Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus äitiä kohtaan
19.06.2016 |
Eikö täällä ole kuin minä, jolle äiti on sanonut kun en tule äitini kanssa toimeen, ettei kukaan muukaan sitten tule minun kanssani toimeen? Tai jos en siivoa, koska äiti vaati liikaa, niin että äiti olisi sanonut, ettei kukaan halua olla sitten ystäväsi tai et löydä kumppania? Sanoin äidilleni, että käytän noita samoja fraaseja omille lapsilleni. Eli jos lapsi ei siivoa, niin saa kuulla, ettei hänen ystävänsä hänestä tykkää, eikä saa elämänkumppani eli Suomeksi toisin sanoen se tarkoittaa: kukaan ei voi sinua koskaan rakastaa, senkin paska. Ja jos lapsi vastustaa minua kun vaadin kohtuuttomia, niin sanon lapsilleni, että älä ihmettele jos sinun ystäväsikin sinut jättävät. Sanoin siis äidilleni aikovani tehdä lapsilleni näin. Ja kun jokin uusi tilanne lapsuudestani tuleekaan mieleen, jossa äiti toimi minua kohtaan väärin, kerron taas senkin äidilleni, että teen lapsilleni niin. Mahtaa mummista tuntua mukavalta. Mutta mitään ei voi tehdä, kokematta, että sama olisi sitten pitänyt tehdä hänellekin, tai mulle, mun ollessa lapsi. Hahhahahhaaa
Kommentit (63)
Mitä sille edelliselle ketjulle tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Modet poistivat sen. Oletan. Ehkä siinä puhuttiin liikaa toiseen hiippakuntaan siirtymisestä.
Ap
Älä toki ota aikuisena vastuuta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Älä toki ota aikuisena vastuuta elämästäsi.
Millälailla se, että kerron äidille mitä hän teki minulle kohdistettuna mun omiin lapsiini on ei-vastuunottamista omasta elämästäni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sinä kirjoitat täällä harva se päivä miten kamalasti äitisi on kohdellut sinua ja miten paha olo sinulla on. Kerro mitä toivoisit oikein tapahtuvan?
En välitä olla väleissä äitiini, joten hän saa nyt roikkua mukana jos jaksaa. Olisi ollut reilu ja kiltti, niin saisi nyt normaalia kohtelua. Jos hän vielä ilmestyy meille, niin olisi parasta olla kertonut sellaisia asioita HÄNEN toiminnastaan mua kohtaan, ettei kehtaa enää arvostella kodissamme MITÄÄN. kun on ennen tänne tullessaan näykkinyt mua milloin mistäkin kuvitellen, että se jotenkin on hänen oikeutensa ja ellei peräti velvollisuutensa, koska on niin hyvä ihminen. Sen hänen oman kuvan omasta täydellisyydestään minuun verrattuna murentaminen hänelle tekisi hänestä vain inhimillisemmän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli oma äitini on minua kohtaan ollut ja koittaa edelleen olla oikea ylimielinen p*ska.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä toki ota aikuisena vastuuta elämästäsi.
Millälailla se, että kerron äidille mitä hän teki minulle kohdistettuna mun omiin lapsiini on ei-vastuunottamista omasta elämästäni?
Ap
Voisitteko oikein vastatakin, eikä vain alapeukuttaa? Ai niin, mutta kun se ei liity vastuunottamiseen millään lailla. Nih.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinä kirjoitat täällä harva se päivä miten kamalasti äitisi on kohdellut sinua ja miten paha olo sinulla on. Kerro mitä toivoisit oikein tapahtuvan?
En tiedä. Toivoisin, ettei olisi paha olla enää. Mutta se on täysin mahdotonta, kun äitini on tehnyt mitä on. En ainakaan itse keksi, millä pahasta olosta pääsisi. Mikään ommmmmin hymiseminen ei todellakaan ainakaan auta p*skaakaan.
Ap
En edes tiedä, uskoiko äiti, että menen sanomaan omille lapsilleni kuten hän minulle, mutta ainakin siitä hänelle puhuminen toivottavasti auttaa häntä ymmärtämään mikä kakkapaska on mua kohtaan ollut. Ei kai hän halua, että mä menen lapsia syyttämään heidän ystäviensä jättävän heidät, jos ei minun puheeni joskus hetkenä X mene heille perille? Hehän ovat lapsia. Lapsia pitäisi aikuisen suojella, eikä olla se kamalin taho maailmassa, jota lapsi pakenee kohti vieraita ihmisiä.
Mitä enemmän näitä keksin äidille kertoa, sen enemmän hän toivottavasti tajuaa, mikä vääränlainen paska kasvattaja hän oikein oli, eikä suinkaan mikään hyvä, jota mun nyt kuuluu kunnioittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Sillävälin mies saa kasvattaa lapset. Mä vaan hengaan mukana sen kapean sektorin verran, minkä voin olematta v*ttupää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinä kirjoitat täällä harva se päivä miten kamalasti äitisi on kohdellut sinua ja miten paha olo sinulla on. Kerro mitä toivoisit oikein tapahtuvan?
En tiedä. Toivoisin, ettei olisi paha olla enää. Mutta se on täysin mahdotonta, kun äitini on tehnyt mitä on. En ainakaan itse keksi, millä pahasta olosta pääsisi. Mikään ommmmmin hymiseminen ei todellakaan ainakaan auta p*skaakaan.
Ap
Täällä märiseminen ei ainakaan näköjään auta. Parempi olisi keskittyä niihin lapsiin, tehdä heidän kanssaan jotain kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Miten niin nuolen äitini saappaita??? En todellakaan nuole. Oksentaisin niille, jos saisin yrjön nousemaan. Vai onko se sinusta sun nuolentaa, että kertoo sulle sun tehneen virheitä? Nyt mua rupesi oikeastaan kiinnostamaan: mitä sä tarkoitat tuolla, että nuolen äitini saappaita? Millainen toimintani siis kuvaa sitä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Miten niin nuolen äitini saappaita??? En todellakaan nuole. Oksentaisin niille, jos saisin yrjön nousemaan. Vai onko se sinusta sun nuolentaa, että kertoo sulle sun tehneen virheitä? Nyt mua rupesi oikeastaan kiinnostamaan: mitä sä tarkoitat tuolla, että nuolen äitini saappaita? Millainen toimintani siis kuvaa sitä?
Ap
Kopioit hänen käytöstään esim. lasten kasvatuksessa. Kuten aloituksessa kerroit. Huolimatta siitä piditkö hänestä tai et, niin teet hänelle palveluksen periyttämällä samaa kasvatusmetodia eteenpäin. Hän pääse olemaan äiti kahdesti: sekä sinulle että sinun lapsillesi. Vai onko hän ilmaissut että ei pidä kasvatustyylistäsi?
Älkää vastatko äitihullulle.
Ei tätä voi oksetamatta lukea.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Aika hassu toi jos joskus kuolet. Ja siis marionettius ei ole mitenkään minun vikaani. Ehkä se on ollut minun luonteelleni, joka ei ole kovin päällepäsmäröivä ollut järkevä stratgia pärjätä lapsuudessani, jossa rakkaampi ja minulle ystävällisempi vanhempani oli se, joka ei asunut kanssani ja johon äitini oli pettynyt vaikkei itsekään ollut syytön suhteen karikkoisuuteen.
Mitä minä olisin siinä voinut vaatia? Siitä olisi tullut selkään, jos olisin vielä minä halunnut siinä jotain. Äitini ei kestänyt sitä kertakaikkiaan, vaan hän halusi nähdä sen mitä itse näki minussa ja halusi että se mitä hän näki oli todellisuutta - minusta. En minä tiennyt oliko se vai ei, ei mulla ollut aikaisempaa elämää, josta katsoa, että ovatko omat ajatukseni ne, joita käytän vai ovatko ne ne, joita äitini kertoo. Vahvempi voitti, eli aikuinen - äiti. Ei ollut isästäkään auttamaan minua siinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Miten niin nuolen äitini saappaita??? En todellakaan nuole. Oksentaisin niille, jos saisin yrjön nousemaan. Vai onko se sinusta sun nuolentaa, että kertoo sulle sun tehneen virheitä? Nyt mua rupesi oikeastaan kiinnostamaan: mitä sä tarkoitat tuolla, että nuolen äitini saappaita? Millainen toimintani siis kuvaa sitä?
ApKopioit hänen käytöstään esim. lasten kasvatuksessa. Kuten aloituksessa kerroit. Huolimatta siitä piditkö hänestä tai et, niin teet hänelle palveluksen periyttämällä samaa kasvatusmetodia eteenpäin. Hän pääse olemaan äiti kahdesti: sekä sinulle että sinun lapsillesi. Vai onko hän ilmaissut että ei pidä kasvatustyylistäsi?
En kertonut toimivani niin, vaan että sanon hänelle tekeväni samalla lailla pahaa lapsilleni, jotta hän voisi arvioida että oliko se mahtikasvattaja vai ei, joka sanoi olevansa. Koska se saattaa kuulostaa etäännytettynä aika kamalalta, kun jos sitä eli väsyneenä itse oman lapsensa kanssa.
Mutta en mä hänelle kerro, etten tee niin, antaa luulla nyt vaan. Hän sanoi mulle siihen, että älä tee samaa virhettä. Sanoin hänelle, etten osaa sitten mitään, koska malli puuttuu ja se on tottakin, mutta mies saa kasvattaa, en minä.
Eihän tämä mitään äidin nuolemista ole, miten sä voit ottaa sen sellaisena? Vai edelleenkö vaikuttaa sille, että nuolen häntä?
Ap
Niin ja en mä oikeasti toimi noin lapsiani kohtaan, mutta käytän vanhoja muistoja joista edelleen kärsin äidin hiillostamiseen ja hänelle pahan olon tuottamiseen. Koska mun nykyinen paha oloni johtuu hänestä. Rakentavampiin keinoihin joudun ehkä turvautumaan vasta kun äiti on kuollut, koska sitä aikaisemmin tää on vaan niin kätevää, ettei pysty menemään itseeni enää enempää. Eihän se mun vika ole, että minua on kohdeltu väärin.
Ap