Narsisti ei suostu päästämään irti!

Hommaa kameravalvonta, sellainen tallentava. Ja muutama ISO kyltti tien vierille kertomaan siitä.

Tämä on selkeä viesti autoilijoille, ketä nyt ovatkin, siitä että eivät voi ajella/käydä salaa.

Samalla voit rekisterinumeroiden avulla saada selville ketä he ovat.

Oletko lähestymiskieltoa harkinnut?

Toivottavasti elämäsi rauhoittuu.

Täydellisen hyvä kirjoitus, pitää just paikkansa jokainen sana.

Vierailija kirjoitti:

Muuten uskoin ap:n jutun, mutta tuo "autoja" kieltämättä vaikuttaa vainoharhaiselta.

Eli  a)  vainoaja värvännyt eri ihmisiä kyttäämään ap:ta öisin ja päivisin? Eikö näillä ihmisillä parempaa tekemistä, töitä tms?

b) Vainoaja vuokrailee eri autoja, jotta voisi kytätä apta? Aika vaivalloista vuokrailla/lainailla eri autoja, varsinkin kuin pieni paikkakunta.

...tää kohta on jotenkin...hmm....vainoharhainen

Minusta ihan uskottava. Autoilevat stalkkerit/hullut eivät ole todellakaan mitään harvinaisia. Naurettavaa, jos joku luulee, ettei sellaisia olisi juurikaan olemassa. Kannattaa laittaa kamera tai pistää ulkomuistiin rekisterit kun niitä näkee, ja hakee sitten rekisterinumeropalvelusta auton haltijan tiedot. Voit myös mennä valokuvaamaan näitä autoja, kun niitä näet. Saat vähän jotain tietoa, ketkä kyttäävät. Ja jos on jotain epäilyttävää, joku käy todella useasti, autossa väärät kilvet (monilla sekopäillä on) tms. niin ilmoitusta poliisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ei mukamas herätyskellot soi, että jatkuvasti ajelisi eri autoja vainoamassa AP:ta? Tuohan on tyypillinen skitsofrenian paranoiaoire.

Otahan toki kamera ja kuvaa jatkossa ne autoilevat ihmiset. Jos siellä tosiaan jatkuvasti väkeä käy pörräämässä, niin siinä tapauksessa kääntynevät väärälle tielle tai jotain.

Miksi sinulla on tarve lähestyä asiaa näin? Oletko kenties itse vähän paranoidi, ja joudut kokoajan muistuttamaan itseäsi siitä, ettei saa olla? Käsitätkö, ettei narsistin uhri ole paranoidi, vaan häntä kiusataan ja koitetaan sitten sanoa, että "sinua ei ole kiusattu"? Halutaan tahallaan ajaa uhri tilaan, jossa hän ei usko itseään. Miksi sinulla on taipumus olla uskomatta itseäsi (ilmeisesti, kun se ekana tulee mieleesi ap:stä)? Sinuna miettisin sitä. Ja oli syy siihen mikä tahansa, se on takuulla eri syy, kuin narsistien uhreilla.

Ap:n on erittäin tärkeää nyt uskoa itseensä, muuten hän ei vapaudu häkistä jonka narsisti loi, koskaan. Uskon aloittajaa ihan täysin. Totuus on taruakin uskomattomampaa monta kertaa, ikävä kyllä.

Mikä hiton motiivi on yhdelläkään ihmisellä, narsisti tai ei, ajella pitkiä matkoja tuijottamaan jonkun ikkunoista sisälle? Ja suostutella muita tekemään samaa? Joskus keskellä yötä vieläpä?

Skitsofreniaa tuo on.

Et selvästikään tiedä narsismista yhtään mitään etkä ole itse ollut tekemisissä luonnehäiriöisen henkilön kanssa, tuo skitsofrenia-kortti on niin loppuunkäytetty, ettei se kertakaikkiaan enää toimi minkäänlaisena pätevänä selityksenä tai argumenttina.

Narsisti ei tarvitse minkään sortin motiivia teoilleen, kyse on valtataistelusta ja kontrollista. narsisti on äärimmäisen sadistinen, julma ja tunnekylmä persoona, he eivät tunne empatiaa tai sääliä muita ihmisiä kohtaan eikä heillä omatunto soimaa jos he tekevät tai sanovat jotakin kamalaa. Narsisti saa niin sanotusti kiksinsä muiden ihmisten kiusaamisesta, nimenomaan kiusaaminen on tässä se avainsana, härnätä toista ihmistä jopa siinä määrin että se ajaa uhrin lähestulkoon hulluuden partaalle, saada uhri näyttämään niin epäuskottavalta muiden silmissä, ettei tätä usko kukaan, edes lähimmäiset jos uhri päättää kertoa kaikesta siitä kärsimyksestä mitä narsisti on hänelle aiheuttanut.

Siksi narsistin uhrien on äärimmäisen vaikea saada apua mistään, koska heidän kertomustaan ei uskota, syy on se että narsisti on antanut itsestään niin positiivisen kuvan muille ihmisille, että heidän on erittäin vaikea käsittää sitä, miten ilkeä ja kammottava narsisti on näiden valheellisten kulissien takana, narsisti toimii tekaistun maskin takaa, heillä on kaksi eri minää, julki-minä ja yksityinen-minä. Se julki-minä on yleensä niin vakuuttava, ettei narsistin todellinen luonne paljastu ulkopuolisille, täten narsisti saa ihan rauhassa jatkaa toimintaansa ilman häiriötekijöitä tai pelkoa kiinnijäämisestä.

Normaali ihminen ei voi sitä pahuutta ymmärtää, mikä kytee narsistin sisimmässä, heidän sielunsa on sysimusta, se on kuin katsoisi pohjattomaan mustaan aukkoon, se ei heijasta valoa laisinkaan. Se on äärimmäisen synkkä ja pelottava. Narsistin sairaan toiminnan takia uhri elää jatkuvassa stressitilassa ja pelossa, mikä helposti ja virheellisesti tulkitaan joksikin mielenterveydenhäiriöksi. Näin se todellinen ongelma jää piiloon katseilta ja muulta maailmalta, tällä uhrin vähättelyllä vain edesautetaan narsistin toimintaa.

Minä haluaisin tuoda tähän hieman eri näkökulmaa. Narsisti ei voi mitään sille, mitä on. Narsisti ei ole halunnut olla narsisti, vaan hänestä on tullut sellainen yleensä varhaislapsuuden kokemusten kautta. Usein kyseessä on jokin hylkäämiskokemus joka rikkoo lapsen psyyken. Toisinaan taas vanhemmat kasvattavat narsistin palvomalla lastaan. Muitakin mahdollisuuksia on. Narsisti ei halua olla paha, hän vaan ei voi sille mitään, että on kylmä ja tunteeton. Narsisti ei edes pysty muuttamaan tätä, vaikka ymmärtäisi olevansa narsisti ja haluaisi muuttua. Yleensä narsismiin liittyy vahvasti myös täysin olematon itsetunto.

Mikään tästä ei oikeuta sitä, mitä narsisti tekee, eikä tee mustasta valkoista. Se ei myöskään muuta sitä, että narsisti ei koskaan parane tai muutu. Se ei myöskään ole syy miksi narsistin kanssa pitäisi olla tekemisissä. Se saattaisi kuitenkin olla syy, jonka avulla uhri ehkä pystyisi päästämään irti siitä vihasta ja mahdollisesta katkeruudesta, mitä hän narsistia kohtaan tuntee. Silloin vasta on oikeasti täysin vapaa narsistin otteesta, kun kyseinen ihminen ei herätä enää edes vihaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ei mukamas herätyskellot soi, että jatkuvasti ajelisi eri autoja vainoamassa AP:ta? Tuohan on tyypillinen skitsofrenian paranoiaoire.

Otahan toki kamera ja kuvaa jatkossa ne autoilevat ihmiset. Jos siellä tosiaan jatkuvasti väkeä käy pörräämässä, niin siinä tapauksessa kääntynevät väärälle tielle tai jotain.

Miksi sinulla on tarve lähestyä asiaa näin? Oletko kenties itse vähän paranoidi, ja joudut kokoajan muistuttamaan itseäsi siitä, ettei saa olla? Käsitätkö, ettei narsistin uhri ole paranoidi, vaan häntä kiusataan ja koitetaan sitten sanoa, että "sinua ei ole kiusattu"? Halutaan tahallaan ajaa uhri tilaan, jossa hän ei usko itseään. Miksi sinulla on taipumus olla uskomatta itseäsi (ilmeisesti, kun se ekana tulee mieleesi ap:stä)? Sinuna miettisin sitä. Ja oli syy siihen mikä tahansa, se on takuulla eri syy, kuin narsistien uhreilla.

Ap:n on erittäin tärkeää nyt uskoa itseensä, muuten hän ei vapaudu häkistä jonka narsisti loi, koskaan. Uskon aloittajaa ihan täysin. Totuus on taruakin uskomattomampaa monta kertaa, ikävä kyllä.

Mikä hiton motiivi on yhdelläkään ihmisellä, narsisti tai ei, ajella pitkiä matkoja tuijottamaan jonkun ikkunoista sisälle? Ja suostutella muita tekemään samaa? Joskus keskellä yötä vieläpä?

Skitsofreniaa tuo on.

Et selvästikään tiedä narsismista yhtään mitään etkä ole itse ollut tekemisissä luonnehäiriöisen henkilön kanssa, tuo skitsofrenia-kortti on niin loppuunkäytetty, ettei se kertakaikkiaan enää toimi minkäänlaisena pätevänä selityksenä tai argumenttina.

Narsisti ei tarvitse minkään sortin motiivia teoilleen, kyse on valtataistelusta ja kontrollista. narsisti on äärimmäisen sadistinen, julma ja tunnekylmä persoona, he eivät tunne empatiaa tai sääliä muita ihmisiä kohtaan eikä heillä omatunto soimaa jos he tekevät tai sanovat jotakin kamalaa. Narsisti saa niin sanotusti kiksinsä muiden ihmisten kiusaamisesta, nimenomaan kiusaaminen on tässä se avainsana, härnätä toista ihmistä jopa siinä määrin että se ajaa uhrin lähestulkoon hulluuden partaalle, saada uhri näyttämään niin epäuskottavalta muiden silmissä, ettei tätä usko kukaan, edes lähimmäiset jos uhri päättää kertoa kaikesta siitä kärsimyksestä mitä narsisti on hänelle aiheuttanut.

Siksi narsistin uhrien on äärimmäisen vaikea saada apua mistään, koska heidän kertomustaan ei uskota, syy on se että narsisti on antanut itsestään niin positiivisen kuvan muille ihmisille, että heidän on erittäin vaikea käsittää sitä, miten ilkeä ja kammottava narsisti on näiden valheellisten kulissien takana, narsisti toimii tekaistun maskin takaa, heillä on kaksi eri minää, julki-minä ja yksityinen-minä. Se julki-minä on yleensä niin vakuuttava, ettei narsistin todellinen luonne paljastu ulkopuolisille, täten narsisti saa ihan rauhassa jatkaa toimintaansa ilman häiriötekijöitä tai pelkoa kiinnijäämisestä.

Normaali ihminen ei voi sitä pahuutta ymmärtää, mikä kytee narsistin sisimmässä, heidän sielunsa on sysimusta, se on kuin katsoisi pohjattomaan mustaan aukkoon, se ei heijasta valoa laisinkaan. Se on äärimmäisen synkkä ja pelottava. Narsistin sairaan toiminnan takia uhri elää jatkuvassa stressitilassa ja pelossa, mikä helposti ja virheellisesti tulkitaan joksikin mielenterveydenhäiriöksi. Näin se todellinen ongelma jää piiloon katseilta ja muulta maailmalta, tällä uhrin vähättelyllä vain edesautetaan narsistin toimintaa.

Minä haluaisin tuoda tähän hieman eri näkökulmaa. Narsisti ei voi mitään sille, mitä on. Narsisti ei ole halunnut olla narsisti, vaan hänestä on tullut sellainen yleensä varhaislapsuuden kokemusten kautta. Usein kyseessä on jokin hylkäämiskokemus joka rikkoo lapsen psyyken. Toisinaan taas vanhemmat kasvattavat narsistin palvomalla lastaan. Muitakin mahdollisuuksia on. Narsisti ei halua olla paha, hän vaan ei voi sille mitään, että on kylmä ja tunteeton. Narsisti ei edes pysty muuttamaan tätä, vaikka ymmärtäisi olevansa narsisti ja haluaisi muuttua. Yleensä narsismiin liittyy vahvasti myös täysin olematon itsetunto.

Mikään tästä ei oikeuta sitä, mitä narsisti tekee, eikä tee mustasta valkoista. Se ei myöskään muuta sitä, että narsisti ei koskaan parane tai muutu. Se ei myöskään ole syy miksi narsistin kanssa pitäisi olla tekemisissä. Se saattaisi kuitenkin olla syy, jonka avulla uhri ehkä pystyisi päästämään irti siitä vihasta ja mahdollisesta katkeruudesta, mitä hän narsistia kohtaan tuntee. Silloin vasta on oikeasti täysin vapaa narsistin otteesta, kun kyseinen ihminen ei herätä enää edes vihaa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Oikeassa olet sinäkin, mutta kyseinen kirjoittaja toi erittäin realistisesti esille sen mitä narsistit ovat ja harvat heistä edes tiedostavat omaa narsismiaan, useimmat ovat täysin ulalla siitä tosiasiasta että he ovat pahasti häiriintyneitä. Yksi narsismin keskeisimpiä tunnusmerkkejä on se että narsisti kuvittelee olevansa itse täydellisyys, he eivät siis näe itsessään eikä omassa toiminnassaan yhtään mitään vikaa, näin ollen näiden persoonallisuuden piirteiden työstäminen on lähestulkoon mahdotonta, mitään terapiaresursseja ei narsistiin kannata koskaan tuhlata, voin sanoa että se aika on narsistin kohdalla totaalisen hukkaan heitettyä. Tämä häiriö henkilön psyykessä ja persoonassa on elinikäinen, särö jota ei voi paikata. Siispä ainoa vaihtoehto tämän asian hoitamiseksi on pyrkiä pääsemään narsistista mahdollisimman kauas pois, ei olla kyseisenlaisen henkilön vaikutuspiirissä millään muotoa. Narsistit ovat itse mahdollisen henkisen väkivallan uhreja, mutta mikään lapsuuden trauma ei oikeuta pilaamaan muiden elämää. Kyllä narsismin alkujuuren jossakin henkilössä voi oppia ymmärtämään mutta ei sen trauman aiheuttamia seurauksia tarvitse sietää millään tavalla eikä narsistin sääliminen hyödytä mitään, ei narsisti sellaista kaipaa, vaan päinvastoin näkee sen aivan äärimmäsenä heikkoutena, kuten esimerkiksi sairastumisen tai sensitiivisyydenkin. Nuo ovat kaikki inhimillisiä asioita, jotka narsistinen ihminen kokee äärimmäisen häpeällisiksi.

Onpa kauhee äiti, kun ei halua unohtaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kauhee äiti, kun ei halua unohtaa lastaan.

Oletpas hauska? Olet varmasti todella hyvä vanhempi itse, vai mitä?

Osoitetiedot salaisiksi maistraatissa. Jos muutat älä jakele osoitettasi sukulaisille jos ei ole aivan pakko.

Olen ollut samassa tilanteessa, ja traumatisoiduin aika nopeasti. Eli sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön. Se, sekä stalkkaus sinänsä riitti tekemään elämästä helvetin.

Kaikki sympatia on puolellasi, en oikein osaa muutakaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kauhee äiti, kun ei halua unohtaa lastaan.

Oletpas hauska? Olet varmasti todella hyvä vanhempi itse, vai mitä?

Ihmettelen vaan, että äiti voi olla vaikka kuinka ilkeä ja ikävä ihminen, mutta aika harva on niin kova, että voisi oman lapsensa unohtaa. Ei kai se mitään narsismia ja vainoamista ole, jos oman lapsensa osoitetietoja kyselee ja on kiinnostunut missä lapsi asuu. En tiedä asiasta mitään, kun itselläni on ihana äiti, mutta kuulostaa vaan niin erikoiselta kuviolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tukijoille ja jotka uskovat, se auttaa jo vähän tähän tilanteeseen ja helpottaa oloa :) Alkoi taas "olen vain hullu ja kuvittelen kaiken" tunteet puskemaan pintaan.

Ap

Et ole yhtään hullu. Mieti; sinulle on tehty väärin. Se tunne siitä, että sinä olet hullu johtuu siitä, että sinua on kohdeltu väärin.

Mä just sain itse tajuta, että syytän itseäni kaikesta. Olen terapiassa ja saan apua. Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin. Ja aloin todella sanoa niin. Jopas helpotti kummasti. Minulle on tehty väärin. Noin. Ei, että minä olen syyllinen, kun minulle on tehty väärin ja hyökkäilin pikkutyttönä joidenkin kimppuun. Tietenkin hyökkäilin, koska minua ei kohdeltu oikein.

Kyllä sä selviät ap koska sä et ole vainoharhainen, etkä kuvittele mitään etkä ole hullu.

Totta kai se narsisti yrittää saada sut kuvittelemaan, että sä vain kuvittelet, niin kukaan ei tule ja estä häntä.

18

Haluan puuttua tähän sen verran, että muistathan silti, että joskus jokin asia voi olla sinunkin syysi. Omassa lähipiirissä on käynyt niin, että toinen puolisoista oli narsisti. Kun tämä narsistin uhri vihdoinkin pääsi vapaaksi, ja oppi tuon mantran, että hän EI ole syyllinen, niin sen jälkeen hän ei ole koskaan ollut syyllinen enää mihinkään. Pahaa oloaan hän purkaa lähipiiriinsä täysin surutta, mutta sekään ei ole hänen syynsä, koska hän on uhri. Kyllähän hän olikin narsistin uhri, mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa nyt, ja hänen pitäisi ottaa ihan itse vastuu omasta käytöksestään, eikä sälyttää sitä muiden syyksi. Vaikka olettekin hirveässä tilanteessa olleet, ja teidän oma ajattelunne on toisen toimesta "kieroutettu", niin toivon, että ette uhriudu. Muistakaa pistämää vastuu tapahtumista sinne minne se vastuu kuuluu, silloinkin jos/kun se kuuluu teille itsellenne. 

Aloittajalle voimia selviämiseen, voimia itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvattamisessa. Sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet, mutta älä pura niitä tunteita niihin, ketkä ovat viattomia.

No kuule sitä ei voi välttää jos ihmistä on elämänsä ajan kiusattu niin kuin minua. Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni, muahan ei enää syyllisyydellä nujerreta. Sinäkin koitat vain jatkaa heikon ihmisen hallitsemista, mistä sinä itse tiedät keitä kakkia sinäkin manipuloit? Osa on niin kilttejä, ettei saa sanottua sinullekaan, mitä haluavat. Nii, se ei tietenkään ole mielestäsi sinun syysi. Miksi se, miten muut minut kokevat on siis minun syyni, mitä? Ja en ole täydellinen, älä siis ala vaatia sellaista minulta. Koska kukaan ei ole. Se jos joku tuttavasi ei ole saanut itselleen apua ei mitenkään liity minuun. Minä tiedostan kyllä kaikki aspektit asiassa, myös sen, että olen varmastikin hankala ihminen. Se tekee minusta jorilaisen, kuin tuttusi oli. Voi luoja näitä syyllistäjiä, eikö teillä ole parempaa tekemistä, kuin heittää syytöksiä näissä narsisteista kärsineiden ketjuissa?

Voi nyt luoja. Minä, ketä lainasit, olen narsistin lapsi. Minä tiedän ihan tasan tarkkaan millaista on, kun vanhempi on narsisti. Minä en syytä, minä toivon, että tulet ottamaan vastuuta omasta käytöksestäsi, ettet käyttäydy muita kohtaan samoin, kuin se narsisti on käyttäytynyt sinua kohtaan. Näin kävi meillä. Toinen vanhemmistani (se narsistin uhri) käyttäytyy nyt samoin kuin se narsisti, vielä vaan pahemmin. Ja hänen mielestään hänellä on siihen oikeus, koska hän on narsistin uhri. Taisi kolahtaa, kun noin suutuit. Toki jos mieluummin pysyt uhrina lopun elämääsi etkä ota vastuuta edes omasta käytöksestäsi muita ihmisiä kohtaan, niin se on ihan oma valintasi. Toki näin saat tehdä. Älä sitten kuitenkaan valita, kun olet yksin.

Sinä se tässä uhrilta vaikutat, joka jaksaa syyllistää muita siitä, että nämä eivät ole täydellisiä. Ihan ymmärrettävää, mutta älä syytä minua kun sulla ei ole faktoja minusta, mitä pahaa mä olen tässä ketjussa kellekään sanonut, joka ei olisi ansainnut sitä? Sanoin sille yhdelle, että häipyy, mutta vain siksi, koska on riski, että HÄN täällä satuttaa aloittajaa, eikä suinkaan toisin päin.

Ei, minä en vaadi täydellisyyttä, enkä syyllistä sen puutteesta. Minä vaadin vastuunkantoa omasta käytöksestä. Jos sinä sen teet, hyvä niin. Minä tartuin siihen ensimmäiseen tekstiin jota lainasin, jossa sanoit/sanottiin, että " Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin." koska olen nähnyt kuinka paljon pahaa saa aikaiseksi se, että myös väärässä kohtaa todistelee omaa syyttömyyttään. Tekstini tarkoitus oli herätellä tarkastelemaan myös omaa käytöstään muita kohtaan, koska se, että on narsistin uhri ei tee kenestäkään viatonta jeesus-karitsaa joka ei koskaan voi tehdä väärin muita kohtaan. Onko väärin vaatia, ettei oma vanhempi hauku ja lyttää omia lapsiaan, koska häntä on hänen narsistipuolisonsa haukkunut ja lytännyt ja sen tähden hänellä on oikeus haukkua ja lytätä muita? Ilmeisesti sinun mielestäsi saat tehdä mitä tahansa, hakata, haukkua ja nälviä sivullisia vain koska sinulle on niin tehty. Toivottavasti sinulla ei ole (tai et saa) lapsia, mikäli asenteesi todella on tuollainen, koska miten ne sinun lapsesi tekevät tämän ehdottamasi: "Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni"? Mitä minä haluan tuoda tekstilläni esiin on se, että narsistin uhrina oleminen nimenomaan EI tee kenestäkään niin täydellistä, että hänellä olisi oikeus itse käyttäytyä miten haluaa. Narsistin uhrin nimenomaan luulisi olevan hyvinkin varpaillaan siitä, ettei itse tee muille samaa, mitä hänelle on tehty.

Minä en todistele omaa syyttömyyttäni SILLOIN jos joku MUU tulee minulle sanomaan minun pahoittaneen hänen mielensä, YMMÄRRÄTKÖ? Minä kirjoitin sen lauseen OMAA sisäistä syyttäjääni vastaan. Tajuatko, miten helvetin suuri ero siinä on? Sinä sen sijaan tulet syyttelemään minua siitä, että kehtaankin puolustautua omaa liian ankaraa yliminääni vastaan.

Narsismiin kuuluu oleellisena asiana uhrin syyllistäminen. Jos et sitä tajua, niin jo nyt on kumma. Minä en käyttäydy miten haluan jos minussa on inhomillisiä virheitä, joista kärsin, kuten kyvyttömyys olla täydellinen äiti lapsilleni. Ja kyllä, minulla on lapsia. Mutta minulla on myös koko ikäni ajan ollut itsekritiikkiä. Jopa liikaakin. Se ei silti ole suojannut minua tekemästä asioita, jotka saattavat sinun persettäsi kutittaa. Koita kestää, kukaan ei ole täydellinen.

Kyllä, minä tiedän sen sisäisen syyttäjän. Se löytyy itseltänikin, olenhan tottunut olemaan aina syyllinen kaikkeen. En olettanutkaan että joku muu sinua syyttäisi, sen olet ihan itse tulkinnut. Jospa väännän rautalangasta: on aikoja, jolloin se sisäinen syyttäjä pitää hiljentää, koska asia josta se syyttää ei todellakaan ole sinun syysi. On kuitenkin aikoja, jolloin sitä sisäistä syyttäjää pitää kuunnella, kun itse on käyttäytynyt väärin toista kohtaan. Voi rakas ihminen, kun minä vain toivon sinulle ja kaikille muille uhreille (myös itselleni) kykyä tunnistaa kummasta milloinkin on kyse, ja voimia käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. On vaikeaa olla syyllistymättä turhaan, kun se syyttäjä sisällä huutaa. Se vaatii voimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä tukahduttaa turhat syyllisyydentunteet. Mutta voimaa vaatii myös hyväksyä se syyttäjä silloin kun itse on mokannut, pyytää anteeksi ja oppia virheestään. En ymmärrä miksi olet niin vihainen minulle siitä, että toivon kaikkien joiden syyllisyydentunteita on narsisti päässyt vääristämään, pystyvän erottamaan aiheelliset syyllisyydentunteet aiheettomista, eikä vain kuittamaan KAIKKEA aiheettomaksi.

Kyllä minä tiedän, että jos on itse mokannut niin on syyllinen, mutta mitä se mokaaminenkin on? Mokaako ihminen, jolla ei ole kykyä hallita vihaansa vai onko hänen lähipiirinsä mokannut, kun on ajanut hänet sata kertaa hulluuden partaalle, jolloin häneltä yksinkertaisesti loppuvat keinot ja räjähtää? Miten korjataan moka, jota ei osaa korjata? Ymmärrän, että toivot, että jokainen tässä maailmassa osaisi käsitellä vihaansa ja mitä sitten ikinä tunteekaan rakentavasti, mutta kun se ei ole toivomisesta kiinni. Pitäisi osata toimia jotenkin muuten kuin vahingollisesti ja siihen tarvii apua, ei mitään sinun saarnojasi, joille ne - anteeksi nyt vain - kuulostavat. Saarnaa ihan miten paljon haluat, mutta se ei auta, koska se ei ole apua.

En ole halunnut saarnata, vaan lähinnä herättää ihmisiä, etteivät tekisi samaa vahingossa mitä heille on tehty tahallaan. Käyttäytymismallit kuitenkin opitaan pääasiassa kotoa. Itselläkin on ollut opettelemista pois tietyistä sairaista käyttäytymismalleista jotka on kotoa kopioituja, eikä niiden ole tajunnut olevan pielessä ennen kuin joku muu on sen osoittanut. Siitä tässä on kyse, ei mistään jokaista ihmistä joskus vaivaavasta itsehillinnän menetyksestä ja suuttumisesta. Virheitä joita tekee koska on saanut siihen mallin sairaan ihmisen käytöksestä jo lapsesta saakka. En todellakaan halunnut saarnata, vaan keskustella. Keskustelu voi avata silmiä omille kotoa kopioiduille omituisille käyttäytymismalleille, tai antaa vinkkejä miten päästä eteenpäin jossakin. Oli muuten aivan helvetillistä kuulla mieheltäni joskus, että "nyt sä käyttäydyt ihan kuin xxx (narsisti)". Söi naista, todella paljon, ja aivan kamalia riitoja siitä tuli. Pakko oli kuitenkin peiliin katsoa ja alkaa tehdä töitä asian eteen.

Ja kysymykseen kenen on vika jo ajetaan räjähdyspisteeseen:

Itse pakenin kotioloja 15-16 vuotiaana viinaan ja villiin elämään. Kaksikymppisenä olin alkoholisti. Kotinarsisti kyllä aiheutti sen pahan olon joka tuohon johti, mutta itse minä jokaikisen pullon kurkkuuni kaadoin. Olin nuori, eikä ollut työkaluja käsitellä asiaa. En silti voi syyttää ketään muuta kuin itseäni noista huonoista valinnoista. Narsisti on vastuussa ainoastaan aiheuttamastaan kamalasta olosta, mutta ei siitä, mitä minä valitsin tehdä hukuttaakseni sen olon. Eli molemmat ovat mokanneet, tosin narsisti ei sitä ikinä myönnä.

On totta, että käyttäytymismallit opitaan kotona. Ehkä en ole vielä saanut tarpeeksi apua toimiakseni niitä käyttäytymismalleja vastaan tai eri lailla. Avuksi katson rakkauden ja koen, ettei kukaan ns hyvänkään lapsuuden saanut välitä rakastaa minua. Olen siis jollainlailla turha henkilö.

Okei, olen äiti ja tiedän järjellä, etten ole lapsilleni turha henkilö ainakaan teoriassa. Minä väitän, että oma äitini oli kuitenkin minulle aika turha henkilö sen myötä miten hän itse särki luottamukseni itseensä. Äiti ei ole koskaan myöntänyt särkeneensä luottamusta, enkä minäkään voi olla siitä varma, että mitä on tapahtunut, koska en muista niin pienestä edes sitä aikaa kun olisin luottanut häneen. Miten voin itse uskoa että minä en särje lasteni luottamusta, kun oma äitinikään ei ole nähnyt särkeneensä sitä kanssani? Äitini käyttäytyi mielestään oikein ja hienosti minua kohtaan. Miten minä siis voin olla äitinä tyytyväinen itseeni ja luottaa, että minuun voi luottaa? Kai minun äitinikin halusi uskoa, että minä saatoin luottaa häneen ja olla ihan sokea sille, ettei häneen voi luottaa. Mistä sen, että muut voivat luottaa minuun, voi tietää? Ei mistään.

He luottavat tai eivät luota, sillä välin minä olen se mikä olen, vaan. Koska kaikki "yritykset" olla kunnon äiti tuntuvat hyvin teennäisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ei mukamas herätyskellot soi, että jatkuvasti ajelisi eri autoja vainoamassa AP:ta? Tuohan on tyypillinen skitsofrenian paranoiaoire.

Otahan toki kamera ja kuvaa jatkossa ne autoilevat ihmiset. Jos siellä tosiaan jatkuvasti väkeä käy pörräämässä, niin siinä tapauksessa kääntynevät väärälle tielle tai jotain.

Uskon myös, että ap:n tilanne voi olla todellinen. Olen itsekin kokenut ulkomailla opiskellessani uhkaavia tilanteita ihastuneiden miesten taholta. Esim. tietyistä kulttuureista tulevat miehet voivat hyvinkin olla niin lojaaleja toisilleen, että auttavat kaveriaan miehen "kunnian" palauttamisessa ja jahtaavat naista vaikka keskellä yötä. Mistä me voimme tietää, esim. mihin etniseen ryhmään tämä ap:n ihailija kuuluu?

Huoh. Luin eilen näitä kommentteja, enkä vain yksinkertaisesti pystynyt kirjoittamaan tänne mitään, aloin taas epäillä itseäni ja kokemuksiani. Onneksi on mies, joka tukee minua ja tietää etten kuvittele asioita. Joku kysyi jos joku tontti olisi myynnissä tuolla tien päässä. Naapurini omistaa kaikki maat siellä, eikä ole myymässä mitään, kysyin monista autoista heiltä näin: "Tässä tiellä onkin aika vilkas liikenne, vaikka onkin näin pieni tie." Naapurit vastasivat tuohon ihmetellen sitä, että on kyllä lisääntynyt, joten en "tentannut", "tahtomaani" vastausta. Pitääpä laittaa muutama kyltti kameravalvonnasta, jos vaikka rauhoittuisi tuo ajeleminen. 

Muutaman kerran olen nähnyt saman auton, mutta aika usein on uusia outoja autoja ja tästä sisältä ei näe rekisterikilpeä, kun on huono kulma siihen. Ajattelinkin, että voisin viettää jonkin kauniin päivän ulkona tehden pihalla jotakin ja tarkkailla siitä noita autoja, jos vain uskallan. 

Kiitos kaikille, jotka eivät ole lytänneet minua ja haukkuneet hulluksi, auttaa se edes hiukan.

Te, jotka sanotte, että onpas kamalaa, kun äitiä kiinnostaa lapsensa asiat: älkää viitsikö. Tuo ei ole sitä "äidin rakkautta", tuo on sairautta. Ei normaali ihminen stalkkaa ihmistä (joka on tehnyt selväksi, ettei tahdo olla tekemisissä), tarkastele tietoja, ongi kaiken mahdollisen tiedon tästä esiin jne. Olen saanut kuulla aivan tarpeeksi miehen puolelta, että kyllä pitäisi olla väleissä.

En todellakaan aio olla! He eivär vain näe kunnolla sitä, minkä olen käynyt läpi. Olisitteko te väleissä ihmisen kanssa, joka on laittanut teidän lukkojen taakse tunneiksi, musertanut koko elämänne, saa jatkuvasti tuntemaan itsensä hulluksi, olo on ahdistunut jatkuvasti hänen lähellään, ikinä ei ollut sopiva paino (tätäkin muuten alkoi tarkkailemaan kun olin 13vuotias, tiedä häntä juonsiko anoreksiani juurensa tuosta), kuittailua jatkuvasti kaikesta, mustamaalattiin muille, kertoi kamalia valheita minusta kaikille, olisitteko?

En ymmärrä, mikseivät he vain ymmärrä. Tiedän, että jos olisin väleissä, olisin lopulta oikeasti hullu. Tahdon vain elää elämääni rauhassa, miksei sitä minulle suoda :'(

Ap

Uskon sinua ap. Jos et pysty asumaan enää siinä, niin tee näin tai oikeastaan tee joka tapauksessa: hae turvakieltoa. Silloin äitisi ei saa tietojasi enää ikinä mistään. Sitten muutat pois. Jos sua ja miestäsi on uhkailtu jne niin kirjoitat vaan kaikki tapahtumat ja perustelet hyvin miksi haluat kiellon. Jos sulla on jotain tekstareita yms tallessa nin hyvä.

Kun on paha tilanne puhaltele rauhassa ulospäin, oikein keskityt siihen. Äitisi on kokoelämäsi "tappanut" sinua, mutta ei enää. SInä pystyt jättämään asian taaksesi. Erityisen tärkeää on, että hän poistuu mielestäsi. SIihen tarvitaan aikaa ja työtä.

Nro 136 jatkaa: jos olet yhtään koiraihminen niin monille tuo turvaa oikein kunnon iso vahtikoira. Se vaan pitää kouluttaa kunnolla. Mietit myös sellaisia konkreettisia turvasuuntelmia: miten toimit missäkin tilanteessa. Se rauhoittaa sinua.

Sä selviät kyllä ap!!

t eräs, jota on vainottu vuosikausia

Sen unohdin kirjoitta tuohon äskeiseen viestiin (olen ehkä aikaisemmin ketjussa jo kirjoittanutkin) että minulla ja miehelläni on molemmilla ollut jo aika kauan tietojen luovutuskielto, mutta on varmaan sitten onnistunut hiukan ennen sitä tarkistamaan tiedot, kun ehdin tehdä sen vasta pari päivää muuton jälkeen. Ja kai hän sen jostakin saisi tietoonsa. Mutta tuota turvakieltoa pitää alkaa selvittämään, jos toimisi paremmin. Ikävä kyllä on ollut sen verran "fiksu" että kaikissa viesteissä ja mistä jää jälki, on ollut juuri sellainen kuin julkisesti kaikille muille, eli ei ole mitään konkreettista "todistusaineistoa". 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieti realistisesti sitä, että tuo ihminen ei ole tehnyt mitään rikollista tai uhkaavaa, vaikka seuraakin vielä elämääsi. Ei ole todennäköistä, että tekisi jatkossakaan.

Mulla on kanssa välit poikki täysin erääseen henkilöön hänen alistavan käytöksensä vuoksi. Tiedän, että hän vielä "stalkkailee" ja seuraa elämääni.

Yritän itse pitää omat tietoni hyvin yksityisinä ja yhteisille tutuille en kerro enää avoimesti asioita.

Vältän myös kaikin keinoin sitä, että narsistille ei tulisi kuvitelmia, että seuraan tai välitän hänen tekemisistään.

Olen saanut olla rauhassa. Tapauksessani kysymyksessä on naispuolinen ystävä, joka oli äärimmäisen ripustautuva ja vaativa takertuja. Kun ystävyys alkoi hiipua ja vetäydyin, tuli todella karseita narsistisia ajattelumalleja esille ja tilanne ajautui todella raskaaksi hyvin lyhyessä ajassa, kuin syöksykierre.

Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen nainen ja ystävä oli miespuolinen. Teen myös samaa, että välttelen aikaansaamasta kuvitelmia. Mistä tiedät varmaksi, että hän oli narsisti ja onko sinulla huono omatunto välien katkaisemisesta? Minulla on huono omatunto, koska lupasin aikoinaan hänelle, että en jätä häntä koskaan. Jälkeenpäin tajusin, että hän osasi vedota taitavasti tunteisiini ja tuo lupaus tuli tehtyä, koska olen liian kiltti.

Nyt en tosiaan voi tehdä muuta kuin itkeä ja epäillä taas itseäni. Tulin tänne nyt toista kautta, koska sain bannit tänne palstalle...Ilmeisesti narasistien uhrit eivät saa hakea apua, ehkäpä modeissa on samanlaisia ihmisiä :'(

Ap

Ahaa, nyt pääsin taas ihan normaalilla selaimella tänne...? Lueskelin silti tuossa ketjua äsken, että muillakin ollut samanlaisia ongelmia tänään?

Ap

On ollut. Piti avata uudelle välilehdelle, että ketju taas toimi.