Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus äitiä kohtaan
19.06.2016 |
Eikö täällä ole kuin minä, jolle äiti on sanonut kun en tule äitini kanssa toimeen, ettei kukaan muukaan sitten tule minun kanssani toimeen? Tai jos en siivoa, koska äiti vaati liikaa, niin että äiti olisi sanonut, ettei kukaan halua olla sitten ystäväsi tai et löydä kumppania? Sanoin äidilleni, että käytän noita samoja fraaseja omille lapsilleni. Eli jos lapsi ei siivoa, niin saa kuulla, ettei hänen ystävänsä hänestä tykkää, eikä saa elämänkumppani eli Suomeksi toisin sanoen se tarkoittaa: kukaan ei voi sinua koskaan rakastaa, senkin paska. Ja jos lapsi vastustaa minua kun vaadin kohtuuttomia, niin sanon lapsilleni, että älä ihmettele jos sinun ystäväsikin sinut jättävät. Sanoin siis äidilleni aikovani tehdä lapsilleni näin. Ja kun jokin uusi tilanne lapsuudestani tuleekaan mieleen, jossa äiti toimi minua kohtaan väärin, kerron taas senkin äidilleni, että teen lapsilleni niin. Mahtaa mummista tuntua mukavalta. Mutta mitään ei voi tehdä, kokematta, että sama olisi sitten pitänyt tehdä hänellekin, tai mulle, mun ollessa lapsi. Hahhahahhaaa
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Eikä minua ole lapsena tuettu, että olisi selkärankaa, mihin nojautua, ei ole mitään, on vain sata erilaista mielipidettä, jokainen puhujalleen se oikea ja häntä kuullessa hyvin ymmärrettävä. Aikuisissa oli huijareita ja omaan pussiin pelaajia lapsuudessani, olen sen vasta nyt tässä viimeisen vuoden sisällä käsittänyt.
En tajua, miten voit suomia minua siitä, että mulla on heikko kyky ilmaista omaa tahtoani ja muista puutteistani, joiden puutteesta minäkin kärsin ja joiden synty ei ole minun vikani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Ja se mitä olen lukenut narsismista niin siinä lapset nimenomaan ovat vain vanhempiensa jatkeita. Koska vanhempi pakottaa siihen. Tekee sinusta sen. Ei narsistin (sillä alueella narsistin) kanssa sulle jää valinnan varaa.
Ei se ole millään lailla minun vikani, vaan siinä kohtaa olen uhri. En vain tiennyt tätä ennen lasten saamista, että olen kärsinyt narsisitisesta vanhemmasta. Koska itseään ei voi parantaa itse jos on narsistin uhri, vaan siihen tarvitsee aina apua. Luulin kuitenkin, että voin itse säädellä ajatuksiani, mutta enpäs sitten voinutkaan, ja se liittyy jollainlailla narsismiin. En tiedä miten, koska prosessini on vielä kesken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
Ap
Olet niin täysin marionetti, ettei järkesi sitä käsitä, et halua nähdä itseäsi. Me täällä käsitämme. Niin kauan kun et tuota käsitä, pyörit oravanpyörässä jota te molemmat pyöritätte, sinä ja äitisi. Paskamainen asetelma tuossa pyörässä on, että sinä juokset siinä ja äitisi antaa vauhtia, olet äitiäsi tyhmempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet niin täysin marionetti, ettei järkesi sitä käsitä, et halua nähdä itseäsi. Me täällä käsitämme. Niin kauan kun et tuota käsitä, pyörit oravanpyörässä jota te molemmat pyöritätte, sinä ja äitisi. Paskamainen asetelma tuossa pyörässä on, että sinä juokset siinä ja äitisi antaa vauhtia, olet äitiäsi tyhmempi.
No, en ole paljon äitini kanssa tekemisissä. Minulla on vain yksi tilanne, jossa tarvitsen jokaisen ihmisen tuen, kuin vain mahdollista. Äitini on taas siinä tukijan hahmossa. Ei ole ollut varaa jättää äitiä pois, koska tulen hulluksi, kun siinä asiassa ei ole ketään muuta melkeinpä, kelle puhua. Tai on muutama taho, mutta ketään heistä ei voi kuormittaa yksin. Kuormitusta on pakko jakaa.
Äiti on siinä avuksi. Jos äiti olisi nyt kuollut, en voisi saada häneltä apua. Sitten olisi vain pakko pärjätä yksin siltäkin osin ja se olisi ihan kamalaa. On hyvä, että äiti voi edes jossain auttaa minua ja olla mulle hyvä(ksi).
En siis allekirjoita oravanpyörää, ja äitini antaa vauhtia. Tai en taaskaan sitten tajua, että mikä sitä muka osoittaa?
Ap
Siis ja se tilanne on tilapäinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
Ap
Narsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
ApNarsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?
Ap
Kyllä sä oot pimee, ei sua kukaan rakasta
Äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytät siis äitiäsi hyväksi, kun pidät yhteyttä saadaksesi apua. Eli taidat olla samanlainen kuin äitisi. Vastuuntuntoinen aikuinen katkaisisi välit narsistiseen äitiin ja hankkisi avun muualta. Eikä pakoilisi vastuutaan hokemalla "mutta kun äiti sitä ja äiti tätä". Niin moni muukin on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun en vielä tuntenut sinua niin puolsin sinua jossain keskustelussa. Koska itsellänikin on kipeä äiti suhde. Mutta pikkuhiljaa sinun selkärangattomuutesi alkaa inhottamaan minua. Olet kuin tahdoton marionetti, jota joku toinen hypyttää halujensa mukaan ja se suinkaan ei ole pahinta vaan se että nuolet äitisi saappaita silmät onnesta kiiltäen. Ehkä jopa nautit siitä. Omien tunteittesi tiedostaminen aluksi sai minut uskomaan että olet älykäs ihminen. Mutta huomaankin että vaikka osaat verbaalisesti ilmaista tunteitasi, niin jostain syystä et itse koe ja kuule niitä. Mikä on aika mielenkiintoinen yhtälö. Itsekin kamppailen vielä äitiini liittyvien tunteiden kanssa, mutta minulla sentään on tahto joka irtauttaa minua hänestä pikkuhiljaa. Huomaan sen kun olen etäällä hänestä. En voisi elää niinkuin sinä - ilman omaa identiteettiä. Jos joskus kuolet niin omalla kohdallasi tyhjä paikka. Lapsesi käytännössä joutuu käymään oman äitisi aiheuttamat traumat läpi kuin he olisivat olleet äiti ja lapsi. Sinua taas ei koskaan ole ollut olemassakaan koska olit vain jatke äidillesi.
Ja se mitä olen lukenut narsismista niin siinä lapset nimenomaan ovat vain vanhempiensa jatkeita. Koska vanhempi pakottaa siihen. Tekee sinusta sen. Ei narsistin (sillä alueella narsistin) kanssa sulle jää valinnan varaa.
Ei se ole millään lailla minun vikani, vaan siinä kohtaa olen uhri. En vain tiennyt tätä ennen lasten saamista, että olen kärsinyt narsisitisesta vanhemmasta. Koska itseään ei voi parantaa itse jos on narsistin uhri, vaan siihen tarvitsee aina apua. Luulin kuitenkin, että voin itse säädellä ajatuksiani, mutta enpäs sitten voinutkaan, ja se liittyy jollainlailla narsismiin. En tiedä miten, koska prosessini on vielä kesken.
Ap
Uhrina oleminen on eri asia kuin uhriutuminen. Kun ihminen tajuaa olevansa jossain elämän tilanteessa uhri, pyrkii hän siitä pois, haluaa pois. Uhriutuminen on lillumista, kuten sinä teet. Narsistin uhrina olosta pääsee pois ilman ulkopuolisiakin apuja, älä puhu sontaa. Suurimman työn, 99 % itse siinä joutuu jokatapauksessa tekemään, oli apuja tai ei. Sulla on vielä n.68 % hoksausmatkaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, ettei olisi paha olla enää.
Ap
Minä en tiedä kuka ap on, mutta muista kommenteista päätellen hän on sellainen henkilö, joka täällä usein kirjoittelee ja muut hänestä ärsyyntyvät.
Lainasin ylläolevan kohdan, sillä se oli minusta koskettava. Olkoon ap:n ongelmat hänestä itsestään tai äidistään johtuvia, niin tuntuu ikävältä, että muut alapeukuttavat tuollaista toivetta.
Toivon, että ap saa apua jostain. On raskasta elää, jos koko ajan on paha olla.
Vaikeat äitisuhteet nousevat pintaa yleensä juuri siinä vaiheessa, kun itse tulee äidiksi. Plussat siitä ap:lle että tunnistat vihasi syyn ja alkuperän. Todennäköisesti olet lapsena joutunut kestämään väärinkäytöksiä ja epäoikeudenmukaista kohtelua äitisi puolelta. Yleensä tässä törmätään siihen, että asianomainen ei mitenkään itse tunnista tehneensä väärin ja se jää ymmärrettävästi kalvamaan.
Kuitenkin sinä olet nyt aikuinen, et enää kytköksissä äitiisi riippuvuussuhteessa kuten pieni lapsi. Sinulla on omat lapset jotka tarvitsevat juuri sinua. Ole sinä heille parempi äiti. Katkaise kierre. Viha omaa äitiäsi kohtaan on oikeutettu tunne, mutta älä jää sen vangiksi. Paras kosto ja keino päästä eteenpäin, on pärjätä itse hyvin.
Paras käytännön vinkki on ehkä tietoisesti vetää hajurakoa äitiin. Jos äiti arvostelee sinun olemistasi tai kotiasi, älä kutsu kylään. Sinun ei tarvitse enää välittää siitä, hyväksyykö äitisi tekemäsi ratkaisut. Vapauta itsesi "miellyttämisen" ikeestä. Ymmärrä, että äitisi mielipide on vain yks miljardeista eikä välttämättä edes oikea. Älä tee sitä niin tärkeäksi itsellesi vihaamalla. Viha on voimakas tunne, joka kielii siitä, että jollakin tasolla äitisi on sinulle tärkeä ja tarvitset häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
ApNarsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Sinulla on siis saattanut olla tilanteessasi jokin taho joka tukee sinua tai sitten vain yksinkertaisesti puuttunut se taho tai sellaiset voimat, jotka käskevät sinun vain uskoa vanhempiasi jne. On minullakin nyt mieheni, joka uskoo minuun ja tukee minua ehdoitta, mikä mahdollistaa irtautumisen ja "teini-iän". Mutta aika kauan meni, että tuli joku johon voi edes hiukan luottaa, ettei syytä minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
ApNarsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?
Ap
Erona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
ApNarsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Joo, mutta tilanteita on erilaisia. On aivan varmasti myös narsistivanhempien aikuisia lapsia, jotka eivät tänä päivänäkään ymmärrä vanhempiensa olevan narsisteja. Ei se, että sinun tilanteesi meni noin kerro kuitenkaan mitään minun syyllisyydestäni omaan tilaani. Kuten ei heitäkään, jotka hullujenhuoneella makaavat sairastuttuaan narsistivanhempiensa takia voi syyttää omasta tilastaan, koska väitätkö muka, että sinnehän he halusivat sairastamaan ennemmin kuin käsittää kuinka vapautua?
ApErona on, että olet täältä saanut yleensäkin siemenen apuna, ettet joutuisi hullujenhuoneelle. Ongelma on, ettet halua käsittää kuinka vapautua.
Väitätkö sä, että apu täältä on niin merkittävää, että sen avulla joku pääsee traumoistaan? Itse näkisin tämän lähinnä maan muokkauksena, mullan pöyhimisenä. Ajatuksia ihmisiltä, joita kukaan ei sano ääneen irl, koska eivät tiedä minun tästä jutustani mitään ja olisi mahdotonta kertoakaan tulematta leimatuksi piruksi tms.
En halua käsittää? Tajuatko miten alentavaa puhetta tuollainen on?
Anteeksi mutta vapautumisesi ei ole täydellistä. Toki varmaan riittää nykyiseen elämääsi, ja siitä olen hyvilläni puolestasi, mutta älä tule minulle sanomaan paskaa minusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teiniangsti päällä, taas. Teini tosin ymmärtää ja kehittyy.
Narsistivanhemman alaisuudessa niin ei välttämättä käykään, eikä syy ole teinin. Minussa ei ole mitään, mikä olisi estänyt kehittymisen vanhemman, joka on edes kohtalaisen normaali, kanssa.
ApNarsistivanhempien tyttärenä minä ymmärsin ja kehityin, ulos siitä paskasta. Minussa ei ollut mitään, mikä olisi estänyt ajattelemista, oppimista, ymmärtämistä, -moraalin tajua. Minussa oli kaikki, jotta valitsin terveen ympäristön ja jätin taakseni paskavanhempani.
Sinulla on siis saattanut olla tilanteessasi jokin taho joka tukee sinua tai sitten vain yksinkertaisesti puuttunut se taho tai sellaiset voimat, jotka käskevät sinun vain uskoa vanhempiasi jne. On minullakin nyt mieheni, joka uskoo minuun ja tukee minua ehdoitta, mikä mahdollistaa irtautumisen ja "teini-iän". Mutta aika kauan meni, että tuli joku johon voi edes hiukan luottaa, ettei syytä minua.
Ap
Mulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään! Voimia oli oman järjenkäytön vuoksi, eikä ne liittyneet vanhempien uskomiseen, pikemminkin omaan hengissä selviämiseen. Ei seurustelukumppani tai puoliso ole lääke. Paljon on sulla vielä oppimista narsismista ja suosittelen todella itseopiskelua aiheesta, auttaa sua itseäs. Usko!
Käy sä oksentamassa äidin saappaille? Sori, oli pakko.
Ap