Vastasinko nyt väärin?? Miehestä ei enää kuulu :(

Tämäkin megapitkä ketju taas vain muistutti minulle sen, että toisten naisten ohjeita ei koskaan kannata ottaa mihinkään parksuhteisiin liittyvissä asioissa. Naisille ei pidä edes mitään kertoa parisuhdejutuistaan.

Sillä joko neuvot ovat ääliömäisiä tai sitten suorastaan tarkoituksella halutaan sabotoida suhde.

Vierailija kirjoitti:

AV tarvitsee aina jonkun, jota nokkia. Kakkuleipuri on lähes unohdettu kun nyt joukkopsykoosissa käydään Juhannusheilan kimppuun.

Kanat kupuineen.

Minusta suurin osa kirjoittaa nätisti ja asiallisesti, kannustavasti ja ohjeita. En oikein tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa sitten eri tavoin, koska ei voi valehdellakaan omaa mielipidettään. Olisihan se varmasti ap:sta kiva lukea, että selvästi on mies rakastunut, toi on ilmiselvää jne mut sellain ei voi kirjoittaa, koska sellain ei ajattele.

Mun mielipide on, että ap ja mies on työkavereita, tuntee toisensa. Aivan samoin kuin mies on työkaveri kaikkien muidenkin työpaikan naisten ja miesten kesken, ehkä osaa tapaa joskus työajan ulkopuolella, osaa ei. Ap taas on ihastunut ja se on ehkä vähän hankala tilanne miehelle, jolla on sama työpaikka toisin kuin tilanteessa, jossa kyseessä olisi hyvänpäiväntuttu. Nyt työyhteisö on sellainen paikka, että siellä ei kande jättää mitää nihkeyttä, vaan hän koittaa palauttaa rennot työkaverivälit ja antaa ap:lle mahiksen käyttäytyä ny neutraalisti eikä enää ihastuksesta puhua, ettei tule kiusallisia tilanteita.

En halua loukata ap:ta, mutta pakko on kirjoittaa mielipide niin kuin se on ja mun mielipide on, että mies ei ole kiinnostunut eikä ole ollut kiinnostunut ap:sta missään kohtaa enemmän kuin ihan mukavana työkaverina.

Minäkin olen ihastuneena leijunut pilvissä ja haaveksinut.  Se vaan, että kyllä sen huomaa, jos se toinenkin haaveksii minusta. Kun mies rakastuu, ei naisen tartte miettiä miehen yhteydenpidon perusteella, että onkohan kiinnostunut. Kyllä sen tietää. Se on ihanaa ja ap:lle toivon sellaista myös. Tämä työkaverimies ei selvästikään ole se, joka tällaista ap:lle antaa, mut toivon, että löytyy toinen jossain kohtaa ja silloin sun ap ei tartte miettiä, mahtaako mies olla kiinnostunut. Ei hetkeäkään.

Ai että, tämä on ollut kyllä sellaista viidettä! Ap sekoilee ihastuspäissään, jotkut yrittävät neuvoa ja toiset lynkata ap:n. Paljon spekulaatiota ja arvailuja. Suuria tunteita, tilitystä ja tylytystä.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ai että, tämä on ollut kyllä sellaista viidettä! Ap sekoilee ihastuspäissään, jotkut yrittävät neuvoa ja toiset lynkata ap:n. Paljon spekulaatiota ja arvailuja. Suuria tunteita, tilitystä ja tylytystä.

Kiitos!

Ei se vielä lopu! Kiitettävällä urheudella ap on kyllä jaksanut päivittää tätä tarinaa. Tule kertomaan mikä on tämänhetkinen tilanne! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV tarvitsee aina jonkun, jota nokkia. Kakkuleipuri on lähes unohdettu kun nyt joukkopsykoosissa käydään Juhannusheilan kimppuun.

Kanat kupuineen.

Minusta suurin osa kirjoittaa nätisti ja asiallisesti, kannustavasti ja ohjeita. En oikein tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa sitten eri tavoin, koska ei voi valehdellakaan omaa mielipidettään. Olisihan se varmasti ap:sta kiva lukea, että selvästi on mies rakastunut, toi on ilmiselvää jne mut sellain ei voi kirjoittaa, koska sellain ei ajattele.

Mun mielipide on, että ap ja mies on työkavereita, tuntee toisensa. Aivan samoin kuin mies on työkaveri kaikkien muidenkin työpaikan naisten ja miesten kesken, ehkä osaa tapaa joskus työajan ulkopuolella, osaa ei. Ap taas on ihastunut ja se on ehkä vähän hankala tilanne miehelle, jolla on sama työpaikka toisin kuin tilanteessa, jossa kyseessä olisi hyvänpäiväntuttu. Nyt työyhteisö on sellainen paikka, että siellä ei kande jättää mitää nihkeyttä, vaan hän koittaa palauttaa rennot työkaverivälit ja antaa ap:lle mahiksen käyttäytyä ny neutraalisti eikä enää ihastuksesta puhua, ettei tule kiusallisia tilanteita.

En halua loukata ap:ta, mutta pakko on kirjoittaa mielipide niin kuin se on ja mun mielipide on, että mies ei ole kiinnostunut eikä ole ollut kiinnostunut ap:sta missään kohtaa enemmän kuin ihan mukavana työkaverina.

Minäkin olen ihastuneena leijunut pilvissä ja haaveksinut.  Se vaan, että kyllä sen huomaa, jos se toinenkin haaveksii minusta. Kun mies rakastuu, ei naisen tartte miettiä miehen yhteydenpidon perusteella, että onkohan kiinnostunut. Kyllä sen tietää. Se on ihanaa ja ap:lle toivon sellaista myös. Tämä työkaverimies ei selvästikään ole se, joka tällaista ap:lle antaa, mut toivon, että löytyy toinen jossain kohtaa ja silloin sun ap ei tartte miettiä, mahtaako mies olla kiinnostunut. Ei hetkeäkään.

Neuvomisessakin on joku raja, vaikka tietysti jokaisen pitää päästä itse neuvomaan ja sanoa suurin piirtein samat, mitä kymmenet muut kommentoijat aiemmin. Kaikki eivät suinkaan ole hyväntahtoisesti kommentoineet kuten sinä, vaan diagnosoineet aloittajalla jos jonkinlaista ongelmaa Aspergerin oireyhtymästä luonnehäiriöön.

Samalla tavalla kakkuleipurin vainoa puolusteltiin, että hyvän hyvyyttämme me tässä vain kymmenien ketjujen sadoissa ja tuhansissa viesteissä me vain haluamme neuvoa, että ottaisi opikseen. Kaakati kaakati.

En jaksanut ihan koko ketjua kahlata läpi, mutta kyllä vähän siltä vaikuttaa, että miehellä on useampi nainen kiikarissa. Ap on miehelle "varma nakki" yli innokkuutensa ansiosta, ja mies taitaa katsella ensin muut vaihtoehdot läpi  ja jos ne ei miellytä, niin lähtee treffeille ap:n kanssa. Mies voi olla täysi sika tuon toimintansa ansiosta, tai sitten päätyessään treffeille ap:n kanssa, huomaa itse olevansa myös ihastuneensa tähän. Ap itse on kuin lapsi karkkikaupassa, vään jäitä hattuun, ettet anna ihan tyrkkyä bimbon kuvaa itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV tarvitsee aina jonkun, jota nokkia. Kakkuleipuri on lähes unohdettu kun nyt joukkopsykoosissa käydään Juhannusheilan kimppuun.

Kanat kupuineen.

Minusta suurin osa kirjoittaa nätisti ja asiallisesti, kannustavasti ja ohjeita. En oikein tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa sitten eri tavoin, koska ei voi valehdellakaan omaa mielipidettään. Olisihan se varmasti ap:sta kiva lukea, että selvästi on mies rakastunut, toi on ilmiselvää jne mut sellain ei voi kirjoittaa, koska sellain ei ajattele.

Mun mielipide on, että ap ja mies on työkavereita, tuntee toisensa. Aivan samoin kuin mies on työkaveri kaikkien muidenkin työpaikan naisten ja miesten kesken, ehkä osaa tapaa joskus työajan ulkopuolella, osaa ei. Ap taas on ihastunut ja se on ehkä vähän hankala tilanne miehelle, jolla on sama työpaikka toisin kuin tilanteessa, jossa kyseessä olisi hyvänpäiväntuttu. Nyt työyhteisö on sellainen paikka, että siellä ei kande jättää mitää nihkeyttä, vaan hän koittaa palauttaa rennot työkaverivälit ja antaa ap:lle mahiksen käyttäytyä ny neutraalisti eikä enää ihastuksesta puhua, ettei tule kiusallisia tilanteita.

En halua loukata ap:ta, mutta pakko on kirjoittaa mielipide niin kuin se on ja mun mielipide on, että mies ei ole kiinnostunut eikä ole ollut kiinnostunut ap:sta missään kohtaa enemmän kuin ihan mukavana työkaverina.

Minäkin olen ihastuneena leijunut pilvissä ja haaveksinut.  Se vaan, että kyllä sen huomaa, jos se toinenkin haaveksii minusta. Kun mies rakastuu, ei naisen tartte miettiä miehen yhteydenpidon perusteella, että onkohan kiinnostunut. Kyllä sen tietää. Se on ihanaa ja ap:lle toivon sellaista myös. Tämä työkaverimies ei selvästikään ole se, joka tällaista ap:lle antaa, mut toivon, että löytyy toinen jossain kohtaa ja silloin sun ap ei tartte miettiä, mahtaako mies olla kiinnostunut. Ei hetkeäkään.

Neuvomisessakin on joku raja, vaikka tietysti jokaisen pitää päästä itse neuvomaan ja sanoa suurin piirtein samat, mitä kymmenet muut kommentoijat aiemmin. Kaikki eivät suinkaan ole hyväntahtoisesti kommentoineet kuten sinä, vaan diagnosoineet aloittajalla jos jonkinlaista ongelmaa Aspergerin oireyhtymästä luonnehäiriöön.

Samalla tavalla kakkuleipurin vainoa puolusteltiin, että hyvän hyvyyttämme me tässä vain kymmenien ketjujen sadoissa ja tuhansissa viesteissä me vain haluamme neuvoa, että ottaisi opikseen. Kaakati kaakati.

Mikä tää kakkuleipurijuttu oikei on, ku siihen täski ketjus viitataan?

Mollaaminen ei ole kivaa, mut yleisesti ottaen ketjut jäis aika lyhyiks, jos pitäs kaikkien kattoo, että jos oma näkemys asiasta tai omaa näkemystä edes osin vastaava näkemys ois jo esitetty. Jos on kovinkin yksimielinen ketju niin ketjun ap sais jonkun yhden vastauksen, jota muut peukuttais. Mun mielestä on ihan hyvä, että on monta mielipidettä, eikä ne tismalleen samanlaisia ole, vaikka suurin osa onkin samanhenkisiä ja tietyllä tavalla samoilla linjoilla. Jos ap sais vaan yhen vastauksen, jossa satoja peukkuja ni varmaan nostais väliin ketjua tai kysyis, eikö kellään ole mielipiteitä. Siis en tarkota, että välttis tän ketjun ap, mut yleensä alottajat ketjuissa. Kakkuleipuruudesta en tiiä yhtään, mistä puhutaan, kun se mainitaan.

jäitähattuun kirjoitti:

En jaksanut ihan koko ketjua kahlata läpi, mutta kyllä vähän siltä vaikuttaa, että miehellä on useampi nainen kiikarissa. Ap on miehelle "varma nakki" yli innokkuutensa ansiosta, ja mies taitaa katsella ensin muut vaihtoehdot läpi  ja jos ne ei miellytä, niin lähtee treffeille ap:n kanssa. Mies voi olla täysi sika tuon toimintansa ansiosta, tai sitten päätyessään treffeille ap:n kanssa, huomaa itse olevansa myös ihastuneensa tähän. Ap itse on kuin lapsi karkkikaupassa, vään jäitä hattuun, ettet anna ihan tyrkkyä bimbon kuvaa itsestäsi. 

Musta taas tuntuu, että ap ei ole kiikarissa ollenkaan ollutkaan ja nyt mies miettii, miten sen kiikarittomuuden sais jotenkin fiksusti tuotua esille ilman, että jää mitään epäselvää mut toisaalta ei myöskään mitään negatiivisia tilanteita työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Tähän on vastaus ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hauska tuo ap:n nimimerkki, Juhannusheila. Kuvastaa täydellisesti hänen harhaisuuttaan, hänhän ei ole kenenkään heila eikä hänellä ole mitään heilaa. Käytti juhannuksensa palstalla ja Whatsappissa sekoiluun. Vau mikä saalis.

Vai että oikein harhainen!

Voi kertakaikkiaan mitä tosikkoja tämä palsta näyttää olevan täynnä.

Et sitten ikinä ole ollut ihastunut.

Ja jos mies vedättää apta ja ruokkii tämän ihastumista olematta itse sitä, niin kuka silloin on tarinan mulkku?

Ja jos taas mies ei ole vuoden aikana oikeasti mitään huomannut, niin ei ap sitten ole kovin " harhaisesti" käyttäytynyt vaan hyvinkin asiallisesti.

Muutama tekstiviesti ei asiaa muuksi muuta.

Mieshän ei tätä pohdintaa täällä tiedä ja saattaa hyvinkin pitää huumorina sitä mitä ap on tarkoittanutkin, hänhän tuntee apn.

Te täällä ylitulkitsette.

Sun vastaus oli ylidramaattinen senkin tosikko. Juhannusheila on tosi hauskaa kun ap ei tosiaan ollut kenenkään juhannusheila kuin kuvitelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Tähän on vastaus ketjussa.

Olen ilmeisesti sokea, kun en sitä löytänyt. Mistä viestistä?

Vierailija kirjoitti:

Atte tulee tänne kohta itse kirjoittamaan ettei halua AP:ta, sitäkö haluatte? Mitä jos mies ahdistelisi naista samalla tavalla, kuin AP Attea?

Joo,koita saada se Atte liittymään tähän keskusteluun.Johan tämä alkaa käydä yksitoikkoiseksi,kun me vaan väännetään ratakiskosta ap:lle,miksi hänen toimintansa on naurettavaa ja ap vain jankkaa,että kyllä tässä on oikeasti vuosisadan rakkaustarina alkamassa.

Jospa saataisiin miehenkin näkökulma "romanssiin",niin tulisi vähän uutta potkua tähän ketjuun ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Tähän on vastaus ketjussa.

Olen ilmeisesti sokea, kun en sitä löytänyt. Mistä viestistä?

Sokeuden lisäksi en näköjään osaa enää kirjoittaa :D. Eli missä viestissä tämä vastaus ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Tähän on vastaus ketjussa.

Olen ilmeisesti sokea, kun en sitä löytänyt. Mistä viestistä?

Sokeuden lisäksi en näköjään osaa enää kirjoittaa :D. Eli missä viestissä tämä vastaus ilmenee?

Se oli tullut joskus vähän ennen yhdeksää tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika hyeenoita täällä nämä aplle vastaajat isolta osalta.

Mieshän ja ap ovat tunteneet toisensa ainakin sen vuoden ja ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

Ei kai sitä tuntemista nyt pari viestiä mitätöi.

Kyllä voi mitätöidä. Mulla oli opiskeluaikoina hyvä miespuolinen ystävä. Kävimme hänen ja puolisonsa kanssa monesti tuplatreffeillä, tehtiin tyypin kanssa monet ryhmätyöt ja juttelimme paljon myös henkilökohtaisista asioista. Hän oli tyyliin bestikseni parin vuoden ajan, ja olin tosi iloinen kun olin löytänyt niin samanhenkisen kaverin.

Erosin silloisesta poikaystävästäni, ja ei mennyt montaa viikkoa kun sitten sain eräs viikonloppu kännimeilin - siinä tämä ystäväni tunnusti kuinka on ollut alusta asti minuun tulenpalavasti rakastunut, kuinka ei ole voinut lakata ajattelemasta minua ja kuinka kaipaa minua joka hetki kun olemme erossa. Olin aivan hirveän järkyttynyt, surullinen ja VIHAINEN! Ihminen, johon olin luottanut jo pari vuotta olikin koko ajan valehdellut minulle, oli toivonut eroani ja tyyliin kuolannut minua kaikki ne tunnit kun tehtiin ryhmätöitä, istuttiin vierekkäin, juteltiin mesessä... Se ystävyys (tai "ystävyys") loppui siihen paikkaan. En todellakaan tuntenut sitä oikeaa ihmistä, sillä hänhän oli vaan esittänyt minulle koko ajan. Sen "tuntemisen" ja "ystävyyden" todellakin mitätöi tuo yksi viesti, sillä se romutti koko kaveruutemme pohjan ja käsitykseni ko. tyypistä.

Oletpa lapsellinen.

Aika harva mies pitää naista" bestiksenä" ilman toiveita muusta.

Joo voi olla kaveri toki.

Mutta ellet todella huomannut / vaistonnut yhtään mitään koko kahden vuoden aikana niin olit kyllä sokea tai naiivi tms

En loukkaannu sanoistasi, sillä tuollainen fiilis mulle todellakin tuli. Että olinpas typerä ja lapsellinen, kun kuvittelin että kun molemmat on parisuhteessa ja olin vielä useaan otteeseen miesihanteestani "kaverille" kertonut (ihanne joka siis oli hyvin kaukana hänestä), ei taustalla olisi mitään muuta. Toki sitten jälkikäteen kävin kaikki tilanteet läpi ja lamppu syttyi pään päälle tuon tuosta. Että eihän niitä yhteisiä elokuvailtoja järjestettykään jotta saataisiin tutustuttua toistemme puolisoihin vaan että hän sai viettää aikaa kanssani, ja eihän sitä muuttoapua tarjottu vain kohteliaisuuttaan, eihän niitä parisuhdeasioita puhuttu kavereina vaan koska hän onki tietoja suhteestani jne jne.  

Todellakin, sokea ja luottavainen olin ja siksi asia tulikin niin järkytyksensä. Ihan samalla lailla kuin tulisi jos saisi kahden vuoden kaveruuden jälkeen kuulla että kaveri vihaa itseä, ja on vain esittänyt kaveria. Samalla lailla esittämistä se on "positiivisenkin" tunteen piilottaminen jotta voisi viettää toisen kanssa aikaa. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta asti, en olisi noihin ylimääräisiin ajanvietteisiin tietenkään suostunut, joten hän pelasi omaan pussiinsa piilottamalla aikeensa. Ja kyllä, oli todellakin sen pari vuotta odottanut "tilaisuutta" ja sillä välin pitänyt omaa puolisoaan ns. varalla jos vaikka en hänen mukaansa sitten lähdekään... Ei siis mitenkään "yrittänyt päästä tunteistaan eroon" niinkuin joku muiden asiat paremmin tietävä väitti.

Niin siis sanoiko se mies suoraan joko viestissä, tai sinulle kasvotusten, että piti tyttöystävään vain varalla ja odotti, että milloin sinä eroat?

Tähän on vastaus ketjussa.

Olen ilmeisesti sokea, kun en sitä löytänyt. Mistä viestistä?

Sokeuden lisäksi en näköjään osaa enää kirjoittaa :D. Eli missä viestissä tämä vastaus ilmenee?

Se oli tullut joskus vähän ennen yhdeksää tänään.

En edelleenkään löytänyt kyseistä viestiä, missä tämä asia tulisi aivan kiistatta esille. Että mies olisi kirjaimellisesti kirjoittanut/sanonut, että piti avopuolisoaan/tyttöystäväänsä vain varalla.

Äh, sittenkin provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hauska tuo ap:n nimimerkki, Juhannusheila. Kuvastaa täydellisesti hänen harhaisuuttaan, hänhän ei ole kenenkään heila eikä hänellä ole mitään heilaa. Käytti juhannuksensa palstalla ja Whatsappissa sekoiluun. Vau mikä saalis.

Vai että oikein harhainen!

Voi kertakaikkiaan mitä tosikkoja tämä palsta näyttää olevan täynnä.

Et sitten ikinä ole ollut ihastunut.
Ja jos mies vedättää apta ja ruokkii tämän ihastumista olematta itse sitä, niin kuka silloin on tarinan mulkku?

Ja jos taas mies ei ole vuoden aikana oikeasti mitään huomannut, niin ei ap sitten ole kovin " harhaisesti" käyttäytynyt vaan hyvinkin asiallisesti.

Muutama tekstiviesti ei asiaa muuksi muuta.

Mieshän ei tätä pohdintaa täällä tiedä ja saattaa hyvinkin pitää huumorina sitä mitä ap on tarkoittanutkin, hänhän tuntee apn.

Te täällä ylitulkitsette.

Mutta kun mies EI OLE tehnyt muuta kuin viestitetellyt asiallisesti,samanlaisia viestejä voisi laittaa aivan kenelle tahansa tutulle.Kyllä tuo "vedätys ja tunteiden ruokkiminen" on tapahtunut vain ja ainoastaan ap:n toiveikkaassa mielessä.Tietenkin ihastuneena tulkitsee asiat omalla tavallaan.Joku viaton hymy voi olla varma merkki palavasta rakkaudesta,kun on tarpeeksi ihastunut ja näkee kaiken ruusunpunaisten lasien läpi.Tosiaan joku sanoikin,että ap on myöntänyt kirjoittaneensa tänne vain osan viesteistä.Emme tiedä,millaista ap:n ja miehen viestittely on todellisuudessa ollut,vain ap:n tulkinnan viestien merkityksestä.

Atte kirjoitti:

Noin, täällä on nyt Atte kirjoittelemassa. Oli pakko tulla tänne pistämään oma näkökanta asioihin, koska alkaa mennä sen verran sairaaksi. Ei sitä joka päivä näe itsestään 30 - sivuista ketjua netissä. AP on tulkinnut väärin mun pyynnön yrittää luoda tervettä ystävyyssuhdetta. Oon avoin ihminen, ja koska töissä synkkasi niin halusin nähdä vapaa-ajalla. Nyt kännykkäni on kuitenkin pirissyt enemmän kuin koskaan, ja jokaisessa viestissä isketään silmää ja taka-ajatus on aika selkeä. Eli jos tätä kautta tulisi selväksi: olen palannut exäni kanssa yhteen, enkä ole kiinnostunut "juhannusheilasta", en enää edes ystävänä.

Oi, täähään on ketjuista se jänskin. Täällä tihuttaa vettä, minä pidän siivouspäivää ja jatkuvasti päivitän ketjua :) Kesälomapäivä av:lla, mikäs sen parempaa (tai säälittävämpää), mut hauska ketju kertakaikkiaan. Oletkos Atte, muuttanut nimesi, koska ap kertoi, että Atte ei ole sen miehen nimi, jota hän palavasti hajalaa?

Ps. Minulla on kyllä sinänsä tarpeeksi kavereita, mut jotkut av-mammat on ni kertakaikkisen nokkelia ja hauskoja että mitä kautta teistä sais ihan irl-kavereita? Aina oon valmis löytämään uusia ystäviä ja välillä täällä tulee olo, että ois montakin, jonka kans ois varmasti hauska käydä kahvilla, mut eihän teitä löydä mistään. Joku vois perustaa av-mammat ystävystyy -ketjun tai jotain :)

No mut hyvää kesää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV tarvitsee aina jonkun, jota nokkia. Kakkuleipuri on lähes unohdettu kun nyt joukkopsykoosissa käydään Juhannusheilan kimppuun.

Kanat kupuineen.

Minusta suurin osa kirjoittaa nätisti ja asiallisesti, kannustavasti ja ohjeita. En oikein tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa sitten eri tavoin, koska ei voi valehdellakaan omaa mielipidettään. Olisihan se varmasti ap:sta kiva lukea, että selvästi on mies rakastunut, toi on ilmiselvää jne mut sellain ei voi kirjoittaa, koska sellain ei ajattele.

Mun mielipide on, että ap ja mies on työkavereita, tuntee toisensa. Aivan samoin kuin mies on työkaveri kaikkien muidenkin työpaikan naisten ja miesten kesken, ehkä osaa tapaa joskus työajan ulkopuolella, osaa ei. Ap taas on ihastunut ja se on ehkä vähän hankala tilanne miehelle, jolla on sama työpaikka toisin kuin tilanteessa, jossa kyseessä olisi hyvänpäiväntuttu. Nyt työyhteisö on sellainen paikka, että siellä ei kande jättää mitää nihkeyttä, vaan hän koittaa palauttaa rennot työkaverivälit ja antaa ap:lle mahiksen käyttäytyä ny neutraalisti eikä enää ihastuksesta puhua, ettei tule kiusallisia tilanteita.

En halua loukata ap:ta, mutta pakko on kirjoittaa mielipide niin kuin se on ja mun mielipide on, että mies ei ole kiinnostunut eikä ole ollut kiinnostunut ap:sta missään kohtaa enemmän kuin ihan mukavana työkaverina.

Minäkin olen ihastuneena leijunut pilvissä ja haaveksinut.  Se vaan, että kyllä sen huomaa, jos se toinenkin haaveksii minusta. Kun mies rakastuu, ei naisen tartte miettiä miehen yhteydenpidon perusteella, että onkohan kiinnostunut. Kyllä sen tietää. Se on ihanaa ja ap:lle toivon sellaista myös. Tämä työkaverimies ei selvästikään ole se, joka tällaista ap:lle antaa, mut toivon, että löytyy toinen jossain kohtaa ja silloin sun ap ei tartte miettiä, mahtaako mies olla kiinnostunut. Ei hetkeäkään.

Neuvomisessakin on joku raja, vaikka tietysti jokaisen pitää päästä itse neuvomaan ja sanoa suurin piirtein samat, mitä kymmenet muut kommentoijat aiemmin. Kaikki eivät suinkaan ole hyväntahtoisesti kommentoineet kuten sinä, vaan diagnosoineet aloittajalla jos jonkinlaista ongelmaa Aspergerin oireyhtymästä luonnehäiriöön.

Samalla tavalla kakkuleipurin vainoa puolusteltiin, että hyvän hyvyyttämme me tässä vain kymmenien ketjujen sadoissa ja tuhansissa viesteissä me vain haluamme neuvoa, että ottaisi opikseen. Kaakati kaakati.

Mikä tää kakkuleipurijuttu oikei on, ku siihen täski ketjus viitataan?

Mollaaminen ei ole kivaa, mut yleisesti ottaen ketjut jäis aika lyhyiks, jos pitäs kaikkien kattoo, että jos oma näkemys asiasta tai omaa näkemystä edes osin vastaava näkemys ois jo esitetty. Jos on kovinkin yksimielinen ketju niin ketjun ap sais jonkun yhden vastauksen, jota muut peukuttais. Mun mielestä on ihan hyvä, että on monta mielipidettä, eikä ne tismalleen samanlaisia ole, vaikka suurin osa onkin samanhenkisiä ja tietyllä tavalla samoilla linjoilla. Jos ap sais vaan yhen vastauksen, jossa satoja peukkuja ni varmaan nostais väliin ketjua tai kysyis, eikö kellään ole mielipiteitä. Siis en tarkota, että välttis tän ketjun ap, mut yleensä alottajat ketjuissa. Kakkuleipuruudesta en tiiä yhtään, mistä puhutaan, kun se mainitaan.

Liittyisikö se siihen teiniin,joka leipoi ja myi kakkuja hygieenisesti epäilyttävissä oloissa kotonaan,kun ei ollut muuten varaa sairaalamaksuihin.Siis tämä http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000001193094.html

Herätti suurta kohua täällä :D

Ja ihan totta,hyvä että ihmiset kertovat mielipiteensä,erityisesti jos aloittaja kysyy neuvoja.