Lue keskustelun säännöt.
Kotona olevalle oikeus omaan aikaan
18.06.2016 |
Olen ollut yhteensä 1 v. ja 4-v. lastemme kanssa kotona pian 3- vuotta. Meillä on miehen kanssa samanlainen koulutus- ja palkkataso. Lapset ollaan yhdessä suunnitellusti hankittu. Mies tekee melko pitkää päivää, tulee kotiin aina vasta noin klo 19 ellei ole työmatkalla (näitä muutaman kerran kuukaudessa). Hän haluaisi harrastaa muutamaakin urheilulajia enemmän kuin harrastusmielessä sekä tietenkin tavata ystäviään. Ongelma on ajanpuute.
Olen joka arkipvä joka tapauksessa vähintään 12 h molempien lasten sekä koiramme kanssa. Pyykkään, laitan ruokaa, järjestelen tavaroita, hoidan yhteisen koiran yms. Mutta en yksinkertaisesti ehdi enkä halua esimerkiksi tehdä suursiivousta yksin ollessani lapsien kanssa. Mielestäni kotona olevan ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan lähinnä huolehtia lapsista ja isoimmat siivoukset sekä kaupassakäynnit tehdään yhdessä.
Mahdollistan miehen uran ja olen pistänyt samalla omani jäähylle. Olen ehdottanut, että hän jäisi kotiin edes hetkeksi kuopuksemme kanssa, mutta ei hän tunnu oikein haluavan. Mieskin on kuitenkin sanonut, että ei lapsia mielellään hoitoon ennen kuin nuorempikin kävelee ja puhuu kunnolla. Itsekin olen sitä mieltä toki. Mielestäni minä tarvitsen vapaailtoja miestäni enemmän, koska olen joka tapauksessa paljon häntä enemmän kotona. Mies saa kehittää itseään ja edetä urallaan sekä syödä lounasta työkavereidensa kanssa rauhassa. Kolme kertaa viikossa vaadin päästä edes salille, miehellä on kaksi omaa iltaa. Tämä ei ole mielestäni epäreilua, vaikka mies kokee "joutuneensa luopumaan niin paljosta". Mies saisi myös kolme vapaailtaa, jos jäisi lasten kanssa kotiin ja minulla olisi silloin kaksi. Kotona olevalla nyt vaan on isompi tarve päästä välillä kotoa poiskin, ja luulisi myös työssä käyvän haluavan nähdä lapsia kunnolla iltaisin. Yksi viikon illoista menee esikoisemme harrastuksessa ja yksi ilta kotitöihin tai/ja kaupassakäyntiin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on lapsille.
Juu eihän ihminen muuta kaipaakaan kun työtä ja iltaisin vielä kotitöitä lisäksi...Mä en olisi onnellinen ilman hyvää ruokaa ja satunnaista viinilasillista hyvien kavereiden seurassa. Luen ja kuuntelen musiikkia aina kun ehdin ja jaksan. Liikuntakin nyt on kiistatta terveydelle välttämättömyys. Ap
Olisit jättänyt lapset tekemättä.
Olen lasteni kanssa viikon 168 tunnista noin 164. Minun ei tosiaankaan olisi siis kannattanut lisääntyä. Onhan se kamalaa, jos jumissa olevaa selkää käy salilla jumppaamassa tai kaveria tapaamassa :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on niin perseestä, että jos on ennen lasten hankintaa sovittu että ne hoidetaan yhdessä ja sitten mies voikin vaan luistaa pois sopimuksesta töihin vedoten. Olen 100% sitä mieltä, että perhevapaasta osa pitäisi jyvittää isälle, ne äijät ei vaan kehtaa tai uskalla jäädä kotiin joten heidät pitää pakottaa siihen, jotta asenneilmapiiri muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Tämä on kieltämättä pistänyt viimeaikoina miettimään. Ruotsin 6+6+6 malli on alkanut kuulostamaan omaan korvaani tosi hyvälle. Jos ei vapaaehtoisesti onnistu, niin ainakin tuo malli jakaa kustannuksia ja saa miehetkin jäämään kotiin. Avopuolisollakin on onneksi tätä nykyä vastaavia oikeuksia kuin aviopuolisollakin. Ap
No ei nyt ihan samoja oikeuksia. Olet oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen jos olet vuosia edistänyt esim. kotiäitinä toisen uraa, mutta jos mies maksaa nyt suurimman osan niin oikeus voi katsoa sen korvaavan sinun kotivuodet.
Onko teillä 50/50 omistussuhde taloon? Minulla on jonkinlainen muistikuva, että avoliitossa ollessa ei tarvitse avopuolison lupaa jos laittaa oman osansa myyntiin, voi toki olla vääräkin muistikuva.
Vierailija kirjoitti:
Toi on niin perseestä, että jos on ennen lasten hankintaa sovittu että ne hoidetaan yhdessä ja sitten mies voikin vaan luistaa pois sopimuksesta töihin vedoten. Olen 100% sitä mieltä, että perhevapaasta osa pitäisi jyvittää isälle, ne äijät ei vaan kehtaa tai uskalla jäädä kotiin joten heidät pitää pakottaa siihen, jotta asenneilmapiiri muuttuu.
Juuri näin! Ainoastaan pakko saa myös miesvaltaiset alat mukaan yhteiskunnan tarvitseman jälkikasvun aiheuttamiin kustannuksiin. Koska mieheni yksikään kaveri ei ole myöskään lapsen kanssa ollut kotona pidempiä aikoja, niin huomaa miten koko keskustelu kaveripiirissä on jumiutunut vanhoihin rooleihin. Kysyin mieheni hyvältä kaverilta "Matilta" jäisikö hän kotiin hoitamaan lapsia. Hän vastasi että voisihan se olla kiva hoitaa muutama kuukausi. Vaimo oli vieressä suu auki, että niinkö se on itsestäänselvää että hän hoitaa sen mikä miestä ei huvita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Tämä on kieltämättä pistänyt viimeaikoina miettimään. Ruotsin 6+6+6 malli on alkanut kuulostamaan omaan korvaani tosi hyvälle. Jos ei vapaaehtoisesti onnistu, niin ainakin tuo malli jakaa kustannuksia ja saa miehetkin jäämään kotiin. Avopuolisollakin on onneksi tätä nykyä vastaavia oikeuksia kuin aviopuolisollakin. Ap
No ei nyt ihan samoja oikeuksia. Olet oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen jos olet vuosia edistänyt esim. kotiäitinä toisen uraa, mutta jos mies maksaa nyt suurimman osan niin oikeus voi katsoa sen korvaavan sinun kotivuodet.
Onko teillä 50/50 omistussuhde taloon? Minulla on jonkinlainen muistikuva, että avoliitossa ollessa ei tarvitse avopuolison lupaa jos laittaa oman osansa myyntiin, voi toki olla vääräkin muistikuva.
Omistamme kerrostaloasunnon osakkeet 50/50. Tai siis lainaa maksamme. Ja mies siis tällä hetkellä vastaa sekä siitä että yhtiövastikkeesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku varmaan takertuu, mutta sanonpa silti. Olen yksinhuoltaja ja hoidan sekä työn, kodin, lapset sekä lemmikit yksin ja toisinaan saan järjestettyä omaa aikaa tukiverkon kautta. Silti en koe olevani ylirasittunut tms, vaan koti tuntuu ihanalta paikalta.
Siksi en voi käsittää miksi parisuhteessa elävät ihmiset suostuvat tuollaiseen järjestelyyn, että mies/nainen joka käy töissä, olisi se joka ensisijaisesti harrastaa. En ehkä ymmärrä asiaa, mutta itse olen työpäivän jälkeen onnellinen että pääsen kotiin lasten luokse ja oleskelemaan ja puuhastelemaan ja pitämään yllä perhesuhteita.
Mikäli kotona odottaisi mies, niin minulle olisi todella ok, että hän lähtisi harrastelemaan, koska on hoitanut koko päivän kotia ja saanut viettää aikaa lasten kanssa. Itse kokisin tärkeänä, että saisin viettää aikaa toisinaan vain lasten kanssa.
Onko nämä ihmiset oikeasti halunneet lapsia ja perhettä, jotka kitisevät töiden jälkeen eivätkä osallistu kotiaskareisiin ja lasten kanssa tekemiseen? Syyllistävät kotona olevaa vanhempaa ja kotia siitä että heillä ei ole elämää? Eikö se perhe-elämä ole heille elämää? Miksi he ovat siihen ryhtyneet jos niin kamalasti tuntuu pahalta?
Meillä vaimo hoitaa lapset kotona.Ovat alakoulu ikäisiä.Hoitaa myös kodin ja minut tosi kiitettävästi.Itse käyn töissä.Ruoka odottaa, kun saavun töistä kotiin.Mikä sen mukavampaa.Eletään kuin muinoin ennen vanhaan. Mikä sen mukavampaa,kun vaimo vielä viikonloppuisin kömpii saman peiton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan takertuu, mutta sanonpa silti. Olen yksinhuoltaja ja hoidan sekä työn, kodin, lapset sekä lemmikit yksin ja toisinaan saan järjestettyä omaa aikaa tukiverkon kautta. Silti en koe olevani ylirasittunut tms, vaan koti tuntuu ihanalta paikalta.
Siksi en voi käsittää miksi parisuhteessa elävät ihmiset suostuvat tuollaiseen järjestelyyn, että mies/nainen joka käy töissä, olisi se joka ensisijaisesti harrastaa. En ehkä ymmärrä asiaa, mutta itse olen työpäivän jälkeen onnellinen että pääsen kotiin lasten luokse ja oleskelemaan ja puuhastelemaan ja pitämään yllä perhesuhteita.
Mikäli kotona odottaisi mies, niin minulle olisi todella ok, että hän lähtisi harrastelemaan, koska on hoitanut koko päivän kotia ja saanut viettää aikaa lasten kanssa. Itse kokisin tärkeänä, että saisin viettää aikaa toisinaan vain lasten kanssa.
Onko nämä ihmiset oikeasti halunneet lapsia ja perhettä, jotka kitisevät töiden jälkeen eivätkä osallistu kotiaskareisiin ja lasten kanssa tekemiseen? Syyllistävät kotona olevaa vanhempaa ja kotia siitä että heillä ei ole elämää? Eikö se perhe-elämä ole heille elämää? Miksi he ovat siihen ryhtyneet jos niin kamalasti tuntuu pahalta?
Kyllä minustakin oli töissä käydessäni mukavaa mennä hakemaan esikoinen hoidosta kotiin, ja viettää hänen kanssaan ne illan tunnit. Itsekin ihmettelen miksi mieheni tuntuu mielummin harrastavan kuin viettävän koti-iltoja. Kotiäiti/isä kyllä puolestaan tarvitsee mielestäni välillä ympäristönvaihdosta ja aikuista juttuseuraa. Ap
= etä-isä ja yh-äiti lapsineen saman katon alla :-(