Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapseton loukkaantuu, jos toteaa ettei hänellä ole yhtä paljon elämänkokemusta kuin äideillä?
16.06.2016 |
Tämähän on pelkästään fakta. Lapsi kun muuttaa elämän täysin.
Kommentit (50)
Eli raskaaksi 18 vuotiaana pamahtaneella teinillä on enemmän elämänkokemusta kuin 45 vuotiaalla lapsettomalla naisella? Okei....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsit kun ei melkeen pitäis tarttua tähän...
Oikeastiko sinusta lapset ainoastaan tuo elämänkokemusta? mikään muu asia elämässä ei sitä anna? Jos toinen käy läpi sairauden, kriisejä, asuu ulkomailla, rakentaa uraa, harrastaa jotain mielenkiintoista, tapaa ihmisiä ympäri maailman, tekee niitä asioita joista tykkää, kokee jotain kauheaa, luopuu asioista, hankkii lemmikkejä jne, se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että synnyttää lapsen ja kasvattaa lasta kotona pari vuotta ja mahdollisesti sitten vie lapsen päiväkotiin, siirtyy itse takaisin työelämään?
Tätä mieltä yksi sukulaismies on. Hän vetoaa aina kuinka hänellä on enemmän elämänkokemusta ja häntä pitää kuunnella joka asiassa. Hänellä on viisi lasta, meillä vain kolme, joten tietää enemmän lapsista (kaikki tieto ja päteminen vanhanaikaista, esim 5v ei tarvitse autoon istuinta hänen mielestään). Hänellä on tietoa vaikka mistä.
No, hän on hyvin kapeakatseinen ja musta-valkoinen. Elänyt toisen vanhempansa kanssa turvallisissa elinoloissa koko ikänsä. Pahin ja kamalin tragedia elämässään oli riita sisarensa kanssa.
Minä jouduin pienenä olemaan alkoholisti-isäni kanssa kahdestaan (en osannut pienempänä äidilleni kertoa näitä asioita), olen kokenut yhtä jos sun toista, asunut ulkomailla.. Mutta mikään näistö ei ole elämänkokemusta, koska meillä on vähemmän lapsia ja ikä on toinen syy. Enkä ole edes mikään juuri 20v täyttänyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että äitiys on kokemus, jota ei voi täysin ymmärtää jos sitä ei itse koe. Kertoo silti ajatusmaailman köyhyydestä ja ihmisen itsekeskeisyydestä, jos kehtaa pokkana väittää, että lapsettomalla on aina vähemmän elämänkokemusta kuin äidillä.
Minun mielestäni sitä voi kyllä ymmärtää, vaikka ei voi itse tietää, miltä se tuntuu. Ihan niin kuin voi nainen tietyllä tasolla ymmärtää miestä ja työssä käyvä työtöntä ja terve syöpäsairasta ja kuka tahansa raiskattua. Eli ei voi tarkkaan tietää, miltä nyanssit tuntuvat (nekin jokainen kokee omalla tavallaan), mutta ranskalaisten viivojen tasolla pystyy hyvinkin sisäistämään, mitä tuohon kokemukseen liittyy sellaista, mitä itse ei ole kokenut.
Osa pystyy, osa ei. Riippuen kuinka kykenevä on myötätuntoon ja asettumaan toisen asemaan.
Toiset vain ovat empaattisempia kuin toiset ja se näkyy lähes kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsit kun ei melkeen pitäis tarttua tähän...
Oikeastiko sinusta lapset ainoastaan tuo elämänkokemusta? mikään muu asia elämässä ei sitä anna? Jos toinen käy läpi sairauden, kriisejä, asuu ulkomailla, rakentaa uraa, harrastaa jotain mielenkiintoista, tapaa ihmisiä ympäri maailman, tekee niitä asioita joista tykkää, kokee jotain kauheaa, luopuu asioista, hankkii lemmikkejä jne, se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että synnyttää lapsen ja kasvattaa lasta kotona pari vuotta ja mahdollisesti sitten vie lapsen päiväkotiin, siirtyy itse takaisin työelämään?
Tätä mieltä yksi sukulaismies on. Hän vetoaa aina kuinka hänellä on enemmän elämänkokemusta ja häntä pitää kuunnella joka asiassa. Hänellä on viisi lasta, meillä vain kolme, joten tietää enemmän lapsista (kaikki tieto ja päteminen vanhanaikaista, esim 5v ei tarvitse autoon istuinta hänen mielestään). Hänellä on tietoa vaikka mistä.
No, hän on hyvin kapeakatseinen ja musta-valkoinen. Elänyt toisen vanhempansa kanssa turvallisissa elinoloissa koko ikänsä. Pahin ja kamalin tragedia elämässään oli riita sisarensa kanssa.
Minä jouduin pienenä olemaan alkoholisti-isäni kanssa kahdestaan (en osannut pienempänä äidilleni kertoa näitä asioita), olen kokenut yhtä jos sun toista, asunut ulkomailla.. Mutta mikään näistö ei ole elämänkokemusta, koska meillä on vähemmän lapsia ja ikä on toinen syy. Enkä ole edes mikään juuri 20v täyttänyt..
Antaa sukulaismiehen uskoa mitä tahtoo mutta onneksi suurin osa ihmisistä erottaa pätemisen tarpeen ja vääristyneen itsetunnon sekä minäkuvan elämänkokemuksesta.
Voimia <3
Plaah. Lapset tuovat elämänkokemusta ainoastaan lapsiin liittyvistä asioista.
Eiköhän jokin avioero narsistista tai vankilassa istuminen syyttömänä kasvata ihmistä paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain äitiyttään ja sen takia elämättä jäänyttä elämää katuva voi päästää suustaan jotain noin typerää. Äitiys on arvokas ja monelle se tärkein asia elämässä, mutta paljon jää elämässä kokematta, jos äitiys on ainut merkittävä asia, mitä henkilölle on tapahtunut. Ei se vela varmaankaan loukkaantunut, meni vain täysin sanattomaksi aivopierusi edessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla voi olla elänkokemusta asioista ja elämänalueilta joista äidiksi tullut ei tiedä mitään.
Ei se lapsi ole ainoa joka tuo kokemusta elämästä.
Ja kaikella kunnioituksella, pelkkä lisääntyminen ei jokaikisen kohdalla aikaansaa mitään henkistä tai psyykkistä kasvua tai tajua elämän suurista salaisuuksista.
Joku lapseton on saattanut esim menettää vanhempansa, joutunut kokemaan sen surun ja prosessin ja käytännön vaatimukset mitä se aiheuttaa ja lapsellisella ei ole aavistustakaan mitä se voi olla.
Tai joku on kiertänyt maailmaa ja elänyt vaikka missä kulttuureissa ja olosuhteissa joista vanhemmaksi tullut ei mitään tiedä.
Tai tieteen, taiteen, sosiaalisuuden, ihan millä alalla vain voi lapseton olla asiantuntija toisin kuin joku vanhempi.
Jopa kasvatustieteistä ja lapsen kehityspsykologiasta voi lapsettomalla olla kokemusta ja lapsen omaavalla ei.
Näin pintapuolisesti sanottuna.
En voi muuta kuin nauraa kirjoituksellesi. Menee niin huti kuin mikään voi mennä.Luettelet elämää mitä lapsen saaja on myös elänyt ennen lapsen saantia. Ei se ole elämää mullistavaa että jatkaa samaa mitä on ennenkin tehnyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kirjoitti:
Onhan joku lapseton saattanut tehdä elämässään paljon enemmän muita asioita kuin joku äiti. Ei kai äitiys ole ainoa elämänkokemukseksi luettava asia ?
Voisko olla, että äitinä voi joutua eri tavalla jaksamisen äärirajoille. Joutuu luopumaan sellaisesta, jota velat voivat hommailla, ainakin varakkaat velat. Voi tuntea oman pienuutensa istuessaan päivästä päivään hiekkalaatikolla eikä toteuttamassa itseään ympäri maailman. Toki molemmista saa kokemusta ja erilaista ihan, mutta itsestäni on ainakin helpompaa olla reissussa toteuttamassa itseään kuin ottaa päivittäin vastuu toisista ihmisistä. Se lapsista vastuun ottaminen ei ole sellaista bailabailaa kuin lapsettomana, eikä tuo baila tarkoita pelkkää bailaamista vaan tiettyä elämisen kepeyttä vailla vastuuta muista kuin itsestä. Ehkä joku osaa perustella taas toisinkin päin. Oma valintahan se yleensä on sinne hiekkalaatikoitten ääreen päätyminenkin. On sitten niitäkin mammoja, jotka reissaavat lasten kanssa, jos se reissaaminen nyt on sitä "elämän kokemusta", sitä kun voi olla ihan vaan yhdessä paikassa ja harrastaa sielläkin jotain antoisaa.
Minusta ihmisestä kertoo jo aika paljon se, että hänen mielestä "elämänkokemus" on oleellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia hankkineilla on usein kokemusta siitä lapsiperhe-elämästä. Lapsettomalla taas todennäköisemmin enemmän kokemuksia työelämästä, ystävyyssuhteista, maailman näkemisestä jne. Ei lapsi automaattisesti nosta ihmisen kokemusmaailmaa uusiin sfääreihin. Joskus voi käydä juuri päinvastoin eli elämä ja ajattelu voi kapeutua johtuen perhe-elämän hektisyydestä.
Elämänkokemus tarkoittaa lähinnä kaikenlaisia umpimielisiä asenteita ja uskomuksia, joita ihminen elämässään kerää. Ei elämänkokemus ole mikään ansio. Sivistys, älykkyys, kriittinen ajattelu ja harkitsevuus ovat arvokkaita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisestä kertoo jo aika paljon se, että hänen mielestä "elämänkokemus" on oleellinen asia.
Riippuu mitä sillä tarkoitetaan.
Kyllä minä mieluummin jossain kriisissä tai menetyksen sattuessa otan yhteyttä ihmiseen jolla on elämänkokemusta kuin johonkuhun jolla ei ole ihan siksi etten halua kuulla mitään ymmärtämätömiä kökköloukkauksia vaikka niitä ei pahalla sanottaisikaan.
Yleensäkin ne ihmiset joilla on elämänkokemusta tietävät että eivät kaikkea tiedä mutta ne joilla ei ole luulevat kaikesta kaiken tietävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemus tarkoittaa lähinnä kaikenlaisia umpimielisiä asenteita ja uskomuksia, joita ihminen elämässään kerää. Ei elämänkokemus ole mikään ansio. Sivistys, älykkyys, kriittinen ajattelu ja harkitsevuus ovat arvokkaita asioita.
Meillä on sitten täysin eri näkemys mitä on eämänkokemus. Kommenttisi alkuosa ei minusta sitä edusta mutta loppuosa kylläkin.
Elämänkokemuksen lisääntyessä ymmärrys, ajattelun avaruus ja kaikkinainen sydämen sivistys lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla voi olla elänkokemusta asioista ja elämänalueilta joista äidiksi tullut ei tiedä mitään.
Ei se lapsi ole ainoa joka tuo kokemusta elämästä.
Ja kaikella kunnioituksella, pelkkä lisääntyminen ei jokaikisen kohdalla aikaansaa mitään henkistä tai psyykkistä kasvua tai tajua elämän suurista salaisuuksista.
Joku lapseton on saattanut esim menettää vanhempansa, joutunut kokemaan sen surun ja prosessin ja käytännön vaatimukset mitä se aiheuttaa ja lapsellisella ei ole aavistustakaan mitä se voi olla.
Tai joku on kiertänyt maailmaa ja elänyt vaikka missä kulttuureissa ja olosuhteissa joista vanhemmaksi tullut ei mitään tiedä.
Tai tieteen, taiteen, sosiaalisuuden, ihan millä alalla vain voi lapseton olla asiantuntija toisin kuin joku vanhempi.
Jopa kasvatustieteistä ja lapsen kehityspsykologiasta voi lapsettomalla olla kokemusta ja lapsen omaavalla ei.
Näin pintapuolisesti sanottuna.
En voi muuta kuin nauraa kirjoituksellesi. Menee niin huti kuin mikään voi mennä.Luettelet elämää mitä lapsen saaja on myös elänyt ennen lapsen saantia. Ei se ole elämää mullistavaa että jatkaa samaa mitä on ennenkin tehnyt :)
Tässäkö puhuu elämänkokemuksen syvä rintaääni..
Miksi elämänkokemuksellakin pitää kilpailla? Jokaisella on yksi, ainutlaatuinen elämä ja joka päivä karttuu kokemusta. Mielestäni ei tarvitse kummankaan osapuolen nokitella asialla, eikä velan tarvitse olla joku übermatkailija ja -kokija, jotta voi sanoa omaavansa elämänkokemusta. Meille jokaiselle karttuu sitä ihan joka päivältä, erilaista vain.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkineilla on usein kokemusta siitä lapsiperhe-elämästä. Lapsettomalla taas todennäköisemmin enemmän kokemuksia työelämästä, ystävyyssuhteista, maailman näkemisestä jne. Ei lapsi automaattisesti nosta ihmisen kokemusmaailmaa uusiin sfääreihin. Joskus voi käydä juuri päinvastoin eli elämä ja ajattelu voi kapeutua johtuen perhe-elämän hektisyydestä.
Juuri näin meille kävi kun sain esikoisen lähes nelikymppisenä. Elinympäristö pieneni huomattavasti ja päivät olivat samaa kakkavaippa-imetys-hyssyttely -toistoa. Onneksi ehdin kerätä muuta elämänkokemusta ennen lapsia.
Erilaisia elämänkokemuksia ei voi verrata toisiinsa noin suoraviivaisesti. Voit sanoa, että teillä on kokemusta eri asioista mutta et, että sinulla kokemusta on enemmän. Jos halutaan kärjistää, minusta on enemmän elämänkokemusta sellaisella lapsettomalla henkilöllä, joka on vaikka työskennellyt viidessä eri ammatissa ja asunut kolmessa eri maassa kuin elämänsä samalla paikkakunnalla asuneella kotiäidillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla voi olla elänkokemusta asioista ja elämänalueilta joista äidiksi tullut ei tiedä mitään.
Ei se lapsi ole ainoa joka tuo kokemusta elämästä.
Ja kaikella kunnioituksella, pelkkä lisääntyminen ei jokaikisen kohdalla aikaansaa mitään henkistä tai psyykkistä kasvua tai tajua elämän suurista salaisuuksista.
Joku lapseton on saattanut esim menettää vanhempansa, joutunut kokemaan sen surun ja prosessin ja käytännön vaatimukset mitä se aiheuttaa ja lapsellisella ei ole aavistustakaan mitä se voi olla.
Tai joku on kiertänyt maailmaa ja elänyt vaikka missä kulttuureissa ja olosuhteissa joista vanhemmaksi tullut ei mitään tiedä.
Tai tieteen, taiteen, sosiaalisuuden, ihan millä alalla vain voi lapseton olla asiantuntija toisin kuin joku vanhempi.
Jopa kasvatustieteistä ja lapsen kehityspsykologiasta voi lapsettomalla olla kokemusta ja lapsen omaavalla ei.
Näin pintapuolisesti sanottuna.
En voi muuta kuin nauraa kirjoituksellesi. Menee niin huti kuin mikään voi mennä.Luettelet elämää mitä lapsen saaja on myös elänyt ennen lapsen saantia. Ei se ole elämää mullistavaa että jatkaa samaa mitä on ennenkin tehnyt :)
Tässäkö puhuu elämänkokemuksen syvä rintaääni..
No tuo kommentoija nyt jatkoi siitä ja samalla sävyllä, mihin edellinen lopetti. Vaikea tässä sanoa, kummalla sitä elämänkokemusta on enemmän, jos sillä on jotain niin suurta merkitystä :)
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemus tarkoittaa lähinnä kaikenlaisia umpimielisiä asenteita ja uskomuksia, joita ihminen elämässään kerää. Ei elämänkokemus ole mikään ansio. Sivistys, älykkyys, kriittinen ajattelu ja harkitsevuus ovat arvokkaita asioita.
En ole koskaan törmännyt tällaiseen tulkintaan, mielenkiintoista. Onko ihan oma ajatuksesi vai onko yleisemminkin vallalla?
Tämä ei ole mitään ilkeilyä vaan ihan tosissani kysyn, olen kiinnostunut koska minulle tuo on täysin käsittämätön ja nurinkurinen ajatus.
Minun mielestäni sitä voi kyllä ymmärtää, vaikka ei voi itse tietää, miltä se tuntuu. Ihan niin kuin voi nainen tietyllä tasolla ymmärtää miestä ja työssä käyvä työtöntä ja terve syöpäsairasta ja kuka tahansa raiskattua. Eli ei voi tarkkaan tietää, miltä nyanssit tuntuvat (nekin jokainen kokee omalla tavallaan), mutta ranskalaisten viivojen tasolla pystyy hyvinkin sisäistämään, mitä tuohon kokemukseen liittyy sellaista, mitä itse ei ole kokenut.