Lue keskustelun säännöt.
Kirjailija Henna Helmi Heinosen kirja "Sairauden voittamat" ja totaalinen ärtymys!
16.06.2016 |
Opintoihini liittyen lainasin kirjastosta ison pinon aiheeseen liittyviä kirjoja,ja tämänkin oli eksynyt joukkoon.Eilen sen luin,ja harvoin ärryn mistään kirjasta näin paljon.Enkä tarkoita ns. hyvää ärtymystä,jolloin kirja herättää ristiriitaisia ajatuksia tai pakottaa tutkimaan omia ajatuksia aiheesta,vaan täysin pöyristynyttä oloa,miten tämä kirja on edes julkaistu,saatika sitten kehdattu kirjoittaa.
Teos siis kertoo H:n vanhempien kuolemsta melko lyhyen ajan sisällä,ja tarkoitus on kuvata tapahtumia ja ajatuksia tuolloin.Käytännön toteutus on äärimmäisen itsekeskeistä kerrontaa jonka päähenkilönä on sairauden voittamien sijaan kirjoittaja suurimpana kärsijänä.
Järkyttäviä esimerkkejä on monia,mutta äitinsä syöpähoitojen aikana kokee suurta vääryyttä kun solunsalpaajahoidoista väsynyt äiti ei muista tarpeeksi kysellä hänen lastensa kuulumisia, tai lähettää lahjoja. Isänsä kuolemaa toivoo lähes koko sairauden ajan,ja muistaa isälleen monesti sanoa että kannattaako solusalpaajahoitoja ottaa.Periaatteessa noita onkin hyvä pohtia (oireiden suhde apuun),mutta kun perintökin on jaettu jo hyvissä ajoin ennen poisnukkumista tuo kuulostaa lähinnä härskiltä.
Veljensä Panun haukkuu kirjassa useaan otteeseen monin eri tavoin,nostaen itsensä Seinäjoeltä Helsinkiin etätukea antavana vastuunkantajana. Ilmeisesti eivät ole juuri väleissä (no wonder),mutta tässä teoksessa on suuri osuus tätä lähimmäisten julmaa pilkkaamista ja yksityiselämää koskevia tietoja joiden julkistamista pidän hyvin kyseenalaisena.Anoppinsa haukkuu moneen otteeseen,ei hoida tarpeeksi heidän lapsiaan,ja erityisesti mainittuna että tekee ruokaa puolivalmisteista,ja lapsenlapsien kokee kärsivän tästä,asiasta on huomauttanutkin.
Lapsia on kirjan teon aikana kolme,ja neljäs tulossa,marisee koko ajan kun joutuu heitä hoitamaan,viemään treeneihin ym.,ja haukkuu naapurit kun eivät ole älynneet hänelle tarjota apua. Erikseen haukkuu jonkun tuttavan lapsen,jonka piti tulla viihdyttämään (näillä sanoilla) hänen omaa sairastavaa lastaan mutta oli valinnut uimisen toisen lapsen kanssa.
Lääkärit ja hoitajat haukuu jokaisessa hoitopaikassa,luonnollisesti.
Rahapulaa valittelee lähes joka luvussa,sairaita vanhempiaan ei esimerkiksi ole varaa lähteä junalla katsomaan Helsinkiin,mutta seuraavassa luvussa ajavat hakemaan 500 kilometriä uutta koiraa,kun vanha on sairas. Tähän väliin valitusta,kun ei saa opetettua tätä pentua sisäsiistiksi.
Haukkuu Anja Snellmannin jostain tuntemattomasta syystä, H:n mielestä tämä on kirjoittanut hänestä kirjan ja toisaalta tästä riemuitsee,mutta kuitenkin pilkkaa.
Kirjassa kirjoittajan isäkin moneen otteeseen syyttää manipuloijaksi,ja se kuva itsellenikin piirtyy.Samoin välittyy täysi itsekeskeisyys,epävakaus,epätoivoinen hallinnan ja pätemisen tarve.Ihan järkyttävää,kirjoittaa kirja jolla "ratsastaa" vanhempiensa kuolemalla mikä on syy kirjoittaa kirja loukatakseen muita.En suosittele!
Kommentit (50)
Miehensä siskon kaa olivat tuohon aikaan huonoissa väleissä.
Kuulin heidän väleistään aika uskomattomia juttuja. Esim. Miehen sisar ei päässyt h lapsen kastejuhlaan, koska astioita ei ollut tarpeeksi.
Olen h miehen siskon kautta saanut aika kattavan kuvan tästä naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän pyysi miestänsä anoppilaan lapsikatraan luo ja toivoi ettei miehen sisko tule samaan aikaan kotiin.
Kertoi kirjassaan anopistaan (anopilla tumma lapsi vieraan miehen kanssa, jonka antoi Ruotsiin) ja tästä h miehen sisko pillastui.
Kuulin siskolta poka kovia juttuja, nyttemmin ovat sopineet, vaikka pinnan alla kiehuu.
H ei jaksanut itse hoitaa lapsia, tyrkkäs anopilleen, joka virkavapaalla heitä hoisi..
Cindemaari kirjoitti:
IKas, kun osuikin silmiini tämä teksti. Olen loppupuolella kyseistä kirjaa ja selittämättömällä tavalla minua on ärsyttänyt kaiken aikaa lukiessani. Luettavakseni tämän otin ihan perustellusta syystä, että syöpätaisteluista voidaan kertoa myös hävittyinä. Toisaalta itselläni taustalla samat asiat. Vanhempani menehtyivät hieman kirjan henkilöitä vanhempina vajaan kolmen vuoden sisällä syöpään. Itselläni tapauksista jo aikaa, mutta varsinkin isän menetys oli tuskallista, koska hän oli niin äärettömän tärkeä ja ainoa oikea ymmärtäjä autistiselle pojalleni. Nuoremman poikani piti varttua melkein veljensä varjossa ja hautaan asti kannan asiasta syyllisyyttä, vaikka kasvatustyö ansiotyön ohessa yksinhuoltajana oli haastavaa. Silti en tällaista uhrautujan viittaa olisi ikinä itselleni voinut sovittaa (en toki olisi ansainnutkaan. En juuri vanhempieni eteen voinut tehdä mitään). Sisareni sitä vastoin ison perheensä kanssa valittamatta hoiti molempia ja lähellä asuvana se jotenkin onnistuikin.Hänkin odotti äidin sairauden aikaan neljättä lastaan. Koskaan, en koskaan kuullut hänen vaativan huomiota lapsilleen tai itselleen. Juuri nämä mainitsemasi asiat Hennan kirjassa ärsyttävät ja tuota Anja S-juttua en ymmärtänyt yhtään. Hänhän hakemalla hakee huomiota itselleen ja koko kirja tuntuu olevan ylistystä MINUN uhrautuvaisuudestani ja hoivaamisesta! En vaan osannut tavallasi pukea sanoiksi, mikä on juuri SE asia, mikä tässä kirjassa eniten ärsyttää. Tuota koiranhakureissua ällistelin minäkin. Kerrotussa rahatilanteessa ei olisi luullut tuollaisen reissun olevan kovinkaan tärkeää. Kirjaa aloittaessani kuvittelin lukevani tarinan vanhempien tuntemuksista ja tyttären selvitymisestä tilanteessa. Olihan tässä sitäkin, mutta lähinnä tämä oli ylistyslaulu naisesta, joka uhrautuu kuolevien vanhempien hyväksi, vaikkeivat nämä ymmärrä häntä eikä hänen ihmeellisiä lapsiaan. Kaikki muutkin ihmiset käyttäytyvät käsittämättömän ikävästi tajuamatta häntä ja hänen jaloa luonnettaan. Puhumattakaan siitä, mikä siunaus meille on hänen kirjoittamansa tarinat kaikkien arjen vaikeuksien keskellä -kaikkensa antaen.
Koskettava ajatus. Se on hienoa, että maailmasta löytyy näitä ymmärtäjiä. Harmi, että isäsi piti kuolla varhain.
Jep, miehensä sisko oli aikoinaan tosi vihainen h:lle, siitä aika moni tietää melko mehukkaita juttuja.
Toki h miehen sisko on oma lukunsa.
Nykyään ovat hyvissä väleissä, vaikka oi Luoja mitä juttuja olisi takataskussa.
appivanhempansa veti kirjaan mukaan;
Heistä voisi kyllä kirjoittaa oman kirjan😂.
Kertooko tuo veljen vaimo sitten puolestaan tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuullut Hennasta asioita Marilta (Hennan miehen sisko).
Omahyväinen laiska akka. Tehtaili lapsia enemmän kuin jaksoi hoitaa itse.
Tälläsiä lisää lautakuntiin😅😅, ihmisiä, jotka ei kykene edes omistaan huolehtimaan.
Ei jatkoon.
Tälle yritti miehen suku sanoa:
eI enää lapsia
100 000e vuosiansiot, millä ei saa lapsi hoidettua
Isovanhemmat parat;
Tyttärellä mielenterveyongelmi, lapsi tehty useamman miehen kanssa.
Huhujen mukaan tarjoaa k18 palveluja lapsen nukkuessa. Äitinsä antoi lapsen pienenä pois, arvaa miksi? Jep, syntyi musta lapsi😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirja! Rehellistä puhetta itsekkäistäkin ja epäjaloista ajatuksista, joita on kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Googlasin. Hyviä arvosteluja saanut. Koulutukseltaan psykologi.
Outoa.
Niinhän se Salon uimahalliriehujakin on.
Hei "kirjailija". Muistat varmaan itse parhaiten, mitä olet kirjaltanut.