Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Voi olla että mies ei ole yhtä tosissaan VIELÄ kuin ap mutta ei häntä nyt pari - kolme viestiä säikäytä, hänhän tuntee apn.

Olen siinä samaa mieltä että kannattaa antaa tilaa toiselle noin yleensäkin ihmissuhteissa mutta kyllähän ap saa aloitteellinen olla yhtä lailla kuin mieskin.

Atte tulee tänne kohta itse kirjoittamaan ettei halua AP:ta, sitäkö haluatte? Mitä jos mies ahdistelisi naista samalla tavalla, kuin AP Attea?

Ei kannata ihastua työkaveriin, siitä tulee vaan ongelmia. Ap:lle suosittelen lomaromanssia toisaalla ja tämän työkaverimiehen unohtamista.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Hauskaa on se, että ap kääntää tilanteen niin, että palstalla halutaan hänelle pahaa. Jos haluttaisiin, silloin neuvottaisiin, että viestittele koko ajan, tunnusta tunteesi ja tiukkaa milloin näette. Yritetään saada sua hieman rauhoittumaan täällä, koska mies on työkaveri, ja jonkinlaiset asialliset välit pitäisi olla lomankin jälkeen.

Olen itse ollut samassa tilanteessa, ja olin miehelle vain ajanvietettä ja häntä varmaan imarteli saada huomiota. Olin ihan sokea koko tilanteelle ja odotin viestejä kuin kuuta nousevaa. Kaikki, mitä mies kirjoitti oli mielestäni vihjeitä, että hän on todellisuudessa ihastunut. Lopulta tulin järkiini ja lopetin viestittelyn. Sittenkin mies kehtasi vielä kysyä, oliko vain platonisesta kaveruudesta kyse, ja tyhmänä vastasin että ei ollut. Kiitti vielä vastauksesta. Mitä ajanhukkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Niinno, oikeastaan, mitä väliä: hän oli rakastunut, minä en. Ei ollut mitään järkeä olla enää tekemisissä, koska hän itse sanoi että tilanne ei muuksi muutu. Eli se ystävyys päättyi joka tapauksessa siihen, koska hän ei (sanojensa mukaan) tunteistaan päässyt eroon, ja minusta olisi ollut julmaa häntä kohtaan roikuttaa häntä ystävänä. Enkä tietenkään itsekään olisi voinut enää vapautuneesti hänen seurassaan esim. miesasioistani puhua. Summasummarum, ystävyys päättyi yhteen ainoaan viestiin. Oli sitten juoninut tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Niinno, oikeastaan, mitä väliä: hän oli rakastunut, minä en. Ei ollut mitään järkeä olla enää tekemisissä, koska hän itse sanoi että tilanne ei muuksi muutu. Eli se ystävyys päättyi joka tapauksessa siihen, koska hän ei (sanojensa mukaan) tunteistaan päässyt eroon, ja minusta olisi ollut julmaa häntä kohtaan roikuttaa häntä ystävänä. Enkä tietenkään itsekään olisi voinut enää vapautuneesti hänen seurassaan esim. miesasioistani puhua. Summasummarum, ystävyys päättyi yhteen ainoaan viestiin. Oli sitten juoninut tai ei.

En tiedä, olenko minä vain omituinen ja erilainen vai mitä, mutta karsastan tuollaista tapaa kirjoittaa ja dramatisoida täysin neutraaleja tapauksia. Et ehkä tehnyt tarkoituksella, mutta kirjoitit entisestä ystävästäsi aivan kuin hän olisi jokin stalkkeri friikki, vaikka nyt jälkikäteen toteat, että ihan sama, pointti oli vain se, että ystävyys ei voinut jatkua, koska hän oli rakastunut, sinä et. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta toisista ihmisistä, vaikka olisikin entinen ystävä, pitäisi puhua totuudenmukaisesti, eikä yrittää tahallaan tai tahattomasti mustamaalata toista vedättäjäksi yms. Kun kyse on ollut kuitenkin aivan tavallisesta tarinasta: toisella on tunteita ja toisella ei. Ei sen kummempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Niinno, oikeastaan, mitä väliä: hän oli rakastunut, minä en. Ei ollut mitään järkeä olla enää tekemisissä, koska hän itse sanoi että tilanne ei muuksi muutu. Eli se ystävyys päättyi joka tapauksessa siihen, koska hän ei (sanojensa mukaan) tunteistaan päässyt eroon, ja minusta olisi ollut julmaa häntä kohtaan roikuttaa häntä ystävänä. Enkä tietenkään itsekään olisi voinut enää vapautuneesti hänen seurassaan esim. miesasioistani puhua. Summasummarum, ystävyys päättyi yhteen ainoaan viestiin. Oli sitten juoninut tai ei.

En tiedä, olenko minä vain omituinen ja erilainen vai mitä, mutta karsastan tuollaista tapaa kirjoittaa ja dramatisoida täysin neutraaleja tapauksia. Et ehkä tehnyt tarkoituksella, mutta kirjoitit entisestä ystävästäsi aivan kuin hän olisi jokin stalkkeri friikki, vaikka nyt jälkikäteen toteat, että ihan sama, pointti oli vain se, että ystävyys ei voinut jatkua, koska hän oli rakastunut, sinä et. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta toisista ihmisistä, vaikka olisikin entinen ystävä, pitäisi puhua totuudenmukaisesti, eikä yrittää tahallaan tai tahattomasti mustamaalata toista vedättäjäksi yms. Kun kyse on ollut kuitenkin aivan tavallisesta tarinasta: toisella on tunteita ja toisella ei. Ei sen kummempi juttu.

Minä karsastan sitä, että ihminen joka ei ole ollut ko. ihmissuhteessa osallisena eikä ole lukenut ko. kännitunustusta, tekee silti oletuksen että kertomukseni ei ole totuudenmukainen. Minä itse tiedän miten ystäväni käyttäytyi ja mitä hän kirjoitti, ja monet asiat hänen käytöksessään todellakin selittyivät jälkikäteen kovin ikävällä tavalla.

Minulle se järkytys ja tunne luottamukseni törkeästä pettämisestä ON totuudenmukainen, eikä sinulla ole siihen täysin ulkopuolisena nokan koputtamista. Jos ko. ex-ystävä olisi ollut rehellinen ja reilu, hän ei esim. olisi säännöllisesti järkännyt tuplatreffejä kanssani tai tarjoutunut iltaseuraksi jne. Niissä hän teki erittäin väärin myös silloiselle tyttöystävälleen, enkä moista käytöstä olisi hänestä ikinä uskonut enkä sellaista tekevää ihmistä voi arvostaa, olit sinä mitä mieltä tahansa että se oli vain "tavallinen tarina" ja normaalia käytöstä. Minulle se ei ole, enkä kyseisestä ihmisestä osaa neutraalisti ajatella vielä tänäkään päivänä. Kyse ei ollut pelkästä yksipuolisesta ihastumisesta vaan siitä, kuinka hän käyttäytyi ja mitä kaikkea kaveruuden varjolla teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

No voi hyvänen aika. Tyyppi oli palavasti ihastunut, aivan inhimillistä. On varmaan ollut aikamoisessa ristitulessa omien tunteidensa kanssa, koska on yrittänyt samalla olla ihan vain kaveri. Ja sinä vedät tuosta ihan tolkutonta draamaa, miten tyyppi on vedättänyt ja esittänyt ja vaikka sun mitä :D. Entäs jos hän ei vedättänytkään? Vaan yritti aidosti vain toimia tilanteessa luonnollisimmalla mahdollisella tavalla? On ajatellut, että vaikka ei voi edetä ihastuksen kanssa, voi silti olla ystäväsi ja yrittää samalla päästä tunteistaan eroon? Koska on pitänyt sinusta aidosti ihmisenä, kuten sinä pidit hänestä. Kunnes tämä "katala juoni" paljastui :D.

Jos se olisi yrittänyt päästä vain sinun pöksyihisi, niin eiköhän se olisi yrittänyt iskeä sinua ihan jatkuvasti. Enemmän tai vähemmän näkyvästi. Kukaan muu kuin täysi sekopää ei jaksaisi esittää pitkiä aikoja ihan vain parasta ystävää, vaikka agenda olisi jossain muualla. Ja todellisia sekopäitä on suhteessa väestöön TODELLA vähän. Joten todennäköisyydet ovat ihan vain sen puolella, että hän oli inhimillinen ihminen, joka yritti tulla toimeen tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sen suurempaa draamaa, juonittelua, tai muutakaan salkkari-kamaa.

Niinno, oikeastaan, mitä väliä: hän oli rakastunut, minä en. Ei ollut mitään järkeä olla enää tekemisissä, koska hän itse sanoi että tilanne ei muuksi muutu. Eli se ystävyys päättyi joka tapauksessa siihen, koska hän ei (sanojensa mukaan) tunteistaan päässyt eroon, ja minusta olisi ollut julmaa häntä kohtaan roikuttaa häntä ystävänä. Enkä tietenkään itsekään olisi voinut enää vapautuneesti hänen seurassaan esim. miesasioistani puhua. Summasummarum, ystävyys päättyi yhteen ainoaan viestiin. Oli sitten juoninut tai ei.

En tiedä, olenko minä vain omituinen ja erilainen vai mitä, mutta karsastan tuollaista tapaa kirjoittaa ja dramatisoida täysin neutraaleja tapauksia. Et ehkä tehnyt tarkoituksella, mutta kirjoitit entisestä ystävästäsi aivan kuin hän olisi jokin stalkkeri friikki, vaikka nyt jälkikäteen toteat, että ihan sama, pointti oli vain se, että ystävyys ei voinut jatkua, koska hän oli rakastunut, sinä et. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta toisista ihmisistä, vaikka olisikin entinen ystävä, pitäisi puhua totuudenmukaisesti, eikä yrittää tahallaan tai tahattomasti mustamaalata toista vedättäjäksi yms. Kun kyse on ollut kuitenkin aivan tavallisesta tarinasta: toisella on tunteita ja toisella ei. Ei sen kummempi juttu.

Minä karsastan sitä, että ihminen joka ei ole ollut ko. ihmissuhteessa osallisena eikä ole lukenut ko. kännitunustusta, tekee silti oletuksen että kertomukseni ei ole totuudenmukainen. Minä itse tiedän miten ystäväni käyttäytyi ja mitä hän kirjoitti, ja monet asiat hänen käytöksessään todellakin selittyivät jälkikäteen kovin ikävällä tavalla.

Minulle se järkytys ja tunne luottamukseni törkeästä pettämisestä ON totuudenmukainen, eikä sinulla ole siihen täysin ulkopuolisena nokan koputtamista. Jos ko. ex-ystävä olisi ollut rehellinen ja reilu, hän ei esim. olisi säännöllisesti järkännyt tuplatreffejä kanssani tai tarjoutunut iltaseuraksi jne. Niissä hän teki erittäin väärin myös silloiselle tyttöystävälleen, enkä moista käytöstä olisi hänestä ikinä uskonut enkä sellaista tekevää ihmistä voi arvostaa, olit sinä mitä mieltä tahansa että se oli vain "tavallinen tarina" ja normaalia käytöstä. Minulle se ei ole, enkä kyseisestä ihmisestä osaa neutraalisti ajatella vielä tänäkään päivänä. Kyse ei ollut pelkästä yksipuolisesta ihastumisesta vaan siitä, kuinka hän käyttäytyi ja mitä kaikkea kaveruuden varjolla teki.

Mitä enemmän sinä tätä juttua selittelet, niin sitä enemmän se vain kuulostaa siltä, että sinulla on taipumus ylidramatisointiin ja asioiden liioitteluun kovin mustavalkoisella tavalla. En ole lukenut sitä känniviestiä, tai ollut asiassa osallisena, mutta kyllä nuista sinun viesteistäsi saa hieman toisenlaista kuvaa, vaikka sinä yrität tästä entisestä parhaasta ystävästäsi roistoa tehdäkin. Minusta hän näyttäytyy varsin inhimillisenä ihmisenä, ei minään kieroilijana tms. Toki hän olisi voinut toimia itseään ja tyttöystäväänsä kohtaan rehellisemmin, mutta edes sinä et tiedä, miten kovasti hän on saattanut yrittää päästä tunteistaan eroon. Aivan yhtä mahdollinen skenaario on nimittäin se, että hän on sitä yrittänyt ja on halunnut säilyttää ystävyyden, kuin että hän olisi vain kieroillut kaikki nuo vuodet. Vuosikausien kieroilu ja pelaaminen nimenomaan kuulostaa aika kaukaa haetulta.

Aika hauska tuo ap:n nimimerkki, Juhannusheila. Kuvastaa täydellisesti hänen harhaisuuttaan, hänhän ei ole kenenkään heila eikä hänellä ole mitään heilaa. Käytti juhannuksensa palstalla ja Whatsappissa sekoiluun. Vau mikä saalis.

Vierailija kirjoitti:

Whatsupp, tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi käyttää ja olla koko ajan tavoitettavissa. Musta kuoriutuisi varmaan kans kunnon stalkkeri. Olen huomannutkin parikymppisistä, että he ei oikein kestä jos joku ei heti vastaa. On niin tottuneet linjoilla roikkumiseen ettei tajua että ihmisillä voi olla ihan muut prioriteetit elämässä. Esim se että liveihmiset siiinä samassa tilassa on aina etusijalla.

Mutta olenkin kalkkis...

Siis maanisten somettajien/hästäghörhöjen seurustelumaneesi jotka elää elämäänsä pääasiassa noissa foorumeissa näpynäpy-meiningillä. Hyi hitsi tollasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

Millaisten miesten kanssa näin ajattelevat ihmiset oikein liikkuvat? Minä tunnen miehiä, jotka ajattelevat aivoillaan ja näkevät naisetkin ihan ihmisinä, voivat olla hyviäkin ystäviä ilman taka-ajatuksia. Tunnen toisenlaisiakin tapauksia, sellaisia, joille nainen tarkoittaa yhtäkuin mahdollisuus saada seksiä, mutta kaikki miehet eivät ole yhtä yksinkertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Aika hauska tuo ap:n nimimerkki, Juhannusheila. Kuvastaa täydellisesti hänen harhaisuuttaan, hänhän ei ole kenenkään heila eikä hänellä ole mitään heilaa. Käytti juhannuksensa palstalla ja Whatsappissa sekoiluun. Vau mikä saalis.

Vai että oikein harhainen!

Voi kertakaikkiaan mitä tosikkoja tämä palsta näyttää olevan täynnä.

Et sitten ikinä ole ollut ihastunut.

Ja jos mies vedättää apta ja ruokkii tämän ihastumista olematta itse sitä, niin kuka silloin on tarinan mulkku?

Ja jos taas mies ei ole vuoden aikana oikeasti mitään huomannut, niin ei ap sitten ole kovin " harhaisesti" käyttäytynyt vaan hyvinkin asiallisesti.

Muutama tekstiviesti ei asiaa muuksi muuta.

Mieshän ei tätä pohdintaa täällä tiedä ja saattaa hyvinkin pitää huumorina sitä mitä ap on tarkoittanutkin, hänhän tuntee apn.

Te täällä ylitulkitsette.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista joo, mutta mulla on tuttavapiirissä yksi nainen joka käyttäytyy aika pitkälti kuten ap. Se tosiaan takertuu kuin hukkuva oljenkorteen ihan joka ikiseen mieheen jolta saa vähänkin huomiota ja muuttuu ihan sekopääksi. Mikä sinänsä on harmi, koska ihan oikeasti se nainen on tosi mukava ja kiltti mutta eihän se sitä ikinä pääse kenellekään miehelle näyttämään kun mokaa aina heti tutustumisvaiheessa.

Se menee asioiden edelle, takertuu mieheen ja on kaikin puolin niin epätoivoinen kuin vaan pystyy. Yleensä vielä on humalassa ja silloin siltä häviää viimeisimmätkin estot. Soittelee, tekstailee ja "sattumalta" osuu sinne missä mies on. Eihän tuota sitten oikeasti kukaan jaksa ja tietenkin torjunta vaan laskee itsetuntoa ja seuraavalla kerralla nainen on taas entistäkin epätoivoisempi.

Tämmöiset on niitä kaikkein helpoimpia kaatoja. Vähän kun kehuu ja myötäilee niin saanti on varmaa jo ensimmäisellä treffillä. Paria kertaa pidempää niitä ei sitten jaksakkaan ja yhteyttä kannattää pitää ainoastaan Prepaidilla.

Panomies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista joo, mutta mulla on tuttavapiirissä yksi nainen joka käyttäytyy aika pitkälti kuten ap. Se tosiaan takertuu kuin hukkuva oljenkorteen ihan joka ikiseen mieheen jolta saa vähänkin huomiota ja muuttuu ihan sekopääksi. Mikä sinänsä on harmi, koska ihan oikeasti se nainen on tosi mukava ja kiltti mutta eihän se sitä ikinä pääse kenellekään miehelle näyttämään kun mokaa aina heti tutustumisvaiheessa.

Se menee asioiden edelle, takertuu mieheen ja on kaikin puolin niin epätoivoinen kuin vaan pystyy. Yleensä vielä on humalassa ja silloin siltä häviää viimeisimmätkin estot. Soittelee, tekstailee ja "sattumalta" osuu sinne missä mies on. Eihän tuota sitten oikeasti kukaan jaksa ja tietenkin torjunta vaan laskee itsetuntoa ja seuraavalla kerralla nainen on taas entistäkin epätoivoisempi.

Tämmöiset on niitä kaikkein helpoimpia kaatoja. Vähän kun kehuu ja myötäilee niin saanti on varmaa jo ensimmäisellä treffillä. Paria kertaa pidempää niitä ei sitten jaksakkaan ja yhteyttä kannattää pitää ainoastaan Prepaidilla.

Joo, mulkut toimivat näin, ei todellakaan mukavat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähettänyt KOLME viestiä, en 30!!

No jospa nyt sitten tässä odottelen, mutta edelleen mielessä kalvaa pelko, että kaikki on pilalla. :( V*ttu mikä juhannus taas, toivottavasti teillä kaikilla muilla on nyt hyvä mieli....

Jos ei yöhön mennessä vastaa ja on silti paikalla, niin sitten kyllä soitan vaikka kännin piikkiin...

Ap

Pelko ja ahdistus, sietämätön olo. Hyvinvointisi on kiinni siitä, mitä tekee työkaverisi, jota et ole koskaan tavannut vapaa-ajalla.

Pysähdy. Älä toimi sen tunteen sanelemana, joka sinulla nyt on. Kärsit hylätyksi tulemisen tunteesta, ja teet kaikkesi, että saisit sen tunteen pois. Mutta älä tee niin.

Älä tee mitään. Odota, että olosi paranee. Sitten kun sinulla on vakaa, normaali olo, kuuntele sisintäsi. Onko hyvinvointisi oikeasti kiinni puolitutun miekkosen tuntemuksista sinua kohtaan? No, eihän se ole. Onko elämäsi esimerkiksi viiden vuoden kuluttua pilalla, jos tämä kyseinen miekkonen ei nyt ala elämänkumppaniksesi? No, ei.

Nyt kokemasi sietämättömän olon vallassa toimit aivan vääristä lähtökohdista. Kuuntele mieluummin sitä ääntä, joka nousee sisimmästäsi, kun olet tyyntynyt.

Ajattele Ap, että joku ihan tuntematon ihminen täällä on nähnyt vaivaa ja kirjoittanut näin nätisti ja näin hyvän ohjeen sinulle. Toivoisin, että joku olisi sanonut minullekin tämän kun olin nuori. Tästä ja muistakin hyvistä kommenteista sinun ja varmasti itse kunkin kannattaa nyt ottaa ohjenuoraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

AV tarvitsee aina jonkun, jota nokkia. Kakkuleipuri on lähes unohdettu kun nyt joukkopsykoosissa käydään Juhannusheilan kimppuun.

Kanat kupuineen.