Lue keskustelun säännöt.
Narsisti ei suostu päästämään irti!
23.06.2016 |
En kerro tunnistamisen pelossa, kuka tämä narsisti on, mutta hyvin läheinen ollut koko elämäni, joten on vaikuttanut paljon minuun. Koko elämäni hän on muovannut tällaisen minusta kuin nyt olen, ja minussa näkyy vieläkin selvästi jäljet, jotka hän on jättänyt minuun ja oireilen vieläkin. Välit laitoin poikki n.3 vuotta sitten, sitten yritin taas olla väleissä, välit poikki, vielä yksi yritys ja nyt välit ovat olleet poikki reilun vuoden. En ole ottanut mitään yhteyttä häneen, olen muuttanut toiselle paikkakunnallekin, juuri tämän ihmisen takia.
Koko elämäni hän muovasi minusta sellaista, jonka hän minusta tahtoi. Olen hyvin alistuva ihminen, en usko että osaan tehdä mitään, usein mietin, onko kaikki vain omassa päässäni, vai oliko hän oikeasti sellainen kuin oli/on. Mutta kyllä hän on, kaikki ympärilläni sanovat että hän on juuri tuollainen, en kuvittele sitä. Minun on vain vaikea käsittää sitä, tämänkin hän on saanut aikaan, koko ikäni hän aina kyseenalaisti kaiken mitä sanoin ja väitti minun keksivän asioita ja että olen hullu. Nämä ajatukset meinaavat vieläkin ottaa vallan. Muutama päivä sitten, ymmärsin lopultakin myös itse, etten tosiaankaan ole kuvitellut kaikkea, mitä minulle on tapahtunu hänen takiaan.
Sain kuulla, että tämä henkilö on tasaisin väliajoin tarkistanut numeropalvelusta tai jostain muualta osoitteeni. Vaikka olin laittanut välit poikki. Ei siinä olisi muuten ongelmaa, mutta ehdin laittaa tietojen luovutus kiellon vasta muutaman päivän muuttoni jälkeen ja hän on onnistunut siihen väliin kysymään taas tietojani. Joten hän tietää missä asun, eräs sukulainen soitti minulle tästä asiasta, oli kuulemma käynyt häneltä kyselemässä asioitani ja tietojani kun ei saa minuun mitään kautta yhteyttä. Nyt vain pelkään, koska hän ilmestyy oven taakse, tässä on kuitenkin 3kk irtisanomisaika, siinä on paljon aikaa sairaalle ihmiselle.
Ja sitten vielä pelottavampi asia. N. viikko sen jälkeen kun muutin tähän, tuossa tiellä alkoi kulkea outoja autoja. Tie jolla asun, on syrjäinen metsätie, joka päättyy n.300m taloni jälkeen naapureilleni. Sieltä ei pääse minnekään. Olen puhunut naapureideni kanssa ja ihan hyvissä väleissä heidän kanssaan, joten tiedän, että nämä autot eivät mene heille. He ovatkin monesti ihmetelleet, että mitä ne siellä tekevät, ei ennen ole tullut tuollaisia kuin kerran tai kaksi kuussa, että kääntävät vain siinä pihassa, ovat siis oletettavasti ajaneet harhaan.
Mutta minun muuttoni jälkeen, niitä käy valehtelematta yli 10 viikossa ja ajavat n. 10km/h tästä ohi ja tuijottavat aivan selvästi taloani. Muutaman kerran ovat pysähtyneet tuijottamaan ikkunastani sisälle, eivät sentään autosta tulleet ulos. Omituisin auto oli varmaan se, joka tuli puoli 3 yöllä. Yhdistin nämä autot ja tämän henkilön toisiinsa vasta muutama päivä sitten, kun ymmärsin kuinka sairas hän oikeasti on.
Minua pelottaa aivan kauheasti ja olen jo aivan hysteerinen, mitä ihmettä voin tehdä :'(
Kommentit (160)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha hah Narsku meni omaan lankaansa.
Hyvää Juissia!
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu nyt. Sinulle ei ole tapahtunut mitään, et ole edes nähnyt koko tyyppiä. Älä muistele enää vanhoja, vaan mene elämässä eteenpäin.
Sanoo se joka on luonteeltaan tismalleen samanlainen kuin tuo hullu, joka säälimättä ja herkeämättä piinaa aloittajaa.
Narsisti osaa myös yksin keskustelun.
Hän on itse itsensä paras ystävä.
:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena. Moni ihmettelee, että miten se vainoaja nyt niin usein siellä vielä ajelisi, ja vielä monella eri autolla. Häiriintyneet ihmiset viitsivät uskomattoman paljon. Miksi muuten naiset saisivat satoja tekstareita häiriömiehiltään päivässä. Mustasukkaiset miehet valehtelevat ystävilleen ja vanhemmilleen suut ja silmät täyteen, ja värväävät nämä vakoilemaan. Jos on pakkomielteinen vainoaja, niin monta kertaa viikossa jonkun talon kyttääminen ei ole temppu eikä mitään. Sitten välillä tullaan laina-autolla tai ystävän kyydissä.
Itsekin olen aikanaan juuri kortin saaneena joutunut kyytimään tyttökaveria hänen ihastuksensa talon ohitse monet kerrat. Oltiin menossa jonnekin, ja hän sanoi että "voisiko mennä sen kautta".
Jos huomaa jotain selvästi omituista toimintaa, niin miksi se tarkoittaisi että itse on omituinen. Se joka sitä tekee on omituinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, tein selvästi virheen kun kirjoitin tänne. Toivottavasti ette ikinä itse joudu tällaisen uhriksi, tämä ei oikeasti ole leikin asia ja sellainen asia josta tekisi provon. Tämä on todellista ja arkipäivää monille ihmisille.
Ap
Ap minä uskon sinua. Ilmoitin nuo vainoharhaisuudesta puhuvat kommentit asiattomiksikin. Jatka vain keskustelua, jos mitenkään jaksat, manataan nuo kiusaajasi helvettiin täältä.
No kyllä Ap mitä iilmeisimmin on vainoharhainen autojen suhteen. Vainoharhaisuus ei ole siinämielessä epänormaalia, että lähes kaikilla sitä voi jonkinverran esiintyä. Autojen yhdistäminen ex:ään kyllä kuitenkin vaikuttaisi mitä todennäköisimmin olevan väärä johtopäätös. Jos vainoharhaisuutta esiintyy, tulisi se huomioida ja pyrkiä säilyttämään todellisuudentaju terveellä pohjalla.
Toivottavasti nyt se seuraava asuinpaikka on sijainniltaan sellainen, että se ei anna aihetta mahdollisille vainoharhaisille ajatuksille. Kun Ap on selvästi traumatisoitunut, pitäisi olla mahdollisimman hyvät puitteet kokea se henkilökohtainen todellisuus turvalliseksi. Vainoharhaisuus nimenomaan pitäisi hyväksyä osaksi ongelmaa. Jos sitä ei käsitellä, tulee ex:än "haamu" kummittelemaan koettuna uhkana helposti pitkään elämässä. Sillähän ei yksilön pelon kokemuksen kannalta ole merkitystä, onko uhka todellinen vai kuviteltu.
Koettu on että näitä vainoamisia todella on, huolimatta uudesta laista, joka määrittelee sen rangaistavaksi.
On hyvä että asiasta puhutaan, eikä toisen pelkoa voida vähätellä.
Kovin syrjäisessä paikassa ehkä vaikeampi todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tukijoille ja jotka uskovat, se auttaa jo vähän tähän tilanteeseen ja helpottaa oloa :) Alkoi taas "olen vain hullu ja kuvittelen kaiken" tunteet puskemaan pintaan.
Ap
Et ole yhtään hullu. Mieti; sinulle on tehty väärin. Se tunne siitä, että sinä olet hullu johtuu siitä, että sinua on kohdeltu väärin.
Mä just sain itse tajuta, että syytän itseäni kaikesta. Olen terapiassa ja saan apua. Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin. Ja aloin todella sanoa niin. Jopas helpotti kummasti. Minulle on tehty väärin. Noin. Ei, että minä olen syyllinen, kun minulle on tehty väärin ja hyökkäilin pikkutyttönä joidenkin kimppuun. Tietenkin hyökkäilin, koska minua ei kohdeltu oikein.
Kyllä sä selviät ap koska sä et ole vainoharhainen, etkä kuvittele mitään etkä ole hullu.
Totta kai se narsisti yrittää saada sut kuvittelemaan, että sä vain kuvittelet, niin kukaan ei tule ja estä häntä.
18Haluan puuttua tähän sen verran, että muistathan silti, että joskus jokin asia voi olla sinunkin syysi. Omassa lähipiirissä on käynyt niin, että toinen puolisoista oli narsisti. Kun tämä narsistin uhri vihdoinkin pääsi vapaaksi, ja oppi tuon mantran, että hän EI ole syyllinen, niin sen jälkeen hän ei ole koskaan ollut syyllinen enää mihinkään. Pahaa oloaan hän purkaa lähipiiriinsä täysin surutta, mutta sekään ei ole hänen syynsä, koska hän on uhri. Kyllähän hän olikin narsistin uhri, mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa nyt, ja hänen pitäisi ottaa ihan itse vastuu omasta käytöksestään, eikä sälyttää sitä muiden syyksi. Vaikka olettekin hirveässä tilanteessa olleet, ja teidän oma ajattelunne on toisen toimesta "kieroutettu", niin toivon, että ette uhriudu. Muistakaa pistämää vastuu tapahtumista sinne minne se vastuu kuuluu, silloinkin jos/kun se kuuluu teille itsellenne.
Aloittajalle voimia selviämiseen, voimia itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvattamisessa. Sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet, mutta älä pura niitä tunteita niihin, ketkä ovat viattomia.
No kuule sitä ei voi välttää jos ihmistä on elämänsä ajan kiusattu niin kuin minua. Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni, muahan ei enää syyllisyydellä nujerreta. Sinäkin koitat vain jatkaa heikon ihmisen hallitsemista, mistä sinä itse tiedät keitä kakkia sinäkin manipuloit? Osa on niin kilttejä, ettei saa sanottua sinullekaan, mitä haluavat. Nii, se ei tietenkään ole mielestäsi sinun syysi. Miksi se, miten muut minut kokevat on siis minun syyni, mitä? Ja en ole täydellinen, älä siis ala vaatia sellaista minulta. Koska kukaan ei ole. Se jos joku tuttavasi ei ole saanut itselleen apua ei mitenkään liity minuun. Minä tiedostan kyllä kaikki aspektit asiassa, myös sen, että olen varmastikin hankala ihminen. Se tekee minusta jorilaisen, kuin tuttusi oli. Voi luoja näitä syyllistäjiä, eikö teillä ole parempaa tekemistä, kuin heittää syytöksiä näissä narsisteista kärsineiden ketjuissa?
Voi nyt luoja. Minä, ketä lainasit, olen narsistin lapsi. Minä tiedän ihan tasan tarkkaan millaista on, kun vanhempi on narsisti. Minä en syytä, minä toivon, että tulet ottamaan vastuuta omasta käytöksestäsi, ettet käyttäydy muita kohtaan samoin, kuin se narsisti on käyttäytynyt sinua kohtaan. Näin kävi meillä. Toinen vanhemmistani (se narsistin uhri) käyttäytyy nyt samoin kuin se narsisti, vielä vaan pahemmin. Ja hänen mielestään hänellä on siihen oikeus, koska hän on narsistin uhri. Taisi kolahtaa, kun noin suutuit. Toki jos mieluummin pysyt uhrina lopun elämääsi etkä ota vastuuta edes omasta käytöksestäsi muita ihmisiä kohtaan, niin se on ihan oma valintasi. Toki näin saat tehdä. Älä sitten kuitenkaan valita, kun olet yksin.
Sinä se tässä uhrilta vaikutat, joka jaksaa syyllistää muita siitä, että nämä eivät ole täydellisiä. Ihan ymmärrettävää, mutta älä syytä minua kun sulla ei ole faktoja minusta, mitä pahaa mä olen tässä ketjussa kellekään sanonut, joka ei olisi ansainnut sitä? Sanoin sille yhdelle, että häipyy, mutta vain siksi, koska on riski, että HÄN täällä satuttaa aloittajaa, eikä suinkaan toisin päin.
Ei, minä en vaadi täydellisyyttä, enkä syyllistä sen puutteesta. Minä vaadin vastuunkantoa omasta käytöksestä. Jos sinä sen teet, hyvä niin. Minä tartuin siihen ensimmäiseen tekstiin jota lainasin, jossa sanoit/sanottiin, että " Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin." koska olen nähnyt kuinka paljon pahaa saa aikaiseksi se, että myös väärässä kohtaa todistelee omaa syyttömyyttään. Tekstini tarkoitus oli herätellä tarkastelemaan myös omaa käytöstään muita kohtaan, koska se, että on narsistin uhri ei tee kenestäkään viatonta jeesus-karitsaa joka ei koskaan voi tehdä väärin muita kohtaan. Onko väärin vaatia, ettei oma vanhempi hauku ja lyttää omia lapsiaan, koska häntä on hänen narsistipuolisonsa haukkunut ja lytännyt ja sen tähden hänellä on oikeus haukkua ja lytätä muita? Ilmeisesti sinun mielestäsi saat tehdä mitä tahansa, hakata, haukkua ja nälviä sivullisia vain koska sinulle on niin tehty. Toivottavasti sinulla ei ole (tai et saa) lapsia, mikäli asenteesi todella on tuollainen, koska miten ne sinun lapsesi tekevät tämän ehdottamasi: "Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni"? Mitä minä haluan tuoda tekstilläni esiin on se, että narsistin uhrina oleminen nimenomaan EI tee kenestäkään niin täydellistä, että hänellä olisi oikeus itse käyttäytyä miten haluaa. Narsistin uhrin nimenomaan luulisi olevan hyvinkin varpaillaan siitä, ettei itse tee muille samaa, mitä hänelle on tehty.
Minä en todistele omaa syyttömyyttäni SILLOIN jos joku MUU tulee minulle sanomaan minun pahoittaneen hänen mielensä, YMMÄRRÄTKÖ? Minä kirjoitin sen lauseen OMAA sisäistä syyttäjääni vastaan. Tajuatko, miten helvetin suuri ero siinä on? Sinä sen sijaan tulet syyttelemään minua siitä, että kehtaankin puolustautua omaa liian ankaraa yliminääni vastaan.
Narsismiin kuuluu oleellisena asiana uhrin syyllistäminen. Jos et sitä tajua, niin jo nyt on kumma. Minä en käyttäydy miten haluan jos minussa on inhomillisiä virheitä, joista kärsin, kuten kyvyttömyys olla täydellinen äiti lapsilleni. Ja kyllä, minulla on lapsia. Mutta minulla on myös koko ikäni ajan ollut itsekritiikkiä. Jopa liikaakin. Se ei silti ole suojannut minua tekemästä asioita, jotka saattavat sinun persettäsi kutittaa. Koita kestää, kukaan ei ole täydellinen.Kyllä, minä tiedän sen sisäisen syyttäjän. Se löytyy itseltänikin, olenhan tottunut olemaan aina syyllinen kaikkeen. En olettanutkaan että joku muu sinua syyttäisi, sen olet ihan itse tulkinnut. Jospa väännän rautalangasta: on aikoja, jolloin se sisäinen syyttäjä pitää hiljentää, koska asia josta se syyttää ei todellakaan ole sinun syysi. On kuitenkin aikoja, jolloin sitä sisäistä syyttäjää pitää kuunnella, kun itse on käyttäytynyt väärin toista kohtaan. Voi rakas ihminen, kun minä vain toivon sinulle ja kaikille muille uhreille (myös itselleni) kykyä tunnistaa kummasta milloinkin on kyse, ja voimia käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. On vaikeaa olla syyllistymättä turhaan, kun se syyttäjä sisällä huutaa. Se vaatii voimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä tukahduttaa turhat syyllisyydentunteet. Mutta voimaa vaatii myös hyväksyä se syyttäjä silloin kun itse on mokannut, pyytää anteeksi ja oppia virheestään. En ymmärrä miksi olet niin vihainen minulle siitä, että toivon kaikkien joiden syyllisyydentunteita on narsisti päässyt vääristämään, pystyvän erottamaan aiheelliset syyllisyydentunteet aiheettomista, eikä vain kuittamaan KAIKKEA aiheettomaksi.
Kyllä minä tiedän, että jos on itse mokannut niin on syyllinen, mutta mitä se mokaaminenkin on? Mokaako ihminen, jolla ei ole kykyä hallita vihaansa vai onko hänen lähipiirinsä mokannut, kun on ajanut hänet sata kertaa hulluuden partaalle, jolloin häneltä yksinkertaisesti loppuvat keinot ja räjähtää? Miten korjataan moka, jota ei osaa korjata? Ymmärrän, että toivot, että jokainen tässä maailmassa osaisi käsitellä vihaansa ja mitä sitten ikinä tunteekaan rakentavasti, mutta kun se ei ole toivomisesta kiinni. Pitäisi osata toimia jotenkin muuten kuin vahingollisesti ja siihen tarvii apua, ei mitään sinun saarnojasi, joille ne - anteeksi nyt vain - kuulostavat. Saarnaa ihan miten paljon haluat, mutta se ei auta, koska se ei ole apua.
Muuta ennemmin jonnekkin missä on ympärillä muitakin. Saat apua täten nopeasti, plus todistajia jos joudut tekemään rikosilmoituksen. Kerrostalossa olet turvassa eikä ko. henkilö pääse rappuun ilman avainta tai ovikoodia. Varoitat vielä naapureitakin. Muuta nimesi, jos et ole jo muuttanut niin hän ei saa edes tietää missä asunnossa asut jos vaikka sattuisi kyttäämään nimilistaa alakerrasta. Muuta kerrostaloon jossa on useampi rappu, ja jos mahdollista niin mene aina esim. pyörävaraston ja kellarin kautta omaan rappuusi niin henkilö ei saa edes tietää missä rapussa asut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tukijoille ja jotka uskovat, se auttaa jo vähän tähän tilanteeseen ja helpottaa oloa :) Alkoi taas "olen vain hullu ja kuvittelen kaiken" tunteet puskemaan pintaan.
Ap
Et ole yhtään hullu. Mieti; sinulle on tehty väärin. Se tunne siitä, että sinä olet hullu johtuu siitä, että sinua on kohdeltu väärin.
Mä just sain itse tajuta, että syytän itseäni kaikesta. Olen terapiassa ja saan apua. Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin. Ja aloin todella sanoa niin. Jopas helpotti kummasti. Minulle on tehty väärin. Noin. Ei, että minä olen syyllinen, kun minulle on tehty väärin ja hyökkäilin pikkutyttönä joidenkin kimppuun. Tietenkin hyökkäilin, koska minua ei kohdeltu oikein.
Kyllä sä selviät ap koska sä et ole vainoharhainen, etkä kuvittele mitään etkä ole hullu.
Totta kai se narsisti yrittää saada sut kuvittelemaan, että sä vain kuvittelet, niin kukaan ei tule ja estä häntä.
18Haluan puuttua tähän sen verran, että muistathan silti, että joskus jokin asia voi olla sinunkin syysi. Omassa lähipiirissä on käynyt niin, että toinen puolisoista oli narsisti. Kun tämä narsistin uhri vihdoinkin pääsi vapaaksi, ja oppi tuon mantran, että hän EI ole syyllinen, niin sen jälkeen hän ei ole koskaan ollut syyllinen enää mihinkään. Pahaa oloaan hän purkaa lähipiiriinsä täysin surutta, mutta sekään ei ole hänen syynsä, koska hän on uhri. Kyllähän hän olikin narsistin uhri, mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa nyt, ja hänen pitäisi ottaa ihan itse vastuu omasta käytöksestään, eikä sälyttää sitä muiden syyksi. Vaikka olettekin hirveässä tilanteessa olleet, ja teidän oma ajattelunne on toisen toimesta "kieroutettu", niin toivon, että ette uhriudu. Muistakaa pistämää vastuu tapahtumista sinne minne se vastuu kuuluu, silloinkin jos/kun se kuuluu teille itsellenne.
Aloittajalle voimia selviämiseen, voimia itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvattamisessa. Sulla on oikeus tuntea juuri niinkuin tunnet, mutta älä pura niitä tunteita niihin, ketkä ovat viattomia.
No kuule sitä ei voi välttää jos ihmistä on elämänsä ajan kiusattu niin kuin minua. Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni, muahan ei enää syyllisyydellä nujerreta. Sinäkin koitat vain jatkaa heikon ihmisen hallitsemista, mistä sinä itse tiedät keitä kakkia sinäkin manipuloit? Osa on niin kilttejä, ettei saa sanottua sinullekaan, mitä haluavat. Nii, se ei tietenkään ole mielestäsi sinun syysi. Miksi se, miten muut minut kokevat on siis minun syyni, mitä? Ja en ole täydellinen, älä siis ala vaatia sellaista minulta. Koska kukaan ei ole. Se jos joku tuttavasi ei ole saanut itselleen apua ei mitenkään liity minuun. Minä tiedostan kyllä kaikki aspektit asiassa, myös sen, että olen varmastikin hankala ihminen. Se tekee minusta jorilaisen, kuin tuttusi oli. Voi luoja näitä syyllistäjiä, eikö teillä ole parempaa tekemistä, kuin heittää syytöksiä näissä narsisteista kärsineiden ketjuissa?
Voi nyt luoja. Minä, ketä lainasit, olen narsistin lapsi. Minä tiedän ihan tasan tarkkaan millaista on, kun vanhempi on narsisti. Minä en syytä, minä toivon, että tulet ottamaan vastuuta omasta käytöksestäsi, ettet käyttäydy muita kohtaan samoin, kuin se narsisti on käyttäytynyt sinua kohtaan. Näin kävi meillä. Toinen vanhemmistani (se narsistin uhri) käyttäytyy nyt samoin kuin se narsisti, vielä vaan pahemmin. Ja hänen mielestään hänellä on siihen oikeus, koska hän on narsistin uhri. Taisi kolahtaa, kun noin suutuit. Toki jos mieluummin pysyt uhrina lopun elämääsi etkä ota vastuuta edes omasta käytöksestäsi muita ihmisiä kohtaan, niin se on ihan oma valintasi. Toki näin saat tehdä. Älä sitten kuitenkaan valita, kun olet yksin.
Sinä se tässä uhrilta vaikutat, joka jaksaa syyllistää muita siitä, että nämä eivät ole täydellisiä. Ihan ymmärrettävää, mutta älä syytä minua kun sulla ei ole faktoja minusta, mitä pahaa mä olen tässä ketjussa kellekään sanonut, joka ei olisi ansainnut sitä? Sanoin sille yhdelle, että häipyy, mutta vain siksi, koska on riski, että HÄN täällä satuttaa aloittajaa, eikä suinkaan toisin päin.
Ei, minä en vaadi täydellisyyttä, enkä syyllistä sen puutteesta. Minä vaadin vastuunkantoa omasta käytöksestä. Jos sinä sen teet, hyvä niin. Minä tartuin siihen ensimmäiseen tekstiin jota lainasin, jossa sanoit/sanottiin, että " Erään terapiakäynnin jälkeen aloin sanoa itselleni: joka kerta kun sanon taas tai saan itseni kiinni sanomasta, että olen syyllinen, niin EI! Sanonkin, että minulle on tehty väärin." koska olen nähnyt kuinka paljon pahaa saa aikaiseksi se, että myös väärässä kohtaa todistelee omaa syyttömyyttään. Tekstini tarkoitus oli herätellä tarkastelemaan myös omaa käytöstään muita kohtaan, koska se, että on narsistin uhri ei tee kenestäkään viatonta jeesus-karitsaa joka ei koskaan voi tehdä väärin muita kohtaan. Onko väärin vaatia, ettei oma vanhempi hauku ja lyttää omia lapsiaan, koska häntä on hänen narsistipuolisonsa haukkunut ja lytännyt ja sen tähden hänellä on oikeus haukkua ja lytätä muita? Ilmeisesti sinun mielestäsi saat tehdä mitä tahansa, hakata, haukkua ja nälviä sivullisia vain koska sinulle on niin tehty. Toivottavasti sinulla ei ole (tai et saa) lapsia, mikäli asenteesi todella on tuollainen, koska miten ne sinun lapsesi tekevät tämän ehdottamasi: "Jos joku kokee minut kiusaavana niin on aivan vapaa poistumaan lähipiiristäni"? Mitä minä haluan tuoda tekstilläni esiin on se, että narsistin uhrina oleminen nimenomaan EI tee kenestäkään niin täydellistä, että hänellä olisi oikeus itse käyttäytyä miten haluaa. Narsistin uhrin nimenomaan luulisi olevan hyvinkin varpaillaan siitä, ettei itse tee muille samaa, mitä hänelle on tehty.
Minä en todistele omaa syyttömyyttäni SILLOIN jos joku MUU tulee minulle sanomaan minun pahoittaneen hänen mielensä, YMMÄRRÄTKÖ? Minä kirjoitin sen lauseen OMAA sisäistä syyttäjääni vastaan. Tajuatko, miten helvetin suuri ero siinä on? Sinä sen sijaan tulet syyttelemään minua siitä, että kehtaankin puolustautua omaa liian ankaraa yliminääni vastaan.
Narsismiin kuuluu oleellisena asiana uhrin syyllistäminen. Jos et sitä tajua, niin jo nyt on kumma. Minä en käyttäydy miten haluan jos minussa on inhomillisiä virheitä, joista kärsin, kuten kyvyttömyys olla täydellinen äiti lapsilleni. Ja kyllä, minulla on lapsia. Mutta minulla on myös koko ikäni ajan ollut itsekritiikkiä. Jopa liikaakin. Se ei silti ole suojannut minua tekemästä asioita, jotka saattavat sinun persettäsi kutittaa. Koita kestää, kukaan ei ole täydellinen.Kyllä, minä tiedän sen sisäisen syyttäjän. Se löytyy itseltänikin, olenhan tottunut olemaan aina syyllinen kaikkeen. En olettanutkaan että joku muu sinua syyttäisi, sen olet ihan itse tulkinnut. Jospa väännän rautalangasta: on aikoja, jolloin se sisäinen syyttäjä pitää hiljentää, koska asia josta se syyttää ei todellakaan ole sinun syysi. On kuitenkin aikoja, jolloin sitä sisäistä syyttäjää pitää kuunnella, kun itse on käyttäytynyt väärin toista kohtaan. Voi rakas ihminen, kun minä vain toivon sinulle ja kaikille muille uhreille (myös itselleni) kykyä tunnistaa kummasta milloinkin on kyse, ja voimia käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. On vaikeaa olla syyllistymättä turhaan, kun se syyttäjä sisällä huutaa. Se vaatii voimaa, aikaa ja kärsivällisyyttä tukahduttaa turhat syyllisyydentunteet. Mutta voimaa vaatii myös hyväksyä se syyttäjä silloin kun itse on mokannut, pyytää anteeksi ja oppia virheestään. En ymmärrä miksi olet niin vihainen minulle siitä, että toivon kaikkien joiden syyllisyydentunteita on narsisti päässyt vääristämään, pystyvän erottamaan aiheelliset syyllisyydentunteet aiheettomista, eikä vain kuittamaan KAIKKEA aiheettomaksi.
Kyllä minä tiedän, että jos on itse mokannut niin on syyllinen, mutta mitä se mokaaminenkin on? Mokaako ihminen, jolla ei ole kykyä hallita vihaansa vai onko hänen lähipiirinsä mokannut, kun on ajanut hänet sata kertaa hulluuden partaalle, jolloin häneltä yksinkertaisesti loppuvat keinot ja räjähtää? Miten korjataan moka, jota ei osaa korjata? Ymmärrän, että toivot, että jokainen tässä maailmassa osaisi käsitellä vihaansa ja mitä sitten ikinä tunteekaan rakentavasti, mutta kun se ei ole toivomisesta kiinni. Pitäisi osata toimia jotenkin muuten kuin vahingollisesti ja siihen tarvii apua, ei mitään sinun saarnojasi, joille ne - anteeksi nyt vain - kuulostavat. Saarnaa ihan miten paljon haluat, mutta se ei auta, koska se ei ole apua.
En ole halunnut saarnata, vaan lähinnä herättää ihmisiä, etteivät tekisi samaa vahingossa mitä heille on tehty tahallaan. Käyttäytymismallit kuitenkin opitaan pääasiassa kotoa. Itselläkin on ollut opettelemista pois tietyistä sairaista käyttäytymismalleista jotka on kotoa kopioituja, eikä niiden ole tajunnut olevan pielessä ennen kuin joku muu on sen osoittanut. Siitä tässä on kyse, ei mistään jokaista ihmistä joskus vaivaavasta itsehillinnän menetyksestä ja suuttumisesta. Virheitä joita tekee koska on saanut siihen mallin sairaan ihmisen käytöksestä jo lapsesta saakka. En todellakaan halunnut saarnata, vaan keskustella. Keskustelu voi avata silmiä omille kotoa kopioiduille omituisille käyttäytymismalleille, tai antaa vinkkejä miten päästä eteenpäin jossakin. Oli muuten aivan helvetillistä kuulla mieheltäni joskus, että "nyt sä käyttäydyt ihan kuin xxx (narsisti)". Söi naista, todella paljon, ja aivan kamalia riitoja siitä tuli. Pakko oli kuitenkin peiliin katsoa ja alkaa tehdä töitä asian eteen.
Ja kysymykseen kenen on vika jo ajetaan räjähdyspisteeseen:
Itse pakenin kotioloja 15-16 vuotiaana viinaan ja villiin elämään. Kaksikymppisenä olin alkoholisti. Kotinarsisti kyllä aiheutti sen pahan olon joka tuohon johti, mutta itse minä jokaikisen pullon kurkkuuni kaadoin. Olin nuori, eikä ollut työkaluja käsitellä asiaa. En silti voi syyttää ketään muuta kuin itseäni noista huonoista valinnoista. Narsisti on vastuussa ainoastaan aiheuttamastaan kamalasta olosta, mutta ei siitä, mitä minä valitsin tehdä hukuttaakseni sen olon. Eli molemmat ovat mokanneet, tosin narsisti ei sitä ikinä myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, tein selvästi virheen kun kirjoitin tänne. Toivottavasti ette ikinä itse joudu tällaisen uhriksi, tämä ei oikeasti ole leikin asia ja sellainen asia josta tekisi provon. Tämä on todellista ja arkipäivää monille ihmisille.
Ap
Ap minä uskon sinua. Ilmoitin nuo vainoharhaisuudesta puhuvat kommentit asiattomiksikin. Jatka vain keskustelua, jos mitenkään jaksat, manataan nuo kiusaajasi helvettiin täältä.
No kyllä Ap mitä iilmeisimmin on vainoharhainen autojen suhteen. Vainoharhaisuus ei ole siinämielessä epänormaalia, että lähes kaikilla sitä voi jonkinverran esiintyä. Autojen yhdistäminen ex:ään kyllä kuitenkin vaikuttaisi mitä todennäköisimmin olevan väärä johtopäätös. Jos vainoharhaisuutta esiintyy, tulisi se huomioida ja pyrkiä säilyttämään todellisuudentaju terveellä pohjalla.
Toivottavasti nyt se seuraava asuinpaikka on sijainniltaan sellainen, että se ei anna aihetta mahdollisille vainoharhaisille ajatuksille. Kun Ap on selvästi traumatisoitunut, pitäisi olla mahdollisimman hyvät puitteet kokea se henkilökohtainen todellisuus turvalliseksi. Vainoharhaisuus nimenomaan pitäisi hyväksyä osaksi ongelmaa. Jos sitä ei käsitellä, tulee ex:än "haamu" kummittelemaan koettuna uhkana helposti pitkään elämässä. Sillähän ei yksilön pelon kokemuksen kannalta ole merkitystä, onko uhka todellinen vai kuviteltu.
Se oli äiti, ei exä.
Vierailija kirjoitti:
No sehän tuossa vainoamisessa nimenomaan on yksi ongelmista, että uhrin käytös vaikuttaa herkästi vainoharhaiselta samaan aikaan kun vainoaja pyörittelee silmiään tyyliin, että mitä ihmettä ja vaikuttaa ihan järkevältä. Todisteet ovat silloin kullan arvoisia.
Tässä on myös syy miksi näitä tapauksia ei tunnu tapahtuvan kenenkään omassa lähipiirissä. Kuka tahansa fiksu ihminen tietää, että suurin osa kuulijoista ei uskoisi vainottua. Valmis oravanpyörä. Viisainta on siis pitää vainoaminen omana tietonaan.
Either way stalker wins.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ei mukamas herätyskellot soi, että jatkuvasti ajelisi eri autoja vainoamassa AP:ta? Tuohan on tyypillinen skitsofrenian paranoiaoire.
Otahan toki kamera ja kuvaa jatkossa ne autoilevat ihmiset. Jos siellä tosiaan jatkuvasti väkeä käy pörräämässä, niin siinä tapauksessa kääntynevät väärälle tielle tai jotain.
Miksi sinulla on tarve lähestyä asiaa näin? Oletko kenties itse vähän paranoidi, ja joudut kokoajan muistuttamaan itseäsi siitä, ettei saa olla? Käsitätkö, ettei narsistin uhri ole paranoidi, vaan häntä kiusataan ja koitetaan sitten sanoa, että "sinua ei ole kiusattu"? Halutaan tahallaan ajaa uhri tilaan, jossa hän ei usko itseään. Miksi sinulla on taipumus olla uskomatta itseäsi (ilmeisesti, kun se ekana tulee mieleesi ap:stä)? Sinuna miettisin sitä. Ja oli syy siihen mikä tahansa, se on takuulla eri syy, kuin narsistien uhreilla.
Ap:n on erittäin tärkeää nyt uskoa itseensä, muuten hän ei vapaudu häkistä jonka narsisti loi, koskaan. Uskon aloittajaa ihan täysin. Totuus on taruakin uskomattomampaa monta kertaa, ikävä kyllä.Mikä hiton motiivi on yhdelläkään ihmisellä, narsisti tai ei, ajella pitkiä matkoja tuijottamaan jonkun ikkunoista sisälle? Ja suostutella muita tekemään samaa? Joskus keskellä yötä vieläpä?
Skitsofreniaa tuo on.
Et selvästikään tiedä narsismista yhtään mitään etkä ole itse ollut tekemisissä luonnehäiriöisen henkilön kanssa, tuo skitsofrenia-kortti on niin loppuunkäytetty, ettei se kertakaikkiaan enää toimi minkäänlaisena pätevänä selityksenä tai argumenttina.
Narsisti ei tarvitse minkään sortin motiivia teoilleen, kyse on valtataistelusta ja kontrollista. narsisti on äärimmäisen sadistinen, julma ja tunnekylmä persoona, he eivät tunne empatiaa tai sääliä muita ihmisiä kohtaan eikä heillä omatunto soimaa jos he tekevät tai sanovat jotakin kamalaa. Narsisti saa niin sanotusti kiksinsä muiden ihmisten kiusaamisesta, nimenomaan kiusaaminen on tässä se avainsana, härnätä toista ihmistä jopa siinä määrin että se ajaa uhrin lähestulkoon hulluuden partaalle, saada uhri näyttämään niin epäuskottavalta muiden silmissä, ettei tätä usko kukaan, edes lähimmäiset jos uhri päättää kertoa kaikesta siitä kärsimyksestä mitä narsisti on hänelle aiheuttanut.
Siksi narsistin uhrien on äärimmäisen vaikea saada apua mistään, koska heidän kertomustaan ei uskota, syy on se että narsisti on antanut itsestään niin positiivisen kuvan muille ihmisille, että heidän on erittäin vaikea käsittää sitä, miten ilkeä ja kammottava narsisti on näiden valheellisten kulissien takana, narsisti toimii tekaistun maskin takaa, heillä on kaksi eri minää, julki-minä ja yksityinen-minä. Se julki-minä on yleensä niin vakuuttava, ettei narsistin todellinen luonne paljastu ulkopuolisille, täten narsisti saa ihan rauhassa jatkaa toimintaansa ilman häiriötekijöitä tai pelkoa kiinnijäämisestä.
Normaali ihminen ei voi sitä pahuutta ymmärtää, mikä kytee narsistin sisimmässä, heidän sielunsa on sysimusta, se on kuin katsoisi pohjattomaan mustaan aukkoon, se ei heijasta valoa laisinkaan. Se on äärimmäisen synkkä ja pelottava. Narsistin sairaan toiminnan takia uhri elää jatkuvassa stressitilassa ja pelossa, mikä helposti ja virheellisesti tulkitaan joksikin mielenterveydenhäiriöksi. Näin se todellinen ongelma jää piiloon katseilta ja muulta maailmalta, tällä uhrin vähättelyllä vain edesautetaan narsistin toimintaa.
Te, jotka ette näitä usko, olette itseasiassa meidän uhrien toivoja. Jos oma mielikuvituksesi ei taivu narsistin oikkujen uskomiseen olet todennäköisesti tasapainoinen ihminen. Juuri sellainen, joita me uhrit haluamme ympärillemme. Silti, tuntuisi hyvältä jos joku uskoisi ja ymmärtäisi vielä lisäksi olla huolissaan meistä uhreista. Koska se, että meitä epäillään milloin luulosairaudesta ja skitsofreniasta ei ole pahinta. Pahinta on se, ettei kukaan ymmärrä, että narsistin uhri ja tämän lähipiiri ovat aidosti vaarassa. Vaara ja pelko ovat ne päälimmäiset tunteet, mitä uhri käy läpi. Ulkopuolisten heittämien diagnoosien varjot ovat pientä siihen verrattuna.
Vahinko vaan ku Narsistit Vihaa Onnellisuutta :(.