Kotona olevalle oikeus omaan aikaan
Olen ollut yhteensä 1 v. ja 4-v. lastemme kanssa kotona pian 3- vuotta. Meillä on miehen kanssa samanlainen koulutus- ja palkkataso. Lapset ollaan yhdessä suunnitellusti hankittu. Mies tekee melko pitkää päivää, tulee kotiin aina vasta noin klo 19 ellei ole työmatkalla (näitä muutaman kerran kuukaudessa). Hän haluaisi harrastaa muutamaakin urheilulajia enemmän kuin harrastusmielessä sekä tietenkin tavata ystäviään. Ongelma on ajanpuute.
Olen joka arkipvä joka tapauksessa vähintään 12 h molempien lasten sekä koiramme kanssa. Pyykkään, laitan ruokaa, järjestelen tavaroita, hoidan yhteisen koiran yms. Mutta en yksinkertaisesti ehdi enkä halua esimerkiksi tehdä suursiivousta yksin ollessani lapsien kanssa. Mielestäni kotona olevan ei kuulu tehdä kaikkia kotitöitä, vaan lähinnä huolehtia lapsista ja isoimmat siivoukset sekä kaupassakäynnit tehdään yhdessä.
Mahdollistan miehen uran ja olen pistänyt samalla omani jäähylle. Olen ehdottanut, että hän jäisi kotiin edes hetkeksi kuopuksemme kanssa, mutta ei hän tunnu oikein haluavan. Mieskin on kuitenkin sanonut, että ei lapsia mielellään hoitoon ennen kuin nuorempikin kävelee ja puhuu kunnolla. Itsekin olen sitä mieltä toki. Mielestäni minä tarvitsen vapaailtoja miestäni enemmän, koska olen joka tapauksessa paljon häntä enemmän kotona. Mies saa kehittää itseään ja edetä urallaan sekä syödä lounasta työkavereidensa kanssa rauhassa. Kolme kertaa viikossa vaadin päästä edes salille, miehellä on kaksi omaa iltaa. Tämä ei ole mielestäni epäreilua, vaikka mies kokee "joutuneensa luopumaan niin paljosta". Mies saisi myös kolme vapaailtaa, jos jäisi lasten kanssa kotiin ja minulla olisi silloin kaksi. Kotona olevalla nyt vaan on isompi tarve päästä välillä kotoa poiskin, ja luulisi myös työssä käyvän haluavan nähdä lapsia kunnolla iltaisin. Yksi viikon illoista menee esikoisemme harrastuksessa ja yksi ilta kotitöihin tai/ja kaupassakäyntiin.
Kommentit (49)
Olen niin onnellinen, koska tuo aika on jo takana ja sain elämäni takaisin. Kyllä säkin vielä saat, noin 20 vuoden kuluttua. Valitettavasti tuo ei tule olemaan helppoa jatkossakaan, asioista sopiminen. Meillä oli sama tilanne ja sain kuulla kymmenen vuotta sitä, että "rajoitin mieheni menoja ja harrastuksia". Ihan ne lapset oli kuitenkin molempien ja ovat edelleen. Enää ei tarvitse kuunnella valitusta. Tsemppiä.
Olen samaa mieltä, kotona olevalla räjähtää pää ilman a) liikuntaa b) aikuista älyllistä seuraa. Nyt voit sanoa miehelle että hei, anomammojen keskustelupalstallakin oltiin sitä mieltä. Saitko ekan lapsen kanssa omaa aikaa? Keskusteltiinko asiasta silloin kun toinen lapskikin kerran tehtiin? Onko avioehdossa huomioitu oman urakehityksesi pysähtyneisyys lasten takia?
Mies ei "tunnu oikein haluavan" jäädä kotiin? Sano suoraan, että sinusta on reilua että mies on välillä kotona koko ajan ja sinä olet töissä. Vaadi mestä jäämään kotiin vuorostaan. Jos hän ei suostu, vaadi perusteluja. Jos ja kun niitä ei ole, sinulla on hyvä neuvotteluvaltti.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei "tunnu oikein haluavan" jäädä kotiin? Sano suoraan, että sinusta on reilua että mies on välillä kotona koko ajan ja sinä olet töissä. Vaadi mestä jäämään kotiin vuorostaan. Jos hän ei suostu, vaadi perusteluja. Jos ja kun niitä ei ole, sinulla on hyvä neuvotteluvaltti.
Ja muista järjestää tuona aikana työmatkoja paljon, ja ylitöitä paljon, sekä lukuisia harrastuksia. Siivoukseen et tietenkään osallistu, etkä koiran hoitoon tai muihinkaan järjestely- ja pikkuhommiin siellä kotona. Kun se mies on vaan siellä kotona eikä se tarvitse siten omaa aikaa ollenkaan.
2
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, koska tuo aika on jo takana ja sain elämäni takaisin. Kyllä säkin vielä saat, noin 20 vuoden kuluttua. Valitettavasti tuo ei tule olemaan helppoa jatkossakaan, asioista sopiminen. Meillä oli sama tilanne ja sain kuulla kymmenen vuotta sitä, että "rajoitin mieheni menoja ja harrastuksia". Ihan ne lapset oli kuitenkin molempien ja ovat edelleen. Enää ei tarvitse kuunnella valitusta. Tsemppiä.
Kiitos ymmärryksestä! Pelkkä asioiden sopiminen vie todella paljon aikaa. Mutta juuri näin, perheessä on kaksi vastuuta kantavaa aikuista eikä vain yksi. Työ ja lapset onnistuu vielä, siis kaksi isoa juttua. Työ, lapset ja aikaa vievä oma harrastus onkin sitten haastavampi juttu. Mies siis haluaisi harrastaa krav magaa sekä laskuvarjohyppyä sekä pelata tietokoneella CS:ä. Ja toki käydä välillä kavereidensa kanssa ulkona. Toki hän saa, kunhan mäkin saan. Lapsiperheessä vaan aika on niin kortilla ettei kaikkea vain voi ehtiä. Mulla on kuntoklubin jäsenyys, jossa käyn tunneilla tai salilla kun ehtii sekä välillä käyn syömässä kaverien kanssa, mutta tietoisesti valitsen nyt menoja, jotka eivät rajoita säännöllisesti. Ap
Mikä tuossa oli se ongelma? Totta kai kotona olevalla on oikeus omaan aikaan, ja jopa niin, ettei tarvitse mennä kotoa pois sitä saadakseen. Meillä mies hoitaa parina iltana muksuja, ja minä saatan käydä lenkillä tai ihan yhtä hyvin vaan mennä makkariin, panna oven kiinni ja lukea. Tärkeintä on, että en ole silloin hoitovastuussa, vaan voin ajatella omiani ja rentoutua.
Miehellä on samoin kaksi vapaailtaa.
En koe, että lastenhoito olisi sen vaikeampaa tai sitovampaa kuin työntekokaan, joten siksi en pidä tärkeänä saada mitään kompensaatiovapaata. Kyllä ne työlounaat yms. ovat työtä siinä missä vaikkapa lasten kanssa puistossa oleilukin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, kotona olevalla räjähtää pää ilman a) liikuntaa b) aikuista älyllistä seuraa. Nyt voit sanoa miehelle että hei, anomammojen keskustelupalstallakin oltiin sitä mieltä. Saitko ekan lapsen kanssa omaa aikaa? Keskusteltiinko asiasta silloin kun toinen lapskikin kerran tehtiin? Onko avioehdossa huomioitu oman urakehityksesi pysähtyneisyys lasten takia?
Niin totta! Perustelin suuremman omanajan tarpeen juuri tuolla. Mieskin kyllä sen tavallaan ymmärtää, taitaa itsekin tiedostaa että lasten kanssa on välillä rankkaa. Meillä molemmilla hyvä koulutus ja niin mieluisa työ kun työ voi olla, joten työssäkäynti ei ole ollut "pakkopullaa" kummallekaan. Olen aina saanut omaa aikaa samanverran kun mieskin, mutta tällä hetkellä tuntuu että tarvitsen sitä enemmän. Yhden lapsen kanssa sai päikkäriaikaan itsekin hengähdettyä, mutta nyt sekään ei onnistu kun isompi ei nuku päivällä. Olemme avoliitossa, joten avioehtoa ei ole. Mies toki maksaa nyt enemmän yhteistä asuntolainaamme ja maksaa yhteisiä ostoksia. Jos näin ei olisi, niin hän saisi pian olla itse hinkkaamassa syöttötuolia puurosta ja tappelemassa kurahousujen käytöstä kotona ;) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, koska tuo aika on jo takana ja sain elämäni takaisin. Kyllä säkin vielä saat, noin 20 vuoden kuluttua. Valitettavasti tuo ei tule olemaan helppoa jatkossakaan, asioista sopiminen. Meillä oli sama tilanne ja sain kuulla kymmenen vuotta sitä, että "rajoitin mieheni menoja ja harrastuksia". Ihan ne lapset oli kuitenkin molempien ja ovat edelleen. Enää ei tarvitse kuunnella valitusta. Tsemppiä.
Kiitos ymmärryksestä! Pelkkä asioiden sopiminen vie todella paljon aikaa. Mutta juuri näin, perheessä on kaksi vastuuta kantavaa aikuista eikä vain yksi. Työ ja lapset onnistuu vielä, siis kaksi isoa juttua. Työ, lapset ja aikaa vievä oma harrastus onkin sitten haastavampi juttu. Mies siis haluaisi harrastaa krav magaa sekä laskuvarjohyppyä sekä pelata tietokoneella CS:ä. Ja toki käydä välillä kavereidensa kanssa ulkona. Toki hän saa, kunhan mäkin saan. Lapsiperheessä vaan aika on niin kortilla ettei kaikkea vain voi ehtiä. Mulla on kuntoklubin jäsenyys, jossa käyn tunneilla tai salilla kun ehtii sekä välillä käyn syömässä kaverien kanssa, mutta tietoisesti valitsen nyt menoja, jotka eivät rajoita säännöllisesti. Ap
Pidä vain puolesi jatkossakin :)
2 ja 6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei "tunnu oikein haluavan" jäädä kotiin? Sano suoraan, että sinusta on reilua että mies on välillä kotona koko ajan ja sinä olet töissä. Vaadi mestä jäämään kotiin vuorostaan. Jos hän ei suostu, vaadi perusteluja. Jos ja kun niitä ei ole, sinulla on hyvä neuvotteluvaltti.
Ja muista järjestää tuona aikana työmatkoja paljon, ja ylitöitä paljon, sekä lukuisia harrastuksia. Siivoukseen et tietenkään osallistu, etkä koiran hoitoon tai muihinkaan järjestely- ja pikkuhommiin siellä kotona. Kun se mies on vaan siellä kotona eikä se tarvitse siten omaa aikaa ollenkaan.
2
Tekisi joskus mieli tehdä noin :) Mutta todellakin kaikesta huolehtiminen yksin on rankkaa ja en kyllä oikeasti haluaisi olla epäreilu (kaikki kunnia yh:le). Mitään syytä miehellä ei varsinaisesti ole ettei voisi jäädä kotiin. Ainoastaan se, että "miten minun työpaikkani käy jos olen vuoden poissa!". Ap
MInä hankin lapsille hoitajan, jonka mies maksaa. Näin saan viikossa 3 iltaa vapaata, jolloin lapset on hoitajan kanssa. Lisäksi lapset ovat torstaina siskollani, siskon lapset vuorostaan keskiviikkona meillä. Näin saamme kumpikin kokonaisen vapaan päivän.
Mies saa tehdä töitä ja harrastaa ihan niin paljon kuin tahtoo, mutta valitettavasti se merkitsee sitä, että järjestä mitään niin, että otan häntä huomioon. En ikinä pääsisi lasten kanssa vaikka Linnanmäelle, jos se pitäisi aikatauluttaa miehen mukaan. Mies joskus valittaa, että olen liikaa menossa lasten kanssa, hän haluaisi, että ollaan kotona, kun hänkin on. Vastaan siihen, että kalenterista näkyy, missä minä ja lapset olemme menossa. Sieltä voi vilkaista oman vapaansa samaan aikaan meidän kotipäivämme kanssa.
Mikset laita lapsia hoitoon ja palaa töihin? Emme elä enää 1950-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei "tunnu oikein haluavan" jäädä kotiin? Sano suoraan, että sinusta on reilua että mies on välillä kotona koko ajan ja sinä olet töissä. Vaadi mestä jäämään kotiin vuorostaan. Jos hän ei suostu, vaadi perusteluja. Jos ja kun niitä ei ole, sinulla on hyvä neuvotteluvaltti.
Ja muista järjestää tuona aikana työmatkoja paljon, ja ylitöitä paljon, sekä lukuisia harrastuksia. Siivoukseen et tietenkään osallistu, etkä koiran hoitoon tai muihinkaan järjestely- ja pikkuhommiin siellä kotona. Kun se mies on vaan siellä kotona eikä se tarvitse siten omaa aikaa ollenkaan.
2
Mahtavaa, lisääntyjät. Näin sitä parisuhdetta hoidetaan, kun on lapsia.
Täytyykin linkkata ketju vaimolleni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa oli se ongelma? Totta kai kotona olevalla on oikeus omaan aikaan, ja jopa niin, ettei tarvitse mennä kotoa pois sitä saadakseen. Meillä mies hoitaa parina iltana muksuja, ja minä saatan käydä lenkillä tai ihan yhtä hyvin vaan mennä makkariin, panna oven kiinni ja lukea. Tärkeintä on, että en ole silloin hoitovastuussa, vaan voin ajatella omiani ja rentoutua.
Miehellä on samoin kaksi vapaailtaa.
En koe, että lastenhoito olisi sen vaikeampaa tai sitovampaa kuin työntekokaan, joten siksi en pidä tärkeänä saada mitään kompensaatiovapaata. Kyllä ne työlounaat yms. ovat työtä siinä missä vaikkapa lasten kanssa puistossa oleilukin.
Mä koen työssäkäynnin kevyemmäksi, kun kotona olemisen kahden lapsen kanssa. Mutta mä teenkin tutkimustyötä, mikä on aikalailla kutsumukseni. Ja mulla on aivan mahtavia työkavereita, joita näen vapaa-ajallanikin. Kun palasin esikoisen jälkeen töihin, niin elämä todella helpotti. Miehellä on tarkemmin ajatellen ollut vaikeuksia valita mieluisista harrastuksistaan, että mihin niistä käyttää aikansa, ja hän haluaisi enemmänkin aikaa harrastamiseen kun nyt on mahdollista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikset laita lapsia hoitoon ja palaa töihin? Emme elä enää 1950-lukua.
Joo tästä on ollut nyt vakavasti puhetta. 4-v. on kerhossa. 1-v. olisi tarkoitus mennä ensi tammikuussa hoitoon kun on noin 1 v 6 kk. Haluamme että hän osaisi kävellä ja hieman puhua ennen hoitoon menoa. Ap
Mene takaisin töihin. Sano miehellesi, että joko hän jää vuorostaan kotiin lasten kanssa, tai molemmat menevät päivähoitoon. Näin meillä tehtiin ja oli oikein hyvä ratkaisu kaikille, oltiin samassa tilanteessa :).
Vierailija kirjoitti:
MInä hankin lapsille hoitajan, jonka mies maksaa. Näin saan viikossa 3 iltaa vapaata, jolloin lapset on hoitajan kanssa. Lisäksi lapset ovat torstaina siskollani, siskon lapset vuorostaan keskiviikkona meillä. Näin saamme kumpikin kokonaisen vapaan päivän.
Mies saa tehdä töitä ja harrastaa ihan niin paljon kuin tahtoo, mutta valitettavasti se merkitsee sitä, että järjestä mitään niin, että otan häntä huomioon. En ikinä pääsisi lasten kanssa vaikka Linnanmäelle, jos se pitäisi aikatauluttaa miehen mukaan. Mies joskus valittaa, että olen liikaa menossa lasten kanssa, hän haluaisi, että ollaan kotona, kun hänkin on. Vastaan siihen, että kalenterista näkyy, missä minä ja lapset olemme menossa. Sieltä voi vilkaista oman vapaansa samaan aikaan meidän kotipäivämme kanssa.
Hoitaja edes kerran viikossa olisi yksi ratkaisu meilläkin. Selvitin juuri hoitoapupalvelua päiväkodissa, jonne molemmat lapset voisi mennä kerran viikossa. Ei edes maksa paljoa. Toivoisin mieheltäni kuitenkin osallistumista yhteisten lasten hoitoon ja kasvatukseen. Hoitaja ei ole oma isi. Ap
en oikein osaa muuta neuvoa tässä antaa kuin sen, että älkää missään nimessä enää hankkiko lisää lapsia
Vierailija kirjoitti:
Mene takaisin töihin. Sano miehellesi, että joko hän jää vuorostaan kotiin lasten kanssa, tai molemmat menevät päivähoitoon. Näin meillä tehtiin ja oli oikein hyvä ratkaisu kaikille, oltiin samassa tilanteessa :).
Joo meilläkin helpotti kun palasin esikoisen jälkeen vuodeksi töihin. Mies kun ei ole ollut kotona yksin lasten kanssa, niin ei tainnut ihan ymmärtää käytännössä kuitenkaan mistä oli kyse. Jos tuntuu etten enää halua olla kotona ja työt kutsuu kovasti, niin sitten pitänee pistää vaan hoitoon molemmat. Hieman vielä säälittää kuopus, isompi pärjäisi toki hyvin jo. Ap
Miksi edes hankkia lapsia tuommoisen tilanteeseen. Selvästi miehesi niitä ei kaipaa vaan oma aika on tärkeämpi