Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapseton loukkaantuu, jos toteaa ettei hänellä ole yhtä paljon elämänkokemusta kuin äideillä?
16.06.2016 |
Tämähän on pelkästään fakta. Lapsi kun muuttaa elämän täysin.
Kommentit (50)
Olisi tarkemmin ilmaistu, että hänen elmänkokemuksensa on erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No koska se voi olla päinvastoinkin. Vanhemmat jumahtaa kotiin kun lapseton saattaa matkustella ympäri maailmaa, tavata paljon enemmän uusia ja erilaisia ihmisiä, kokea ja nähdä asioita, oppia paljon uutta, kehittää itseään...
Onhan joku lapseton saattanut tehdä elämässään paljon enemmän muita asioita kuin joku äiti. Ei kai äitiys ole ainoa elämänkokemukseksi luettava asia ?
Voi vitsit kun ei melkeen pitäis tarttua tähän...
Oikeastiko sinusta lapset ainoastaan tuo elämänkokemusta? mikään muu asia elämässä ei sitä anna? Jos toinen käy läpi sairauden, kriisejä, asuu ulkomailla, rakentaa uraa, harrastaa jotain mielenkiintoista, tapaa ihmisiä ympäri maailman, tekee niitä asioita joista tykkää, kokee jotain kauheaa, luopuu asioista, hankkii lemmikkejä jne, se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että synnyttää lapsen ja kasvattaa lasta kotona pari vuotta ja mahdollisesti sitten vie lapsen päiväkotiin, siirtyy itse takaisin työelämään?
Ööh, koska elämänkokemus ei ole yhtä kuin lasten hankinta? Duh.
Sillä lapsettomalla voi olla julmetusti elämänkokemusta, asioista joista sinä taas et tiedä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kuitenkin että sillä välin kun äitsykkä pyörittää kakkavaippa-sose-vaunulenkkirumbaansa, vela kerää kehittäviä kokemuksia minkä kerkiää.
En loukkaannu jos joku minulle noin sanoo- oman typeryytensähän hän vain sillä paljastaa, ei minun.
Lapsettomalla voi olla elänkokemusta asioista ja elämänalueilta joista äidiksi tullut ei tiedä mitään.
Ei se lapsi ole ainoa joka tuo kokemusta elämästä.
Ja kaikella kunnioituksella, pelkkä lisääntyminen ei jokaikisen kohdalla aikaansaa mitään henkistä tai psyykkistä kasvua tai tajua elämän suurista salaisuuksista.
Joku lapseton on saattanut esim menettää vanhempansa, joutunut kokemaan sen surun ja prosessin ja käytännön vaatimukset mitä se aiheuttaa ja lapsellisella ei ole aavistustakaan mitä se voi olla.
Tai joku on kiertänyt maailmaa ja elänyt vaikka missä kulttuureissa ja olosuhteissa joista vanhemmaksi tullut ei mitään tiedä.
Tai tieteen, taiteen, sosiaalisuuden, ihan millä alalla vain voi lapseton olla asiantuntija toisin kuin joku vanhempi.
Jopa kasvatustieteistä ja lapsen kehityspsykologiasta voi lapsettomalla olla kokemusta ja lapsen omaavalla ei.
Näin pintapuolisesti sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sen verran paljon elämänkokemusta (lapsia nolla), etten käy sanomaan yhtään kenellekään, ettei hänellä ole sitä. Onko lapsi ainoa kasvattava asia elämässä?
Minulla on myös sen verran viisautta, että tajuan täysin äitiyden tai isyyden muuttavan SUURIMMAN OSAN ihmisistä täysin. Olen myös elämänkokemuksellani nähnyt, ettei se tunne ole automaatio vaan ihminen voi käyttäytyä varsin välinpitämättömästi tai tuhoavasti jäkikasvuaan kohtaan.
Ei hän loukkaannu, häntä ärsyttää huomata, että keskustelukumppani onkin idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että asia on nimenomaan toistepäin...
Tämä oli yksi minun äitini lempiaiheista: elämänkokemus. Miten hän ikänsä puolesta aina tarttui siihen kun minulla oli omia mielipiteitä. Silloin muistan miettineeni että liuta kokemuksia ei tarkoita että niistä on oppinut jotain. Tuota lausetta voi soveltaa muissakin vastaavissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaannu, naurahdan huumorillesi. Kakkavaippa- ja pilttipurkkielämä kaikkine ongelmineen itsekkäästä lisääntymisestä johtuen ei ole "elämän" kokemista.
No entäs ne, joilla ei ole lapsia vaikka haluaisivatkin? Lauotko heille yhtä typeriä ja ihmettelet miksi kommentistasi ei pidetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan: olet nuori ja lapsesi ovat vielä pieniä?
Elämänkokemuksen vertailu on vähän kuin... Minulla ei riitä sanat kuvaamaan miten wt:tä se on.
Jaa...olen ollut nyt 8 kk kotona esikoisen ja vauvan kanssa, enkä usko, että kukaan lapseton kadehtii tältä ajalta saamaani elämänkokemusta. Kuka tahansa voi valvoa monta kuukautta, seota, masentua, ahdistua ja tylsistyä, ei siihen lapsia tarvita. Helpottavat tietysti tällaisen elämänkokemuksen saavuttamista.
Onko tää äitiys osa sitä elämänkoulun työkokemusjaksoa?
Uskon, että äitiys on kokemus, jota ei voi täysin ymmärtää jos sitä ei itse koe. Kertoo silti ajatusmaailman köyhyydestä ja ihmisen itsekeskeisyydestä, jos kehtaa pokkana väittää, että lapsettomalla on aina vähemmän elämänkokemusta kuin äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa...olen ollut nyt 8 kk kotona esikoisen ja vauvan kanssa, enkä usko, että kukaan lapseton kadehtii tältä ajalta saamaani elämänkokemusta. Kuka tahansa voi valvoa monta kuukautta, seota, masentua, ahdistua ja tylsistyä, ei siihen lapsia tarvita. Helpottavat tietysti tällaisen elämänkokemuksen saavuttamista.
Osanottoni. Kyllä se siitä vielä helpottaa!
Moni muukin asia kuin lapsi muuttaa elämän täysin. Elämänkokemus riippuu siitä, kuinka paljon näitä koko elämän mullistavia asioita ja tietysti myös vähemmän mullistavia kokemuksia on ollut.