Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen parisuhteessa ex-narkkarin kanssa. Mitä tahtoisit kysyä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö miehesi ulkonäössä huumetausta?
Ei minun mielestä kauheasti näy, kun katsot esimerkiksi Tommy Leetä ja Reindeerspotting Jania, ovat hekin komeita miehiä huumeiden käytöstä huolimatta. :) toisilla päihteet vie totaalisesti ulkonäön, toisilla ei, niin yksilöllistä tämäkin. Ainut selvin merkki mun miehen ulkonäössä hänen huumeidenkäytöstä on se, kun ei ole omia hampaita... Mutta sitäkään ei ulkopuolinen tietäisi, koska rakas käyttää nykyään tekareita. ;)
Nyt täytyy vaan todeta, ettei Tommy Lee sano nimenä mitään, enkä ole nähnyt Reindeerspottingia, koska ei ole kiinnostanut katsoa leffaa kun olen lukenut sen kertovan päihteidenkäytöstä. Eli en nyt tiedä keitä nämä tyypit ovat ja millä tavalla he ovat komeita huolimatta huumeidenkäytöstä.
Kadulla kun näkee narkomaaneja, niin tyypillistä heille näyttää olevan huonojen/puuttuvien hampaiden lisäksi tosi arpinen olemus ja huonot tatuoinnit usein hyvinkin näkyvillä paikoilla. Onko miehelläsi sellaisia? Minkälainen miehesi pukeutumityyli on? Entä onko miehelläsi kuvioissa mukana yhtään vanhoja tuttuja, joko huumepiireistä ja sen ulkopuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen äärimmäiset vastausvaihtoehdot! :D Itse ex-käyttäjänä lähinnä ihmettelen tuota huumeriippuvuudesta paranemista. Riippuvuuden kanssa voi oppia elämään ja ilman mömmöjä elää lopun ikää, mutta itse riippuvuus ei kyllä parane koskaan. Tulee vähän ap jutuistasi vakuuttelun makua. Onko miehesi päässyt yli sosiaalisesta riippuvuudesta? Kuivanarkkaako, toteuttaako eskapismia muilla keinoilla, onko jäänyt koukkuun menneisyytensä vatvomiseen ja kuivilla olemisesta jauhamiseen?
Itse ajattelen niin että kyllä hän on parantunut jos ollut jo vuosia kuivilla ja saa iloita, pitää itseään parantuneena, vaikka alttius riippuvuuteen säilyykin.
Mieltä latistava ajatus on se, jos ei saisi koskaan kokea että on voittanut vaikeutensa ja parantunut. Joten kun katsotaan asiaa niillä mahdollisuuksilla, jotka tämän asian kanssa ovat, niin jos 4v ollut kokonaan kuivilla, kyllä hän on sillon parantunut.
Meillä on kaikki tällä hetkellä tasapainossa ja hyvin. :)
Vanhempiesi kuvaus ja erityisesti kertomus isäsi alkoholismista selittää paljon. Oletko itse koukussa ajatukseen siitä kuvitelmasta, että pystyt rakastamaan miehesi terveeksi? Entä koukussa tunteeseen, että miehesi ei ehkä pärjäisi yhtä hyvin ilman sinua? Oletko hakenut apua läheisriippuvuuteen? Koetko päihderiippuvuuden tutuksi ominaisuudeksi mitä tulee elämässäsi läsnä olleisiin/oleviin miehiin?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte aika simppeliltä pariskunnalta. Molempien ÄO huitelee varmaan jossain kahdeksankympin tienoilla. Onnea, sitä te tarvitsette! Jokos on lapsia suunnitelmissa?
Aika törkeesti oli tämä kyllä sanottu! Ollaan miehen kanssa tavallinen pariskunta, jolla on rankemmat taustat. Älykkyydessäkään ei ole vikaa. :) Kyllä on lapsia toiveissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitat jatkuvasti aiheesta aloituksia? Yritätkö jotenkin ns. nostattaa narkkareiden mainetta potentiaalisina kumppaneina? Ei tehoa useimpiin, voin kertoa.
En ole aikaisemmin aiheesta tehnyt keskustelua/kyselyä. Syy miksi kuitenkin tämän keskustelun tein, on se, että päihdeongelmaisetkin ovat ihmisiä ja ansaitsevat ystävällistä kohtelua, syyt miksi heistä on tullut riippuvaisia esimerkiksi huumeista on monimutkaiset... Monilla huonot oltavat jo lapsena perheessä, jouduttu kiertämään perhekoteja yms, eikä perhekodeissakaan aina välttämättä ole hyvät oltavat. On uutisoitu paljon myös siitä, kuinka laitoksissa on töissä sairaita ihmisiä jotka nöyryyttävät tahallisesti lapsia ja nuoria eri tavoin, käyttävät väkivaltaa heihin. Joten kun ihminen ei ole saanut kovin hyviä eväitä elämään, sortuu helposti rikoksen polulle, kun ei ole kokenut parempaakaan... ja kun mieli on rikki, helpoin tapa on lievittää päänsisäistä pahaa oloa päihteillä ja huumeet, alkoholi ovat myrkkyä ja kun alat käyttämään niitä syystä että sulla on paha olo henkisesti, niin aika helposti varsinkin silloin kehittyy riippuvuus niihin. On toki myös nuoria, jotka alkavat ihan uteliaisuudesta kokeilemaan/käyttämään huumeita... Mutta meidän kuuluu antaa anteeksi sellaisille ihmisille, koska heillä on vain tyhmä nuoren pää ja antaa mahdollisuus aikuisena korjata elämänsä, jos he niin haluavat, kun huomaavatkin että ei se huumeiden käyttäminen loppujen lopuksi niin mukavaa olekkaan ja ei enää kiinnosta leikkiä myöskään gangstaa.
Mun mies on alkanut käyttämään molemmista syistä. Siitä syystä että hänellä oli lapsuuden perheessään huono olla, mutta hän oli nuorena luonteeltaan myös vilkas ja villi, kiinosti tietää millaisia olotiloja eri huumeet aiheuttaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että mun mies kävi pohjalla, pääsi sieltä elävänä ylös, nykyään tekee rehellistä työtä ja on ollut huumeista kuivilla 6v ajan. En ymmärrä miksi pitäisi lyödä jo lyötyä ja mun mies on menneisyyden ongelmistaan huolimatta ollut erittäin potenttiaalinen kumppani ehdokas, hän on ystävällinen, tunneälykäs, erilaisten ihmisten kaveri, ei tykkää riitelystä, rakastaa matkailua... jne. Erittäin ihana mies. :) <3
Olet aloittanut monta kertaa :) Tiedän kyllä, koska palstailen paljon.
Osa jutustasi on ihan totta. Ei kuitenkaan kannata yleistää, itselläni on ollut todella vaikea lapsuus ja nuoruus, mutten silti ole ikinä huumeita käyttänyt. Enkä myöskään kumppaniksi halua ex-narkkaria, vaikka olisi kuinka ihana tyyppi tahansa. Löytyy niitä ihania terveemmistäkin. Toki, jos tykkää "jännämiehistä" ja on jotain käsittelemättömiä traumoja eikä itseään arvosta, on entinen narkkari varmaan hyvä valinta.
En ole yleistänyt, kerroin vaan syyt miksi narkkariksi päädytään. Ymmärrä hyvä ihminen, että ihmisiä on erilaisia! Me ihmiset ollaan niin monimutkainen kokonaisuus henkisesti ja fyysisesti, että jos jotkut eivät päädy vaikeista taustoista huolimatta narkkaamaan tai rikolliseksi, niin hienoa, mutta tilastot kuitenkin osoittavat sen että suurimmalla osalla päihdeongelmaisista ja rikollisista, on ollut rikkinäinen lapsuus mihin he eivät ole voineet itse vaikuttaa millään tavalla ! ja sen jälkeen tullut paljon muutakin paskaa elämään. Lapsuudesta aikuisuuteen asti elämä ollut syöksykierrettä ja vasta aikuisena, kun ei ole riippuvainen enää muiden ihmisten ohjailusta, pystyy vaikuttamaan itse enemmän siihen miten haluaa elämäänsä elää, jos enää kykenee vaikuttamaan, kun moni ihminen keretään ainakin 18 vuoden aikana talloa liian rikkinäiseksi !
Mullakin on vaikeat taustat. Vanhemmat eronnu kun olin 7v, äiti hylkäs mut, isä alkoholisti, oon huostaanotettu, oon ollut kiusattu, sairastanut masennusta ja ahdistusta... Mun miehen vanhemmat on eronnu, äiti alkoholisti. Joten mä ihan omien taustojenikin puolesta kykenen ymmärtämään miestä ja pystyttiin myös tukemaan toisiamme ja nää taustat on sellasia, mihin me itse ei olla voitu vaikuttaa. Minustakaan ei tullu vaikeista taustoista huolimatta päihdeongelmaista tai rikollista, mutta mä oon kans yks niitä harvoja onnekkaita, koska monesta tolla setillä tulee.
Mä oon myös ihmisenä avoin, voisin seurustella vaikka vammaisen kanssa, kunhan se vamma ei oo aivoissa! Uskon enemmän tunteisiin, kuin järkeen. Mies on myös mun sielunkumppani, ei löydy toista täysin saman näköistä tai luonteista. Paljon varmasti muitakin hyviä miehiä löytyy, joiden kanssa olisin onnellinen, mutta en koskaan tulisi olemaan kuitenkaan näin onnellinen mitä nyt. Tää on sitä oikeaa rakkautta <3
Ja mä todellakin arvostan myös itseäni ! Tiedän olevani hyvä ihminen, pyrin aina olemaan ystävällinen muille ja olen myös avoin. Pyrin katsomaan asioita myös rehellisesti silmästä silmään, enkä näe edelleenkään syytä miksi pitäisi olla ilkeä ja ehdoton toista ihmistä kohtaan tahallaan, jolla on ollut jo muutenkin vaikeeta. Mies on tehnyt paljon vääryyttä, mutta hyvittää ne nyt olemalla kunnollinen ihminen ja käymällä töissä.
Aiemmin olet ainakin haistatellut vittua näissä ketjuissasi niille, jotka ovat eri mieltä. Että ihan niin ystävällinen. Ohis
Miksi sulla on kauhea tarve todistella rakkauttanne netissä ja sitä, että miehesi on ns. kuivilla? Siihen et vielä vastannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö miehesi ulkonäössä huumetausta?
Ei minun mielestä kauheasti näy, kun katsot esimerkiksi Tommy Leetä ja Reindeerspotting Jania, ovat hekin komeita miehiä huumeiden käytöstä huolimatta. :) toisilla päihteet vie totaalisesti ulkonäön, toisilla ei, niin yksilöllistä tämäkin. Ainut selvin merkki mun miehen ulkonäössä hänen huumeidenkäytöstä on se, kun ei ole omia hampaita... Mutta sitäkään ei ulkopuolinen tietäisi, koska rakas käyttää nykyään tekareita. ;)
Nyt täytyy vaan todeta, ettei Tommy Lee sano nimenä mitään, enkä ole nähnyt Reindeerspottingia, koska ei ole kiinnostanut katsoa leffaa kun olen lukenut sen kertovan päihteidenkäytöstä. Eli en nyt tiedä keitä nämä tyypit ovat ja millä tavalla he ovat komeita huolimatta huumeidenkäytöstä.
Kadulla kun näkee narkomaaneja, niin tyypillistä heille näyttää olevan huonojen/puuttuvien hampaiden lisäksi tosi arpinen olemus ja huonot tatuoinnit usein hyvinkin näkyvillä paikoilla. Onko miehelläsi sellaisia? Minkälainen miehesi pukeutumityyli on? Entä onko miehelläsi kuvioissa mukana yhtään vanhoja tuttuja, joko huumepiireistä ja sen ulkopuolelta?
Googlaa nuo miehet, sitten näet.
Kyllä mun miehellä on tatuointeja, mutta ne ovat persoonallisia ja hienoja. :) Mies kiinostunut paljon aasialaisista asioista ja tykkää keräillä buddha patsaita, yksi hänen tatuoinneistaan on aasia henkinen. Mieheni pukeutuu tyylikkäästi, tykkää käyttää esimerkiksi kauluspaitoja ja farkkuja.
Sellaisia vanhoja tuttuja on elämässä mukana, jotka ovat päässeet myös huumeista ja rikollisuudesta irti. Mutta nämä jotka vielä käyttää, niin heidän kanssaan ei oo enää missään tekemisissä ja moni siitäkin porukasta on jo kuollut eri syistä. Aikasemmin mies yritti monta kertaa lopettaa sillä tavalla että käyttäviäkin ystäviä oli elämässä, mutta silloin meni joka kerta päin mäntyä... Ja mä siitä hänelle alkuaikoina sanoinkin, kun tutustuttiin miehen kanssa niin hän vielä käytti ja puhuttiin paljon asioista ja mä sanoin et tollainen lopettamistapa ei toimi ja onneksi lopulta ymmärsi sen itsekin, rupesi tekemään erilaisia muutoksia elämäänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö miehesi ulkonäössä huumetausta?
Ei minun mielestä kauheasti näy, kun katsot esimerkiksi Tommy Leetä ja Reindeerspotting Jania, ovat hekin komeita miehiä huumeiden käytöstä huolimatta. :) toisilla päihteet vie totaalisesti ulkonäön, toisilla ei, niin yksilöllistä tämäkin. Ainut selvin merkki mun miehen ulkonäössä hänen huumeidenkäytöstä on se, kun ei ole omia hampaita... Mutta sitäkään ei ulkopuolinen tietäisi, koska rakas käyttää nykyään tekareita. ;)
http://65.media.tumblr.com/f309d63ba50aabd3434f4aa65bfc1aa9/tumblr_mj1j… Komeus katsojan silmässä, mutta ei toi kovin hääviltä mun mielestä näytä.
Siis mitä tossa kuvassa tapahtuu? Näyttää ihan... hirttäytyneeltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiesi kuvaus ja erityisesti kertomus isäsi alkoholismista selittää paljon. Oletko itse koukussa ajatukseen siitä kuvitelmasta, että pystyt rakastamaan miehesi terveeksi? Entä koukussa tunteeseen, että miehesi ei ehkä pärjäisi yhtä hyvin ilman sinua? Oletko hakenut apua läheisriippuvuuteen? Koetko päihderiippuvuuden tutuksi ominaisuudeksi mitä tulee elämässäsi läsnä olleisiin/oleviin miehiin?
En ole koukussa mihinkään kuvitelmaan, koska toinen ihminen ei pysty rakastamaan ongelmaista ihmistä terveeksi, ongelmaisen ihmisen täytyy tehdä työ paranemisen eteen itse. Läheisten rakkaudesta ja tuesta ei varmasti kuitenkaan ole haittaa, kunhan sillä ei edes auta ihmistä menemään ongelmissaan vaan syvemmälle.
Enkä ole koukussa mihinkään semmosenkaan tunteeseen ettei mies pärjäisi yhtä hyvin ilman mua! Mutta kyllä se kuule kova kolaus olisi, jos puoliso kuolee, puolin että toisin...
En ole hakenut apua läheisriippuvuuteen, koska minusta ei ole sairaus rakastaa.
Ja kyllähän tuo päihderiippuvuus on aikoinaan isän kanssa tullut erittäin tutuksi sairaudeksi, valitettavasti. Isäkin onneksi selvisi siitä ja ei ole juonut 9v pisaraakaan, pitkän aikaa ollut isän kanssa jo hyvät välit, pääsin myöhemmin asumaan takaisin isän luokse ja sain mukavan äitipuolen ja ihanan pikkuveljen kanssa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitat jatkuvasti aiheesta aloituksia? Yritätkö jotenkin ns. nostattaa narkkareiden mainetta potentiaalisina kumppaneina? Ei tehoa useimpiin, voin kertoa.
En ole aikaisemmin aiheesta tehnyt keskustelua/kyselyä. Syy miksi kuitenkin tämän keskustelun tein, on se, että päihdeongelmaisetkin ovat ihmisiä ja ansaitsevat ystävällistä kohtelua, syyt miksi heistä on tullut riippuvaisia esimerkiksi huumeista on monimutkaiset... Monilla huonot oltavat jo lapsena perheessä, jouduttu kiertämään perhekoteja yms, eikä perhekodeissakaan aina välttämättä ole hyvät oltavat. On uutisoitu paljon myös siitä, kuinka laitoksissa on töissä sairaita ihmisiä jotka nöyryyttävät tahallisesti lapsia ja nuoria eri tavoin, käyttävät väkivaltaa heihin. Joten kun ihminen ei ole saanut kovin hyviä eväitä elämään, sortuu helposti rikoksen polulle, kun ei ole kokenut parempaakaan... ja kun mieli on rikki, helpoin tapa on lievittää päänsisäistä pahaa oloa päihteillä ja huumeet, alkoholi ovat myrkkyä ja kun alat käyttämään niitä syystä että sulla on paha olo henkisesti, niin aika helposti varsinkin silloin kehittyy riippuvuus niihin. On toki myös nuoria, jotka alkavat ihan uteliaisuudesta kokeilemaan/käyttämään huumeita... Mutta meidän kuuluu antaa anteeksi sellaisille ihmisille, koska heillä on vain tyhmä nuoren pää ja antaa mahdollisuus aikuisena korjata elämänsä, jos he niin haluavat, kun huomaavatkin että ei se huumeiden käyttäminen loppujen lopuksi niin mukavaa olekkaan ja ei enää kiinnosta leikkiä myöskään gangstaa.
Mun mies on alkanut käyttämään molemmista syistä. Siitä syystä että hänellä oli lapsuuden perheessään huono olla, mutta hän oli nuorena luonteeltaan myös vilkas ja villi, kiinosti tietää millaisia olotiloja eri huumeet aiheuttaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että mun mies kävi pohjalla, pääsi sieltä elävänä ylös, nykyään tekee rehellistä työtä ja on ollut huumeista kuivilla 6v ajan. En ymmärrä miksi pitäisi lyödä jo lyötyä ja mun mies on menneisyyden ongelmistaan huolimatta ollut erittäin potenttiaalinen kumppani ehdokas, hän on ystävällinen, tunneälykäs, erilaisten ihmisten kaveri, ei tykkää riitelystä, rakastaa matkailua... jne. Erittäin ihana mies. :) <3
Olet aloittanut monta kertaa :) Tiedän kyllä, koska palstailen paljon.
Osa jutustasi on ihan totta. Ei kuitenkaan kannata yleistää, itselläni on ollut todella vaikea lapsuus ja nuoruus, mutten silti ole ikinä huumeita käyttänyt. Enkä myöskään kumppaniksi halua ex-narkkaria, vaikka olisi kuinka ihana tyyppi tahansa. Löytyy niitä ihania terveemmistäkin. Toki, jos tykkää "jännämiehistä" ja on jotain käsittelemättömiä traumoja eikä itseään arvosta, on entinen narkkari varmaan hyvä valinta.
En ole yleistänyt, kerroin vaan syyt miksi narkkariksi päädytään. Ymmärrä hyvä ihminen, että ihmisiä on erilaisia! Me ihmiset ollaan niin monimutkainen kokonaisuus henkisesti ja fyysisesti, että jos jotkut eivät päädy vaikeista taustoista huolimatta narkkaamaan tai rikolliseksi, niin hienoa, mutta tilastot kuitenkin osoittavat sen että suurimmalla osalla päihdeongelmaisista ja rikollisista, on ollut rikkinäinen lapsuus mihin he eivät ole voineet itse vaikuttaa millään tavalla ! ja sen jälkeen tullut paljon muutakin paskaa elämään. Lapsuudesta aikuisuuteen asti elämä ollut syöksykierrettä ja vasta aikuisena, kun ei ole riippuvainen enää muiden ihmisten ohjailusta, pystyy vaikuttamaan itse enemmän siihen miten haluaa elämäänsä elää, jos enää kykenee vaikuttamaan, kun moni ihminen keretään ainakin 18 vuoden aikana talloa liian rikkinäiseksi !
Mullakin on vaikeat taustat. Vanhemmat eronnu kun olin 7v, äiti hylkäs mut, isä alkoholisti, oon huostaanotettu, oon ollut kiusattu, sairastanut masennusta ja ahdistusta... Mun miehen vanhemmat on eronnu, äiti alkoholisti. Joten mä ihan omien taustojenikin puolesta kykenen ymmärtämään miestä ja pystyttiin myös tukemaan toisiamme ja nää taustat on sellasia, mihin me itse ei olla voitu vaikuttaa. Minustakaan ei tullu vaikeista taustoista huolimatta päihdeongelmaista tai rikollista, mutta mä oon kans yks niitä harvoja onnekkaita, koska monesta tolla setillä tulee.
Mä oon myös ihmisenä avoin, voisin seurustella vaikka vammaisen kanssa, kunhan se vamma ei oo aivoissa! Uskon enemmän tunteisiin, kuin järkeen. Mies on myös mun sielunkumppani, ei löydy toista täysin saman näköistä tai luonteista. Paljon varmasti muitakin hyviä miehiä löytyy, joiden kanssa olisin onnellinen, mutta en koskaan tulisi olemaan kuitenkaan näin onnellinen mitä nyt. Tää on sitä oikeaa rakkautta <3
Ja mä todellakin arvostan myös itseäni ! Tiedän olevani hyvä ihminen, pyrin aina olemaan ystävällinen muille ja olen myös avoin. Pyrin katsomaan asioita myös rehellisesti silmästä silmään, enkä näe edelleenkään syytä miksi pitäisi olla ilkeä ja ehdoton toista ihmistä kohtaan tahallaan, jolla on ollut jo muutenkin vaikeeta. Mies on tehnyt paljon vääryyttä, mutta hyvittää ne nyt olemalla kunnollinen ihminen ja käymällä töissä.
Aiemmin olet ainakin haistatellut vittua näissä ketjuissasi niille, jotka ovat eri mieltä. Että ihan niin ystävällinen. Ohis
Miksi sulla on kauhea tarve todistella rakkauttanne netissä ja sitä, että miehesi on ns. kuivilla? Siihen et vielä vastannut?
Nytkään en ole haistatellut kellekään, vaan kertonut ihan asiallisesti päihderiippuvuudesta. Vaikka mieli tekisi kyllä sunlaiselle haistatella. :D Mä olen ystävällinen niille jotka ovat ystävällisiä mulle, mutta jos haistan palaneen käryä ja piilovittuilua rivien välistä ja jos halutaan tahalleen ymmärtää asiat väärin, niin silloin ei huvita enää olla ystävällinen.
Ja kerroin kyllä jo aikasemmin miksi tämän ketjun tein ja mun mies ei ole mitenkään ns. kuivilla, vaan hän on ollut täysin kuivilla 4 kokonaista vuotta. :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neulotteko yhdessä?
Ei neulota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset vastaa kaikkiin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa kaikkiin kysymyksiin?
Oonhan mä vastannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaikeata se suurimmalle osalle on, varsinkin jos se nistaaminen on alkanut hyvin nuorena ja kestänyt koko nuoruuden, ja siitä pitäisi alkaa pääsemään irti vasta aikuisen iässä.
Kun päihteiden jatkuvakäyttö aloitetaan teini-iässä, pysähtyy teinin henkinen kehitys suunnilleen aloittamisen ajan tasolle. Vuosien kuluttua henkilö on yhä henkisesti teinin tasolla, tai jos päihteet on ollut siihen astisen elämän suurin juttu, niin henkinen taso voi olla jopa taantunut.
Sosiaalinen kanssakäyntitarve voi myös yhä olla samankaltainen kuin teinillä, joka tarkoittaa sitä, että kavereita pitää nähdä usein ja paljon.
Noin nelikymppinen aikuinen ihminen pärjää huomattavasti vähemmällä kaveeraamisella ja virikkeillä kuin teini-ikäiset, jotka ovat laumassa jatkuvasti.
Mikäli päihteet on yhä osa elämää vaikkapa alkon muodossa, ja useamman kerran viikossa pitää muutama annos ottaa, sekä tupakkaakin menee reilusti, niin vähän kuulostaa epävarmalta.
Niillä, ketkä päihteitä alkaa teini-iässä käyttämään reilummin, jää aika usein kouluttautuminen, sekä muu normaaliksi ajateltu sivistystasokin verrattain matalaksi.
Ei se tarkoita, että olisivat huonompia ihmisinä, mutta oikein mistään eivät tiedä kovinkaan paljon, eivätkä kovin vaativiin tehtäviin yhteiskunnassa sovi.
Myös asenteet (mm. yhteiskuntaa ja toisen omaisuutta kohtaan), sekä suhtautuminen auktoriteetteihin (mm. viranomaiset ja työnantajan edustajat) saattavat olla melko vieraita verrattuna laumaan samanikäisiä ihmisiä, jotka eivät ole nistanneet.
Kirjoitan tämän sellaisella kokemuksella, että tunnen varsin hyvin useita nuorena käytön aloittaneita. Olen itsekkin jonkun verran käyttänyt, mutta onneksi oma käyttöni alkoi vasta ollessani yli 20 v ja loppui kokonaan 30 vuotiaana. Olin myös koko ajan työssä, eli en käyttänyt kaiken aikaa tai päivittäin. Noin 5 vuotta käytin siten, että jotain tuli otettua 3 kertaa tai useammin viikossa.
Nyt olen yli neljäkymmentä ja tiedän päihteiden vaikuttaneen pysyvästi myös minuun. En koskaan käyttänyt kertaakaan suonensisäisiä aineita, enkä kovimpia aineita, mutta olen ihan tarpeeksi nähnyt sitäkin touhua, kun samassa paikassa ja porukassa oltiin, käytti sitten kuka mitä halusikaan.
Kaveriporukassamme oli, sekä minua nuorempia, että vanhempia. Osa siirtyi kovimpiin mahdollisiin aineisiin ja heillä on nyt kaikkein vaikeinta, ja joistakin kavereista voi sanoa, että käytön kyllä huomaa tietämätttömämpikin. Pari henkilöä on haudassa eri syistä, mutta yhteneväistä kuolemiin ja ongelmiin on päihteet ja niiden vaikutukset aivoihin. puolet kyseisistä kavereista on ollut linnassa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen äärimmäiset vastausvaihtoehdot! :D Itse ex-käyttäjänä lähinnä ihmettelen tuota huumeriippuvuudesta paranemista. Riippuvuuden kanssa voi oppia elämään ja ilman mömmöjä elää lopun ikää, mutta itse riippuvuus ei kyllä parane koskaan. Tulee vähän ap jutuistasi vakuuttelun makua. Onko miehesi päässyt yli sosiaalisesta riippuvuudesta? Kuivanarkkaako, toteuttaako eskapismia muilla keinoilla, onko jäänyt koukkuun menneisyytensä vatvomiseen ja kuivilla olemisesta jauhamiseen?
Vastauksia odotellessa.. Tai jos et pysty/halua vastata niin mieti itse kuitenkin näitä asioita.
Minullakin oli narkkari, joka pääsi kuiville ja työmaailmaan. Kuvittelin, että sain vihdoin ja viimein sen todellisen ihmisen esille, joka kaiken huumeen seassa pyöri.
Mieheni retkahti uudelleen ja ymmärsin siinä vaiheessa, että hän haluaa olla sekaisin ja kuolla siihen paskaan.
Miten reagoisit, jos saisit selville, että miehesi on retkahtanut uudelleen?
Vittu te uniikit lumihiutaleet jaksatte leikkiä jotain julkkiksia fanien kyselytunnilla😂😂😂😂😂😂😂😂
Tekarit? :/ Kyllä pitää aikalailla huumeita vetää että hampaat lähtee. Aika monella on ollut rankka lapsuus, mielestäni tuo on todella heikko selitys huumeidenkäytölle.
Aikooko miehesi kouluttautua millään tacalla, onko peruskoulun jälkeen mitään?
Ikäviä kommentteja paljon, jotka kertoo millaiset ennakkoasenteet päihderiippuvaisia kohtaan ihmisillä on. Suuri osa riippuvaisista ajautuu aineiden pariin teini-ikäisenä ja ikävä että sen takia ihminen lätätään täysin silloisten keskenkasvuisten päätöstensä takia.
Riippuvuus on oikea sairaus, siinä missä masennus, syöpä, diabetes ja muutkin. Miksi ihminen leimataan sairautensa vuoksi noin jyrkästi?
Tiedän muutamia kuiville päässeitä narkkareita ja he ovat oikein mukavia ja sydämmellisiä ihmisiä. Ja riippuvuus ei todellakaan usein näy päällepäin. Tiedän ihmisiä joiden riippuvuus on monille täysi shokki ja yllätys.
Alue: Aihe vapaa
En ole yleistänyt, kerroin vaan syyt miksi narkkariksi päädytään. Ymmärrä hyvä ihminen, että ihmisiä on erilaisia! Me ihmiset ollaan niin monimutkainen kokonaisuus henkisesti ja fyysisesti, että jos jotkut eivät päädy vaikeista taustoista huolimatta narkkaamaan tai rikolliseksi, niin hienoa, mutta tilastot kuitenkin osoittavat sen että suurimmalla osalla päihdeongelmaisista ja rikollisista, on ollut rikkinäinen lapsuus mihin he eivät ole voineet itse vaikuttaa millään tavalla ! ja sen jälkeen tullut paljon muutakin paskaa elämään. Lapsuudesta aikuisuuteen asti elämä ollut syöksykierrettä ja vasta aikuisena, kun ei ole riippuvainen enää muiden ihmisten ohjailusta, pystyy vaikuttamaan itse enemmän siihen miten haluaa elämäänsä elää, jos enää kykenee vaikuttamaan, kun moni ihminen keretään ainakin 18 vuoden aikana talloa liian rikkinäiseksi !
Mullakin on vaikeat taustat. Vanhemmat eronnu kun olin 7v, äiti hylkäs mut, isä alkoholisti, oon huostaanotettu, oon ollut kiusattu, sairastanut masennusta ja ahdistusta... Mun miehen vanhemmat on eronnu, äiti alkoholisti. Joten mä ihan omien taustojenikin puolesta kykenen ymmärtämään miestä ja pystyttiin myös tukemaan toisiamme ja nää taustat on sellasia, mihin me itse ei olla voitu vaikuttaa. Minustakaan ei tullu vaikeista taustoista huolimatta päihdeongelmaista tai rikollista, mutta mä oon kans yks niitä harvoja onnekkaita, koska monesta tolla setillä tulee.
Mä oon myös ihmisenä avoin, voisin seurustella vaikka vammaisen kanssa, kunhan se vamma ei oo aivoissa! Uskon enemmän tunteisiin, kuin järkeen. Mies on myös mun sielunkumppani, ei löydy toista täysin saman näköistä tai luonteista. Paljon varmasti muitakin hyviä miehiä löytyy, joiden kanssa olisin onnellinen, mutta en koskaan tulisi olemaan kuitenkaan näin onnellinen mitä nyt. Tää on sitä oikeaa rakkautta <3
Ja mä todellakin arvostan myös itseäni ! Tiedän olevani hyvä ihminen, pyrin aina olemaan ystävällinen muille ja olen myös avoin. Pyrin katsomaan asioita myös rehellisesti silmästä silmään, enkä näe edelleenkään syytä miksi pitäisi olla ilkeä ja ehdoton toista ihmistä kohtaan tahallaan, jolla on ollut jo muutenkin vaikeeta. Mies on tehnyt paljon vääryyttä, mutta hyvittää ne nyt olemalla kunnollinen ihminen ja käymällä töissä.