Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka päädyitkin haluamaan lapsia yli 30-vuotiaana, vaikka et ajatellut niitä koskaan haluavasi, mikä muutti mielesi?
19.06.2016 |
Mietin, että onko tällaisen taustalla elämäntilanteen muutos, arvojen muutos, itsetuntemuksen parantuminen vai mikä?
Tätä "tapasin viimein oikean miehen" -selitystä en oikein usko. Silloin on lasta kyllä haluttu ennenkin. Jos ei halua lapsia, "oikea mies" on tietysti sellainen, joka ei myöskään halua lapsia. (Jos tämä on kuitenkin selityksesi, avaa sitä vähän.)
Kommentit (39)
Vahinko ja sitten päätin pitää lapsen onneksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille olisi tullut avioero jos ei oltaisi edes yritetty lasta. Nyt takana pari keskenmenoa ja jatketaan yrittämistä. Mitään vauvakuumetta ei ole edelleenkään.
Jos mies ei olisi halunnut lasta, niin ei sitä todellakaan edes yritettäisi.
Olin aivan varma etten koskaan halua lisääntyä enkä ollenkaan pitäny vauvoista tai lapsista, mutta sitten siskoni sai lapsen ja se olikin ihana eikä kamala, vuotava, jatkuvasti rääkyvä toukka.
Vierailija kirjoitti:
Meille olisi tullut avioero jos ei oltaisi edes yritetty lasta. Nyt takana pari keskenmenoa ja jatketaan yrittämistä. Mitään vauvakuumetta ei ole edelleenkään.
Jos mies ei olisi halunnut lasta, niin ei sitä todellakaan edes yritettäisi.
Onko sinusta hyvä idea hankkia lapsi, vaikka et itse halua vanhemmaksi? -ap
Huomataan että eu hitto ikää tulee koko ajan lisää ja lisää eikä nuoremmaksi enää muututa. Lähipiirin lapset yläasteella ku ite havahdutaan että pitäiskö meidänki nyt sitte kuitenkin ku kaikki muutkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille olisi tullut avioero jos ei oltaisi edes yritetty lasta. Nyt takana pari keskenmenoa ja jatketaan yrittämistä. Mitään vauvakuumetta ei ole edelleenkään.
Jos mies ei olisi halunnut lasta, niin ei sitä todellakaan edes yritettäisi.Onko sinusta hyvä idea hankkia lapsi, vaikka et itse halua vanhemmaksi? -ap
Niinpä, en tiedä. Enköhän totu asiaan ajan kanssa. Jos tässä nyt on edes lasta tulossa, tällä hetkellä näyttää vähän huonolta.
Sain opiskelut valmiiksi 27 vuotiaana, sitten matkusteltiin yhdessä, ostettiin asunto ja 32 vuotiaana oltiinkin valmiita hankkimaan lapsi :). Ja nyt 37 vuotiaana meillä onkin jo kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä olin vähän alle 30, mutta vastaan silti. Tapasin miehen, joka halusi lapsia. Hän isosta perheestä ja totuin hänen sisartensa lapsiin, joten vähitellen kypsyin ajatukseen. Ei kaduta, vaikka murheitakin on ollut lapsen sairauden vuoksi.
Oilea mies todellakin. En edes ollut tiedostanut haluavani lasta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain opiskelut valmiiksi 27 vuotiaana, sitten matkusteltiin yhdessä, ostettiin asunto ja 32 vuotiaana oltiinkin valmiita hankkimaan lapsi :). Ja nyt 37 vuotiaana meillä onkin jo kaksi lasta.
Kiva juttu. :D Voisitko vastata vielä kysymykseen? :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Oilea mies todellakin. En edes ollut tiedostanut haluavani lasta aiemmin.
...oikea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kanssa oltiin jo oltu 12 vuotta yhdessä (hyvä, ongelmaton suhde). Kumpikaan ei halunnut lasta. 34-vuotiaana minulle tuli järjetön vauvakume, aloin haluta omaa vauvaa ihan tavattoman paljon. Kaupoissa hypistelin vauvanvaatteita ja selvitin kaiken tiedon vauvoista. Onneksi mies oli myötämielinen ja tärppäsi heti. Toinen "hankittiin" heti perään ♥
En halunnut lasta alle 37 v . Tapasin sopivan miehen ja oli itsestään selvää että naimisiin ja vauva jos Luoja suo. Näin myös kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kyse oli oikean miehen löytymisestä. Hänen kanssaan tuli vauvakuume ja heti pantiinkin alulle.
Entisen kumppanini kanssa meno oli vähän erilaista
Prätkällä ympäri Eurooppaa.
Erottiin ja sairastuin vakavasti, paranin ja tapasin täysin erilaisen miehen. Hänen kanssaan ajatus lapsesta kasvoi vähitellen ja kuuden vuoden kuluttua olin raskaana.
Kyllä minä klassisesti "tapasin oikean miehen". En halunnut lapsia, erityisen vähän vauvoja, koska olin saanut ihan tarpeeksi lapsia hoitaa. Minulla ei ollut mitään vauvakuumetta, nautin elämästä ilman lapsia.
Sitten exä jätti minut. Exällä oli kanssani samanlainen maailmankatsomus eli perheeksi riittää kaksi aikuista, lapsia ei tarvita.
Kului pari vuotta ja löysin nykyisen mieheni. Hänelle oli alusta alkaen selvää, että haluaa lapsia. Minä olin toista mieltä, mutta tajusin, että jos en halua lapsia (omia tai adoptoituja), niin menetän tuon ihanan ihmisen. Mietin, mitä minulla oli lastensaamista vastaan ja tajusin, että negatiiviset asiat olivat lopulta yhdentekeviä.
Minulla on nyt 3 lasta eikä kertaakaan ole ollut tunnetta, että lapsia olisi pakko saada.
Vierailija kirjoitti:
Huomataan että eu hitto ikää tulee koko ajan lisää ja lisää eikä nuoremmaksi enää muututa. Lähipiirin lapset yläasteella ku ite havahdutaan että pitäiskö meidänki nyt sitte kuitenkin ku kaikki muutkin...
No minun ystäväpiirissäni (pitkään opiskelleita ) kaikki ovat saaneet ensimmäisensä yli 30 vuotiaana, joten kaikilla muillakin on pieniä lapsia. Emme poikkea tuttavapiiristä mitenkään. Miksi ap haluat keskustella tällaisesta asiasta? Harva akateemisesti kouluttautunut hankkii lapsia vielä 20 vuotiaana.
Hah! Tapasin oikean miehen. Ei ollut tarkoitus avioitua eikä hankkia lapsia. Olen seurustellut 16 v saakka ihan kunnollisten miesten kanssa ja pari kertaa kihlauduinkin. Ei vaan tuntunut ihan oikealta.
Nykyinen ei jättänyt vaihtoehtoja, ota tai jätä. No mie otin koko helahoidon ja tässä sitä nyt ollaan naimisissa kohta 20 v ja useampi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomataan että eu hitto ikää tulee koko ajan lisää ja lisää eikä nuoremmaksi enää muututa. Lähipiirin lapset yläasteella ku ite havahdutaan että pitäiskö meidänki nyt sitte kuitenkin ku kaikki muutkin...
No minun ystäväpiirissäni (pitkään opiskelleita ) kaikki ovat saaneet ensimmäisensä yli 30 vuotiaana, joten kaikilla muillakin on pieniä lapsia. Emme poikkea tuttavapiiristä mitenkään. Miksi ap haluat keskustella tällaisesta asiasta? Harva akateemisesti kouluttautunut hankkii lapsia vielä 20 vuotiaana.
Verrattain moni hankkii alle 3kymppisenä. Itse myös akateeminen ja esikoisen sain 23v. Minulla ei ole kyllä kokemusta kuin "varmoista" eli hyvin työllistävistä aloista -kokemukseni mukaan niillä lapsia hankitaan jo opintojen loppuvaiheessa/heti valmistuttua.
Minunkin veikkaukseni on, että lasta on aina haluttu, mutta lähiiirille (ja ehkä itsellekin) on vakuuteltu, että ei haluta. Joku voisi selittää, mistä tällainen. Ei tosiaan ole mitenkään omaperäinen mielipide, että lapsia voisi hankkia.
Mutta tämä on tosiaan vain veikkaus.