Katkeruus äitiä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Sinulla on siis saattanut olla tilanteessasi jokin taho joka tukee sinua tai sitten vain yksinkertaisesti puuttunut se taho tai sellaiset voimat, jotka käskevät sinun vain uskoa vanhempiasi jne. On minullakin nyt mieheni, joka uskoo minuun ja tukee minua ehdoitta, mikä mahdollistaa irtautumisen ja "teini-iän". Mutta aika kauan meni, että tuli joku johon voi edes hiukan luottaa, ettei syytä minua.

Ap

Minullakin oli narsistinen äitisuhde. Ja jos nyt tarkkoja ollaan niin sinussa ja äidissäni on hieman samoja piireitä. Joskin jopa hän yritti toimia toisin kuin äitinsä. Se että äitini ei tiedostanut omaa käytöstään on oikeastaan helpompi minulle käsitellä kuin että hän olisi ollut kuin sinä. Asiasta toiseen, sinulla ei näytä olevan sisäistä maailmaa ollenkaan. Minä selvisin omasta lapsuudestani mielikuvituksen avulla. Unelmoin hyvistä ihmisuhteista ja se antoi tarpeeksi toivoa. Vaikka saatoin olla surullinen kun muut lapset saivat rakkautta vanhemmiltaan, niin samalla ymmärsin että tervettä rakkautta on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Käytät siis äitiäsi hyväksi, kun pidät yhteyttä saadaksesi apua. Eli taidat olla samanlainen kuin äitisi. Vastuuntuntoinen aikuinen katkaisisi välit narsistiseen äitiin ja hankkisi avun muualta. Eikä pakoilisi vastuutaan hokemalla "mutta kun äiti sitä ja äiti tätä". Niin moni muukin on tehnyt.

Ei minun äitini ole käyttänyt minua hyväkseen kun itse tarvitsi minua, se oli isäni, oma tarinansa sekin, äiti on vahingoittanut minua muutoin. Niin, onhan se ristiriitaista samaan aikaan pitää häntä tukijana yhdessä asiassa, mutta kun hän on sitä kuitenkin. Ei se kuitenkaan poista sitä, että hän on satuttanut minua toisaalla pahasti. Enkä ole antanut sitä anteeksi. En olisi ottanut häntä tukijaksi, ellei se asia, johon tukea tarvitsen haavoittaisi minua vielä enemmän, ellen saa tukea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?

Ap

Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.

Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.

En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?

Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.

Ap

Ole hyvä vaan. Minä olin se, joka sinulle alkoi täällä alkujaan vihjaamaan, että olet narsistin uhri. Olit käynyt terapiassa ja olit aivan pihalla. Sen jälkeen kuukausien myötä sulla alkoi vähän loksahtamaan palaset kohdalleen. Mutta koska oletkin noin vittumainen ihminen, jonka pää on puuta, toivotan vain onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.

Ja se mitä olen lukenut narsismista niin siinä lapset nimenomaan ovat vain vanhempiensa jatkeita. Koska vanhempi pakottaa siihen. Tekee sinusta sen. Ei narsistin (sillä alueella narsistin) kanssa sulle jää valinnan varaa.

Ei se ole millään lailla minun vikani, vaan siinä kohtaa olen uhri. En vain tiennyt tätä ennen lasten saamista, että olen kärsinyt narsisitisesta vanhemmasta. Koska itseään ei voi parantaa itse jos on narsistin uhri, vaan siihen tarvitsee aina apua. Luulin kuitenkin, että voin itse säädellä ajatuksiani, mutta enpäs sitten voinutkaan, ja se liittyy jollainlailla narsismiin. En tiedä miten, koska prosessini on vielä kesken.

Ap

Uhrina oleminen on eri asia kuin uhriutuminen. Kun ihminen tajuaa olevansa jossain elämän tilanteessa uhri, pyrkii hän siitä pois, haluaa pois. Uhriutuminen on lillumista, kuten sinä teet. Narsistin uhrina olosta pääsee pois ilman ulkopuolisiakin apuja, älä puhu sontaa. Suurimman työn, 99 % itse siinä joutuu jokatapauksessa tekemään, oli apuja tai ei. Sulla on vielä n.68 % hoksausmatkaa jäljellä.

Luultavasti tilanteessani on sekä uhriutumista, että uhrina oloa. Se että olen uhri oikeasti on minulle vasta viime kesänä selvinnyt tieto. Sitä ennen varmaan paremman puutteessa uhriuduin, eli kun en pääse ongelmistani eroon yritinpä mitä tahansa. Nyt on tullut mieleen, että ehkä en pääsekään, niin kauan kuin olen uhri. Mikä siis en tajunnut olevani ennen kuin vajaa vuosi sitten. Eli totta kai on matkaa jäljellä. Sehän tässä vituttaakin.

Ap

Varmaan kannattaisi käydä juttelemassa jonkun kanssa.Äidin haukkumisella asiat vain paisuvat ja realiteettitaju katoaa.Miten miehesi jaksaa kuunnella sua?Oletan että heittää vaan löylyä lisää asioiden kuumentamiseksi.Moni on hankkinut ja saanut apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?

Ap

Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.

Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.

En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?

Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.

Ap

Ole hyvä vaan. Minä olin se, joka sinulle alkoi täällä alkujaan vihjaamaan, että olet narsistin uhri. Olit käynyt terapiassa ja olit aivan pihalla. Sen jälkeen kuukausien myötä sulla alkoi vähän loksahtamaan palaset kohdalleen. Mutta koska oletkin noin vittumainen ihminen, jonka pää on puuta, toivotan vain onnea.

Jaah. No siihen nähden olet ihmeellisen katkera edelleen itsekin. En minä sinua pyytänyt auttamaan, harmittaako nyt helvetisti, että satuitkin auttamaan jotakuta paskaa? Itse olet vittumainen jos minussa sellaista näet.

Ap

Koska mies jättää kun kyllästyy tohon narinaan?

Ala käymään kirkossa. Jos saat siellä syntisi anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Sinulla on siis saattanut olla tilanteessasi jokin taho joka tukee sinua tai sitten vain yksinkertaisesti puuttunut se taho tai sellaiset voimat, jotka käskevät sinun vain uskoa vanhempiasi jne. On minullakin nyt mieheni, joka uskoo minuun ja tukee minua ehdoitta, mikä mahdollistaa irtautumisen ja "teini-iän". Mutta aika kauan meni, että tuli joku johon voi edes hiukan luottaa, ettei syytä minua.

Ap

Mulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään! Voimia oli oman järjenkäytön vuoksi, eikä ne liittyneet vanhempien uskomiseen, pikemminkin omaan hengissä selviämiseen. Ei seurustelukumppani tai puoliso ole lääke. Paljon on sulla vielä oppimista narsismista ja suosittelen todella itseopiskelua aiheesta, auttaa sua itseäs. Usko!

Niin, sanoinkin, että puuttuneet ne voimat, jotka käskevät uskoa vanhempiasi. Noin esimerkiksi. Kamalaa sulla on takuulla ollut, en mä sitä sano. Mutta typerää tulla sanomaan, että minulta puuttuisi järjenkäyttö. Ja jos kumppani ei ole lääke niin sitten olisin sairas lopun ikääni. Eli ehkä hän ei sitten vain ole kumppani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.

Ja se mitä olen lukenut narsismista niin siinä lapset nimenomaan ovat vain vanhempiensa jatkeita. Koska vanhempi pakottaa siihen. Tekee sinusta sen. Ei narsistin (sillä alueella narsistin) kanssa sulle jää valinnan varaa.

Ei se ole millään lailla minun vikani, vaan siinä kohtaa olen uhri. En vain tiennyt tätä ennen lasten saamista, että olen kärsinyt narsisitisesta vanhemmasta. Koska itseään ei voi parantaa itse jos on narsistin uhri, vaan siihen tarvitsee aina apua. Luulin kuitenkin, että voin itse säädellä ajatuksiani, mutta enpäs sitten voinutkaan, ja se liittyy jollainlailla narsismiin. En tiedä miten, koska prosessini on vielä kesken.

Ap

Uhrina oleminen on eri asia kuin uhriutuminen. Kun ihminen tajuaa olevansa jossain elämän tilanteessa uhri, pyrkii hän siitä pois, haluaa pois. Uhriutuminen on lillumista, kuten sinä teet. Narsistin uhrina olosta pääsee pois ilman ulkopuolisiakin apuja, älä puhu sontaa. Suurimman työn, 99 % itse siinä joutuu jokatapauksessa tekemään, oli apuja tai ei. Sulla on vielä n.68 % hoksausmatkaa jäljellä.

Luultavasti tilanteessani on sekä uhriutumista, että uhrina oloa. Se että olen uhri oikeasti on minulle vasta viime kesänä selvinnyt tieto. Sitä ennen varmaan paremman puutteessa uhriuduin, eli kun en pääse ongelmistani eroon yritinpä mitä tahansa. Nyt on tullut mieleen, että ehkä en pääsekään, niin kauan kuin olen uhri. Mikä siis en tajunnut olevani ennen kuin vajaa vuosi sitten. Eli totta kai on matkaa jäljellä. Sehän tässä vituttaakin.

Ap

55 % jäljellä, jos ymmärrät olla uhriutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeat äitisuhteet nousevat pintaa yleensä juuri siinä vaiheessa, kun itse tulee äidiksi. Plussat siitä ap:lle että tunnistat vihasi syyn ja alkuperän. Todennäköisesti olet lapsena joutunut kestämään väärinkäytöksiä ja epäoikeudenmukaista kohtelua äitisi puolelta. Yleensä tässä törmätään siihen, että asianomainen ei mitenkään itse tunnista tehneensä väärin ja se jää ymmärrettävästi  kalvamaan.

Kuitenkin sinä olet nyt aikuinen, et enää kytköksissä äitiisi riippuvuussuhteessa kuten pieni lapsi. Sinulla on omat lapset jotka tarvitsevat juuri sinua. Ole sinä heille parempi äiti. Katkaise kierre. Viha omaa äitiäsi kohtaan on oikeutettu tunne, mutta älä jää sen vangiksi. Paras kosto ja keino päästä eteenpäin, on pärjätä itse hyvin.

Paras käytännön vinkki on ehkä tietoisesti vetää hajurakoa äitiin. Jos äiti arvostelee sinun olemistasi tai kotiasi, älä kutsu kylään. Sinun ei tarvitse enää välittää siitä, hyväksyykö äitisi tekemäsi ratkaisut. Vapauta itsesi "miellyttämisen" ikeestä. Ymmärrä, että äitisi mielipide on vain yks miljardeista eikä välttämättä edes oikea. Älä tee sitä niin tärkeäksi itsellesi vihaamalla. Viha on voimakas tunne, joka kielii siitä, että jollakin tasolla äitisi on sinulle tärkeä ja tarvitset häntä.

No äiti ei ole peroonana tärkeä, mutta haluaisin äidin. Ja tarttisin. Niin että totta kai vihaa on paljon, kun ei ole äitiä eikä mitään etäisestikään äidiksi sopivaa. Ehkei teillä muillakaan ole, mutta jostain syystä uskon, että olisin sen arvoinen. Tai olette tekin, mutta jos ei aktivoi moista ajatusta mielessään, niin sen äidin puutteenkin kanssa voi varmaan aivan hyvin elää. Elinhän minäkin elämäni ekat 17 vuotta. Vasta silloin tajusin, että ihmisellä "kuuluisi" olla äiti. Että joillain ystävilläni on. Se teki hirveän kateelliseksi tai loi osattomuuden tunteen. Sitten se ilkeä kaverini vielä kehtasi kukkoilla minulle kun sai äidin rakkautta ja mä en.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.

Ja se mitä olen lukenut narsismista niin siinä lapset nimenomaan ovat vain vanhempiensa jatkeita. Koska vanhempi pakottaa siihen. Tekee sinusta sen. Ei narsistin (sillä alueella narsistin) kanssa sulle jää valinnan varaa.

Ei se ole millään lailla minun vikani, vaan siinä kohtaa olen uhri. En vain tiennyt tätä ennen lasten saamista, että olen kärsinyt narsisitisesta vanhemmasta. Koska itseään ei voi parantaa itse jos on narsistin uhri, vaan siihen tarvitsee aina apua. Luulin kuitenkin, että voin itse säädellä ajatuksiani, mutta enpäs sitten voinutkaan, ja se liittyy jollainlailla narsismiin. En tiedä miten, koska prosessini on vielä kesken.

Ap

Uhrina oleminen on eri asia kuin uhriutuminen. Kun ihminen tajuaa olevansa jossain elämän tilanteessa uhri, pyrkii hän siitä pois, haluaa pois. Uhriutuminen on lillumista, kuten sinä teet. Narsistin uhrina olosta pääsee pois ilman ulkopuolisiakin apuja, älä puhu sontaa. Suurimman työn, 99 % itse siinä joutuu jokatapauksessa tekemään, oli apuja tai ei. Sulla on vielä n.68 % hoksausmatkaa jäljellä.

Luultavasti tilanteessani on sekä uhriutumista, että uhrina oloa. Se että olen uhri oikeasti on minulle vasta viime kesänä selvinnyt tieto. Sitä ennen varmaan paremman puutteessa uhriuduin, eli kun en pääse ongelmistani eroon yritinpä mitä tahansa. Nyt on tullut mieleen, että ehkä en pääsekään, niin kauan kuin olen uhri. Mikä siis en tajunnut olevani ennen kuin vajaa vuosi sitten. Eli totta kai on matkaa jäljellä. Sehän tässä vituttaakin.

Ap

55 % jäljellä, jos ymmärrät olla uhriutumatta.

Uhriutuminen alkoi varmaan 5-vuotiaana joten ei voi enää puhua sen valitsemisesta.

Ap

Terapeuttisi ei liene ilmainen, eikä hänellä taida olla ruuhkaa?

Nyt kun ymmärrät olevasi uhri, voit päättää olla olematta sitä. Sinulla on perhe, nauti siitä. Oma narsistinen äitini teki todennäköisesti tyhjäksi haaveeni omasta perheestä tuhoamalla parisuhteeni. Tajusin ehkä liian myöhään aivopesun, mutta kun tajusin sen, paha olo sisälläni katosi vähitellen. Nyt tsemppaan joka päivä ja toivon, että pystyn rakentamaan itselleni onnellisen elämän. Voin jo paremmin ja uskon, että kova yritys palkitaan :) Itsestä kaikki on loppupeleissä kiinni. Voi valita, jääkö kiinni menneeseen rypemään henkisessä suossa, vai kiinnittää huomio tulevaisuuteen.

Ben Furman: Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.

Lue! Sisäistä! Muuta elämääsi!

Katkeruus ja viha tuhoaa sinutja pilaa loppuelämäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ymmärrät olevasi uhri, voit päättää olla olematta sitä. Sinulla on perhe, nauti siitä. Oma narsistinen äitini teki todennäköisesti tyhjäksi haaveeni omasta perheestä tuhoamalla parisuhteeni. Tajusin ehkä liian myöhään aivopesun, mutta kun tajusin sen, paha olo sisälläni katosi vähitellen. Nyt tsemppaan joka päivä ja toivon, että pystyn rakentamaan itselleni onnellisen elämän. Voin jo paremmin ja uskon, että kova yritys palkitaan :) Itsestä kaikki on loppupeleissä kiinni. Voi valita, jääkö kiinni menneeseen rypemään henkisessä suossa, vai kiinnittää huomio tulevaisuuteen.

Tuo on niin kauheeta, mitä ihmisen elämässä menetyksinä tapahtuu kun vanhemmat estävät parissuhteita tai uskon itseen työelämään tai vanhemmuuteen liittyen. Totta kai se elämä on itsestä kiinni, eihän se sinut tai minut tuhonnut ihminen koskaan ole se, joka tulee auttamaan! Kukaan ei ymmärrä auttaa sinua eikä minua, jos me vielä itse syyllistämme itsemme, kuten paskat vanhempamme opettivat meitä tekemään päästäkseen itse tekojensa aiheuttamasta syyllisyydestä. On helkkarin vaikeaa mennä eteenpäin kun mitään muuta ei ole elämässään yrittänytkään tehdä ja mistään ei ole koskaan tullut nykyistä tilannetta parempaa! Voi helvettti tosiaankin. Toiset pääsee yrittäessään pörssiyrityksen johtoon. Mihin mä pääsen? Eroon äidistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?

Ap

Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.

Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.

En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?

Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.

Ap

Ole hyvä vaan. Minä olin se, joka sinulle alkoi täällä alkujaan vihjaamaan, että olet narsistin uhri. Olit käynyt terapiassa ja olit aivan pihalla. Sen jälkeen kuukausien myötä sulla alkoi vähän loksahtamaan palaset kohdalleen. Mutta koska oletkin noin vittumainen ihminen, jonka pää on puuta, toivotan vain onnea.

Jaah. No siihen nähden olet ihmeellisen katkera edelleen itsekin. En minä sinua pyytänyt auttamaan, harmittaako nyt helvetisti, että satuitkin auttamaan jotakuta paskaa? Itse olet vittumainen jos minussa sellaista näet.

Ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html

"Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana. Hän reagoi puolustautumalla. Hänestä tulee närkästynyt, aggressiivinen ja kylmä. Hän ottaa emotionaalista etäisyyttä uuden (narsistisen) kärsimyksen pelosta. Hän aliarvostaa sitä, joka teki väheksyvän huomautuksen.

Halveksimalla kriitikkoa ja vähättelemällä epäsointuisen keskustelukumppanin arvoa - narsisti minimoi erimielisyyden tai kritiikin vaikutusta häneen itseensä. Tämä puolustusmekanismi tunnetaan nimellä kognitiivinen dissonanssi (tai projektiivinen identifioituminen - oman kokemuksen itsestä alitajuinen heijastaminen toiseen, suom. huom.).

Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys? Vähitellen hänen mielensä ja hänen viitekehyksensä muuttuvat vainoharhaisuuden kaoottiseksi taistelukentäksi, kunnes hän kadottaa yhteyden todellisuuteen ja vetäytyy omaan maailmaansa ja kuvitelmiinsa omasta vastaansanomattomasta suuruudestaan."

Miten olisi, jos pyrkisit terapiaan ja sitä kautta pääsemään irti katkeruudestasi ja antamaan äidillesi anteeksi, jos nyt loppujen lopuksi mitään anteeksiannettavaa edes on? Pakkomielle tuo tuntuu olevan pikemminkin. Sekin varmaan voitaisiin hoitaa terapiassa. Kannattaa myös aina muistaa, että äidit ovat aikakautensa lapsia, jotka on kasvatettu edellisen sukupolven ihanteiden mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?

Ap

Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.

Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.

En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?

Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.

Ap

Ole hyvä vaan. Minä olin se, joka sinulle alkoi täällä alkujaan vihjaamaan, että olet narsistin uhri. Olit käynyt terapiassa ja olit aivan pihalla. Sen jälkeen kuukausien myötä sulla alkoi vähän loksahtamaan palaset kohdalleen. Mutta koska oletkin noin vittumainen ihminen, jonka pää on puuta, toivotan vain onnea.

Jaah. No siihen nähden olet ihmeellisen katkera edelleen itsekin. En minä sinua pyytänyt auttamaan, harmittaako nyt helvetisti, että satuitkin auttamaan jotakuta paskaa? Itse olet vittumainen jos minussa sellaista näet.

Ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html

"Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana. Hän reagoi puolustautumalla. Hänestä tulee närkästynyt, aggressiivinen ja kylmä. Hän ottaa emotionaalista etäisyyttä uuden (narsistisen) kärsimyksen pelosta. Hän aliarvostaa sitä, joka teki väheksyvän huomautuksen.

Halveksimalla kriitikkoa ja vähättelemällä epäsointuisen keskustelukumppanin arvoa - narsisti minimoi erimielisyyden tai kritiikin vaikutusta häneen itseensä. Tämä puolustusmekanismi tunnetaan nimellä kognitiivinen dissonanssi (tai projektiivinen identifioituminen - oman kokemuksen itsestä alitajuinen heijastaminen toiseen, suom. huom.).

Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys? Vähitellen hänen mielensä ja hänen viitekehyksensä muuttuvat vainoharhaisuuden kaoottiseksi taistelukentäksi, kunnes hän kadottaa yhteyden todellisuuteen ja vetäytyy omaan maailmaansa ja kuvitelmiinsa omasta vastaansanomattomasta suuruudestaan."

Jos tämä oli tarkoitettu osoittelemaan minua niin aivan hyvin se pätee itseesikin. En minä sanonut sinulle mitään pahaa sinusta ennen kuin sinä sanoit minua puupääksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, jos pyrkisit terapiaan ja sitä kautta pääsemään irti katkeruudestasi ja antamaan äidillesi anteeksi, jos nyt loppujen lopuksi mitään anteeksiannettavaa edes on? Pakkomielle tuo tuntuu olevan pikemminkin. Sekin varmaan voitaisiin hoitaa terapiassa. Kannattaa myös aina muistaa, että äidit ovat aikakautensa lapsia, jotka on kasvatettu edellisen sukupolven ihanteiden mukaisesti.

Olen terapiassa mutta se ei ole elämästä vieras prosessi, vaan nostattaa matkallaan tunteita joissa äitiä ei kohdella hellämielisesti. Eri asia on teenkö aina sen mukaisesti vai ajattelenko vain.

Ap