oli hänelle ihan oikein. Tyyppi oli ennen ystävyyttämme ollut kiusaajani ja meille tuli kerran riitaa. Minä hieroin ystävyyden kuntoon, hän käyttäytyi kuin hänessä ei olisi ollut mitään vikaa ja ilmeisesti luuli että minäkin ajattelin niin. Siitä lähtien vihasin sitä, miten hän kohteli minua ja vain odotin sopivaa hetkeä päästä hänestä eroon ilman, että hän alkaa levitellä minusta paskaa ympäriinsä. Lopulta sen aika tuli ja vain lakkasin pitämästä yhteyttä ja olin niin onnellinen päästessäni hänestä. Hän kysyi kerran miksen ota enää yhteyttä. En sanonut oikeaa syytä. Vasta pari vuotta myöhemmin tunnustin hänelle minä paskana olin häntä jo vuosia pitänyt. Toivottavasti se sattui häneen oikein paljon.

Mitäs oli kiusannut minua aikaisemmin pyytämättä sitä koskaan anteeksi ja koitti vain lokkeilla ystävänäni samalla kuitenkin dominoiden ja haukkuen minua jatkuvasti.

Enkä ollit edes ainoa ystävä joka vain hävisi hänen elämästään yhtäkkiä. Hän itse valitteli minulle ennen kuin pääsin itsekin hänestä eroon, miten se ja sekin on vain niin hirveä ällö bisneswoman kun näistä ei kuulunut mitään. Mieleni teki sanoa, että ei ihme, kun puhut heistä noin ja syy heidän kiireisyyteensä taitaa olla ihan vain siinä, että eivät viihdy seurassasi, mutta että ethän sinä itserakkaudessasi sitä tajua, pässi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta tuttuni whatsappailee työkaverinsa kanssa ja pitää viestejä suunnilleen kosintoina. Kun saa viestejä, laittaa WhatsAppissa tilakseen jonkin romanttisen lainauksen jostain biisistä tms. ja jos ei, niin sit uhmakkaita lainauksia erobiiseistä tai vastaavista, kuinka hänellä nyt on uusi elämä. Ihan helvetin noloa!!!

Nyt kyllä repesin :D Aattelin mielessäni, että mies laittaa viestin, että mite on kesä mennyt, onkohan asia x jo hoidetu töissä? Ni sun kaveri laittaa statukseksi jonkun "I have always loved you" ja sit kun sun kaveri kysyy, että mites kesä ja mies ei vastaa ni laittaa satuksen "I will survive". Huikeaa.

Kreetta Onkelin Beige-kirja on saanut av-version. Beigessä päähenkilön kuvitteellinen poikaystävä oli mies, joka hipaisi häntä vahingossa laivalla. Annan 4/5 👏 .

Työkaveri mies kertoilee että hän näkee emäntänsä statuksesta millä tuulella rouva on. Siellä sitä töissä katotaan millon on lainattu yötä ja millon jotain poppia. Kuvatkin kuulemma vaihtuu maisemasta kylppärinherutus kuviin naisen mielen mukaan. 😂

Täällä vielä yks työkaveriin ihastunut ja vieläpä hoidin koko homman todella nolosti. AP ei ole siihen nähden noloa nähnytkään. Panttasin eka tunteita puoli vuotta ja sit ryöpytin ne miehen niskaan pikkukännissä, kun sain lopulta puserrettua esiin että ajattelen häntä ja mies reagoi siihen ihan positiivisesti. Sekosin jopa niin pahasti että mies joutui lopulta iskemään mulle lunta tupaan ja jäitä porstuaan ilmoittamalla mesellä että ei oo ei tuu ja en mahdu hänen elämään missään muodossa muuten kuin työasioissa.  :D (Nyt hävettää hitosti, naurattaakin, että minäkin vanha akka tälleen.) Pahoiteltiin molemmin puolin ja nyt muutaman viikon tunteiden viilentelyn jälkeen ollaan suht normaalissa väleissä töissä. Huomio AP. Et halua omaa tilannettasi näin pitkälle. Pidä ittes coolina hinnalla millä hyvänsä. Sä joudut kuitenkin sen miehen kohtaamaan työpaikalla ja hoitamaan asialliset asiat. Sitä ei edesauta se, että jompikumpi kiusaantuu jo toisen naaman näkemisestä.

Mä kävin työkaverin kanssa treffeillä. Mies kysyi että haluanko nähdä joskus, vastasin että juu sopiihan se. Sitten mies ehdotti päivää ja sovittiin tapaaminen. Yksinkertaista.

Itse kyllä säikähdin vähän kun mies alkoi suunnitella että tehdään ruokaa ja mennään kävelylle jne.. Minä lähdin mukaan lähinnä uteliaisuudesta ja koska pidän tätä miestä hyvänä tyyppinä. Kieltämättä alkoi ahdistaa ajatus, että toisella on kunnon suunnitelmat. Sain sitten onneksi sanottua että jospa memnään vain johonkin istuskelemaan ja katsotaan sitten mitä tehdään, ja näin tehtiin. Oli kivaa ja varmaan nähdään uudelleenkin.

Pointti: Liika kiinnostus alkaa ahdistaa nopeasti, jos toinen osapuoli ei ole yhtä kiinnostunut. Tulee sellainen olo että pitäisi jo tietää, mitä tästä miehestä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Atte kirjoitti:

Noin, täällä on nyt Atte kirjoittelemassa. Oli pakko tulla tänne pistämään oma näkökanta asioihin, koska alkaa mennä sen verran sairaaksi. Ei sitä joka päivä näe itsestään 30 - sivuista ketjua netissä. AP on tulkinnut väärin mun pyynnön yrittää luoda tervettä ystävyyssuhdetta. Oon avoin ihminen, ja koska töissä synkkasi niin halusin nähdä vapaa-ajalla. Nyt kännykkäni on kuitenkin pirissyt enemmän kuin koskaan, ja jokaisessa viestissä isketään silmää ja taka-ajatus on aika selkeä. Eli jos tätä kautta tulisi selväksi: olen palannut exäni kanssa yhteen, enkä ole kiinnostunut "juhannusheilasta", en enää edes ystävänä.

Ei kai tää voi olla totta? Provo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Atte tulee tänne kohta itse kirjoittamaan ettei halua AP:ta, sitäkö haluatte? Mitä jos mies ahdistelisi naista samalla tavalla, kuin AP Attea?

Joo,koita saada se Atte liittymään tähän keskusteluun.Johan tämä alkaa käydä yksitoikkoiseksi,kun me vaan väännetään ratakiskosta ap:lle,miksi hänen toimintansa on naurettavaa ja ap vain jankkaa,että kyllä tässä on oikeasti vuosisadan rakkaustarina alkamassa.

Jospa saataisiin miehenkin näkökulma "romanssiin",niin tulisi vähän uutta potkua tähän ketjuun ;D

Joo, ja vaikka ei Atte, niin joku suht järjissään oleva täällä pyörivä mies voisi kommentoida!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Atte kirjoitti:

Noin, täällä on nyt Atte kirjoittelemassa. Oli pakko tulla tänne pistämään oma näkökanta asioihin, koska alkaa mennä sen verran sairaaksi. Ei sitä joka päivä näe itsestään 30 - sivuista ketjua netissä. AP on tulkinnut väärin mun pyynnön yrittää luoda tervettä ystävyyssuhdetta. Oon avoin ihminen, ja koska töissä synkkasi niin halusin nähdä vapaa-ajalla. Nyt kännykkäni on kuitenkin pirissyt enemmän kuin koskaan, ja jokaisessa viestissä isketään silmää ja taka-ajatus on aika selkeä. Eli jos tätä kautta tulisi selväksi: olen palannut exäni kanssa yhteen, enkä ole kiinnostunut "juhannusheilasta", en enää edes ystävänä.

Ei kai tää voi olla totta? Provo?

Mielipiteitä?? Ap??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.
Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.
Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Niinno, oikeastaan, mitä väliä: hän oli rakastunut, minä en. Ei ollut mitään järkeä olla enää tekemisissä, koska hän itse sanoi että tilanne ei muuksi muutu. Eli se ystävyys päättyi joka tapauksessa siihen, koska hän ei (sanojensa mukaan) tunteistaan päässyt eroon, ja minusta olisi ollut julmaa häntä kohtaan roikuttaa häntä ystävänä. Enkä tietenkään itsekään olisi voinut enää vapautuneesti hänen seurassaan esim. miesasioistani puhua. Summasummarum, ystävyys päättyi yhteen ainoaan viestiin. Oli sitten juoninut tai ei.

En tiedä, olenko minä vain omituinen ja erilainen vai mitä, mutta karsastan tuollaista tapaa kirjoittaa ja dramatisoida täysin neutraaleja tapauksia. Et ehkä tehnyt tarkoituksella, mutta kirjoitit entisestä ystävästäsi aivan kuin hän olisi jokin stalkkeri friikki, vaikka nyt jälkikäteen toteat, että ihan sama, pointti oli vain se, että ystävyys ei voinut jatkua, koska hän oli rakastunut, sinä et. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta toisista ihmisistä, vaikka olisikin entinen ystävä, pitäisi puhua totuudenmukaisesti, eikä yrittää tahallaan tai tahattomasti mustamaalata toista vedättäjäksi yms. Kun kyse on ollut kuitenkin aivan tavallisesta tarinasta: toisella on tunteita ja toisella ei. Ei sen kummempi juttu.

Minä karsastan sitä, että ihminen joka ei ole ollut ko. ihmissuhteessa osallisena eikä ole lukenut ko. kännitunustusta, tekee silti oletuksen että kertomukseni ei ole totuudenmukainen. Minä itse tiedän miten ystäväni käyttäytyi ja mitä hän kirjoitti, ja monet asiat hänen käytöksessään todellakin selittyivät jälkikäteen kovin ikävällä tavalla.

Minulle se järkytys ja tunne luottamukseni törkeästä pettämisestä ON totuudenmukainen, eikä sinulla ole siihen täysin ulkopuolisena nokan koputtamista. Jos ko. ex-ystävä olisi ollut rehellinen ja reilu, hän ei esim. olisi säännöllisesti järkännyt tuplatreffejä kanssani tai tarjoutunut iltaseuraksi jne. Niissä hän teki erittäin väärin myös silloiselle tyttöystävälleen, enkä moista käytöstä olisi hänestä ikinä uskonut enkä sellaista tekevää ihmistä voi arvostaa, olit sinä mitä mieltä tahansa että se oli vain "tavallinen tarina" ja normaalia käytöstä. Minulle se ei ole, enkä kyseisestä ihmisestä osaa neutraalisti ajatella vielä tänäkään päivänä. Kyse ei ollut pelkästä yksipuolisesta ihastumisesta vaan siitä, kuinka hän käyttäytyi ja mitä kaikkea kaveruuden varjolla teki.

Eli miten hän petti luottamuksesi? En minä ainakaan oleta, että ystävilläni olisi joku tunnerajoitin, kun he ovat minun kanssani tekemisissä. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä, ettei olisi pettänyt luottamustasi? Lakata pitämästä yhteyttä, lakata viettämästä aikaa kanssasi? Kenen hyödyksi se olisi ollut? Kukaan ei käsittääkseni kärsinyt noista tilanteista enkä keksi, miten toisella tavalla ne olisi pitänyt hoitaa. Eri asia tietysti, jos hän olisi esimerkiksi rajoittanut sinun seurustelujasi ja aiheuttanut draamaa, mutta käsitin, että nuo tilanteet olisivat olleet ihan samanlaisia, vaikkei hänellä ihastustunteita olisi ollutkaan.

Ap??? Huhuu? Mitkä on viimeiset käänteet?

Vielä tosta viesteihin vastaamisesta.. Itse saatan myös lukea viestin mutta vastaan vasta myöhemmin. Saattaa tulla juuri jokin keskeytys tai ajattelen vastaavani ihan pian, mutta sitten asia unohtuu. Pitäisin todella raskaana jos joku mies alkaisi itkeä, miksen vastaa. Enkä edes halua enää ryhtyä sellaiseen että on ns pakko tekstailla kaikkea kivaa jos tapaillaan, vaan pyrin nykyään laittamaan samanlaisia viestejä kuin kavereille. Olen lopen uupunut tulkitsemaan hymiöitä ja merkityksiä ja ties mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vielä tosta viesteihin vastaamisesta.. Itse saatan myös lukea viestin mutta vastaan vasta myöhemmin. Saattaa tulla juuri jokin keskeytys tai ajattelen vastaavani ihan pian, mutta sitten asia unohtuu. Pitäisin todella raskaana jos joku mies alkaisi itkeä, miksen vastaa. Enkä edes halua enää ryhtyä sellaiseen että on ns pakko tekstailla kaikkea kivaa jos tapaillaan, vaan pyrin nykyään laittamaan samanlaisia viestejä kuin kavereille. Olen lopen uupunut tulkitsemaan hymiöitä ja merkityksiä ja ties mitä.

Toi tyyli on muuten todella ärsyttävä työasioissa. Tietenkin ne viestit unohtuu! Kun ottaa tavaksi katsoa esim. sähköpostit vaikka kaksi kertaa päivässä ja vastata kaikkiin heti niin ei tule noita itseaiheutettuja unohduksia eikä tarvi silti olla koko ajan tavoitettavissa. Kavereita kyllä arvostan muutenkin sen verran että vastaan aina heti enkä jätä roikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tosta viesteihin vastaamisesta.. Itse saatan myös lukea viestin mutta vastaan vasta myöhemmin. Saattaa tulla juuri jokin keskeytys tai ajattelen vastaavani ihan pian, mutta sitten asia unohtuu. Pitäisin todella raskaana jos joku mies alkaisi itkeä, miksen vastaa. Enkä edes halua enää ryhtyä sellaiseen että on ns pakko tekstailla kaikkea kivaa jos tapaillaan, vaan pyrin nykyään laittamaan samanlaisia viestejä kuin kavereille. Olen lopen uupunut tulkitsemaan hymiöitä ja merkityksiä ja ties mitä.

Toi tyyli on muuten todella ärsyttävä työasioissa. Tietenkin ne viestit unohtuu! Kun ottaa tavaksi katsoa esim. sähköpostit vaikka kaksi kertaa päivässä ja vastata kaikkiin heti niin ei tule noita itseaiheutettuja unohduksia eikä tarvi silti olla koko ajan tavoitettavissa. Kavereita kyllä arvostan muutenkin sen verran että vastaan aina heti enkä jätä roikkumaan.

Kaikissa töissä ei onnistu, että sähköpostit tarkistetaan vain muutaman kerran päivässä. Joissakin töissä pitää työajalla olla lähes koko ajan sähköpostin äärellä asiakkaita varten. Minä en kyllä vastaa edes kavereille heti, koska niin moneen paikkaan tulee viestiä, että työpäivän jälkeen on todella rasittavaa olla 24/7 kännykällä tavoitettavissa. Henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee viestiä, whatsapp-ryhmiin saattaa tulla parhaimmillaan useita satoja viestejä päivässä, siihen tekstiviestit lisänä ja facebookin messanger-viestit, tai omaan fiidiin tulleet viestit/kommentit.

On ihan ymmärrettävää, että tällaisessa informaatiotulvassa ihmiset kyllästyvät totaalisesti luureihinsa ja haluavat toisinaan olla ihan vain saavuttamattomissa. Tai vastata silloin, kun on aikaa ja halukkuutta roikkua kännykässä kiinni.

Ymmärrän infoähkyn mutta ei se liity tähän tapaukseen. Aikaa on aina siihen, mihin on intressiä. Jos kaveri olisi kiinnostunut ap:sta, se odottaisi viestiä ja vastaisi heti.

Ihan käsittämätön ketju.

Ap ja työkaveri olivat viestitelleet runsaasti. Työkaverimies kysyy, nähtäiskö tässä joskus livenä ja jatkettais juttua. Aloittaja vastaa, että on sitä odotellutkin, ja kertoo päivät jolloin hänelle tapaaminen sopisi.

Mies ei enää vastaa mitään.

En tiedä surkeampaa kuin aloittaa mykkäkoulu ja aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, olipa syynä sitten toisen liialliselta vaikuttanut innokkuus tai mikä tahansa tähän sopiva syy.

Ja yhtä surkeana pidän näitä av-mammojen väitteitä siitä, että aloittaja karkotti miehen kun alkoi heti ehdottaa kirkkoa, naimisiinmenoa, kutsunut rakkaaksi ja lähettänyt suukkoja. For real, hei. Kohtuuttoman ilkeitä ämmiä täällä, aloittaja ei ole mitään tuollaista kirjoittanut miehelle. Mutta onhan se kiva lyödä lyötyä, eikö tunnukin kivalta kun jollain kävi köpelösti?

Miehet syyttävät usein naisia siitä, että naisten ajatuksia pitää arvailla ja olla ajatustenlukija, ja että naiset ylianalysoivat ja ylitulkitsevat miesten sanoja ja tekoja, ja että naiset esittävät vaikeasti saatavaa ja mitä vielä. No entä nämä sankarimiehet, jotka laittaa runsaan molemminpuoleisen viestittelyn ja treffipyyntönsä jälkeen TÄYDEN STOPIN, koska "voi ei, se vaikuttikin liian kiinnostuneelta minusta". Voi luoja, mitä luuseritouhua.

Ei ihme, jos aloittajalla tulee paha mieli!

Ja lakatkaa värittämästä tarinaa. Tyypillistä naisten sekopäisyyttä keksiä runsaasti lisää tarinaan. Kirkot ja rakkaudentunnustukset...Hohhoijaa. On se helkkari, jos omien aikataulujen kertominen on virhe joka pitää kostaa radiohiljaisuudella. Sitten, kun loukattu nainen vaatii miestä tilille, alkaa toki naisen syyttäminen sekopääksi.

Ja tätä tosiaan tapahtuu mun mielestä puolin ja toisin. Niin naiset kuin myös miehet olettavat, että muut ihmiset ovat ajatustenlukijoita. Niin naiset kuin myös miehet ylianalysoivat toisten sanomisia ja tekemisiä.

Ihmissuhteista on tullut peliä. Jota pitää osata pelata oikein. Paras teeskentelijä voittaa, palkintona ihana teeskentelyä ja peliä haluava kumppani!

T: eräs, joka on lueskellut tätä ketjua ällistyneenä