Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla varallisuus on lisännyt kestävää onnellisuuttasi, ei vain hetken mielihyvää?
20.06.2016 |
Kun siirryin opiskeluista työelämään muutama vuosi sitten ja elintasoni kohentui kertaheitolla, huomasin vanhan viisauden olevan täyttä tuubaa: raha todellakin tuo onnea! Esimerkkejä:
- enemmän matkustelua juuri niihin kohteisiin, joissa olen aina halunnut käydä
- mahdollisuus lentää pitkät välit bisnesluokassa ja majoittua yksitysessä huoneessa makuusalin sijaan (tärkeää minulle)
- se, ettei tarvitse kaupassa katsella hintoja
- sioittaminen taiteeseen ja designiin, josta saa nauttia joka päivä
- arjen pienet ylellisyydet kuten kosmetiikka, tosi hyvät lakanat, kallis viski
- ulkona syöminen spontaanisti, ruokaharrastus
- kaupunkikulttuuriin osallistuminen täysivaltaisesti
- taloudellinen turvallisuus ja mahdollisuus ottaa riskejä
- hyväntekeväisyys ja hyvien asioiden ajaminen kuukausilahjoittajana
- eettisten ja reilujen tuotteiden suosiminen
Ylipäätään raha on todella hyvä työkalu omien arvojen toteuttamiseen ja elämän tekemiseen oman näköiseksi. Se on syvällisesti merkityksellinen juttu. Miten raha tekee sinusta onnellisemman?
Kommentit (45)
Raha tuo turvaa, vapautta ja terveyttä. Turvaa, koska tiedän voivani maksaa yllättävät kulut, kuten hajonneen auton. Vapautta, koska tiedän voivani ottaa lopputilin töistä ilman, että talouteni heti kärsii. Terveyttä, koska tiedän voivani ostaa parhaat terveyspalvelut itselleni ja perheelleni, jos tulee tarvetta.
En jaksa innostua luksuslakanoista tai matkustamisesta, mutta näissä asioissa minulla on ollut selkeää hyötyä varallisuudestani:
- Pystyin vastaanottamaan himotun työharjoittelupaikan ulkomailta, vaikka sen palkka olikin olematon. Elin lähinnä pääomatuloilla sen puolen vuoden.
- Omistan mökin, vaikka olen vasta alle 30-kymppinen. Mökkeily on ihanaa. Mökin kunnostustyöt sujuvat helposti, kun voin palkata ammatti-ihmisen vaihtamaan saunan katon, kaatamaan puita jne.
- Asun mukavassa asunnossa toivomallani alueella.
- Minun ei tarvitse pönkittää egoani tavaroilla tai olla kateellinen kaverin uudesta tavarasta, koska tiedän voivani ostaa samanlaisen tai paremman, jos haluan.
- Voin halutessani jäädä pitkälle vanhempainvapaalle, raha ei määrittele milloin palaan töihin.
- En ole koskaan riidellyt rahasta puolisoni kanssa. Suurin syy tähän tosin taitaa olla että olen valinnut fiksun puolison, jolla on samanlaiset taloudelliset arvot kuin itsellänikin.
Entäs varallisuuden huonot puolet? Niitäkin on, minulla lähinnä stressi ja riittämättömyyden tunne:
- Vastuu omaisuudesta, olisi moraalisesti väärin tuhlata isoisäni kovan työn hedelmät. Poden huonoa omaatuntoa joskus puutteellisista kyvyistäni.
- Perehtyminen osakemarkkinoihin, osaan jo paljon mutta aina on parantamisen varaa.
- Perehtyminen metsätalouteen ja metsätalouden kirjanpitoon. Metsäveroilmoituksen tekeminen ei ole pikkujuttu asiaan perehtymättömälle kaupunkilaistytölle.
- Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä: Kavereiden kateus ja se, etteivät he aina ymmärrä tilannettani. Pidän aina todella matalaa profiilia varallisuudestani, sillä en halua että minua pidetään hemmoteltuna tai leuhkana. En myöskään halua aiheuttaa mielipahaa muille, joilla ei ole kaikkea sitä, mitä minulla on. Kell' onni on, se onnen kätkeköön, on surullinen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin allekirjoittaa ap:n koko listan!
Ap kuvasi suurelta osin sitä hetken mielihyvää, ei kestävää onnellisuutta.
Tietyissä asioissa raha todellakin tekee onnelliseksi. Minä ja mieheni emme todellakaan ole rikkaita mutta siirryimme muutama vuosi sitten molemmat työelämään ja olemme onnekkaita koska molemmilla on vakaat ja vakituiset työt. Rahaa on siis käytössä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa 5 vuotta sitten.
- Matkustelu. Kolmekymppiseksi saakka olin käynyt vain kerran Kreetalla ja pari kertaa Tallinnassa. Nyt ollaan muutaman vuoden aikana matkustellut senkin edestä, Thaimaassa ja Gambiassa pariinkin otteeseen, Vietnamissa, pitkinpoikin eurooppaa jne. Olen tajunnut että rakastan matkustamista ja se onnistuu vain kun on rahaa millä matkustaa.
- Oma asunto. Opiskeluaikana asuttiin miehen kanssa ahtaasti kaupungin vuokrakaksiossa alueella jossa oli aika levotonta ja pitkä matka keskustaan mutta muutama vuosi sitten ostettiin oma rivitalokolmio hyvältä alueelta, on sauna, takka, kodinhoitohuone, oma piha, erillinen ruokailutila jne. Viihdyn kotona paremmin kuin ennen. Talvella on ihana istua takanlämmössä lueskelemassa, kesällä grillailla ja ottaa aurinkoa omassa riippumatossa.
- Hyväntekeväisyys. Meillä on kummilapset niin Gambian kuin Phuketinkin sos-lapsikylässä, molempia ollaan käyty katsomassa pariinkin kertaan nyt muutaman vuoden sisällä.
Tuossa ainakin sellaiset selkeämmät asiat. Tykkään myös sisustaa omaa kotia, on kiva kun pystyy pitämään autoa että on vapaampi liikkumaan ja käymään vaikka moikkaamassa naapurikaupungissa asuvia ikääntyviä vanhempia helpommin. Ajatuksissa on hommata sijoitusasunto lähitulevaisuudessa, tuntuu mukavalta että pystyy keräämään hieman omaisuutta vanhuuden tai vaikka sairastumisen varalle.
Oltiin me yhdessä onnellisia ennenkin. Kovalla opiskelulla ja työllä kaikki on hankittu ja sekin tuntuu kivalta. Minulla on pari nuruuden kaveria jotka eivät ole työelämässä ja kyllä heitä tuntuu harmittavan se ettei voi matkustella ja pitää asua vuokralla jne.
Ensimmäisenä tietty toiveiden mukaan itselle rakennettu koti jossa on iso ihana piha, uima-allas ja oma mustikkametsä vain 22min Helsingin keskustasta. Joka päivä, joka hetki nautin ja olen kiitollinen. On iso perhe ja ystävät joita kutsua syömään (1-2 x kuukaudessa). Todellista ylellisyyttä meille!
Matkustelu - tähän ei ollut lapsuudessa ja nuoruudessa varaa mutta nyt käytämme kaiken liikenevän rahan reissaamiseen
Taidetta emme osta koska seinät on täynnä, design - ei mun juttu. Arjen ylellisyydetkään ei ole iso asia, kun on ollut köyhä ei oikein osaa käyttää rahaa "turhuuteen". Olisinkohan käynyt 3x/56v kauneushoidossa? Kosmetiikkaa menee tosi vähän ja markettilaatu riittää. Ulkona syödään noilla ulkomaanreissuilla koska Suomessa se on niin älyttömän hintaista, joskus käydään lounaalla tai kahvilla mutta ehkä pari kertaa vuodessa täällä kotikulmilla.