Katkeruus äitiä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.

Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.

Ap

Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.

Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?

Ap

Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.

Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.

En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?

Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.

Ap

Ole hyvä vaan. Minä olin se, joka sinulle alkoi täällä alkujaan vihjaamaan, että olet narsistin uhri. Olit käynyt terapiassa ja olit aivan pihalla. Sen jälkeen kuukausien myötä sulla alkoi vähän loksahtamaan palaset kohdalleen. Mutta koska oletkin noin vittumainen ihminen, jonka pää on puuta, toivotan vain onnea.

Jaah. No siihen nähden olet ihmeellisen katkera edelleen itsekin. En minä sinua pyytänyt auttamaan, harmittaako nyt helvetisti, että satuitkin auttamaan jotakuta paskaa? Itse olet vittumainen jos minussa sellaista näet.

Ap

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html

"Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana. Hän reagoi puolustautumalla. Hänestä tulee närkästynyt, aggressiivinen ja kylmä. Hän ottaa emotionaalista etäisyyttä uuden (narsistisen) kärsimyksen pelosta. Hän aliarvostaa sitä, joka teki väheksyvän huomautuksen.

Halveksimalla kriitikkoa ja vähättelemällä epäsointuisen keskustelukumppanin arvoa - narsisti minimoi erimielisyyden tai kritiikin vaikutusta häneen itseensä. Tämä puolustusmekanismi tunnetaan nimellä kognitiivinen dissonanssi (tai projektiivinen identifioituminen - oman kokemuksen itsestä alitajuinen heijastaminen toiseen, suom. huom.).

Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys? Vähitellen hänen mielensä ja hänen viitekehyksensä muuttuvat vainoharhaisuuden kaoottiseksi taistelukentäksi, kunnes hän kadottaa yhteyden todellisuuteen ja vetäytyy omaan maailmaansa ja kuvitelmiinsa omasta vastaansanomattomasta suuruudestaan."

Jos tämä oli tarkoitettu osoittelemaan minua niin aivan hyvin se pätee itseesikin. En minä sanonut sinulle mitään pahaa sinusta ennen kuin sinä sanoit minua puupääksi.

Ap

Tai oikeammin ennen kuin sanoit, etten halua vapautua. Loukkaus, koska en kirjoittelisi tänne jos elämäni ja nykytilani olisi minulle ok. Se, etten voi vapautua samoin kuin sinä ei tee sinusta huonoa auttajaa mutta ei myöskään minusta haukuttavaa autettavaa. Vierastan sanaa autettava muutenkin, en koe, että minua täytyy auttaa, vaan kohdella ihmisenä.

Ap

Haluatko sä edes eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Haluatko sä edes eteenpäin?

Haluan haluan. Se vain on hidasta. Järjestelemme juuri kotia palkatun avun kanssa sen kaaoksen takia, joka tänne on syntynyt ja sekin on osaltaan projekti, jossa oma elämä menee läpivalaisuun, menneisyyskin siis. Toiminnallisena projektina se auttaa käsittelemään tunteita. Siitä se huonommuuden tunnekin nousi käsittelyyn jonka takia viesteilin äidille. Miksi äidin piti haukkua minua, kun en ollut kuten hän halusi? Aikaisemmin ajattelin, että siksi, että mä jotenkin kuitenkin olin vain sen arvoinen. Mun pitää tehdä töitä, etten ajattelisi niin. Helv*tin epäreilua, jos haluan siitä valittaa, niin mähän valitan. Ei se sitä tarkoita, ettenkö ajattelisi, että se työ mun on tehtävä. Eri asia, jos en kykenekään siihen. Silloin äitini pilasi minun elämäni, silti joku luulee, etä mä pilasin sen itse. Aika paksua. Prkl en todellakaan ole oman elämäni pilaaja, jos en onnistu arvostamaan itseäni äitini kanssa asumisen jälkeen, niin invalidisoivaa se oli.

Ap