Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kuolema, uusi suhde - liian pianko?
19.06.2016 |
On varmasti yksilöllistä, millon kukakin alottaa uuden suhteen puolison kuoleman jälkeen. Mieheni taisteli pitkään syöpää vastaan ja viimeinen vuosi oli sellainen, että tiedettiin miehen voivan kuolla millon tahansa. Ehti siis jollain tavalla sanoisinko valmistautua hänen kuolemaansa, vaikka kyllä se siitä huolimatta oli tosi vaikeaa aikaa sen jälkeen, kun mies oli oikeasti kuollut.
Mies sanoi useasti kuolinvuoteellaan, että hän toivoo minun jatkavan elämääni ja löytävän uuden miehen itselleni, etten jäisi häntä suremaan moniksi vuosiksi. Itse en uskonut ihan näin nopeasti voivani ihastua toiseen mieheen, mutta niin kuitenkin tapahtui. En varsinaisesti etsinyt mitään, mutta nähtiin ekan kerran harrastukseni parissa ja juteltiin ja tuon jälkeen nähtiin säännöllisesti. Tuo eka tapaaminen tapahtui siis sillon kun mieheni kuolemasta oli noin 8kk. Nyt mieheni kuolemasta on reilu 1,5vuotta ja noin nelisen kuukautta ollaan virallisesti seurusteltu.
Musta tämä on tuntunut hyvältä, mutta lähipiiri ei ole ihan niin lempeästi tähän suhtautunut. Osa on sanonut ihan suoraan, että aloitin suhteen liian pian miehen kuoleman jälkeen, osa on vihjaillut siihen suuntaan ja osasta olen kuullut muilta, että puhuvat tällaista selkäni takana. Monet ovat myös sanoneet, että olen kuulemma hylännyt lapset miehen takia, tämä ei siis todellakaan pidä paikkaansa.
Onko sinusta noin vuosi puolison kuoleman jälkeen liian aikaista alottaa uusi suhde? Jos, niin mikä olisi sinusta "sopiva" aika? Onko edes sellaista?
Kommentit (93)
Sopiva sika kun tuntuu oikealta. Ehkä surit jo vuoden ennen kuolemaa ja olet edennyt surussa eri tavalla kuin ympäristö. Kyllä nekin tottuu, jatka ja anna juoruaville aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva aika on se mitä itse päätät. Ei ole mitään sääntöä tuollaisista ajoista. Muiden mielipiteet on hyvä kuunnella, mutta ei niiden kannata antaa ohjata liikaa omaa elämää.
Oma äiti otti uuden miehen noin vuosi kuolemasta. Oli ehkä paskin päätös ikinä meidän lasten kannalta. Lapsellekim täytyy antaa aikaa surea ja sopeutua, eikä vaatia jatkamaan onnellista perhe-elämää siitä mihin se edellisen kanssa jäi. Pakottamalla lapsille uutta perhettä altistat heidät mt-ongelmille.
Olet ihan älyttömän itsekäs. Toisaalta ymmärrettävää, sillä tiedostatpa tai et, sinäkin suret edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Elät vain kerran.
Niin ne alaikäiset lapsetkin elävät vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan voit ihan hyvin edetä suhteessasi, mutta jos on lapsia, etene harkiten. Pikkuhiljaa hekin kasvavat ajatukseen, mutta älä ota liian suuria harppauksia. Suhteesta voit nyt saada voimaan myös hoivata entistä keskittyneemmin lapsia. Voit aivan hyvin kulkea kahdella raiteella, kun teet sen hylkäämättä ketään, edes itseäsi. Onnea sinulle!
Muiden ulkopuolisten mielipiteistä älä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti otti uuden miehen noin vuosi kuolemasta. Oli ehkä paskin päätös ikinä meidän lasten kannalta. Lapsellekim täytyy antaa aikaa surea ja sopeutua, eikä vaatia jatkamaan onnellista perhe-elämää siitä mihin se edellisen kanssa jäi. Pakottamalla lapsille uutta perhettä altistat heidät mt-ongelmille.
Olet ihan älyttömän itsekäs. Toisaalta ymmärrettävää, sillä tiedostatpa tai et, sinäkin suret edelleen.
En tarkoittanut seurustelulla yhdessä asumista. Asutaan molemmat vielä tahoillamme, todennäköisesti hyvinkin pitkään. Mulla on kolme lasta ja miehellä kaksi ja hyvin pitkälle heidän ehdoillaan tämä suhde etenee. Ei ole tarkoitus hypätä yhtäkkiä mihinkään onnelliseen perhe-elämään saman katon alle. On kyllä tehty asioita kaikki yhdessä, mutta hyvin paljon ollaan myös vaan omien lasten kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla meni 1,5v mutta se mikä vähän ihmetytti oli se, että sanoi olleensa koko ajan silmät auki. Lähti juhlimaankin samana iltana kun appi aamulla kuoli. Jotkut Karjalaisten juhlat tms.
Itselläni oli jo uusi mies ennen hautajaisia. Mutta hän onkin varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lähipiirissäsi elävät vahvasti menneiden tapojen mukaan, jolloin leski piti ainakin pari vuotta pelkkiä mustia vaatteita jne.
Käsittelit miehen kuolemaa varmasti melko pitkään, koska sairaus oli tiedossa. Eiköhän lastenkin kannalta paras ole tasapainoinen, onnellinen äiti. Nauti siis uudesta suhteesta ilman tunnontuskia, jos onni on kohdallesi osunut. Kerran ja lyhyen aikaa tämä elämä vaan kestää.
Minkä ikäiset lapset sinulla on? Miten he suhtauvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä muista ihmisistä huolehtisi, vain lapsista. Kauan lapsi suree isän kuolemaa? Siitä kaikki riippuu. Heidän pitää saada surra.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti otti uuden miehen noin vuosi kuolemasta. Oli ehkä paskin päätös ikinä meidän lasten kannalta. Lapsellekim täytyy antaa aikaa surea ja sopeutua, eikä vaatia jatkamaan onnellista perhe-elämää siitä mihin se edellisen kanssa jäi. Pakottamalla lapsille uutta perhettä altistat heidät mt-ongelmille.
Olet ihan älyttömän itsekäs. Toisaalta ymmärrettävää, sillä tiedostatpa tai et, sinäkin suret edelleen.
Kuinka sä kehtaat? Vi..u, ap EI ole sun äitisi, etkä sä tiedä ap:sta oikeastaan mitään. Silti sulla on otsaa haukkua ap:ta itsekkääksi.
Sinähän ET tiedä, miten ap:n lapset asiaan suhtautuvat. Et edes sitä, minkä ikäisiä he ovat. Saati että ap nyt pakottaisi lapsiaan suhtautumaan miesystävään kuin uuteen isään!
Minua ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä joidenkin palstan ÄMMIEN (kaunista nimitystä en sinunlaisistasi halua käyttää) taipumus projisoida oma elämänsä suoraan ventovieraiden elämään ja haukkua heitä kuin muka tietäisivät jotakin, mitä kyseiset ihmiset eivät ole missään sanoneet.
Häpeäisit edes.
Ap:lle sanon, että anna palaa. Suhtaudut lapsiisi ja miesystävääsi varmasti hienosti. Ikävä että sinulla on tuollaisia "ystäviä", jotka katsovat oikeudekseen moralisoida. Keskenkasvuista touhua, koska jokainen ihminen suree omalla tavallaan ja tahdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lähipiirissäsi elävät vahvasti menneiden tapojen mukaan, jolloin leski piti ainakin pari vuotta pelkkiä mustia vaatteita jne.
Käsittelit miehen kuolemaa varmasti melko pitkään, koska sairaus oli tiedossa. Eiköhän lastenkin kannalta paras ole tasapainoinen, onnellinen äiti. Nauti siis uudesta suhteesta ilman tunnontuskia, jos onni on kohdallesi osunut. Kerran ja lyhyen aikaa tämä elämä vaan kestää.
Siltä se vähän vaikuttaa, että elävät noiden menneiden tapojen mukaan, vaikkei kaikki heistä ole edes hirveän vanhoja.
Mies taisteli melkeen neljä vuotta syöpää vastaan ja siihen päälle tuo viimeinen vuosi, jollon tiedettiin varmaksi, ettei mies tule voittamaan taistelua vaan jonain päivänä syöpä vie hänet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti otti uuden miehen noin vuosi kuolemasta. Oli ehkä paskin päätös ikinä meidän lasten kannalta. Lapsellekim täytyy antaa aikaa surea ja sopeutua, eikä vaatia jatkamaan onnellista perhe-elämää siitä mihin se edellisen kanssa jäi. Pakottamalla lapsille uutta perhettä altistat heidät mt-ongelmille.
Olet ihan älyttömän itsekäs. Toisaalta ymmärrettävää, sillä tiedostatpa tai et, sinäkin suret edelleen.Kuinka sä kehtaat? Vi..u, ap EI ole sun äitisi, etkä sä tiedä ap:sta oikeastaan mitään. Silti sulla on otsaa haukkua ap:ta itsekkääksi.
Sinähän ET tiedä, miten ap:n lapset asiaan suhtautuvat. Et edes sitä, minkä ikäisiä he ovat. Saati että ap nyt pakottaisi lapsiaan suhtautumaan miesystävään kuin uuteen isään!Minua ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä joidenkin palstan ÄMMIEN (kaunista nimitystä en sinunlaisistasi halua käyttää) taipumus projisoida oma elämänsä suoraan ventovieraiden elämään ja haukkua heitä kuin muka tietäisivät jotakin, mitä kyseiset ihmiset eivät ole missään sanoneet.
Häpeäisit edes.
Ap:lle sanon, että anna palaa. Suhtaudut lapsiisi ja miesystävääsi varmasti hienosti. Ikävä että sinulla on tuollaisia "ystäviä", jotka katsovat oikeudekseen moralisoida. Keskenkasvuista touhua, koska jokainen ihminen suree omalla tavallaan ja tahdillaan.
Mikä sinuun noin pahasti kolahti?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset sinulla on? Miten he suhtauvat?
Lapset ovat 13v, 8v ja lähes 6v ikäisiä. Tähän asti ovat suhtautuneet uuteen ihmiseen elämässään yllättävän hyvin, mutta kuten sanottu ei olla kiireellä muuttamassa yhteen ja perustamassa ihanaa perhettä vaan katsotaan rauhassa, miten meidän suhde etenee ja alkaako lapset oireilla jne.
ap
Jännä juttu. Tarkoitan tällä sitä, että on hyväksyttävää silloin, kun eroaa, ja löytää uuden kumppanin/seurustelusuhteen piankin. Mutta auta armias, jos puoliso kuolee ja uusi kaveri on kuvioissa reilun puolen vuoden jälkeen, niin tulee kaikenlaista kuraa niskaan; et ole tarpeeksi kauaa surrut (kuka sen oikean ajan on määrittänyt?), unohdat lapset täysin, kun oma halu kovin jne.
Elä sinä ap omaa elämääsi ja äläkä pistä puupennin vertaa ajatusta siihen, mitä muut sanovat sinun suruaikoihisi ym. Meillä on vain yksi elämä elettävänä. Ja jos sait 'siunauksen' jo edesmenneeltä mieheltäsi, niin go for it girl!
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tarkoitan tällä sitä, että on hyväksyttävää silloin, kun eroaa, ja löytää uuden kumppanin/seurustelusuhteen piankin. Mutta auta armias, jos puoliso kuolee ja uusi kaveri on kuvioissa reilun puolen vuoden jälkeen, niin tulee kaikenlaista kuraa niskaan; et ole tarpeeksi kauaa surrut (kuka sen oikean ajan on määrittänyt?), unohdat lapset täysin, kun oma halu kovin jne.
Elä sinä ap omaa elämääsi ja äläkä pistä puupennin vertaa ajatusta siihen, mitä muut sanovat sinun suruaikoihisi ym. Meillä on vain yksi elämä elettävänä. Ja jos sait 'siunauksen' jo edesmenneeltä mieheltäsi, niin go for it girl!
Ap elää omaa elämää! Vitut lapsista!
Pari päivää on aivan sopiva.
Ratikkakuski
Alue: Aihe vapaa
Tilannekohtaista. Sinun tapauksessasi keskittyisi nyt nauttimaan rakkaudesta ja jättäisi kanssakäymisen niiden ihmisten kanssa, joiden mielestä sinulla pitäisi vielä olla suruaika.