Kummalla menee paremmin, sinulla vai exällä?

Omasta mielestäni minulla menee paremmin. Erotessa ex aikoi matkustella ja nauttia elämästä ja jätti minut kasvattamaan yksin yhteiset lapset aikuiseksi. No, hänelle kävi vanhanaikaisesti: joutui tahtomattaan uudestaan isäksi viisikymppisenä ja naimisiin ilman suurta intohimoa. Uusi vaimo ei päästäkään helpolla, joten joutuu kantamaan vastuuta taaperosta. Itse sain kuopuksen täysi-ikäiseksi ja voin kehittää itseäni ja käyttää aikani vapaasti. Löysin myös tasa-arvoisen parisuhteen ja voidaan nauttia huolettomasta keski-iästä yhdessä.

Ex on ikäistään vanhemman oloinen, tanakoitunut ja väsynyt, kuten myös uusi puolisonsa. Tekee kiusaa minulle, missä suinkin voi, vaikka itse en vastaa samalla mitalla, mistä päätellen ei ole kovin onnellinen itse valitsemallaan tiellä. Erosimme siis hänen viidenkympin kriisinsä ja villityksensä seurauksena.

Molemmilla yhtä hyvin, koska molemmat haluamme ihan eri asioita:

Ex haluaa elää huoletonta elämää työkkärin tuilla kahdesta tutkinnosta huolimatta (niin huoletonta kuin se nyt pienillä tuloilla voi olla). Soittelee edelleen bändissä ja juo aika paljon keskikaljaa, mutta sellaisen elämän hän haluaa. On sinkku, mutta yhden illan juttuja ilmeisesti riittää.

Itsekin elän tuilla, mutta opintotuella ja lainalla, jonka joskus työllistytttäni maksan takaisin. Opiskelen yliopistossa suunnilleen nelosen arvosanoilla ja nautiskelen ihan tavallisesta, raittiista elämästä kihlattuni kanssa.

Muista ja lyhytaikaisemmista existä sen verran, että mahtavat olla aika epätoivoisia koska siitä huolimatta, että jättivät minut, kirjoittelevat ”whaddup”-viestejä facebookissa, vaikka eivät siis kuulu kavereihini. Sellaisia veijareita,

Molemmilla varmaan yhtä hyvin. Näin luulisin, toivoisin ja uskon

mies51v

Erosin 2,5 vuotta sitten. En tiedä exän elämästä muuta kuin että meni kesällä naimisiin fcen mukaan. Lapset ei ole puhuneet mitään eikä kiinnosta. Oma elämäni on nyt ihanaa verrattuna entiseen. Olen tyytyväinen.

Mulla. Opiskelen ja olen elämäni onnellisimmassa parisuhteessa.

Eksä on masentunut työnarkomaani, jota oli jo meidän parisuhteenkin aikana. Kun kuuli mun uudesta parisuhteesta (ex siis jätti mut) niin hankki heti itselleenkin uuden naisen. Ei vissiin kestänyt kauaa se juttu.

Yhtä hyvin ja yhtä huonosti. Kummankaan tunnepuoli ei ole oikein toipunut, mutta muuten elämää on jatkettu kyllä. En arvannut että 2 vuotta ei vielä riitä toipumiseen.

Ex polttelee, sai burn outin. Eivät ole vieläkään saaneet lasta ja tuskin saavatkaan.

Itse olen raskaana, hyvässä liitossa. Rahaakin on mukavasti.

Mutta henkisellä tasolla tietysti hankala tietää kummalla menee paremmin koska ei olla paljon yhteyksissä.

Häpeän harrastaneeni mitään joidenkin entisten hoitojen kans. Ne oli luusereita silloin ja nyt. Hyi.

No minua ei kukaan enää huorittele, sylje naamalle tai uhkaile. Hänellä on nykyään uusi vaimo ja lapsia tuota varten.

Eli kyllä minulla menee paremmin!😂