Olive Kitteridge - katsotko?

Dicte oli sekä totinen että kevyt. Aion kyllä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Dicte oli sekä totinen että kevyt. Aion kyllä jatkaa.

Kannattaa katsoa, ainakin sarjan 2. osan perusteella todella hyvä, ei kovin kevyt edes.....

Saga menee autismin kirjoon, mutta Olivia on tyylipuhdas introvertti. Saga pohtii erilaisuuttaan ja yrittää aika avuttomasti työstää sitä. Olivia tunnistaa erilaisuutensa ja on sinut sen kanssa, mutta päätyy silti umpikujaan itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Frances McDormand on myös hyvä siinä Friends With Money -leffassa, jossa on negatiivinen ja hiuksensa pesemättä jättävä muotialan ihminen, jonka miestä kaveripiiri epäilee homoseksuaaliksi. Jennifer Aniston myös erilaisessa, ankeammassa roolissa siinä.

Paras Frances on siinä Coen veljesten Fargossa. Empaattinen ääriraskaana oleva poliisi äärihyvällä ruokahalulla ääriväkivaltaisissa tilanteissa. Taisi saada Oscarin. Toinen Coe on hänen puolisonsa.

Television tiiliskivet -sarjassa on käsitelty Olive Kitteridgeä. Keskustelemassa elokuvatieteen professori, mediatutkija Anu Koivunen ja J.P. Pulkkinen. http://areena.yle.fi/1-3534098

Kuuntelen tuon sitten, kun olen katsonut kaikki neljä jaksoa.

Eipä liity suoraan juuri tuohon tv-sarjaan (olen kyllä sen katsonut), mutta minuun on tehnyt vaikutuksen ruotsalaisessa Johan Falk -sarjassa sitä tummahkoa naispoliisia näyttelevä henkilö, roolinimi on Sophie. Muutenkin aivan mahtavat pääosien näyttelijät tuossa tv-sarjassa.

3/4 menossa. Aika synkkä sarja?Hyppäsin kesken kaiken mukaan

Katsoin eilen viimeisen jakson Areenasta.

Mitä mieltä olette siitä, miten Oliven poika oli kokenut äitinsä? Olive valehteli (itselleenkin?) väittäessään, ettei ole koskaan läimäyttänyt lastaan. Läimäytti ainakin pojan kaverin pihalla ensimmäisessä jaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen viimeisen jakson Areenasta.

Mitä mieltä olette siitä, miten Oliven poika oli kokenut äitinsä? Olive valehteli (itselleenkin?) väittäessään, ettei ole koskaan läimäyttänyt lastaan. Läimäytti ainakin pojan kaverin pihalla ensimmäisessä jaksossa.

Itse ajattelin että tunnekylmyys oli varmaan se pojan kokemuksen ydin, läimäytys vain sivumauste. Hieno minisarja, tosin ensimmäinen jakso oli mielestäni vahvin, loppua kohden taso hieman laski. Varsinkin viimeisen jakson Bill Murrayn näyttelemän hahmon ja päähenkilön välisen "yhteyden" löytyminen ei oikein istunut kokonaisuuteen. Ymmärrän että sarjaan oli haluttu loppuun positiivinen vire ja ns. "onnellinen" loppu (tai katsojalle mahdollisuus uskoa hahmojen osalta mahdolliseen onnelliseen loppuun), mutta mielestäni se soti sarjan kokonaisuutta vastaan. Todella hienoa näyttelijäntyötä koko sarja silti. Harvoin näkee näin hienoa.