Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla varallisuus on lisännyt kestävää onnellisuuttasi, ei vain hetken mielihyvää?
20.06.2016 |
Kun siirryin opiskeluista työelämään muutama vuosi sitten ja elintasoni kohentui kertaheitolla, huomasin vanhan viisauden olevan täyttä tuubaa: raha todellakin tuo onnea! Esimerkkejä:
- enemmän matkustelua juuri niihin kohteisiin, joissa olen aina halunnut käydä
- mahdollisuus lentää pitkät välit bisnesluokassa ja majoittua yksitysessä huoneessa makuusalin sijaan (tärkeää minulle)
- se, ettei tarvitse kaupassa katsella hintoja
- sioittaminen taiteeseen ja designiin, josta saa nauttia joka päivä
- arjen pienet ylellisyydet kuten kosmetiikka, tosi hyvät lakanat, kallis viski
- ulkona syöminen spontaanisti, ruokaharrastus
- kaupunkikulttuuriin osallistuminen täysivaltaisesti
- taloudellinen turvallisuus ja mahdollisuus ottaa riskejä
- hyväntekeväisyys ja hyvien asioiden ajaminen kuukausilahjoittajana
- eettisten ja reilujen tuotteiden suosiminen
Ylipäätään raha on todella hyvä työkalu omien arvojen toteuttamiseen ja elämän tekemiseen oman näköiseksi. Se on syvällisesti merkityksellinen juttu. Miten raha tekee sinusta onnellisemman?
Kommentit (45)
Ei ole rahahuolia. Taloudellinen turvallisuudentunne. Siinäpä se tärkein. Rahaa jää enemmän säästöön kuin mitä menee kulutukseen. Elän tuloihini nähden aika vaatimattomasti enkä kaipaa mitään ylellisyyksiä. Mutta on mukavaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa katsoa hintoja ja tietää, että aina on varaa mennä yksityiselle, jos sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuutta? Koko ajan mietin firman kannattavuutta, vaikka hyvin pyyhkii. Raha tuo paineita. Hyvät lakanat? Kirjoittaja on tainnut olla kaikkea muuta kuin varakas aikaisemmin. No, ihminen voi varustaa itsensä luksuksella - ja kuvitella siten olla rauhallisempi, onnellisempi, tyytyväisempi. Silti kamojen ja omaisuuden merkitys lopulta häviää, se vaan on. Omaisuudella ei saa poistettua tyhjyyden tunnetta, tai onnetonta fiilistä, onnetonta avioliittoa. Jos on lapsesta saakka ollut varakas (kuten tämän kirjoittaja), huomio on kyllä muualla kuin autoissa, lakanoissa, sen sellaisessa. Elän tosi vaatimattomasti, en jaksa hienouksia. Turhaa räpellystä. No, voi tietenkin matkustaa minne hyvänsä - mutta sekin on menettänyt merkityksensä. Saan hyvää fiilistä puutarhasta, se on varmaa.
Minä taas olen elänyt köyhän lapsuuden, jossa jouduin käyttämään sisareni vaatteita, koska uudet olivat kalliita. Muutettuani omilleni, elin kimppakämpässä ja ei tullut pieneen mieleenkään ostaa laatulakanoita.
Osaan arvostaa sitä mitä minulla on. Kurja ajatella, että lapseni eivät osaa. He eivät ole koskaan nukkuneet nyppyisissä froteissa, tai niin alhaisilla lankaluvuilla, että ne näkevät paljain silmin. He eivät koskaan joudu lähtemään paikatuissa vaatteissa kouluun, eivätkä koskaan tule arvostamaan sitä turvaa mitä tulee, kun lataa metrokortin vuodeksi eteenpäin täyteen, eikä se ole pois mistään. Toisaalta todella surku.
Kestävää on se, kun tietää itse ansainneensa senkin vähäisen toimeentulon.
Kun ei ihan tarvitse kituuttaa, tekee onnelliseksi.
Jos sattuu vaikka rakastamaan jotakin harrastusta, johon tarvitaan rahaa, varallisuus kyllä auttaa kummasti.
Ei mitenkään ole lisännyt. En välitä oikein mistään mihin rahaa voi käyttää. Ei kiinnosta matkat, niiden seinien omistaminen joiden sisällä asun, mitkään luksusesineet tms. Turvallisuudentunnettakaan en mitenkään kaipaa, päinvastoin, tykkään elää kädestä suuhun tyyliin, ilman varmisteluja, luottaen että elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin ollut vuosia yksinhuoltajana, toki ihan ok pärjäten silloinkin, oli hienoa kun perheeseen tuli taas kaksi tienaavaa aikuista. Ei tarvinnut enää ajatella rahaa arjessa tavallaan ollenkaan, rahaa on tilillä aina oli sitten kuun loppu tai alku. Kaikkeen oleelliseen riittää rahaa itsestäänselvästi, kyllä se helpottaa ja mukavoittaa ihan peruselämää kun ei tarvitse raha-asioita miettiä. Mitään miljonäärielämää en ole koskaan kaivannutkaan.
No tietysti, jos matkustelu ja materialistiset tavoitteet, business-luokassa lentäminen jne. ovat se, mikä mielihyvää tuottaa. Mä en usko, että onnen avain on noissa. Matkustelu on usein epäekologista ja saastuttaa. Onni on pohjimmiltaan jotain muuta. Jo pelkän rahan luoma turvallisuudentunne tuo monille onnea.
Ei pahalla ap, mutta tuo litaniasi kuulostaa pinnalliselta. Vaikka tiedänkin, että suurin osa ihmisistä on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ostetut asiat muka lisäävät "vapautta". Oma elintaso on myös noussut tasaisesti opiskelijasta työelämään siirryttyä. Talot, autot, mökki, säästöt löytyy. Menot kasvavat tulotason noustessa ja ainakin omassa lähipiirissä kyky nauttia elämästä muuttu kyvyksi nauttia ostamisesta.
"things you own end up owning you"
Oma tutkimukseni lähipiirissäni osoittaa että monesti omaisuus luo suunnattomia pelkoja sen menettämisestä. YT-neuvottelu on monelle sama kuin kuolemantuomio.
En yritä sanoa että köyhyys tuo onnea. Yritän sanoa ettei sitä tuo rikkauskaan. Onnea löytää jos siihen on valmiudet rahalla tai rahoistaan luopumalla sitä ei saa. Helpompaa sen löytäminen ei ole rikaalle vaikka näin usein väitetään, ei myöskään köyhälle.
Katselen joka päivä pankkitilin saldoa ja myhäilen tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse stressata rahasta ja lykätä ostoksia ym rahan vähyyden vuoksi.
Saa syödä mitä huvittaa, ei tarvitse elää kaalilla ja porkkanoilla.
Voi hurvitella ja törsätä joskus ns. turhuuksiinkin.
Ei oikein mitenkään tietyn pisteen jälkeen. Pakollisten kulujen jälkeen jää reilu tonni säästöön kuussa eikä jaksa joka kuukausi päivittää telkkaria/tietokonetta. En myöskään halua vaihtaa asuntoa tai matkustella, joten menköön tilin täytteeksi sitten. Mielestäni työpaikka lisää onnellisuutta paljon enemmän. En tiedä mitä tekisin päivät pitkät ilman sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ostetut asiat muka lisäävät "vapautta". Oma elintaso on myös noussut tasaisesti opiskelijasta työelämään siirryttyä. Talot, autot, mökki, säästöt löytyy. Menot kasvavat tulotason noustessa ja ainakin omassa lähipiirissä kyky nauttia elämästä muuttu kyvyksi nauttia ostamisesta.
"things you own end up owning you"
Oma tutkimukseni lähipiirissäni osoittaa että monesti omaisuus luo suunnattomia pelkoja sen menettämisestä. YT-neuvottelu on monelle sama kuin kuolemantuomio.
En yritä sanoa että köyhyys tuo onnea. Yritän sanoa ettei sitä tuo rikkauskaan. Onnea löytää jos siihen on valmiudet rahalla tai rahoistaan luopumalla sitä ei saa. Helpompaa sen löytäminen ei ole rikaalle vaikka näin usein väitetään, ei myöskään köyhälle.
Kyllä minulle on ollut ainakin paljon helpompaa olla onnellinen, kun minulla on rahaa. Se vapauttaa paljolta kärsimykseltä ja mahdollistaa paljon sellaista kivaa ja tärkeää, mikä ennen ei onnistunut. Raha lisää vapautta esimerkiksi siten, että ilman polkupyörää ei pääse liikkumaan niin vapaasti kuin ilman sitä ja ilman käteistä ei (valitettavasti) pääse osallistumaan kaupunkkulttuuriin täysivaltaisesti, koska niin monet tekemiset maksavat.
En tiedä, miksi yt-neuvottelut olisivat pienituloiselle vähemmän ahdistava kokemus kuin suurituloiselle. Suurituloisellahan on paljon parempi taloudellinen turva, suurempi mahdollisuus eropaketteihin ja enemmän omaisuutta, jolla pitää yllä elintasoa tulojen vähennyttyä. Pienituloinen voi yhtälailla elää yli varojensa niin, että potkut ajavat hetkessä pikavippeihin. Toisin kuin varakkaalla, hänellä ei ole välttämättä edes realistista mahdollisuutta elää taloudellisesti kestävällä tavalla, koska ruoan ja asumisen kaltaiset isot kuluerät eivät skaalaudu, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kallis hintataso iskee häneen ankarammin. -ap
Nyt "varakkaana" ei tarvitse pelätä työttömyyttä ja sen tuomia ongelmia. Tämä tuo minulle mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Selviäsimme varmasti pitkästäkin työttömyydestä tai tökyvyttömyydestä ainakin rahallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietysti, jos matkustelu ja materialistiset tavoitteet, business-luokassa lentäminen jne. ovat se, mikä mielihyvää tuottaa. Mä en usko, että onnen avain on noissa. Matkustelu on usein epäekologista ja saastuttaa. Onni on pohjimmiltaan jotain muuta. Jo pelkän rahan luoma turvallisuudentunne tuo monille onnea.
Ei pahalla ap, mutta tuo litaniasi kuulostaa pinnalliselta. Vaikka tiedänkin, että suurin osa ihmisistä on tuollaisia.
Matkustelu ei tuota vain mielihyvää vaan myös syvällistä merkityksellisyyttä, kestävää onnea. Samoin tuottavat taide, hyvä design ja kauniit asiat ylipäätään. Myös nautiskelu on minulle keskeinen arvo, jonka toteuttaminen edustaa enemmän kuin mielihyvää. Sinun voi olla vaikea tavoittaa tätä kokemusta, jos et jaa arvojani, mutta minusta pinnallista on väheksyä sitä, mikä on toiselle tärkeää ja merkityksellistä. -ap
Köyhyyden ihannointi paljastaa vain sen, ettei ihminen ole itse ollut koskaan köyhä. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein mitenkään tietyn pisteen jälkeen. Pakollisten kulujen jälkeen jää reilu tonni säästöön kuussa eikä jaksa joka kuukausi päivittää telkkaria/tietokonetta. En myöskään halua vaihtaa asuntoa tai matkustella, joten menköön tilin täytteeksi sitten. Mielestäni työpaikka lisää onnellisuutta paljon enemmän. En tiedä mitä tekisin päivät pitkät ilman sitä
Matkustelu tai sijoittaminen? Pankeilla on huonot korot.
Mullakin on se riippumattomuus, turvallisuuden tunne ja vapaus. Ei tarvitse stressata ollenkaan. Sinänsä en kauheasti ostele asioita muuta kuin tarpeeseen, mutta se, että voi tehdä juuri sen hankinnan jonka haluaa, on mukavaa.
Rakastan myös matkustelua.
Raha on useni myös yksi suurimmista riidan aiheista parisuhteissa, meillä ei siis riidellä rahasta. Rahan takia ei myöskään riidellä kotitöistä, koska siivooja. Kotityöt on myös yksi suurimmista riidan aiheista.
Voisin lopettaa nyt 42-vuotiaana työntekon, mutta rakastan työtäni, enkä lopeta ennen 50-vuotispäiviäni. Ehkä kuitenkin silloin.
Huolettomuus ja vapaus se on mullakin. Ennen stressasin esim. talostamme: tarkkailin koko ajan, onko jossain jotain vikaa ja onko ehkä joku kallis remontti tulossa. Nyt kun tiedän, että suurikin remontti voidaan rahoittaa säästöillä eikä itse tarvitse tarttua työkaluihin, niin en enää stressaa tästä.
Myös työtilanteen epävarmuus stressasi aikaisemmin. Nyt kun on varallisuutta ja sijoituksia niin tiedän, että 5 vuotta pärjätään helposti, vaikka työt loppuisivat kuin seinään. Viidessä vuodessa kehittelen kyllä tarvittaessa uusia tulonlähteitä.
Vapaa-aika on yksi keskeinen etu. Voidaan lomailla mukavasti ja pitkään, silloin kuin halutaan. Tämä ja lyhyet työpäivät helpottavat arkea koululaisten kanssa.
Kun et ole elänyt sitä köyhän turvattomuutta, et osaa nyt arvostaa rahan tuomaa turvaa. Ei se köyhyyskään esim avioliittoa paranna, päinvastoin rahahuolet aiheuttaa riitoja eikä terapiaankaan ole varaa... Sä et vaan tiedä mitä elämä köyhänä on, niin et osaa arvostaa sitä mitä raha mahdollistaa.
T. Yksi lapsuuden ja nuoruuden köyhänä elänyt, joka todellakin osaa arvostaa nykyistä keskiluokkaisuuttaan