Kotona olevalle oikeus omaan aikaan
Olen ollut yhteensä 1 v. ja 4-v. lastemme kanssa kotona pian 3- vuotta. Meillä on miehen kanssa samanlainen koulutus- ja palkkataso. Lapset ollaan yhdessä suunnitellusti hankittu. Mies tekee melko pitkää päivää, tulee kotiin aina vasta noin klo 19 ellei ole työmatkalla (näitä muutaman kerran kuukaudessa). Hän haluaisi harrastaa muutamaakin urheilulajia enemmän kuin harrastusmielessä sekä tietenkin tavata ystäviään. Ongelma on ajanpuute.
Olen joka arkipvä joka tapauksessa vähintään 12 h molempien lasten sekä koiramme kanssa. Pyykkään, laitan ruokaa, järjestelen tavaroita, hoidan yhteisen koiran yms. Mutta en yksinkertaisesti ehdi enkä halua esimerkiksi tehdä suursiivousta yksin ollessani lapsien kanssa. Mielestäni kotona olevan ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan lähinnä huolehtia lapsista ja isoimmat siivoukset sekä kaupassakäynnit tehdään yhdessä.
Mahdollistan miehen uran ja olen pistänyt samalla omani jäähylle. Olen ehdottanut, että hän jäisi kotiin edes hetkeksi kuopuksemme kanssa, mutta ei hän tunnu oikein haluavan. Mieskin on kuitenkin sanonut, että ei lapsia mielellään hoitoon ennen kuin nuorempikin kävelee ja puhuu kunnolla. Itsekin olen sitä mieltä toki. Mielestäni minä tarvitsen vapaailtoja miestäni enemmän, koska olen joka tapauksessa paljon häntä enemmän kotona. Mies saa kehittää itseään ja edetä urallaan sekä syödä lounasta työkavereidensa kanssa rauhassa. Kolme kertaa viikossa vaadin päästä edes salille, miehellä on kaksi omaa iltaa. Tämä ei ole mielestäni epäreilua, vaikka mies kokee "joutuneensa luopumaan niin paljosta". Mies saisi myös kolme vapaailtaa, jos jäisi lasten kanssa kotiin ja minulla olisi silloin kaksi. Kotona olevalla nyt vaan on isompi tarve päästä välillä kotoa poiskin, ja luulisi myös työssä käyvän haluavan nähdä lapsia kunnolla iltaisin. Yksi viikon illoista menee esikoisemme harrastuksessa ja yksi ilta kotitöihin tai/ja kaupassakäyntiin.
Kommentit (49)
Ehkä sitä voisi selvittää vähän etukäteen kenen kanssa tekee lapsia.
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Miten _ihmeessä_ naiset suostuvat tällaiseen tilanteeseen. Miten näistä asioista ei ole sovittu jo ennen lapsen syntymää ja kunnolla. On palkkatasa-arvonkin kannalta oleellista, että isät laitetaan hoitovapaille. Teette itsellenne hallaa sekä omille tyttärillenne, kun ette vaadi myös isää olemaan omaa aikaansa kotona. Mikä ihmeen "vapaudut vankilasta"-kortti se penis on?
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten _ihmeessä_ naiset suostuvat tällaiseen tilanteeseen. Miten näistä asioista ei ole sovittu jo ennen lapsen syntymää ja kunnolla. On palkkatasa-arvonkin kannalta oleellista, että isät laitetaan hoitovapaille. Teette itsellenne hallaa sekä omille tyttärillenne, kun ette vaadi myös isää olemaan omaa aikaansa kotona. Mikä ihmeen "vapaudut vankilasta"-kortti se penis on?
Totta joka sana. Itse tässä parhaani mukaan kamppailen juuri tätä asiaa vastaan ja yritän saada isänkin jäämään kotiin. Mutta EI kun se ei hänen miesvaltaisella alallaan ole tapana jne. Olen paasannut monta kertaa miehelleni miten hän pitää yllä perinteisiä rooleja tällä ajattelullaan. Jos hän ja muut kaltaisensa jäisivät nyt vaan vuorollaan kotiin, niin tulevaisuudessa se ei olisi mikään ihmettelyn aihe. Imetyskään ei ole enää este, kun 11 kk ikäisenä nuoremmankin jo vieroitin. Puhuimme kyllä asioista etukäteen, mutta nyt tositilanteessa mies on vastahakoinen jäämään kotiin kahden lapsen kanssa. Samoin omasta ajasta luopuminen on ottanut selvästi yllättävän koville. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
Ihme perustelu tuo avioliitosta eroaminen kun avoliitoistakin erotaan ihan yhtä lailla ja jopa enemmän, niitä ei vain tilastoida mihinkään. Eiköhän se parisuhde ole se, jonka tulee olla kunnossa oli naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
Ihme perustelu tuo avioliitosta eroaminen kun avoliitoistakin erotaan ihan yhtä lailla ja jopa enemmän, niitä ei vain tilastoida mihinkään. Eiköhän se parisuhde ole se, jonka tulee olla kunnossa oli naimisissa tai ei.
Itse sanoit pointtini varmaan minua paremmin "Eiköhän se parisuhde ole se, jonka tulee olla kunnossa oli naimisissa tai ei". Siis meille naimissa oleminen ei ole nimenomaan ollut se juttu, lapset ja yhteinen asuntolaina sekä 11 vuoden yhteinen taival kokemuksineen ja ystäväpiireineen sitovat meitä eikä sillä ole merkitystä meille miksi suhdettamme kutsutaan. Naimisiin meno ei tee suhdetta sen vakavammaksi kuin nämä em. seikat. Ap
Milloin teillä on yhteistä perheaikaa? Kai se on kumminkin tärkeämpääkuin kenenkään harrastukset?
Ihme perustelu tuo avioliitosta eroaminen kun avoliitoistakin erotaan ihan yhtä lailla ja jopa enemmän, niitä ei vain tilastoida mihinkään. Eiköhän se parisuhde ole se, jonka tulee olla kunnossa oli naimisissa tai ei. [/quote]
Itse sanoit pointtini varmaan minua paremmin "Eiköhän se parisuhde ole se, jonka tulee olla kunnossa oli naimisissa tai ei". Siis meille naimissa oleminen ei ole nimenomaan ollut se juttu, lapset ja yhteinen asuntolaina sekä 11 vuoden yhteinen taival kokemuksineen ja ystäväpiireineen sitovat meitä eikä sillä ole merkitystä meille miksi suhdettamme kutsutaan. Naimisiin meno ei tee suhdetta sen vakavammaksi kuin nämä em. seikat. Ap[/quote]
No otin lähinnä kantaa tuohon, että naimisiinmeno on melkein varma tae erolle kun eihän se oikeasti ole joten ei kannata miettiä, että se ja sekin erosi avioliitostaan sillä nämä olisivat myös eronneet avoliitostaan. Yleisesti nyt kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Milloin teillä on yhteistä perheaikaa? Kai se on kumminkin tärkeämpääkuin kenenkään harrastukset?
Viikonloppuisin pääsääntöisesti ja tosiaan yksi ilta arkena on pyhitetty perheelle (käymme vaikka kaupassa yhdessä). Lisäksi esikoisen harrastus yhtenä iltana on vain 45 min ja mä käyn muutaman sadan metrin päässä olevalla kuntoklubilla myös vajaassa tunnissa, joten ne eivät vie koko päivää tai edes iltaa. Yhteisestä ajasta nauttii enemmän kun on omiakin juttuja. Ei perhe-elämän pidä olla perheenä suorittamista ja itsensä kokonaan unohtamista. Ainakin kaikissa tuntemissani perheissä vanhemmatkin harrastavat jotain... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Tämä on kieltämättä pistänyt viimeaikoina miettimään. Ruotsin 6+6+6 malli on alkanut kuulostamaan omaan korvaani tosi hyvälle. Jos ei vapaaehtoisesti onnistu, niin ainakin tuo malli jakaa kustannuksia ja saa miehetkin jäämään kotiin. Avopuolisollakin on onneksi tätä nykyä vastaavia oikeuksia kuin aviopuolisollakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Tämä on kieltämättä pistänyt viimeaikoina miettimään. Ruotsin 6+6+6 malli on alkanut kuulostamaan omaan korvaani tosi hyvälle. Jos ei vapaaehtoisesti onnistu, niin ainakin tuo malli jakaa kustannuksia ja saa miehetkin jäämään kotiin. Avopuolisollakin on onneksi tätä nykyä vastaavia oikeuksia kuin aviopuolisollakin. Ap
No ei todellakaan ole hyvä malli. Miksi meitä, jotka osaamme valita puolisomme ja sopia asiamme, tulee rangaista toisten osaamattomuuden takia?!
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on lapsille.
Juu eihän ihminen muuta kaipaakaan kun työtä ja iltaisin vielä kotitöitä lisäksi...Mä en olisi onnellinen ilman hyvää ruokaa ja satunnaista viinilasillista hyvien kavereiden seurassa. Luen ja kuuntelen musiikkia aina kun ehdin ja jaksan. Liikuntakin nyt on kiistatta terveydelle välttämättömyys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on lapsille.
Juu eihän ihminen muuta kaipaakaan kun työtä ja iltaisin vielä kotitöitä lisäksi...Mä en olisi onnellinen ilman hyvää ruokaa ja satunnaista viinilasillista hyvien kavereiden seurassa. Luen ja kuuntelen musiikkia aina kun ehdin ja jaksan. Liikuntakin nyt on kiistatta terveydelle välttämättömyys. Ap
Olisit jättänyt lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me setvimme hoitovastuut ja kotiin jäämisen jakamisen periaatteet jo ennen raskaaksi yrittämistä. Luulin, että jokainen edes lievästi järjellinen ihminen toimii niin.
Miksi asioita ei voi selvittää etukäteen? Miksi tehdä lapsia miehen kanssa, joka elää kuin teini-ikäinen harrastuksineen? Miksi tehdä lapsia, jos ei haluta sitoutua edes avioliittoon?
Itse en usko, että kukaan osaa ennen lapsia satavarmasti sanoa minkälaista se elämä tulee olemaan ja miten puoliso reagoi. Toiset lapset lisäksi valvottavat ja muutenkin vaativat enemmän kuin toiset, erityislapsista puhumattakaan. Avioliitto ei ole ikinä jotenkin ollut mitenkään oleellinen asia meille. Emme kuulu kirkkoon ja lähipiirissä useampi pari joka on mennyt naimisiin ja yhtä nopeasti eronnutkin. Emme tarvitse liitollemme mitään maistraatin paperia vahvistukseksi, vaikka olemmekin puhuneet että samahan se jos sellaisen kävisikin hakemassa. Ap
No, jos haluat jättää oman palkkakehityksesi jälkeen lasten takia samalla kun miehesi elää kuten haluaa, etkä halua edes avio-oikeutta turvaksesi, niin siitä vaan. Miehelle varmaan sopii oikein mainiosti.
Tämä on kieltämättä pistänyt viimeaikoina miettimään. Ruotsin 6+6+6 malli on alkanut kuulostamaan omaan korvaani tosi hyvälle. Jos ei vapaaehtoisesti onnistu, niin ainakin tuo malli jakaa kustannuksia ja saa miehetkin jäämään kotiin. Avopuolisollakin on onneksi tätä nykyä vastaavia oikeuksia kuin aviopuolisollakin. Ap
No ei todellakaan ole hyvä malli. Miksi meitä, jotka osaamme valita puolisomme ja sopia asiamme, tulee rangaista toisten osaamattomuuden takia?!
Se nyt on fakta että Suomessa vain muutama prosentti miehistä jää hoitovapaalle lapsen täytettyä 9 kk. Muutamia hienoja poikkeuksia lukuunottamatta miehet eivät halua hoitaa/pysty syystä tai toisesta hoitamaan lapsia kotona. Muutosta miesten asenteessa ei näytä syntyvän ilman pakottamista. Itsekin aluksi vierastin tuota mallia, mutta nykyään näen sen ainoana mahdollisuutena. Ainakin jos molemmat ovat samassa tilanteessa työelämässä. Ap
Olen yhden taaperon kotiäiti, mies käy töissä. Opiskelen, mikä on minun aikaani, välillä pääsen uimahallille. Musiikkia kuunnellaan lapsen kanssa, samoin lenkkeillään. Päikkäriaikaan opiskelen. Koti ei ole aina tip top, mutta lapsiperheillä harvoin on. Mies harrastaa uintia pari kertaa viikossa, jos vaan on mahdollista. Meille ajankäyttö on ihan toimivaa.
Vierailija kirjoitti:
MInä hankin lapsille hoitajan, jonka mies maksaa. Näin saan viikossa 3 iltaa vapaata, jolloin lapset on hoitajan kanssa. Lisäksi lapset ovat torstaina siskollani, siskon lapset vuorostaan keskiviikkona meillä. Näin saamme kumpikin kokonaisen vapaan päivän.
Mies saa tehdä töitä ja harrastaa ihan niin paljon kuin tahtoo, mutta valitettavasti se merkitsee sitä, että järjestä mitään niin, että otan häntä huomioon. En ikinä pääsisi lasten kanssa vaikka Linnanmäelle, jos se pitäisi aikatauluttaa miehen mukaan. Mies joskus valittaa, että olen liikaa menossa lasten kanssa, hän haluaisi, että ollaan kotona, kun hänkin on. Vastaan siihen, että kalenterista näkyy, missä minä ja lapset olemme menossa. Sieltä voi vilkaista oman vapaansa samaan aikaan meidän kotipäivämme kanssa.
= etä-isä ja yh-äiti lapsineen saman katon alla :-(
Ah palstan vakiovastaus :) Lapset voi olla rakkaita ja toivottuja, vaikka heidän kanssaan joskus väsyttääkin. Ihan kuin äidillä ei saisi olla elämässä muita intressejä, vaan äitiyden suorittaminen on se elämän tarkoitus seuraavat 18 vuotta vähintään. Mutta joo vastatakseni kysymykseen, kaksi lasta tuntuu oikein hyvälle ja sain viime synnytyksessä vakavan komplikaationkin, joten ei enempää lapsia ole mielessä. Ap