Lue keskustelun säännöt.
Narsisti ei suostu päästämään irti!
23.06.2016 |
En kerro tunnistamisen pelossa, kuka tämä narsisti on, mutta hyvin läheinen ollut koko elämäni, joten on vaikuttanut paljon minuun. Koko elämäni hän on muovannut tällaisen minusta kuin nyt olen, ja minussa näkyy vieläkin selvästi jäljet, jotka hän on jättänyt minuun ja oireilen vieläkin. Välit laitoin poikki n.3 vuotta sitten, sitten yritin taas olla väleissä, välit poikki, vielä yksi yritys ja nyt välit ovat olleet poikki reilun vuoden. En ole ottanut mitään yhteyttä häneen, olen muuttanut toiselle paikkakunnallekin, juuri tämän ihmisen takia.
Koko elämäni hän muovasi minusta sellaista, jonka hän minusta tahtoi. Olen hyvin alistuva ihminen, en usko että osaan tehdä mitään, usein mietin, onko kaikki vain omassa päässäni, vai oliko hän oikeasti sellainen kuin oli/on. Mutta kyllä hän on, kaikki ympärilläni sanovat että hän on juuri tuollainen, en kuvittele sitä. Minun on vain vaikea käsittää sitä, tämänkin hän on saanut aikaan, koko ikäni hän aina kyseenalaisti kaiken mitä sanoin ja väitti minun keksivän asioita ja että olen hullu. Nämä ajatukset meinaavat vieläkin ottaa vallan. Muutama päivä sitten, ymmärsin lopultakin myös itse, etten tosiaankaan ole kuvitellut kaikkea, mitä minulle on tapahtunu hänen takiaan.
Sain kuulla, että tämä henkilö on tasaisin väliajoin tarkistanut numeropalvelusta tai jostain muualta osoitteeni. Vaikka olin laittanut välit poikki. Ei siinä olisi muuten ongelmaa, mutta ehdin laittaa tietojen luovutus kiellon vasta muutaman päivän muuttoni jälkeen ja hän on onnistunut siihen väliin kysymään taas tietojani. Joten hän tietää missä asun, eräs sukulainen soitti minulle tästä asiasta, oli kuulemma käynyt häneltä kyselemässä asioitani ja tietojani kun ei saa minuun mitään kautta yhteyttä. Nyt vain pelkään, koska hän ilmestyy oven taakse, tässä on kuitenkin 3kk irtisanomisaika, siinä on paljon aikaa sairaalle ihmiselle.
Ja sitten vielä pelottavampi asia. N. viikko sen jälkeen kun muutin tähän, tuossa tiellä alkoi kulkea outoja autoja. Tie jolla asun, on syrjäinen metsätie, joka päättyy n.300m taloni jälkeen naapureilleni. Sieltä ei pääse minnekään. Olen puhunut naapureideni kanssa ja ihan hyvissä väleissä heidän kanssaan, joten tiedän, että nämä autot eivät mene heille. He ovatkin monesti ihmetelleet, että mitä ne siellä tekevät, ei ennen ole tullut tuollaisia kuin kerran tai kaksi kuussa, että kääntävät vain siinä pihassa, ovat siis oletettavasti ajaneet harhaan.
Mutta minun muuttoni jälkeen, niitä käy valehtelematta yli 10 viikossa ja ajavat n. 10km/h tästä ohi ja tuijottavat aivan selvästi taloani. Muutaman kerran ovat pysähtyneet tuijottamaan ikkunastani sisälle, eivät sentään autosta tulleet ulos. Omituisin auto oli varmaan se, joka tuli puoli 3 yöllä. Yhdistin nämä autot ja tämän henkilön toisiinsa vasta muutama päivä sitten, kun ymmärsin kuinka sairas hän oikeasti on.
Minua pelottaa aivan kauheasti ja olen jo aivan hysteerinen, mitä ihmettä voin tehdä :'(
Kommentit (160)
Lainaaminen ei onnistu, mutta ap:lle viestiin nro 135.
Henkisesti sinun tilanteesi kuulostaa hyvin paljon samalta kuin oma tilanteeni on nimenomaan äitini kanssa ollut. Että mua ärsyttää narsistiäideistään omien sanojensa mukaan selvinneiden ihmisten puheet, eli haukkuvat minua siitä vihasta, jota edelleen koen ympäristöänikin kohtaan äitini takia. He kun eivät äideillensä enää korvaansa lotkauta, eikä heidän äitinsä ilmeisesti ole muokannut heidän käytöstään mitenkään.
Millainen ihmeellinen pyhimys sitä oikein pitäisi kiusatun olla? Kyllä minäkin tiedostan, että vihamiehiinsäkin pitäisi osata suhtautua jollain muulla lailla, kuin että on antanut heidän muokata itsestään jotain, mikä ei halua olla, mutta jos se muokkaaja on ollut oma äiti niin harvalla on ollut ensin jotain tervettä roolia, ennen kuin äiti alkoi pilata kaiken. Siitä myös juontanee sinullakin juurensa se, että epäilet itseäsi niin paljon, vaikka siihen ei ole yhtäkään syytä.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tukijoille ja jotka uskovat, se auttaa jo vähän tähän tilanteeseen ja helpottaa oloa :) Alkoi taas "olen vain hullu ja kuvittelen kaiken" tunteet puskemaan pintaan.
Ap
Et ole yhtään hullu. Mieti; sinulle on tehty väärin. Se tunne siitä, että sinä olet hullu johtuu siitä, että sinua on kohdeltu väärin.
Mä just sain itse tajuta, että syytän itseäni kaikesta. Olen terapiassa ja saan apua. Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin. Ja aloin todella sanoa niin. Jopas helpotti kummasti. Minulle on tehty väärin. Noin. Ei, että minä olen syyllinen, kun minulle on tehty väärin ja hyökkäilin pikkutyttönä joidenkin kimppuun. Tietenkin hyökkäilin, koska minua ei kohdeltu oikein.
Kyllä sä selviät ap koska sä et ole vainoharhainen, etkä kuvittele mitään etkä ole hullu.
Totta kai se narsisti yrittää saada sut kuvittelemaan, että sä vain kuvittelet, niin kukaan ei tule ja estä häntä.
18Haluan puuttua tähän sen verran, että muistathan silti, että joskus jokin asia voi olla sinunkin syysi. Omassa lähipiirissä on käynyt niin, että toinen puolisoista oli narsisti. Kun tämä narsistin uhri vihdoinkin pääsi vapaaksi, ja oppi tuon mantran, että hän EI ole syyllinen, niin sen jälkeen hän ei ole koskaan ollut syyllinen enää mihinkään. Pahaa oloaan hän purkaa lähipiiriinsä täysin surutta, mutta sekään ei ole hänen syynsä, koska hän on uhri. Kyllähän hän olikin narsistin uhri, mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa nyt, ja hänen pitäisi ottaa ihan itse vastuu omasta käytöksestään, eikä sälyttää sitä muiden syyksi. Vaikka olettekin hirveässä tilanteessa olleet, ja teidän oma ajattelunne on toisen toimesta "kieroutettu", niin toivon, että ette uhriudu. Muistakaa pistämää vastuu tapahtumista sinne minne se vastuu kuuluu, silloinkin jos/kun se kuuluu teille itsellenne.
Aloittajalle voimia selviämiseen, voimia itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvattamisessa. Sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet, mutta älä pura niitä tunteita niihin, ketkä ovat viattomia.
No kuule sitä ei voi välttää jos ihmistä on elämänsä ajan kiusattu niin kuin minua. Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni, muahan ei enää syyllisyydellä nujerreta. Sinäkin koitat vain jatkaa heikon ihmisen hallitsemista, mistä sinä itse tiedät keitä kakkia sinäkin manipuloit? Osa on niin kilttejä, ettei saa sanottua sinullekaan, mitä haluavat. Nii, se ei tietenkään ole mielestäsi sinun syysi. Miksi se, miten muut minut kokevat on siis minun syyni, mitä? Ja en ole täydellinen, älä siis ala vaatia sellaista minulta. Koska kukaan ei ole. Se jos joku tuttavasi ei ole saanut itselleen apua ei mitenkään liity minuun. Minä tiedostan kyllä kaikki aspektit asiassa, myös sen, että olen varmastikin hankala ihminen. Se tekee minusta jorilaisen, kuin tuttusi oli. Voi luoja näitä syyllistäjiä, eikö teillä ole parempaa tekemistä, kuin heittää syytöksiä näissä narsisteista kärsineiden ketjuissa?
Voi nyt luoja. Minä, ketä lainasit, olen narsistin lapsi. Minä tiedän ihan tasan tarkkaan millaista on, kun vanhempi on narsisti. Minä en syytä, minä toivon, että tulet ottamaan vastuuta omasta käytöksestäsi, ettet käyttäydy muita kohtaan samoin, kuin se narsisti on käyttäytynyt sinua kohtaan. Näin kävi meillä. Toinen vanhemmistani (se narsistin uhri) käyttäytyy nyt samoin kuin se narsisti, vielä vaan pahemmin. Ja hänen mielestään hänellä on siihen oikeus, koska hän on narsistin uhri. Taisi kolahtaa, kun noin suutuit. Toki jos mieluummin pysyt uhrina lopun elämääsi etkä ota vastuuta edes omasta käytöksestäsi muita ihmisiä kohtaan, niin se on ihan oma valintasi. Toki näin saat tehdä. Älä sitten kuitenkaan valita, kun olet yksin.
Sinä se tässä uhrilta vaikutat, joka jaksaa syyllistää muita siitä, että nämä eivät ole täydellisiä. Ihan ymmärrettävää, mutta älä syytä minua kun sulla ei ole faktoja minusta, mitä pahaa mä olen tässä ketjussa kellekään sanonut, joka ei olisi ansainnut sitä? Sanoin sille yhdelle, että häipyy, mutta vain siksi, koska on riski, että HÄN täällä satuttaa aloittajaa, eikä suinkaan toisin päin.
Ei, minä en vaadi täydellisyyttä, enkä syyllistä sen puutteesta. Minä vaadin vastuunkantoa omasta käytöksestä. Jos sinä sen teet, hyvä niin. Minä tartuin siihen ensimmäiseen tekstiin jota lainasin, jossa sanoit/sanottiin, että " Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin." koska olen nähnyt kuinka paljon pahaa saa aikaiseksi se, että myös väärässä kohtaa todistelee omaa syyttömyyttään. Tekstini tarkoitus oli herätellä tarkastelemaan myös omaa käytöstään muita kohtaan, koska se, että on narsistin uhri ei tee kenestäkään viatonta jeesus-karitsaa joka ei koskaan voi tehdä väärin muita kohtaan. Onko väärin vaatia, ettei oma vanhempi hauku ja lyttää omia lapsiaan, koska häntä on hänen narsistipuolisonsa haukkunut ja lytännyt ja sen tähden hänellä on oikeus haukkua ja lytätä muita? Ilmeisesti sinun mielestäsi saat tehdä mitä tahansa, hakata, haukkua ja nälviä sivullisia vain koska sinulle on niin tehty. Toivottavasti sinulla ei ole (tai et saa) lapsia, mikäli asenteesi todella on tuollainen, koska miten ne sinun lapsesi tekevät tämän ehdottamasi: "Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni"? Mitä minä haluan tuoda tekstilläni esiin on se, että narsistin uhrina oleminen nimenomaan EI tee kenestäkään niin täydellistä, että hänellä olisi oikeus itse käyttäytyä miten haluaa. Narsistin uhrin nimenomaan luulisi olevan hyvinkin varpaillaan siitä, ettei itse tee muille samaa, mitä hänelle on tehty.
Minä en todistele omaa syyttömyyttäni SILLOIN jos joku MUU tulee minulle sanomaan minun pahoittaneen hänen mielensä, YMMÄRRÄTKÖ? Minä kirjoitin sen lauseen OMAA sisäistä syyttäjääni vastaan. Tajuatko, miten helvetin suuri ero siinä on? Sinä sen sijaan tulet syyttelemään minua siitä, että kehtaankin puolustautua omaa liian ankaraa yliminääni vastaan.
Narsismiin kuuluu oleellisena asiana uhrin syyllistäminen. Jos et sitä tajua, niin jo nyt on kumma. Minä en käyttäydy miten haluan jos minussa on inhomillisiä virheitä, joista kärsin, kuten kyvyttömyys olla täydellinen äiti lapsilleni. Ja kyllä, minulla on lapsia. Mutta minulla on myös koko ikäni ajan ollut itsekritiikkiä. Jopa liikaakin. Se ei silti ole suojannut minua tekemästä asioita, jotka saattavat sinun persettäsi kutittaa. Koita kestää, kukaan ei ole täydellinen.Kyllä, minä tiedän sen sisäisen syyttäjän. Se löytyy itseltänikin, olenhan tottunut olemaan aina syyllinen kaikkeen. En olettanutkaan että joku muu sinua syyttäisi, sen olet ihan itse tulkinnut. Jospa väännän rautalangasta: on aikoja, jolloin se sisäinen syyttäjä pitää hiljentää, koska asia josta se syyttää ei todellakaan ole sinun syysi. On kuitenkin aikoja, jolloin sitä sisäistä syyttäjää pitää kuunnella, kun itse on käyttäytynyt väärin toista kohtaan. Voi rakas ihminen, kun minä vain toivon sinulle ja kaikille muille uhreille (myös itselleni) kykyä tunnistaa kummasta milloinkin on kyse, ja voimia käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. On vaikeaa olla syyllistymättä turhaan, kun se syyttäjä sisällä huutaa. Se vaatii voimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä tukahduttaa turhat syyllisyydentunteet. Mutta voimaa vaatii myös hyväksyä se syyttäjä silloin kun itse on mokannut, pyytää anteeksi ja oppia virheestään. En ymmärrä miksi olet niin vihainen minulle siitä, että toivon kaikkien joiden syyllisyydentunteita on narsisti päässyt vääristämään, pystyvän erottamaan aiheelliset syyllisyydentunteet aiheettomista, eikä vain kuittamaan KAIKKEA aiheettomaksi.
Kyllä minä tiedän, että jos on itse mokannut niin on syyllinen, mutta mitä se mokaaminenkin on? Mokaako ihminen, jolla ei ole kykyä hallita vihaansa vai onko hänen lähipiirinsä mokannut, kun on ajanut hänet sata kertaa hulluuden partaalle, jolloin häneltä yksinkertaisesti loppuvat keinot ja räjähtää? Miten korjataan moka, jota ei osaa korjata? Ymmärrän, että toivot, että jokainen tässä maailmassa osaisi käsitellä vihaansa ja mitä sitten ikinä tunteekaan rakentavasti, mutta kun se ei ole toivomisesta kiinni. Pitäisi osata toimia jotenkin muuten kuin vahingollisesti ja siihen tarvii apua, ei mitään sinun saarnojasi, joille ne - anteeksi nyt vain - kuulostavat. Saarnaa ihan miten paljon haluat, mutta se ei auta, koska se ei ole apua.
En ole halunnut saarnata, vaan lähinnä herättää ihmisiä, etteivät tekisi samaa vahingossa mitä heille on tehty tahallaan. Käyttäytymismallit kuitenkin opitaan pääasiassa kotoa. Itselläkin on ollut opettelemista pois tietyistä sairaista käyttäytymismalleista jotka on kotoa kopioituja, eikä niiden ole tajunnut olevan pielessä ennen kuin joku muu on sen osoittanut. Siitä tässä on kyse, ei mistään jokaista ihmistä joskus vaivaavasta itsehillinnän menetyksestä ja suuttumisesta. Virheitä joita tekee koska on saanut siihen mallin sairaan ihmisen käytöksestä jo lapsesta saakka. En todellakaan halunnut saarnata, vaan keskustella. Keskustelu voi avata silmiä omille kotoa kopioiduille omituisille käyttäytymismalleille, tai antaa vinkkejä miten päästä eteenpäin jossakin. Oli muuten aivan helvetillistä kuulla mieheltäni joskus, että "nyt sä käyttäydyt ihan kuin xxx (narsisti)". Söi naista, todella paljon, ja aivan kamalia riitoja siitä tuli. Pakko oli kuitenkin peiliin katsoa ja alkaa tehdä töitä asian eteen.
Ja kysymykseen kenen on vika jo ajetaan räjähdyspisteeseen:
Itse pakenin kotioloja 15-16 vuotiaana viinaan ja villiin elämään. Kaksikymppisenä olin alkoholisti. Kotinarsisti kyllä aiheutti sen pahan olon joka tuohon johti, mutta itse minä jokaikisen pullon kurkkuuni kaadoin. Olin nuori, eikä ollut työkaluja käsitellä asiaa. En silti voi syyttää ketään muuta kuin itseäni noista huonoista valinnoista. Narsisti on vastuussa ainoastaan aiheuttamastaan kamalasta olosta, mutta ei siitä, mitä minä valitsin tehdä hukuttaakseni sen olon. Eli molemmat ovat mokanneet, tosin narsisti ei sitä ikinä myönnä.On totta, että käyttäytymismallit opitaan kotona. Ehkä en ole vielä saanut tarpeeksi apua toimiakseni niitä käyttäytymismalleja vastaan tai eri lailla. Avuksi katson rakkauden ja koen, ettei kukaan ns hyvänkään lapsuuden saanut välitä rakastaa minua. Olen siis jollainlailla turha henkilö.
Okei, olen äiti ja tiedän järjellä, etten ole lapsilleni turha henkilö ainakaan teoriassa. Minä väitän, että oma äitini oli kuitenkin minulle aika turha henkilö sen myötä miten hän itse särki luottamukseni itseensä. Äiti ei ole koskaan myöntänyt särkeneensä luottamusta, enkä minäkään voi olla siitä varma, että mitä on tapahtunut, koska en muista niin pienestä edes sitä aikaa kun olisin luottanut häneen. Miten voin itse uskoa että minä en särje lasteni luottamusta, kun oma äitinikään ei ole nähnyt särkeneensä sitä kanssani? Äitini käyttäytyi mielestään oikein ja hienosti minua kohtaan. Miten minä siis voin olla äitinä tyytyväinen itseeni ja luottaa, että minuun voi luottaa? Kai minun äitinikin halusi uskoa, että minä saatoin luottaa häneen ja olla ihan sokea sille, ettei häneen voi luottaa. Mistä sen, että muut voivat luottaa minuun, voi tietää? Ei mistään.
He luottavat tai eivät luota, sillä välin minä olen se mikä olen, vaan. Koska kaikki "yritykset" olla kunnon äiti tuntuvat hyvin teennäisiltä.
Tuon itsensä epäilyn tunnistan myös. Minulle on moneen kertaan sanottu, että harvinaista että noista lähtökohdista on kasvanut noin tervejärkinen ihminen. Itsekin koen itseni tervejärkiseksi, mutta mistä minä tiedän onko se totta vai feikkaanko vaan hyvin uskottavasti? Yhtä uskottavasti kuin narsisti feikkaa ulkopuolisille? Kyllähän narsistikin kokee itsensä normaaliksi ja tervejärkiseksi.. Ei meistä kukaan voi tehdä kuin parhaansa, ottaa kritiikkiä vastaan jos oma käytös muistuttaa narsistikasvattajan käytöstä, ja muuttaa sitä minkä pystyy. Lapsesi luottavat sinuun kun et heidän luottamustaan riko. Olet itse kokenut että luottamuksesi on rikottu, et varmasti tee samoja asioita lapsillesi. Toki jokainen vanhempi tekee joskus jotain väärin (varsinkin lapsen mielestä, etenkin teini-iässä), mutta normaali vanhempi pystyy kyllä keskustelemaan lapsen kanssa asiasta ja olemaan pahoillaan jos toinen pahoittaa mielensä, vaikka se toinen olisi väärässäkin ja itse oikeassa. Eihän kukaan normaali halua lapsensa olevan pahalla mielellä, mutta ei siltä voi aina välttyä, kun ei se lapsikaan voi aina kaikkea saada.
Sille joka kirjoitti siitä, että narsisti ei voi muuttua. Ei voi ei. Maailmalla kuitenkin ainakin joitakin vuosia sitten kulki luennoimassa mies, joka oli terapian avulla tiedostanut olevansa narsisti. Hän on ainoa kenestä olen ikinä kuullut. Ei hänkään sitä asiaa miksikään pystynyt muuttamaan. Sekin kertoo siitä, että narsisti ei muutu. Itse kuitenkin olen pystynyt antamaan kotinarsistilleni anteeksi sen, mitä hän on, kun ymmärsin ettei hän sitä pahuuttaan ollut. Hän vain oli niin pahasti rikki että se oli korjaamatonta. Olen edelleen tekemisissä hänen kanssaan, en tosin paljoa. Pidän hänet käsivarren mitan päässä, enkä anna hänen vaikuttaa minuun. En siis enää kuulu hänen hoviinsa, ja yhteydenpito häneltäkin tulee lähinnä velvollisuudesta, koska kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vainoharhaiselta
Juuri näin. Paranoiaa pukkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän tuossa vainoamisessa nimenomaan on yksi ongelmista, että uhrin käytös vaikuttaa herkästi vainoharhaiselta samaan aikaan kun vainoaja pyörittelee silmiään tyyliin, että mitä ihmettä ja vaikuttaa ihan järkevältä. Todisteet ovat silloin kullan arvoisia.
Tässä on myös syy miksi näitä tapauksia ei tunnu tapahtuvan kenenkään omassa lähipiirissä. Kuka tahansa fiksu ihminen tietää, että suurin osa kuulijoista ei uskoisi vainottua. Valmis oravanpyörä. Viisainta on siis pitää vainoaminen omana tietonaan.
Either way stalker wins.
Ihmeteltävän tyhmiä vainoajat ovat, että eivät ota huomioon muita tai ovat niin täynnä omaa juttuaan, etteivät tajua, kaikki nähdään. Huolimatta hyvien tapojen tuomasta ahdistuksesta juttu voi jatkua. Huono neuvo, pokerin osaavat kaikki pitää.
Perusajatuksena pitää olla: yhdenkin ihmisen hyvinvoinnilla on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
No pahoittelen ikävää sävyä kirjoituksessani. Minua vain itseäni ärsyttää, kun joku sanoo toiselle, joka avautuu omasta kokemuksestaan tulla syytetyksi (ilman omaa syytään), että "oletko varma, että hän on narsisti? Sinulla on varmasti huono omatunto koska käyttäydyit itse väärin" siis daa?
Onhan se mahdollista että kirjoittajassa onkin vikaa, mutta koska emme tiedä sitä niin ehkei tämä ketju ole oikea paikka edes epäillä? Koska tässä on narsisteista oikeasti kärsineitä ihmisiä kirjoittamassa, joita ei muutenkaan tahdota uskoa syyttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin otsikosta, että nyt kirjoitetaan EU:sta ja Brexitistä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
No pahoittelen ikävää sävyä kirjoituksessani. Minua vain itseäni ärsyttää, kun joku sanoo toiselle, joka avautuu omasta kokemuksestaan tulla syytetyksi (ilman omaa syytään), että "oletko varma, että hän on narsisti? Sinulla on varmasti huono omatunto koska käyttäydyit itse väärin" siis daa?
Onhan se mahdollista että kirjoittajassa onkin vikaa, mutta koska emme tiedä sitä niin ehkei tämä ketju ole oikea paikka edes epäillä? Koska tässä on narsisteista oikeasti kärsineitä ihmisiä kirjoittamassa, joita ei muutenkaan tahdota uskoa syyttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 34: Mieheni on hyvinkin tietoinen faktoista, enempää en vastaa, koska kirjoitat aivan liian samalla tyylillä kuin eräs tämän ihmisen puolustelija. Olen ennenkin täällä joutunut tämän ihmisen ja hänen "tukijoidensa" hyökkäyksen kohteeksi.
Ap
Tämä kerto kaiken...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
No pahoittelen ikävää sävyä kirjoituksessani. Minua vain itseäni ärsyttää, kun joku sanoo toiselle, joka avautuu omasta kokemuksestaan tulla syytetyksi (ilman omaa syytään), että "oletko varma, että hän on narsisti? Sinulla on varmasti huono omatunto koska käyttäydyit itse väärin" siis daa?
Onhan se mahdollista että kirjoittajassa onkin vikaa, mutta koska emme tiedä sitä niin ehkei tämä ketju ole oikea paikka edes epäillä? Koska tässä on narsisteista oikeasti kärsineitä ihmisiä kirjoittamassa, joita ei muutenkaan tahdota uskoa syyttömiksi.
En tarkoittanut kysymystä syytökseksi enkä lähtökohtaisesti koskaan epäile kenenkään sanomisia. Olisin halunnut tietää, mistä hän päätteli ystävänsä narsistiksi. Kun omassa tapauksessa luulin aluksi ystävääni läheisriippuvaksi, koska hän oli niin takertuva. Mietin kaikkia muita "mukavia" selityksiä hänen käytökselleen, kuten se, että hän oli "vain" vaikea ihminen. Ja olen ymmärtänyt, että ihmisen diagnosointi narsistiksi on vaikeata. Olisin vain halunnut kuulla lisää kirjoittajan kokemuksesta. Anteeksi, jos pahoitin jonkun mielen kysymykselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
No pahoittelen ikävää sävyä kirjoituksessani. Minua vain itseäni ärsyttää, kun joku sanoo toiselle, joka avautuu omasta kokemuksestaan tulla syytetyksi (ilman omaa syytään), että "oletko varma, että hän on narsisti? Sinulla on varmasti huono omatunto koska käyttäydyit itse väärin" siis daa?
Onhan se mahdollista että kirjoittajassa onkin vikaa, mutta koska emme tiedä sitä niin ehkei tämä ketju ole oikea paikka edes epäillä? Koska tässä on narsisteista oikeasti kärsineitä ihmisiä kirjoittamassa, joita ei muutenkaan tahdota uskoa syyttömiksi.En tarkoittanut kysymystä syytökseksi enkä lähtökohtaisesti koskaan epäile kenenkään sanomisia. Olisin halunnut tietää, mistä hän päätteli ystävänsä narsistiksi. Kun omassa tapauksessa luulin aluksi ystävääni läheisriippuvaksi, koska hän oli niin takertuva. Mietin kaikkia muita "mukavia" selityksiä hänen käytökselleen, kuten se, että hän oli "vain" vaikea ihminen. Ja olen ymmärtänyt, että ihmisen diagnosointi narsistiksi on vaikeata. Olisin vain halunnut kuulla lisää kirjoittajan kokemuksesta. Anteeksi, jos pahoitin jonkun mielen kysymykselläni.
Narsistin diagnoosia ei varsinaisesti kukaan keittiöpsykologi voi antaa. Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä, ilman niitä emme selviytyisi hengissä. Toisissa toiset piirteet ovat voimakkaampia, ja toisissa toiset. Ihmisen leimaamisessa narsistiksi on kuitenkin vaara, josta huomautettiin jossakin narsistien uhrien tuki ry:n keskustelussa. Kun leimaat toisen narsistiksi, sinun ei enää tarvitse ottaa vastuuta mistään, kun kaikki on aina sen toisen syy, koska toinen on narsisti. Jos miettii vaikka parisuhdetta. Myös se, onko jollakulla oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö on sinänsä yhdentekevää. Jos sinulla on huono olla jonkun ihmisen kanssa, sinulla on oikeus laittaa välit poikki. Kenelläkään ei ole velvollisuutta sietää mitä tahansa, johtuu se käytös persoonallisuushäiriöstä, masennuksesta, sktsofreniasta tai ihan vaan k***päisyydestä. Joskus vaan on helpompi käsitellä asiaa kun sille voi antaa nimen. Narsismi on tämän päivän muotidiagnoosi, jonka alle on helppo niputtaa kaikki ihmiset joiden käytöksessä on ikäviä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Lainaaminen ei onnistu, mutta ap:lle viestiin nro 135.
Henkisesti sinun tilanteesi kuulostaa hyvin paljon samalta kuin oma tilanteeni on nimenomaan äitini kanssa ollut. Että mua ärsyttää narsistiäideistään omien sanojensa mukaan selvinneiden ihmisten puheet, eli haukkuvat minua siitä vihasta, jota edelleen koen ympäristöänikin kohtaan äitini takia. He kun eivät äideillensä enää korvaansa lotkauta, eikä heidän äitinsä ilmeisesti ole muokannut heidän käytöstään mitenkään.Millainen ihmeellinen pyhimys sitä oikein pitäisi kiusatun olla? Kyllä minäkin tiedostan, että vihamiehiinsäkin pitäisi osata suhtautua jollain muulla lailla, kuin että on antanut heidän muokata itsestään jotain, mikä ei halua olla, mutta jos se muokkaaja on ollut oma äiti niin harvalla on ollut ensin jotain tervettä roolia, ennen kuin äiti alkoi pilata kaiken. Siitä myös juontanee sinullakin juurensa se, että epäilet itseäsi niin paljon, vaikka siihen ei ole yhtäkään syytä.
18
Totta kai kuka tahansa narsistivanhempi muokkaa lapsensa käytöstä. Kysymys on lähinnä kunkin henkilökohtaisesta toipumisajasta. Itselläni kesti yli 10 vuotta omassa taloudessa asumista, ennen kuin oikeasti ymmärsin, ettei narsistilla ole enää valtaa minuun. Olin toki sen tiedostanut jo aiemmin, mutta en ollut sisäistänyt asiaa. Sen jälkeen meni vielä 5 vuotta kun olen käynyt läpi asioita, ja vasta nyt alan olemaan sinut menneisyyteni kanssa. Ei tarvitse olla pyhimys, pitää vaan antaa itselleen aikaa, ja olla armollinen itselleen siinä, ettei heti onnistu "suhtautumaan paremmin". Monella narsistin lapsella on kovat vaatimukset itseään kohtaan, kun on tottunut siihen että pitää olla täydellinen, ettei suututa ketään. Eikä siltikään ole kelvannut. Aika tekee kyllä tehtävänsä, jos sen vaan antaa. On kuitenkin yksilöllistä, kuinka nopeasti se tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.
Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.
Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.
Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.
Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.
Tuolla narsistilla ei kuitenkaan ole oikeasti sinuun mitään valtaa, syntyy sellainen kuva. Mikäs sun silloin on ollessa. Nyt vain hyysäät ikään kuin omaa omaatuntoasi sen sijaan, että sanoisit sille narsistille, että teit väärin ja olet pahoillasi, mutta että tämä on silti nyt tässä, koska hänen manipuloiva käytöksensä.
Teet aika helposti johtopäätöksiä lyhyestä tekstistä ja kommentoit ikävään sävyyn, vaikka et oikeasti tiedä tarpeeksi pystyäksesi ymmärtämään ajatusmaailmaani. Ei hänellä ole enää valtaa, mutta joskus oli. Kavahdan kyllä, kun satun häneen törmäämään, mutta olen oppinut olemaan saamatta sen kummoisempaa tunnereaktiota. Sanoin hänelle juuri tuon, mitä kirjoitit, kun ajattelin sen olevan reilua. Silti välillä on huono omatunto. Mutta en pysty enää olemaan hänen ystävänsä, koska pelkään alistuvani uudelleen. Hänen "ansiostaan" ymmärsin äidilläni olevan narsistisia piirteitä, mutta se on toinen tarina ja taistelu vallan alta on nyt käynnissä.
No pahoittelen ikävää sävyä kirjoituksessani. Minua vain itseäni ärsyttää, kun joku sanoo toiselle, joka avautuu omasta kokemuksestaan tulla syytetyksi (ilman omaa syytään), että "oletko varma, että hän on narsisti? Sinulla on varmasti huono omatunto koska käyttäydyit itse väärin" siis daa?
Onhan se mahdollista että kirjoittajassa onkin vikaa, mutta koska emme tiedä sitä niin ehkei tämä ketju ole oikea paikka edes epäillä? Koska tässä on narsisteista oikeasti kärsineitä ihmisiä kirjoittamassa, joita ei muutenkaan tahdota uskoa syyttömiksi.En tarkoittanut kysymystä syytökseksi enkä lähtökohtaisesti koskaan epäile kenenkään sanomisia. Olisin halunnut tietää, mistä hän päätteli ystävänsä narsistiksi. Kun omassa tapauksessa luulin aluksi ystävääni läheisriippuvaksi, koska hän oli niin takertuva. Mietin kaikkia muita "mukavia" selityksiä hänen käytökselleen, kuten se, että hän oli "vain" vaikea ihminen. Ja olen ymmärtänyt, että ihmisen diagnosointi narsistiksi on vaikeata. Olisin vain halunnut kuulla lisää kirjoittajan kokemuksesta. Anteeksi, jos pahoitin jonkun mielen kysymykselläni.
Narsistin diagnoosia ei varsinaisesti kukaan keittiöpsykologi voi antaa. Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä, ilman niitä emme selviytyisi hengissä. Toisissa toiset piirteet ovat voimakkaampia, ja toisissa toiset. Ihmisen leimaamisessa narsistiksi on kuitenkin vaara, josta huomautettiin jossakin narsistien uhrien tuki ry:n keskustelussa. Kun leimaat toisen narsistiksi, sinun ei enää tarvitse ottaa vastuuta mistään, kun kaikki on aina sen toisen syy, koska toinen on narsisti. Jos miettii vaikka parisuhdetta. Myös se, onko jollakulla oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö on sinänsä yhdentekevää. Jos sinulla on huono olla jonkun ihmisen kanssa, sinulla on oikeus laittaa välit poikki. Kenelläkään ei ole velvollisuutta sietää mitä tahansa, johtuu se käytös persoonallisuushäiriöstä, masennuksesta, sktsofreniasta tai ihan vaan k***päisyydestä. Joskus vaan on helpompi käsitellä asiaa kun sille voi antaa nimen. Narsismi on tämän päivän muotidiagnoosi, jonka alle on helppo niputtaa kaikki ihmiset joiden käytöksessä on ikäviä piirteitä.
Mutta mitä tehdä tilanteessa jossa uhri haluaisi päästää irti mutta narsisti pitää kiinni kynsin ja hampain? Aloittajan ongelma on se että narsisti ja hänen hovinsa jäsenet vainoavat häntä taukoamatta, loppua tuolle touhulle ei näytä tulevan. Poliisille kantelu ei auta mitään jos ei varsinaista rikosta ole tapahtunut eli esimerkiksi se että joku käy fyysisesti käsiksi uhriin. Narsistin harjoittamalle terrorille ei ole olemassa mitään lakia erikseen joka kyseisen toiminnan kieltäisi, vai missä kohtaa lainsäädännössä tarkalleen ottaen sanotaan että toisen ihmisen kyttääminen on rikos? Tämän narsistin ja hänen kätyreidensä täytyisi tehdä jotakin sellaista joka saattaisi heidät vastuuseen teoistaan, jokin niin paha ja perustavanlaatuinen moka että olisivat korviaan myöten kusessa. Rukoillaan että niin tapahtuu.
Muuttaminen kauas ja kerrostaloon voi auttaa. Samoja kokemuksia minullakin, yritän laittaa välejä poikki ja tullaan lankoja pitkin.. uhkailua, raivohullua huutoa, syyllistämistä. Jos normaalivanhempi haluaisi nähdä lapsensa, niin ei tosiaankaan puhuisi noin. Ikinä en ole kuullut mitään hyvää itsestäni heidän suustaan.
Vierailija kirjoitti:
Melkein olen kateellinen ihmisille jotka ovat niin naiiveja, että ilmeisen aidosti ihmettelevät miten narsisti saisi kenenkään kyttäämään puolestaan. Kyllä ne kuulkaa saavat. Muiden manipulointi on narsistin mestarilaji, samoin kuin uhrin hajottaminen.
Narsisti on saattanut kertoa tuttavilleen kuinka ap on alkoholisti / mielenvikainen / vammainen / perheväkivallan uhri / varastanut narsistin auton / mitä tahansa muuta valheellista paskaa. "Luulen että [uhrinnimitähän] on ottanut luvatta käyttöönsä enonsa auton, voi voi kun en millään voi itse käydä tarkistamassa enkä halua hänelle kuitenkaan vaikeuksia, voi voi kun joku muu voisi käydä kurkkaamassa ettei se auto vaan ole hänen pihallaan". Tai "Pelkkään että [uhrinnimitähän] on luisunut taas ryyppäämään, viime viikollakin sillä oli kymmenen hengen ryyppypiiri pihalla grillaamassa ja [uhrinnimitähän] oli itse sammuneena pihakeinussa. Voi voi kun olen niin huolissani ettei siellä sama meno taas jatku kun äsken hänelle soittaessani taustalta kuului taas meteliä, voi voi kun tietäisi mitä siellä tapahtuu". Tai "[uhrinnimitähän] on matkoilla ja sanoi että hänen hälyttimensä oli ilmaissut jotain liikettä talossa, voi voi kun se vartioliikkeen käynti on niin kallis ettei hän haluaisi sitä kutsua, hänellä kun on ollut niitä talousvaikeuksia ja minäkin olen joutunut häntä niin auttamaan ettei enää eläkkeestä riittäisi. Voi voi kun joku voisi käydä pikaisesti vilkaisemassa ettei siellä näy mitään epäilyttävää". Ja ne narsistin pauloissa olevat tuttavathan käyvät, ja nielevät kaiken sen sonnan purematta.
Aivan. Siihen vielä narsisti ujuttaa sopivasti muutaman krokotiilin kyyneleen ja narisevalla äänellä on niin kaltoinkohdeltua, että on vaikeata olla uskomatta, etenkin jos on läheistäkin sukua. Kannattaa vain muistaa, että uskomalla narsistia voit tehdä pahaa kiusatulle, ellet edes ota selvää kiusatun näkökulmaa asioista.
Vierailija kirjoitti:
Toivon voimia sinulle ap ja että pääset narsistista. Muuta kaikki tietosi salaiseksi, ei vain puhelinnumeron kautta, vaan myös maistraatista osoitepalvelukielto, varulta kiellot myös sukututkimukseen yms. Sen jälkeen muutat (niin raskasta kuin se onkin joutua tekemään) ja mieluiten kaupunkiin kerrostaloon ylempiin kertoksiin, kuten joku muukin jo neuvoi.
Minä pääsin "omasta" narsististani eroon, tosin varuilla tulen varmaan aina olemaan, koskaan ei voi tietää. Se vaati tietojen salaamisen, kaksi muuttoa (jotenkin narsisti onnistui lopulta kaivelemaan esille ensimmäisen osoitteen) sekä irtaantumisen kokonaan kaikista ihmisistä, jotka saattaisivat olla narsistin kanssa tekemisissä. Naimisiin mennessä otetusta miehen nimestä on varmasti ollut apua myös (tapasin mieheni vasta silloin kun minulla oli jo täysin uudet piirit). Narsisti postailee edelleen sähköposteja, mutta ne ovat hiipuneet muutamaan per vuosi. Pidän edelleen kyseisen sähköpostiosoitteen auki ja luen saapuneet postit. Se on raskasta mutta teen sen siksi että pysyn kartalla narsistin mielenliikkeistä. Jos hän saa tietoonsa pienenkin minuun liittyvän asian, hän ei kykene olla retostelematta sillä, saati suuttumatta että elämässäni on tapahtunut jotain ilman että hän on ollut osana ja vaikuttamatta.
Niin tuttua. Lähestymiskielto. Turvakielto. Itse pitää olla aktiivinen asioissa. Vain itsestään voi olla varma, eli osoitetta ei kannata luovuttaa edes kirjastoon.
Muuttoja takana. Vainoamista jo 10vuotta. Outo auto tullut pörräämään, ennen kuin antaa kuulua itsestään.
Minulla myös nykyään auttaa turvallisuudentunteeseen olla narsistin mielenliikkeistä perillä (viestit). Ennen ne suistivat kauhuun.
Kun hakee oikeutta ja kertoo peloistaan se auttaa.
Odotan nyt vain kuin kuuta nousevaa, että laittaa vaikka sähköpostissa jonkin viestin, joka sitten täyttää ahdistelun merkit tai jonkin muun rikoksen ja lähden sen kanssa hakemaan lähestymiskieltoa. Voin toki ottaa mukaan kaikki vanhat asiat mitä hän on tehnyt, mutta päätöksessä niitä ei voida käyttää, jos hän ei myönnä niitä tai ole todisteita. Miestäni ei myöstäkään voida kuulla, koska olemme aviossa.
Puhelinnumeron olen vaihtanut jo 3 kertaa ja aina prepaidiksi, ettei hän vain saa sitä mistään. Numero on vain anopilla ja osoitteemme samoin. Minua silti kalvaa kova pelko siitä, että anoppi on jonkinlaisissa väleissä tämän narsistin kanssa. Hän on tänä vuonna alkanut hiukan liikaa "puolustelemaan" tätä ja alkanut "saarnan" että "eikö nyt vaan olis helpompi olla väleissä, ei kai se nyt niin kamala ole, eikös nyt voisi". En ymmärrä miksei anoppi ymmärrä vaikka olen hänelle kertonut asioita, en kuitenkaan niitä pahimpia.
Aion silti vaihtaa numeron taas pian ja sitä en kyllä anna kellekään, koska epäilyttää niin paljon. Tai voi olla myös tietysti että ei ole väleissä, mutten keksi muutakaan syytä tuolle, poikansakin on häntä valaissut tämän ihmisen tekosista, muttei ymmärrä silti.
Mutta hän onkin taitava manipuloimaan, käsittääkseni juurikin tänä vuonna on käynyt selittämässä anopilleni, kuinka olen käyttänyt jo vuosia mielialalääkkeitä ja ollut osastolla kun olen niin hullu ja kuinka olin vaikea lapsi sen takia. Ehkäpä anoppi alkaisi ymmärtämään jos näkisi jonkinlaisen henkisen romahduksen?
Tämä itsensä epäily on ihan kamalaa. Minulla diagnosoitiin vuosien kipujen ja tutkimisen jälkeen n.3vuotta sitten pahoja kipuja aiheuttava sairaus, mutta vieläkin välillä pitää lukea diagnoosi ja tarkistaa, että lukeeko siinä oikeasti niin, etten vain kuvittele. Tuota tutkittiin n.7vuotta ja koko tuon ajan tämä ihminen kuittasi kipuni sanomalla, että kuvittelen kaiken, ei minua mihinkään satu, tahdon vain huomiota sillä.
Kiitos, sain taas avautua vaihteeksi.
Ap
Ap, erittäin tärkeää henkisen hyvinvointisi takia on sisäistää se, että et ole KENELLEKKÄÄN selitystä vailla. Et yhdellekään ihmiselle, et anopille tai kellekään muullekaan.
Ns. normaaleissa piireissä kasvaneille ihmisille on usein liian rankkaa myöntää että on olemassa vanhempia jotka lähinnä vihaavat lapsiaan, joten he menevät mieluummin siihen kieltämisen tilaan jossa "äiti kyllä tekee parhaansa, ja pyysihän se anteeksikin". Et voi muuttaa tällaisen ihmisen ajattelua, etkä saada häntä "ymmärtämään" niin yhtään millään. Se mitä olet kokenut ja mihin sinulla on oikeus EI ole tippaakaan kiinni siitä, ymmärtääkö yksikään maailman ihminen sinua. Sinulla ITSELLÄSI on oikeus päättää mitä kohtelua otat vastaan, ja se oikeus on vain sinulla. Ne ihmiset jotka arvostavat sinua ja näkevät sinut autonomisena ihmisenä, ymmärtävät automaattisesti että sinulla on oikeus itse päättää ketä elämääsi kuuluu. Ne jotka näkevät sinut hyväksikäytettävänä orjana jolla ei ole oikeutta omiin päätöksiin, eivät ymmärrä selitit mitä tahansa.
Eli a) sinun ei tarvitse selittää kenellekään mitään b) sillä ei ole mitään merkitystä ymmärtääkö joku sinua vai ei. Kun sisäistät että et ole kenellekään selityksen velkaa ja muiden mielipiteet eivät merkkaa mitään, olet aidosti rauhassa. On ihan sama mitä valheita narsisti levittää ja kuka niihin uskoo, koska ne valheet eivät kerro sinusta yhtään mitään. Ne kertovat vain siitä kuinka hullu narsisti on, ja kuinka surullisen manipuloitavissa ihmiset ovat.
Yritä ottaa tämä asia testinä, joka erottaa jyvät akanoista - jos joku arvottaa äitisi sinua korkeammalle (=ajattelee että sinulla ei ole oikeutta päättää seurastasi itse), hän on todellisen karvansa näyttänyt etkä voi ikinä luottaa ko. henkilöön. Ikävä todellisuushan on että valtaosa ihmisistä epäonnistuu tässä testissä. Äitiyden myytti sekä narsistin manipulaatiotaidot ovat vaan niin vahvat. Mutta ne jotka ymmärtävät sinua selittämättä ja eivät kyseenalaista oikeuttasi päättää elämästäsi, ovat sitäkin arvokkaampia.
Itse menetin tässä testissä koko äitini puoleisen suvun sekä veljeni. Mutta tottapuhuen, oikeastihan en menettänyt yhtään mitään mitä minulla olisi oikeasti ollut. En menettänyt rakastavia suhteita tai aitoa läheisyyttä, en menettänyt välittämistä tai rakkautta. Menetin manipuloivat, minua halveksivat säälittävät tyypit, jotka yrittivät lypsää minusta tietoa jolla mitätöidä minua ja josta voi puhua pahaa selän takana. Menetin monta hyväksikäyttäjää. Mutta sain omanarvontuntoni ja itsekunnioitukseni takaisin.
Tää ei ole mikään puolustelu, mutta monet naiset lähtee miesten elämästä aika nopealla syklillä ja mies voi jäädä elämään vielä sitä vanhaa parisuhdetta, jos psyyke ei pysty käsittelemään eroa.