Lue keskustelun säännöt.
Mies löi. En tiedä mitä tehdä :(
19.06.2016 |
En voi uskoa tätä mutta pakko kai on :( . Riideltiin ihan arkisesta asiasta, mies hermostui vähän pahemmin ja löi minua. Ei sattunut pahasti mutta kuitenkin. Pahin on se että niin ylipäätään tapahtui. On eka kerta ikinä. Olen tosi järkyttynyt ja mietin mitä tehdä. Pitääkö jättää se heti. Ollaan oltu puoli vuotta naimisissa eikä tekisi mieli lopettaa tätä parisuhdetta. Mutta joudunko pelkäämään aina että lyö uudestaan?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulet pelkäämään jokaisessa riitatilanteessa. Ehkä alat jopa vältellä sanaharkkoja ettei mitään kävisi.
Kannattaako? Luottamus tuossa on väistämättä pilalla.
En sinänsä osaa pelätä että uudelleen satuttaisi mua lyömällä, koska koen että osaan puolustautua. Enkä välttele sanaharkkojakaan, se on ehkä syy siihen miksi nytkin tilanne kärjistyi. Pelkään enemmän sitä henkistä vammaa mikä jää lyömisestä. Kai tässä mietin eniten että voiko rakastaa jos lyö. Vai olenko kuvitellut vaan että rakastaa. Ap.
Teillä on vähän erilainen käsitys rakkaudesta. Tai siis oikeastaan siinä mielessä samanlainen, että se on nainen, joka rakastaa niin kovasti, että on valmis vaikka tappelemaan miehensä kanssa, jotta ei vaan menetä häntä ja totta kai huolehtii kaikista kotitöistä ja tekee miehensä elämän mukavaksi. Miehenkin mielestä rakkaus on sitä, että antaa vaimonsa tehdä kotitöitä ja passata häntä.
Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: lopeta nalkutus. Kun mies ei tiskeistä huolehdi, osta sitten ihan itsellesi muutama oma astia, joita käytät. Ehkä sinä jonakin kauniina päivänä havahdut siihen, että sinulla on sittenkin paljon mukavampi elää kun tiskaat vain omat astiasi, nalkuttamatta kenellekään.
Se joka on väkivaltainen, on se jonka pitää muuttaa itseään, ei uhrin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tulet pelkäämään jokaisessa riitatilanteessa. Ehkä alat jopa vältellä sanaharkkoja ettei mitään kävisi.
Kannattaako? Luottamus tuossa on väistämättä pilalla.
En sinänsä osaa pelätä että uudelleen satuttaisi mua lyömällä, koska koen että osaan puolustautua. Enkä välttele sanaharkkojakaan, se on ehkä syy siihen miksi nytkin tilanne kärjistyi. Pelkään enemmän sitä henkistä vammaa mikä jää lyömisestä. Kai tässä mietin eniten että voiko rakastaa jos lyö. Vai olenko kuvitellut vaan että rakastaa. Ap.
Teillä on vähän erilainen käsitys rakkaudesta. Tai siis oikeastaan siinä mielessä samanlainen, että se on nainen, joka rakastaa niin kovasti, että on valmis vaikka tappelemaan miehensä kanssa, jotta ei vaan menetä häntä ja totta kai huolehtii kaikista kotitöistä ja tekee miehensä elämän mukavaksi. Miehenkin mielestä rakkaus on sitä, että antaa vaimonsa tehdä kotitöitä ja passata häntä.
Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: lopeta nalkutus. Kun mies ei tiskeistä huolehdi, osta sitten ihan itsellesi muutama oma astia, joita käytät. Ehkä sinä jonakin kauniina päivänä havahdut siihen, että sinulla on sittenkin paljon mukavampi elää kun tiskaat vain omat astiasi, nalkuttamatta kenellekään.
En koe tarvetta nalkuttaa. Minun olisi helppo toteuttaa tuo mitä ehdotat, ostaa itselle ne pari omaa astiaa ja tiskata vain ne sitten vaikka käsin. Keittiössä tiskivuori kasvaisi miehen käyttämistä astioista. Osaisin elää sen kanssa, ei se niin vakavaa olisi. En koskaan nalkuttaisi. Mies alkaisi pian astioiden loputtua tekemään samoin että tiskaa vaan itsellen yhden astian. Miestä alkaisi harmittaa että elämmä kuin kämppikset enkä kanna vastuuta yhteisistä asioista, hän nalkuttaisi minulle siitä ja tiskivuoresta joka päivä. Olisipa onnellinen parisuhde, siksi koska minä en enää koskaan nalkuta,.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä vähän lyöjän näkökulmaa. Minulla on vihanhallinnassa ongelmia ja kun suutun menee tavaroita ja seiniä rikki. Edellisessä suhteessa purin aggressioita eksään, en niin kovaa että jäi jälkiä mutta löin kuitenkin. Jotenkin koin että jos eksäni on niin tyhmä ettei usko kun kerran sanon jotain, olen oikeutettu tehostamaan sanomaani lyömällä. Olen 160cm pienikokoinen nainen, joten eksäni 180cm ei olisi edes hirveästi tarvinnut voimaa käyttää jos olisi päättänyt antaa takaisin. Ei kuitenkaan sitä tehnyt, koska hän kunnioitti minua ja muiden ihmisten oikeutta koskemattomuuteen. Minä taas en kunnioittanut eksää tippaakaan. Myöskään sinun miehesi ei kunnioita sinua koska kävi käsiksi, ja hyvin todennäköisesti käy uudestaan. Ansaitset parempaa, jonkun joka ei koe että sinua on oikeus kouluttaa kun et usko puhetta.
Meidän suhde päättyi minun aloitteestani, koska eksäni ei itse tajunnut ansaitsevansa terveen, normaalin parisuhteen. Onneksi minä tajusin. Olen käynyt terapiassa käytökseni takia, tavaroita paiskon edelleen mutta en enää ikinä päin toisia ihmisiä, tämän verran olen parantunut. Väkivallan käyttäminen toista kohtaan on sairasta.
Haluaisin kuulla että miksi et kunnioittanut eksääsi? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeen tiedä mitä se terapia auttaisi. pahoin pelkään myös että mies ei ole halukas lähtemään terapiaan. Ap.
Te ette kumpikaan osaa riidellä. Se tässä on ongelma.
Tuo on kokonaisuus jonka voitte yhdessä muuttaa.
Kiire ja stressi taustalla ja sinä nalkutit. Mies ei lyönyt kovaa vaan sait litsauksen? En usko että mies on väkivaltainen mutta näköjään yllättyi itsekin.Veikkaan että te osaisitte jatkaa yhdessä arkea, kyllä riitoja ja erimielisyyksiä tulee ja menee. Tuskin tuo oli ensimmäinen riitakaan? Minusta sinä liioittelet että pitääkö miestä alkaa pelkäämään -sivuutat oman käytöksesi tilanteesta pois, huomaatko? En sano että miehen käytös ei olisi väärin. Tottakai se on! Mutta et sinäkään osaa.
Menkää yhdessä terapiaan. Opetelkaa riitelemään! Olen itse käynyt mieheni kanssa koska olen ollut huutaja. Mies tuli kanssani.
Naiset ovat myös väkivaltaisia parisuhteissa. Se on vaiettu osa suomalaisisten liittoja joissa nainen on se lätkijä perheessä. Menkää jokainen itseenne ja lopettakaa toisen osapuolen syyttely -sinä olet toinen riitelijä. Jos ei osaa lopettaa, pitää opetella. Et osannut, jatkoit. Huusit vielä litsarin jälkeen.
Se että parisuhde voi loppua on se ja sama, mies ei ehkä ole koskaan ennen lyönyt eikä välttämättä lyö. Erityisesti jos pohtii asiaa eikä tule parisuhdetta jossa toinen siihen pisteeseen ajaa. Tuohan meinaa on vaihe kun ei osaa sanoa mitään enää ja pitää puolustaa itseään..
En sano että lyöminen on ok mutta sinä tarvitset myös työkaluja muuttaa tapaasi riidellä. Jos sun parisuhde tästä loppuu, niin sinä jatkat samalla tavalla seuraavassa liitossa.
Mitä on nalkuttaminen? Meillä mies oli sitä mieltä, että kun pyysin ensimmäistä kertaa häntä jotakin tekemään (jotakin mikä ei olisi huvittanut), nalkutin. Ihan siis sanoin, että viitsistikö tyhjentää astianpesukoneen sillä välin kun minä vaihdan lakanat? Se oli nalkutusta. Eikä mies tehnyt mitään jos "nalkutin". Eli mies ei tehnyt mitään, koska ilman pyyntöä hän ei myöskään tehnyt mitään. Ja pyyntö oli aina aina nalkutusta.
Mikä siis on kenellekin nalkutusta, määritelläänkö ensin se? Sitten mietitään kauanko sitä nalkutusta saa tehdä/pitää kestää. Ja mitä sitten tehdään kun ei enää jaksa nalkuttaa/kestä sitä kuunnella.. Lyödä ei saa vaikka puoliso nalkuttaisi vuoden putkeen. Mikään ei ikinä oikeuta lyömistä. Voin silti ihan huoletta sanoa että kyllä tuossa välillä haaveili toisen kuristamisesta kun mistään ei voinut sanoa mitään kuulematta että "älä nalkuta".
Vierailija kirjoitti:
...Miestä alkaisi harmittaa että elämmä kuin kämppikset enkä kanna vastuuta yhteisistä asioista, hän nalkuttaisi minulle siitä ja tiskivuoresta joka päivä. Olisipa onnellinen parisuhde, siksi koska minä en enää koskaan nalkuta,.
Ap.
Onko tämä nykyinen mallinne jotenkin parempi, kun se on mies joka ei kanna vastuuta yhteisistä asioista ja sinä olet se, joka nalkutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette ilmeisesti lapseton pariskunta. Älkää vaan hankkiko lapsia, jos jo nyt mokomat vähät kotityöt ovat noin vaikeita. Miksi pitää ruveta heti siivoomaan kun astuu ovesta sisään. Mä en ainakaan ala. Kannattaa myös syödä pieni välipala töistä lähtiessä, niin pinna ei pala niin helpolla. Auttaa kummasti. Ruokahuoltoa kannattaa kans suunnitella etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti lapseton pariskunta. Älkää vaan hankkiko lapsia, jos jo nyt mokomat vähät kotityöt ovat noin vaikeita. Miksi pitää ruveta heti siivoomaan kun astuu ovesta sisään. Mä en ainakaan ala. Kannattaa myös syödä pieni välipala töistä lähtiessä, niin pinna ei pala niin helpolla. Auttaa kummasti. Ruokahuoltoa kannattaa kans suunnitella etukäteen.
Siinä on hyvä jeesustella. Elämässä sattuu ja tapahtuu niin ettei suunnitelmat pidä, ja on siivottava kiireellä. Suunnitella voi, mutta ei ne suunnitelmat aina pidä. Itsellä palaa pinna tälläiseen vaikka ei ole edes nälkä. Nyt keskustellaan lyömisestä, ei siitä onko kotihommat vaikeita vai ei. Mikään ruokahuolto ei auta lyömiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeen tiedä mitä se terapia auttaisi. pahoin pelkään myös että mies ei ole halukas lähtemään terapiaan. Ap.
Te ette kumpikaan osaa riidellä. Se tässä on ongelma.
Tuo on kokonaisuus jonka voitte yhdessä muuttaa.
Kiire ja stressi taustalla ja sinä nalkutit. Mies ei lyönyt kovaa vaan sait litsauksen? En usko että mies on väkivaltainen mutta näköjään yllättyi itsekin.Veikkaan että te osaisitte jatkaa yhdessä arkea, kyllä riitoja ja erimielisyyksiä tulee ja menee. Tuskin tuo oli ensimmäinen riitakaan? Minusta sinä liioittelet että pitääkö miestä alkaa pelkäämään -sivuutat oman käytöksesi tilanteesta pois, huomaatko? En sano että miehen käytös ei olisi väärin. Tottakai se on! Mutta et sinäkään osaa.
Menkää yhdessä terapiaan. Opetelkaa riitelemään! Olen itse käynyt mieheni kanssa koska olen ollut huutaja. Mies tuli kanssani.
Naiset ovat myös väkivaltaisia parisuhteissa. Se on vaiettu osa suomalaisisten liittoja joissa nainen on se lätkijä perheessä. Menkää jokainen itseenne ja lopettakaa toisen osapuolen syyttely -sinä olet toinen riitelijä. Jos ei osaa lopettaa, pitää opetella. Et osannut, jatkoit. Huusit vielä litsarin jälkeen.
Se että parisuhde voi loppua on se ja sama, mies ei ehkä ole koskaan ennen lyönyt eikä välttämättä lyö. Erityisesti jos pohtii asiaa eikä tule parisuhdetta jossa toinen siihen pisteeseen ajaa. Tuohan meinaa on vaihe kun ei osaa sanoa mitään enää ja pitää puolustaa itseään..
En sano että lyöminen on ok mutta sinä tarvitset myös työkaluja muuttaa tapaasi riidellä. Jos sun parisuhde tästä loppuu, niin sinä jatkat samalla tavalla seuraavassa liitossa.
Mitä on nalkuttaminen? Meillä mies oli sitä mieltä, että kun pyysin ensimmäistä kertaa häntä jotakin tekemään (jotakin mikä ei olisi huvittanut), nalkutin. Ihan siis sanoin, että viitsistikö tyhjentää astianpesukoneen sillä välin kun minä vaihdan lakanat? Se oli nalkutusta. Eikä mies tehnyt mitään jos "nalkutin". Eli mies ei tehnyt mitään, koska ilman pyyntöä hän ei myöskään tehnyt mitään. Ja pyyntö oli aina aina nalkutusta.
Mikä siis on kenellekin nalkutusta, määritelläänkö ensin se? Sitten mietitään kauanko sitä nalkutusta saa tehdä/pitää kestää. Ja mitä sitten tehdään kun ei enää jaksa nalkuttaa/kestä sitä kuunnella.. Lyödä ei saa vaikka puoliso nalkuttaisi vuoden putkeen. Mikään ei ikinä oikeuta lyömistä. Voin silti ihan huoletta sanoa että kyllä tuossa välillä haaveili toisen kuristamisesta kun mistään ei voinut sanoa mitään kuulematta että "älä nalkuta".
Voi jestas. Tulee niin eksä mieleen. Yöks.
Ja todellakin, 25 vuotta kärsin, koska en lähtenyt ensimmäisestä väkivallasta, joka alkoi lapsen syntymästä, vaan sulauduin tapettiin ja myötäilin. Se oli kauheaa elämää.
Kuulkaa ap:n mies on itse tehnyt järjellä päätöksen, että alkaa muokkaamaan ap:sta mieleistään väkivallalla. Siinä ei ole kyse nälästä eikä nalkutuksesta tms ulkopuolisesta tekijästä. Vika on yksinomaan väkivallantekijässä. Kannatan eroa. Paljonko lyödään vetoa siitä, että mies yrittää painostaa ap:n jäämään suhteeseen eron noustessa puheeksi. Kysehän on siitä, että mies hankkii ja on näköjään jo hankkinut itselleen etuja ap:n kustannuksella. Erossa ap voittaisi ja miea häviäisi. Eli se, jonka pitää muuttua osallistuvammaksi ja kunnioittavammaksi, on mies.
Meill minä pyysin miestä kerran tiskaamaan, kun mä tein kaikki kotityöt ja hän ei mitään. Se yksi ainoa ystävällinen pyyntö oli miehen mielestä nalkutusta ja hän rankaisi siitä parin päivän mökötyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja on myönnettävä että totuutta on vaikea katsoa silmiin koska hävettää. Hävettää se, että miten olen mennyt naimisiin miehen kanssa, joka edes kerran lyö, vaikka ei pahasti, muttakuitenkin. Hävettää miten en ollut sitä ennen arvannut ja osannut ennakoida. Hävettää että olenko niin tyhmä että en osannut valita parempaa miestä. Hävettää että olen nyt tässä suossa. Yritän selittää itselleni että ei sitä ole helppo arvata koska ennen on ollut asiat hyvin, mutte en edes usko noita omia sanojani. Minun olisi pitänyt se jotenkin osata aavistaa. Ap.
Jos mies on ollut täysin erilainen tuohon asti, ei sitä normaalistikaan voi normaali ihminen moisia ennakoida. Jos olisit tiennyt tuon tapahtuvan, et varmasti olisi avioliitossa kyseisen miehen kanssa. Homma kuin on se, että jotkut miehet näyttävät todellisen luonteensa vasta sitten kun ovat avioituneet tai päässeet kunnolla yhteen. Riisuvat naamionsa ja näyttävät todelliset kasvonsa. Et voi itseäsi siitä syyttää. Kannattaa oikeasti miettiä haluatko tosiaan jäädä kyseiseen parisuhteeseen vai kadutko vielä tulevaisuudessa sitä kuinka hölmö olet kuin jäit näin selvän merkinjälkeen vielä miehenluokse. Mitä tulee seuraavaksi henkistä vai fyysistä väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Miestä alkaisi harmittaa että elämmä kuin kämppikset enkä kanna vastuuta yhteisistä asioista, hän nalkuttaisi minulle siitä ja tiskivuoresta joka päivä. Olisipa onnellinen parisuhde, siksi koska minä en enää koskaan nalkuta,.
Ap.
Onko tämä nykyinen mallinne jotenkin parempi, kun se on mies joka ei kanna vastuuta yhteisistä asioista ja sinä olet se, joka nalkutat?
No voin kertoa sinulle että nykyäänkin 90%:ssa nalkutustilanteista nalkuttaja on mieheni, en minä. Miksikö olen jaksanut nalkuttavaa miestä? Hänessä on niin paljon hyviä puolia ja rakastan häntä. No miksikö en ole itse lyönyt nalkuttavaa aviomiestäni? Hmm. Siihen voit miettiä vastauksen itse. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on lyönyt mua muutaman kerran, kun vielä seurusteltiin ja oltiin avoliitossa.
Nyt on ollut lyömättä 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on lyönyt mua muutaman kerran, kun vielä seurusteltiin ja oltiin avoliitossa.
Nyt on ollut lyömättä 18 vuotta.
Pelkäsitkö kuitenkin koko ajan että lyö uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minut oli hajotettu henkisesti toisen pahoinpitelyn jälkeen. Sen jälkeen en olisi voinut enää harrastaa seksiä miehen kanssa, sillä suhteesta ei ainakaan omalta puoleltani ollut mitään jäljellä. Jos olisin jäänyt, olisimme olleet kuin kämppikset. Mitenkään terve se kuvio ei olisi ollut. Varmaan se väkivalta loppuu, kun nainen on saatu alistettua.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on lyönyt mua muutaman kerran, kun vielä seurusteltiin ja oltiin avoliitossa.
Nyt on ollut lyömättä 18 vuotta.
Oletko oppinut miehen tavoille?
Se toinen kerta olikin raju ja hengenvaarallinen. Muistan miehen voitonriemuiset silmät, kun nainen oli henkisesti murskattu ja vain haamu entisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sussakin ollu jotain vikaa. Nalkutus sisältää aina piiloaggressiota ja voi sattua yhtä lailla miehen sieluun.
Joo niin onkin mussa vikaa ja uskon että nalkutus sattuu. Mutta oikeuttaako se sun mielestä lyömään tai tönäisemään? Koen että syyllistät minua siitä että minua lyötiin.
Ja jos nalkuttaa siksi etyä on jo mobta kertaa pyytänyt toista edes jotenkin auttamaan yhteisen keittiön siivoamisessa ja toinen ei ter mitään eikä vastas mitään vaan istuu vaan sohvalla ja roikkuu netissä. Niin eikö ole aika ymmärrettävää että sortuu nalkuttamiseen. Ap.
EI OLE!
En olisi miehen kanssa joka sanoo että nyt teet tuon tai tuon. Ei kumppaniaan voi käskyttää. Mistä oot tuon keksinyt?
Jos nalkuttaa, ei osaa kommunikoida.
Se on miehenkin koti. Ei hänen kuulu tanssia pillisi mukaan.
En usko että sinä teet asioita miehen tahdon mukaan.
Normaalisti ihmiset sopii yhdessä nämä ristiriidat ja muutetaan asioita jotka eivät toimi. Muttei toista voi käskyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sussakin ollu jotain vikaa. Nalkutus sisältää aina piiloaggressiota ja voi sattua yhtä lailla miehen sieluun.
Joo niin onkin mussa vikaa ja uskon että nalkutus sattuu. Mutta oikeuttaako se sun mielestä lyömään tai tönäisemään? Koen että syyllistät minua siitä että minua lyötiin.
Ja jos nalkuttaa siksi etyä on jo mobta kertaa pyytänyt toista edes jotenkin auttamaan yhteisen keittiön siivoamisessa ja toinen ei ter mitään eikä vastas mitään vaan istuu vaan sohvalla ja roikkuu netissä. Niin eikö ole aika ymmärrettävää että sortuu nalkuttamiseen. Ap.
EI OLE!
En olisi miehen kanssa joka sanoo että nyt teet tuon tai tuon. Ei kumppaniaan voi käskyttää. Mistä oot tuon keksinyt?Jos nalkuttaa, ei osaa kommunikoida.
Se on miehenkin koti. Ei hänen kuulu tanssia pillisi mukaan.
En usko että sinä teet asioita miehen tahdon mukaan.
Normaalisti ihmiset sopii yhdessä nämä ristiriidat ja muutetaan asioita jotka eivät toimi. Muttei toista voi käskyttää.
En ole käsittääkseni käskyttänyt kumppaniani. Pyysin rauhallisella äänellä viisi kertaa, että voisitko täyttää tiskikoneen. Mies nimesi sen nalkuttamiseksi. Siksi kirjoitin että nalkutin. Hän ei vastannut yhteenkään pyyntööni mitään, edes että en nyt jaksa tai että teen huomenna sit jotain jos tänään sä hoidat tiskikoneen tms. Kerro miten sinun mielestä kommunikaatio tulee sitten hoitaa, jos ei saisi edes rauhallista pyyntöä toistaa paria kertaa jos toinen ei vastaa! Ap.
Okei,
Olette olleet puolivuotta naimisissa ja riidan päätteeksi miehesi on lyönyt sinua. Siis onko hän läpännyt, vetänyt nyrkillä naamaan, lyönyt niin että on käynyt kipeää? Jos se ukkeli on seurusteluaikaan ollut lyömättä, ei ole ollut mikään alistava mulkku ja teillä yleensäkin on mennyt ihan ok. eikä sen käytös humalassakaan ole aggressiivista tai inhottavaa niin kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä/keskustella asiasta.
Toisaalta jos sillä on jonkin pitkään jatkuneen stressin jälkeen purkautunut väkivaltaan kun ei enää ole sanat riittänyt, niin kannattaa miettiä myös niitä sanoja. Jos sitä on vain vieosti kysynyt, että voisitko täyttää tiskikoneen, niin asia on eri, mutta jos se on ollut jotain henkistä kidustusta ja huutoa sen 2h, niin jollain tasolla ymmärrän, mutta en hyväksy fyysistä reaktiota - siis sehän tulee jos ei ole sillä hetkellä muita keinoja ole. (valkea raivo)
Sanon nyt ihan kokemuksesta että parisuhdeväkivallassa on oikein markkereita, ne on se holtiton humalassa aggressiota näyttäminen, lyhytpinnaisuus, loputon vittumaisuus jne. Minulla on ollut muutamaan otteeseen väkivaltainen kumppani. Heillä väkivalta ilmeni, tavaroilla heittelmisellä, humalassa läpsimisenä ja lyömisenä ja selvinpäin vittuiluna ja alistamisena ja lyömisenä. Näistä kaikista suhteista lähdin käveleen, ensin kyllä keskustelin asiasta.
Jos riita kärjistyy yhden kerran elämässä johonkin läppäsyyn, niin kannattaa asiaan reagoida. Osa kommentoijista on kehoitanut lähtemään menemään tai menemään terapiaan - itse sanon että älä vielä raahaa sitä minnekään terapiaan vaan puhu sille, Kerro suoraan että tuo oli sitten viimeinen kerta että rupee käsiksi käymään. Jos tätä et pysty tekemään niin teillä on oikeasti ongelmia parisuhteessa - sillä sehän perustuu puhumiseen ja kriisien ylitykseen. Naimisissa olo ei ole mitään pumpulissa oloa, mutta ei se ole myöskään mitään pelkäämistäkään.
Tunnen miesten ajatusmaaliman ja uskoisin niin, että jos väkivaltaa ei ole ollut parisuhteen alkupuolella eikä muissakaan tilanteissa, niin tämä on varmaan ainutkertainen tilanne. Se että jotku kommentoijista väittää, että puolen vuoden jälkeen naamio poistuu on p****puhetta. Narsistit ja muuta persoonallisuushäiriöiset eivät saa pidettyään niitä kulissejaan kuukausia ylhäällä. Jos joku tuttu mies/nainen muuttuu kahdessa vuodesa hirviöksi niin kannattaa ensin epäillä jotain elimellistä vikaa. Sitten voi katsoa omaa käytöstä ja ympäristöä, mistä moinen kumpuaa. Tämä siis tilanteissa joissa väkivalta on yhtä-äkkistä ja enakoimatonta. Jos on alusta asti ollut väkivaltainen öyhö niin se pysyy sellaisena eikä muutu vaikka roikkuisi 24h lyömättömällä linjalla.
- Molto Vivace
Et puolustele lyömistä mutta sanot että olen osasyyllinen siihen että minua lyötiin? Aika hurjaa. Sen verran minäkin tiedän, että uhri ei ole koskaan syyllinen (ellei hän ole lyönyt itse). Väität että ajan aviomieheni siihen pisteeseen että hän lyö.
Tilanne kotona meni tarkemmin kerrottuna näin: olimme molemmat nälkäisiä ja väsyneitä kun tulimme kotiin. Aloin siivoamaan kotia, purkamaan ostoksia jääkaappiin, laittamaan ruokaa, pyyhkimään keittiön pöytiä ym. Mies ei tehnyt mitään. Istui suoraan sohvalle eikä sieltä noussut. Pyysin viisi kertaa että voisitko täyttää tiskikoneen. Viidennen pyyntöni jälkeen mies hermostui ja ärähti että älä nalkuta en jaksa kuunnella, hermostuin siinä vaiheessa takaisin itse ja ärähdin takaisin että en nalkuta vaan pyydän sinua tekemään edes jotain kun minä teen sitä ja tätä. Mies nousi sohvalta ja ohikulkiessaan mottasi minua vihaisena, mihin karjaisin että sinä et jumalauta minua lyö.
Millä tavalla sinun mielestä minun tapa riidellä on väärä? Miten sinun mielestä tulisi toimia tuossa tilanteessa?
Ja voin kertoa taustaksi sinulle, että yleensä teen asiat sitten vaan yksin jos toinen ei parista pyynnöstä huolimatta osallistu, mutta koska tuolloin olimme molemmat yhtä väsyneitä ja nälkäisiä ja ruokaa oli saatava, niin koin kovin epäreiluksi että toinen ei tehnyt mitään.
Ap.