Lue keskustelun säännöt.
Annanko periksi liian helpolla jos haen avioeron näistä syistä?
22.06.2016 |
Mieheni on kolmannen lapsen jälkeen taantunut teinin tasolle.
Yhtäkkiä minun vastuulla on viikon ruokailujen miettiminen, kaupassa käyminen ja ruuan tekeminen.
(Mies kyllä käy joskus kaupassa jos olen kirjoittanut kauppalapun, ei jaksa itse miettiä yhtään jos jotain puuttuisikin listalta, tekee kerran viikossa lasagnettee ja meksikonpataa yms. puolivalmisteita).
Ärtyny ja huutava aamuisin kun ei saa nukkua (no en saa minäkään, nousen kuudelta kun laoset herää oli siyten aamu- tai iltavuoro tai vapaa, ehkä kerran kahdessa viikossa jään pidemmäksi aikaa sänkyyn ja mies nousee.)
Nyt viimeeksi nuorimman synttäreille mies taas kirosi kun hän joutuu aina siivoamaan.. no minä hoidin kyllä keittiön, hankin kaikkea mitä juhliin tarvittiin ja leivoin kaikkea tarjottavaa, ja ulkoilin lasten kanssa niin että mies sai rauhassa siivota. (Kämppä ei nyt kuutenkaan ihan täystuhotilassa.)
Rakastan kyllä miestäni (koska hänessä on hyviäkin puolia joita vielä ilmenee, juuri niitä asioita joihin ihastuin ja rakastuin, tähän nyt latosuan ainv aikken mikä ärsyttää ja saa tuntumaan ettei jaksaisi enää), hän rakastaa minua, meillä on paljon hyviä hetkiä mutta tämä ei tunnu perheeltä, ainakaan sellaiselta missä on isä ja äiti ja kolme pientä.....
Kommentit (145)
"Pelastin itseni", "äärimmäinen keino", "kotityöt ei lisääntyneetkään", "jaksoin paremmin". Ai että mit pa*kaa! Miten te naiset kehtaatte valehdella. Suurimmalle osalle eronneista naisista tulee ikävänä yllätyksenä ettei eronneen yksinhuoltajan elämä olekaan ruusuilla tanssimista kun kuherruskuukausi loppuu. Mutta kun netissä sanottiin että sitä voimaantuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän perspektiiviä: Meillä on kaksi lasta ja mies haluaa kolmannen. Minäkin haluan kolmannen, mutta mietin jaksammeko...no, olen päättänyt suostua yrittämään, koska:
-mies tekee oma-aloitteisesti vähintään puolet kotitöistä
-on ollut molempien vanhempien lasten kanssa kotona vuoden
-huolehtii siitä, että lapset syövät terveellistä ruokaa ja pääsevät ulos vähintään kerran päivässä
-huolehtii esikoisen läksyistä ja kouluun tarvittavista tarvikkeista
-huolehtii oma-aloitteisesti uimakouluilmoittautumiset, kaveritreffit, harrastekuskaukset jne. jne.
-järjestää meille omaa aikaa täysin oma-aloitteisesti, yllätyksenä minulle, kaikki lastenhoidot ym. järjestetty, myös esim. matkoja
-kun lähdemme juhliin, pukee vähintään toisen lapsista ja huolehtii yleensä lapset autoon, että saan meikata rauhassa
-ostaa kaverisynttäreille lahjoja ja järjestää lasten synttäreitä siinä missä minäkin
-minä olen saanut jatkaa rakasta harrastustani, joka vie 1-3x viikossa pari tuntia kerrallaan. Pääsen myös kaverien kanssa iltaa istumaan aina kun haluan. Voin lähteä vaikka kaverin kanssa saunaan 15 minuutin varoajalla jos pyydetään ja huvittaa lähteä.
p.s. toki minä hoidan myös kaikkia noista asioita, ja järjestän yhteistä aikaa ja mies pääsee myös omiin menoihinsa aina kun haluaa (jos on päällekkäisiä menoja niin yleensä molemmilla on sama intuitio, että kummalla on "oikeus" mennä). Mutta tämä on kaikki täysin tasapuolista ja perhe toimii kuin rasvattu kone, kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, vaatia eikä uupua taakan alle.
Mmm, näin meilläkin oli kunnes tuli kolmas. Kuten olen yrittänyt sanoa, miehessä on paljon hyvääkin mutta viimeisen vuoden aikana taantunut tälle teinimeininkitasolle.
Meillä mies on saman moinen kuin tuossa ylemmässä.
Meille tuli kolmas ja neljäs samaan aikaan...
Silti mies jatkoi samalla vastuunottavalla linjalla, jopa enempi kuin minä.
Ja ei, intohimo ei kadonnut mihinkään, kuten yksi vastaajista väitti, on pikemminkin vaan lisääntynyt.
Lapset on jo koululaisia joten vapaa-aikaa löyty miehen kanssa enempi.
Tosin minä ole se joka järkkää yhteisen ajan, mies saattaa ehdottaa päivät mutta muu jää mulle. Ja hyvä näin koska mies tietää että järkkään aina molemmille sopivia juttuja: molempien pitämän esiintyjän keikka, mökkeilyä tai vaikkapa joku kaupunkiloma....
Vierailija kirjoitti:
"Pelastin itseni", "äärimmäinen keino", "kotityöt ei lisääntyneetkään", "jaksoin paremmin". Ai että mit pa*kaa! Miten te naiset kehtaatte valehdella. Suurimmalle osalle eronneista naisista tulee ikävänä yllätyksenä ettei eronneen yksinhuoltajan elämä olekaan ruusuilla tanssimista kun kuherruskuukausi loppuu. Mutta kun netissä sanottiin että sitä voimaantuu...
Ei tämä minun kohdalla ollut valhe. Olen tuo jota lainaat. Exäni oli alkoholisti. Kahden vuoden kuluttua erosta tapasin raittiin, urheilullisen ja luotettavan miehen, jonka kanssa nyt pidämme yhtä. Eron keskellä ymmärsin, mitä äitini oli yrittänyt minulle neuvoa: on parempi olla yksinkin kuin huonossa suhteessa.
Minulla kyllä oli vakityö, ja exäni oli pitänyt aina huolen siitä, että kaikki maksetaan puoliksi. Minä siis en ollut hetkeäkään elänyt hänen rahoillaan. Lisäksi mietin asumiseni ja neuvottelin lainat uusiksi, ja tein budjetin jotta tiesin, mihin kuluihin pystyn. Lopetin ylimääräiset vakuutukset, lehdet, jäsenyydet ym. kissanristiäiset. Pieni vaivannäkö siinä vaiheessa kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Minun vaimo laittoi samat syyt ja otti eron. Tosin paljon noiden valvontavuosien jälkeen.
Ei ollut ihan reilua ei. Monia asioita en tehnyt kun vaimo halusi tehtävän tietyllä tavalla, vaikka kuinka irrationaalinen. Ja paljon tein, remontoin talon lattiasta kattoon, en käynyt vieraissa ja kannoin ruuat kaupasta. Tilipussin toin kotiin. Opetin lapset laskettelemaan, luin läksyjä, vaadin harjaamaan hampaat. Välitin ja elin mukana. Laitoin lapsille terveelliset ruuat, ei ollut eineksiä pöydässä koskaan, ja korjasin autot. Mökkikin ostettiin ja laitoin siitä hienon. Seksissä vaimo sai aina ensin, ja se oli hyvää vaikka vaimo koki lihoneensa ja muuta. Ystäviä oli minunkin puolelta ihan paljon ja yhdessä perheineen vietettiin laatuaikaa. Hyviä vuosiane oli.
Koki kuitenkin jääneensä yksin tekemään kaiken ja oli valvonut lasten kanssa kun olin saanut nukkua.
Ja erossa nyt ollaan. En suosittele.
Oliko se nyt sitten avioeron arvoista, että sait maata sohvalla kun vaimon mielestä tärkeät asiat olivat vain "irrationaalisia"? Sinulta, kuten useimmilta muiltakin miehiltä, jää huomaamatta että ei se nainen välttämättä edes halua sitä mökkiä, autoa tai isoa tilipussia. Miehetkin haluavat noita asioita, mutta AINA siinä todetaan että se "vaimo haluaa, en minä välitä". Miehet kun tunnetusti eivät välitä mitään maallisesta mammonasta ja ovat ahneuden ja muiden inhimillisten vikojen yläpuolella.
Kodin siivoaminen kerran viikossa voisi tehdä vaimon paljon iloisemmaksi kuin mökin rakentaminen. Mutta kun se rakentaminen on miehistä kivaa. Kivempaa kuin siivoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh.. miten naiset pärjäsivät viime sodan aikana, kun yksin hoitivat lapset, talot ja tilat.
Tukijoukotkin olivat silloin raihnaisia, sairaita mummoja.
Ota hyvä ihminen tukijoukkosi käyttöön, vietä ihanaa aikaa miehesi kanssa kahdestaan, tee hänet onnelliseksi!
Ei ne kuule niin hyvin selvinnytkään.
Onhan siitä jotain tutkimustakin että sota-ajan lapsilla on suhteellisesti enemmän ongelmia mm terveyden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että käsitän nyt väärin, mutta kertomasi perusteella saan kuvan, että miehesi osallistuu arkeen ihan hienosti? Voi olla, että ei ihan kaikki tullut viestistäsi ilmi, mutta minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä.
Meillä mies tekee ruokaostokset lähes aina, sillä minulla ei ole ajokorttia. Hän ei kuitenkaan osaa OLLENKAAN miettiä, mitä voisimme tarvita, joten minun täytyy jokainen tarvittava asia kirjoittaa lapulle, myös määrä. Jos en ole kirjoittanut, niin sitten ollaan ilman. Hankalaa miettiä aina kotoa käsin mitä tarvitsemme, olisi kiva olla itse mukana kaupassa. Mutta niin, meillä mies ei laita ruokaa ikinä. Korkeintaan voileivän pyöräyttää iltapalaksi, mutta siinä se onkin... Enkä valita.
Meillä mies huolehtii lähes kaikki ruokaostokset. Hän myös pääosin laittaa aamupalat, lounaat ja päivälliset. Suunnittelee esim. parin päivän ruokalistat etukäteen kalenteriimme. Siivoaa keittiön ja motkottaa lojumaan jättämistäni tavaroista!
Mutta hän juo liikaa. Olen toistaiseksi vielä liitossa. Eli miettikään nyt OIKEASTI niitä eroja. Jos tämä liitto päätyy eroon, syy on miehen alkoholismi. Ja se on OIKEA syy.
Juuri näin.
Vuosia minäkin marisin miten mies tekee sitä ja tätä eikä osallistu.
Kiertelin todellista syytä kuin sokeaa pistettä. Perimmäinen syy on alkoholismi. Muut ongelmat johtuvat ensisijaisesti siitä. Jos sen saa pois, niin parissa vuodessa voisin kuvitella löytyvän niiden kahden ihmisen, joiden parisuhdetta voi ruveta korjailemaan terapialla ym. Mutta niin kauan kuin alkoholinkäyttö jatkuu, kaikki muu myrkyttyy siitä.
-alkoholisti käyttää rahat paheeseensa. Siihen löytyy aina 50-100 euroa viikossa. Se tekee pari-kolme sataa kuussa... kolme tonnia vuodessa. Perheloman, remontin, kakkosauton hinta. Keskustellaan miksi rahat ei riitä lähteä kerrankin etelään. Siinä syy, mutta se piilotetaan eikä sitä koskaan oteta esille.
- alkoholisti suunnittelee perhelomat niin ettei tarvitse olla selvin päin.
-alkoholistin loma alkaa kännillä ja liudentuu krapulaan. perhe touhuaa mitä touhuaa.
- alkoholistin viikonloppuun kuuluu känni. Sunnuntaiaamun krapulan aikaan muut hiipivät ja lähtevät rannalle.
- alkoholisti valehtelee kaikille, myös itselleen. "Rippijuhlissa otan vain maljan.". "tulen pikkujouluista ajoissa, niin mennään aamulla tädin syntymäpäiville". "Voidaan ottaa lapset sinne mökille mukaan, en aio ottaa paljon."
- alkoholisti on jatkuvassa univelassa, koska pitää ryypiskellä arkenakin kun muu perhe on mennyt nukkumaan. Ja koska unen laatu on mennyt, alkoholi tekee sen. Hikoiluttaa, heräilee, ei tule uni. Aamulla väsyttää ja on kärttyinen. Ei jaksa keskittyä nariseviin lapsiin kun hädin tuskin pääsee töihin. Pyytää vaimolta kyytiä tai menee riskillä.
- alkoholisti on kärttyinen, kiukuttelee, syyllistää.
- alkoholisti turpoaa ja lihoo. Krapulahiki haisee, ei sellaista halua. Krapulapanossa ei juuri romantiikkaa ole. Sillä saa krapulan hellittämään.
- alkoholisti ei halua tai ei pysty.
- alkoholisti masentuu.
- ongelmia korjataan kännillä sen sijaan että niitä hoidettaisiin (burnout, työstressi, työnarkomaani)
Vierailija kirjoitti:
Tämä kannattaa nyt asettaa vähän perspektiiviin.
Ap laskee, mitä kaikkea joutuu tekemään nyt ja syyttää siitä kaikesta miestään. Jos hän eroaa, hän tekee sen kaiken ja vielä senkin mitä mies on tehnyt. Sain itse huomata tämän, ja nöyräksi ja noloksihan se vähän vetää. Ihan turha luulla että joku uusi mies olisi parempi. Hän voi rakastaa naista kovastikin, mutta hän ei ikinä tule rakastamaan lapsia niin kuin heidän isänsä. Tuo perheasetelma ei ikinä korjaannu, eikä toistu, jos sen nyt rikkoo vain siksi että tiskaaminen kiukuttaa.
En ole ap, mutta tää perspektiivijuttu kyllä avaa mulle uusia näkymiä. Kun mies on viikon reissussa, kaikki on paljon helpompaa. Koti pysyy siistinä ja viihtyisänä viikkosiivouksen jälkeen seuraavaan siivoukseen asti, ei ole riitoja lasten eikä aikuisten välillä. Ja meillä on kolme lasta. Pitkällä aikavälillä talous tietysti kärsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pelastin itseni", "äärimmäinen keino", "kotityöt ei lisääntyneetkään", "jaksoin paremmin". Ai että mit pa*kaa! Miten te naiset kehtaatte valehdella. Suurimmalle osalle eronneista naisista tulee ikävänä yllätyksenä ettei eronneen yksinhuoltajan elämä olekaan ruusuilla tanssimista kun kuherruskuukausi loppuu. Mutta kun netissä sanottiin että sitä voimaantuu...
Minun kohdallani nuo kaikki pitivät paikkansa. Kotitöiden hoitaminen muuttui helpommaksi kun sotkijoita oli vähemmän, jaksaminen helpottui, rahat eivät loppuneet kun olin itse niistä vastuussa yms. Olin jo ennen eroa huolehtinut auton huollosta ja renkaiden vaihdosta, ja lamppujen ja sulakkeiden vaihdot osasin myös eron jälkeen ihan itse.
Ennen eroa olin totaaliyksinhuoltaja, jolla oli totaalimulkku kämppäkaveri. Eron jälkeen olen ollut vain ihan tavallinen yksinhuoltaja, jolla on kuitenkin joka toinen viikonloppu vähän omaakin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh.. miten naiset pärjäsivät viime sodan aikana, kun yksin hoitivat lapset, talot ja tilat.
Tukijoukotkin olivat silloin raihnaisia, sairaita mummoja.
Ota hyvä ihminen tukijoukkosi käyttöön, vietä ihanaa aikaa miehesi kanssa kahdestaan, tee hänet onnelliseksi!
Kyllä minäkin pystyisin hoitamaan lapset, talot ja tilat. Olen joskus tehnyt kahta työtä, 10-15 tunnin työpäiviä. Nukuin neljä tuntia yössä. Jaksoin sitä ja jaksaisin taas jo olisi pakko.
Kysymys kuuluukin: MIKSI IHMEESSÄ minä tai kukaan muukaan nainen tekisi niin? Vaikka jaksaisi tehdä kahden ihmisen työt, hulluhan sellainen on joka tekee ne kahden ihmisen työt että terve, aikuinen mies saa maata sohvalla. Ja välillä kinuta että vaimo järjetäisi kahdenkeskeisen viikonloppuloman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni jatkuvan stressin tuntemista helpottaa se, että teen aikajanoja. Sellaisia, joista saa paremman kokonaiskuvan tilanteesta. Ja luo siihen hengähdyspisteitä, jotain mitä odottaa.
Meillä miehen kanssa yksi kaaottinen tilanne elämässä oli erään lääkehoidon lopettaminen. Siitä lopetuksesta tulleet vieroitusoireet olivat aika rankkoja. Silloin tuntui, että olisi vain parempi kävellä ovesta ulos. Kun keskustelimme asiasta, niin se helpotti jo oloani. Ei mieheni tahallaan kärsinyt siitä vieroituksesta. Pahimmillaan vieroitusoireet ja helvetti kestää jopa puoli vuotta. Teimme siis aikajanan sinne ja vähän pohdittiin oireiden aaltoilu ja muuta. Se auttoi jaksamaan taas arjessa ja itse asissa oireetkin loppuivat kolme kuukautta hoidon lopettamisesta.
Joskus on hyvä saada asiat konkreettisesti paperille. Silloin on helpompi jäsennellä asioita ja suunnitella sitä kahdenkeskeistä aikaakin. Käyttäkää niitä tukiverkkoja vaikka kerran kuussa tai kahdessa. Aika kuluu nopeammin ja lapsista tulee isompia äkkiä, kun pääsee taukopaikkoihin välillä hengähtämään ennen uutta rumbaa ☺
Miksi teidän pitää tehdä niin monta lasta ennen kuin huomaatte, että ette sovi yhteen? Väärin lapsia kohtaa, väärin isovanhempia kohtaan, väärin teitä itseänne kohtaan. Kotityöthän eivät voi olla oikea syy, kun ennen vielä leivottiin leivät, lypsettiin lehmät, pestiin vaatteet nyrkkipyykillä. Todella syy on, että ette rakasta puolisoanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kannattaa erota, sitte ku oot yksin niitten kolmen lapsen kanssa, niin kodinhoito ja heräämiset helpottuu kummasti ;)
ei vaan sitten ei tarvitsisi ärsyyntyä siitä miehen marinasta ja siitä, ettei se osallistu kotitöihin kuin sata kertaa pyytämällä.
mun miehellä on kans tuo taipumus että se ei tekisi yhtään mitään kotona, vaan antaisi ihan hyvillä mielin mun hoitaa kaiken ellen vaatisi osallistumaan. ja molemmat käy kokopäivätyössä. kun mies on työmatkalla,,on ihan selvää että joudun itse tekemään kaikki hommat,,eikä ärsytä kun toinen yrittää koko ajan päästä "vapaakyydillä".
Minulla oli IHAN SAMA juttu.
Arkiset hommat jäi vaimolle, kun mikään mitä tein ei oikein kelvannut.
Esimerkki: Pyykin pesu;: Iskin pyykit koneeseen ja ulos ja lapset haki puhdasläjästä omansa. EI EIEI. ...olisi pitänyt viikata ja laittaa nätit niput lapsille. Vaimo teki kaikki pyykit sitten.
Menkää joskus itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli IHAN SAMA juttu.
Arkiset hommat jäi vaimolle, kun mikään mitä tein ei oikein kelvannut.
Esimerkki: Pyykin pesu;: Iskin pyykit koneeseen ja ulos ja lapset haki puhdasläjästä omansa. EI EIEI. ...olisi pitänyt viikata ja laittaa nätit niput lapsille. Vaimo teki kaikki pyykit sitten.
Menkää joskus itseenne.
Sen sijaan että olisitte keskustelleet asiasta, sinä nostit kädet pystyyn. Loppuviimeksi sinulle oikeastaan sopi oikein hyvin että hän hoitaa kaiken, onhan se helpompaa. Ei tarvitse selvittää asiaa ja kinastella siitä. Ei parisuhdetta noin hoideta. Pitää nähdä vähän enemmän vaivaa.
Minulla oli sama ongelma ex-miehen kanssa, paitsi että minä olin se suurpiirteisempi. Hän vaati että teen hänen standardeillaan. Joitakin vuosia eron jälkeen hän sanoi tajunneensa, että hänen nipotuksensa oli ihan turhaa. Ne säännöt tulivat jo hänen lapsuudenkodistaan, hän kai ajatteli että pitää tehdä niin kuin äiti teki. Nyt hän on armollisempi itselleen ja muille. Kovan koulunhan se otti.
Kannattaisi istua vaikka sille parisuhdeterapeutille purkamaan nämä kaikki, ennen kuin eroaa.
Klo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsddfasasd kirjoitti:
Miehesihän yrittää vihjata sinulle, että seksiä tekisi mieli. Ja kahdenkeskistä omaa aikaa muutenkin. Etkö itse kaipaa sellaista? Voisiko lapset järjestää viikonlopuksi hoitoon, että pääsette hoitamaan parisuhdettakin välillä? Se helposti unohtuu ruuhkavuosien keskellä, että olette kuitenkin mies ja nainen.
Mieheni ei vihjaile, sanoo kyllä suoraan kun tekisi mieli ja seksiä ja läheisyyttä meillä onkin, sekä kahdenkeskistä aikaa. Vapaat viikonloput vain haluaisin viettää perheenä, mutta ainkain nyt kahtena kertana viime kahden kuun aikana olen järjestänyt lapset viikonlopuksi hoitoon kun on ollut la aamuvuoro ja su iltavuoro, niin ollaan saatu olla ihan kahdestaan.
Nyt mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta.Mitä te sitten olette tehneet tällä kahdenkeskisellä ajalla? Miten mies silloin käyttäytyy sinua kohtaan? Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla että mieskin saisi ottaa vähän vastuuta tästä suhteesta? Millä tavalla? Hän on kertonut haluavansa viettää aikaa kanssasi, mutta sinä haluat viettää aikaa perheen kanssa. Aluksi et kertonut, että olette viettäneet kahdenkeskistä aikaa, sanoit vain että mies haluaisi sitä mutta sinä et jaksa järjestää. Ok, ymmärrän että tympäisee olla aina se, joka järjestää. Minä tein aikanani niin, että sanoin miehelle että sinä järjestät seuraavan irtioton, lastenhoidon, hotellit ja muun. Kun huomasi, että minä en todellakaan aio tehdä asialle mitään, niin kyllä hän sitten sai puhelimeen käteensä, soitti äidilleen ja kysyi vielä äidiltään vinkkejä hotellireissulle ;) kun ei itsellä tuota mielikuvitusta ole. Mutta järkkäsi kaiken.
Ehkä teidän pitää ihan listata sitten kaikki tekeminen ym. kuka hoitaa ja vastaa mistäkin. Paperilla näkee, meneekö tasan. Ja tehdä sitten asialle jotain.
Mutta tuo miehen teiniksi haukkuminen ym. ei kyllä asioita ratkaise. Itsekin syyllistyin siihen aikanaan, mutta kyllä molemminpuolisella kunnioituksella pääsee paljon pidemmälle.
Miksi miehelle pitäisi antaa pisteitä siitä että hän sanoo että haluaisi olla kahden? Jos mies sitten kuitenkin jättää kaiken toisen vastuulle? Haluaisin minäkin lomalle mukavan ihmisen kanssa. Ja haluaisin että hän varaa hotellin ja matkaliput, pakkaa laukut, suunnittelee ohjelman, opettelee vieraan kielen fraasit. Minä voin sitten vastapalvelukseksi sanoa, että haluan olla hänen kanssaan.
Ehkä tässä nyt ei tarkoiteta sitä että pitäisi pisteitä antaa vaan että tilanne ei ole toivoton tai että mies ei tee mitään / tarpeeksi siksi ettei enää ollenkaan välitä apsta .
No tuotahan se juuri tarkoittaa. Totta kai aviopuolisot välittävät toisistaan. Mutta ei se ole yhtään sen helpompaa raataa kuin orja, kunhan se "isäntä" välittää ja haluaa parastasi.
Mielestäni et vieläkään ymmärrä tai itse ainakin ymmärrän toisin.
Eli toki tilanteessa on korjaamisen varaa, mutta koska apn mies välittää apsta ja olen ymmärtänyt että ap myös miehestä niin kannattaa ehdottomasti yrittää kaikkensa että ongelmat saataisiin ratkaistua eikä erota ainakaan vielä.
Se että aviopuolisot " tottakai" välittävät toisistaan ei kyllä alkuunkaan pidä paikkaansa.
Joskus on välit niin huonot että peli on menetetty.
Näin minä ainakin tämän ymmärsin.
On ikävää jos vain raskas elämäntilanne johtaa eroon sellaisten asioitten takia jotka ovat ratkaistavissa ja joita pelkkä aikakin helpottaa.
Ongelman oikea syy on ihan selkeä, enkä ymmärrä miksi kukaan ei ole sitä vielä sanonut. Mies katuu (noin monen) lapsen hankkimista, ja kaataa sen katumuksen aiheuttaman mielipahan vaimonsa päälle ja luonnollisesti lastensa. Jos joka aamu vituttaa herätä siihen että on suurperheen isä, joka päivä joutuu kuuntelemaan meteliä ja joka päivä sadattelee mielessään miksi helvetissä tähän ryhtyi, on siinä iloisempikin ihminen vihainen!
Ja tämähän on syy jota mies ei voi/uskalla ääneen tietenkään sanoa. Ehkä ei myönnä sitä itselleenkään. On todella vaikea myöntää katuvansa lapsiaan, etenkin jos on itse ollut se,joka niitä enemmän halusi. Tilanteeseen ei todellakaan auta se että tyrkkää lapsia enemmän miehen vastuulle, päinvastoin. Jakakaa vastuuta niin että ap hoitaa lapset mahdollisimman paljon, ja mies sellaiset hommat joissa saa olla rauhassa lapsilta. Jos hän saa enemmän kokonaan, aidosti lapsivapaata aikaa,voi hänen mielensä parantua, syyllisyys vähentyä ja muista hommista on helpompi ottaa vastuu kun ei koko ajan tunne musertuvansa lasten tarpeiden ja melun alle.
Nyt ymmärrän miksi erotilastot on niin huipussa. Jos tällaisen takia erotaan, niin huh huh. Jos nyt vaikka puhuisitte ensin? Ei kuulosta kauhean pahalta. Mies tekee sentään jotain ja haluaisi viettää aikaa sinun kanssasi. Lähtekööt viikonlopuksi lepäämään tai lopettaa kitinän.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman oikea syy on ihan selkeä, enkä ymmärrä miksi kukaan ei ole sitä vielä sanonut. Mies katuu (noin monen) lapsen hankkimista, ja kaataa sen katumuksen aiheuttaman mielipahan vaimonsa päälle ja luonnollisesti lastensa. Jos joka aamu vituttaa herätä siihen että on suurperheen isä, joka päivä joutuu kuuntelemaan meteliä ja joka päivä sadattelee mielessään miksi helvetissä tähän ryhtyi, on siinä iloisempikin ihminen vihainen!
Ja tämähän on syy jota mies ei voi/uskalla ääneen tietenkään sanoa. Ehkä ei myönnä sitä itselleenkään. On todella vaikea myöntää katuvansa lapsiaan, etenkin jos on itse ollut se,joka niitä enemmän halusi. Tilanteeseen ei todellakaan auta se että tyrkkää lapsia enemmän miehen vastuulle, päinvastoin. Jakakaa vastuuta niin että ap hoitaa lapset mahdollisimman paljon, ja mies sellaiset hommat joissa saa olla rauhassa lapsilta. Jos hän saa enemmän kokonaan, aidosti lapsivapaata aikaa,voi hänen mielensä parantua, syyllisyys vähentyä ja muista hommista on helpompi ottaa vastuu kun ei koko ajan tunne musertuvansa lasten tarpeiden ja melun alle.
Minä en oikein usko tuohon.
Minä uskon että väitöskirjan tehnyt ihminen on ajatellut uransa olevan ehkä jotain muuta kuin puolipäivätyö..
Ja tämä rassaa nyt miestä.
Miehillä muutenkin ainakin keskimäärin on kovempi paine niin omasta kuin ympäristön taholta menestyä varsinkin kun noin pitkälle opiskellut.
Hän on nyt tyytymätön ja pettynyt itseensä ja silloin kaikki ärsyttää.
Hän ei oikein näe tulevaisuudelta sitä mitä oli toivonut ja uskonut.
Kaikki tuntuu samanlaiselta junnaamiselta päivästä toiseen ja ehkä vähän toivottomaltakin.
Ja tähän vielä raskas pikkulapsiaika päälle.
Ap täällä taas.
Tänään on ollut todella hyvä päivä. Aamulla oli vähän vähemmän kitinää, saatiin nukkua seitsemään saakka jopa koska lapsillekin uni maistui. Äitini otti isommat lapset luokseen, tulevat huomenna kotiin. Nuorimmalla on kuumetta MPR-rokotteen jäljiltä joten ei jaksa ihan niin paljon kiivetä ja touhuta ja keksiä kaikenlaista kuin normaalisti, pysyy jopa kainalossa sohvalla. Olen nukkunut päikkäreitä pienen kanssa kauppareissun jälkeen, mies teki meille ruokaa ja pyynnöstäni tekee mulle huomiseksi pizzaa mukaan töihin, itse lähtee lasten kanssa vanhempiensa luo yöksi koska olen kuitenkin illat töissä. Tietää että siellä saa levätä, vanhempansa touhuavat lasten kanssa ja huolehtivat ruuasta ja kaikesta.
On varmaan niinkin että nyt on vain raskas vaihe ja täytyisi keksiä selviytymiskeinoja eikä jumittua syyttelemään toista.
Kiitos vastaajille, sain paljon ajateltavaa ja olen tovin viettänyt peilin edessä.
Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta ja vinkeistä, oikein hyvää juhannusta kaikille!
No tuotahan se juuri tarkoittaa. Totta kai aviopuolisot välittävät toisistaan. Mutta ei se ole yhtään sen helpompaa raataa kuin orja, kunhan se "isäntä" välittää ja haluaa parastasi.